Uusi perhe

[Mervi Tervo]

Tämä tapaus on ehdottomasti saman kuuloinen kuin eräs tietämäni tarina, mikä kylläkin valitettavasti on totta; Nuori nainen (25?) laittoi noin 2 vuotiaan, suuren (72cm), sakemannin. Hyvä luonteinen koira muuten, mutta ei aina oikein tykännyt kaikista ihmisistä. (Siis en sano, että täytyisikään tykätä, mutta osoitti agresiivisuutta). Otti pikku hiljaa johtajan paikkaa vaikka oli peruskoulutettu koira. Kiskoi hihnassa, johon otettiin avuksi kuonopanta, mutta siitäkään ei ollut apua. Murisi ensin pelkästään muille ihmisille, mutta sitten alkoi murista uudelle omistajallekin. Koiraa lelliteltiin ja kelliteltiin eikä auttanut. Kokeiltiin huomaamattomuutta eikä auttanut. Kokeiltiin kovempia otteita eikä auttanut. Naisella oli myös avopuoliso jolla ei ollut koiran kanssa mitään ongelmia. Kotona yksin ollessaan koira ei tehnyt tuhojaan ja oli toisten koirien kanssa yllättävän sosiaalinen.
Ja niinhän tarina päättyy, että kerran lenkillä uros riistäytyi vapaaksi ja kävi koko hammasrivistöllään kiinni puistossa ulkoilleeseen mummeliin (joka oli koiran tuttu), kävi aika pahasti ja jäi mummelille ikuisia arpia (yllätys yllätys niillä hampailla...), mummo veti oikeuteen (yllätys tämäkin...) ja koiralle tappotuomio ja naiselle muutaman tonnin lasku.
Lotta; mieti nyt tarkkaan mitä teet tämän koiran kanssa? Jos kouluttaja on sanonut, että varaudu puremiseen, niin se ei todellakaan ole leikin asia? Entä jos koira käy sinuun tosissaan kiinni ja olet yksin sen kanssa, etkä pääse pakoon? Oletko miettinyt mahdollisia seuraamuksia? Oletko tosiaan koiraa ottaessasi harkinnut tarpeeksi, että otat aikuisen uroksen näine vikoinen (tokihan koira on varmaan jo aiemmin oireillut, ei "normaali" sakemanni käyttäydy noin vaikka vaihtaa kotia)? Et ole millään tavalla epäonnistunut jos luovut tästä koirasta, päinvastoin; osoitat erittäin suurta vastuuntuntoa kaikkia ympärilläsi olevia ihmisiä kohtaan.
Ethän loukkaannu sanoistani? Mietin tässä sinun parastasi ja minua kyllä kovasti harmittaa, kun olisit varmasti ansainnut paljon paremman koiran.

[Hannele Korpi]

Tässä yksi nettiosoite josta voisit saada apua ongelmaasi. http://www.koiraneuvola.fi Siellä on todella hyvä ja asiantunteva keskustelupalsta koskien "ongelmakoiria". Itse sain, ja tiedän monta muuta ihmistä jotka ovat saneet apua ongelmiinsa sieltä. Suosittelen et luet kyseistä keskustelupalstaa ja varaat neuvolatunnin koirasi kanssa Pertti Vilanderilta. Yhteystiedot löytyy nettiosoitteen takaa. Saat henkilökohtaiset ohjeet kuinka jatkaa koirasi kanssa ennenkö teidän ongelmat pahenee!!! Tsemppiä!!!!

[Lotta Heikkilä]

Kiitos taas ohjeista ja neuvoista!

Veijo, tiedän kyllä, että koiralta pitäisi ottaa luulot pois. Sen olen kuullut kymmeniä kertoja aiemmin. Mutta MITEN? Voimalla se on turha edes yrittää. Poikaystäväni kanssa ollaan kerran molemmat melkein seisty sen päällä ja roikuttu poskista ja pakotettu maahan ja siihen meni vartti - ainakin. Yksin mun on edes turha alkaa kokeilla, kun tiedän, että voimat loppuu kesken kaiken ja sehän vasta tyhmää olisikin, kun olisi omien voimien vuoksi lopetettava. Niin ja koirassa ei pitäisi olla mitään fyysistä vikaa. Sitä entinenkin emäntä oli ajatellut ja vienyt koiraa lääkärille ja hierojalle, mutta ei auttanut.

Mervi, en loukkaantunut sanoistasi. Koira ei ole aggressiivinen, kyse on johtajuusjutuista tai epävarmuudesta tai mistä vaan, mutta koira ei ole muille aggressiivinen. Lapsienkin seurassa se on kuin lammas. Kouluttaja, joka sanoi, että se saattaa purra, kertoi, että hänen oma koiransakin on ollut samantapainen - oli myös purrut häntä kasvoihin. Toivon, ettei tilanne mene siihen. Joten kyseessä ei ole samantapainen koira kuin kertomasi tapaus. Koira todellakin ei ole aloittanut tätä tapaa vasta meillä - eihän kukaan luovu koirasta, ellei jotain ongelmia esiinny. Koira murisi myös entiselle emännälleen. En tiedä johtuuko se entisestä emännästä vai mistä, mutta koira pitää yleensä enemmän miehistä kuin naisista... mistä johtuen meilläkin koira pitää selvästi enemmän poikaystävästäni kuin minusta, vaikka minä käyn sen kanssa enemmän ulkona ja koulutuksissa.

En ole vielä luovuttanut. Nyt on ollut vaan vähän rankempia päiviä, kun olen ollut koiran kanssa kaksistaan kotona (ja itsekin olen ollut vähän sairaana). Kyllä kai se taas tästä. Mutta olen kyllä antanut luvan itselleni, että jos tämä ei ala toimia, niin ei minunkaan tarvi tuota kestää seuraavaa 10 vuotta. Yritän ajatella, että "meidän lapsella" on vain nyt tavallista pahempi murrosikä, joka menee iän myötä ohi.

[Veijo Kinnunen]

En ole puhunut koiran kanssa tappelemisesta, luulot voi ottaa koiralta pois ilman pienintäkään väkivaltaa.
Mutta onnistuuko se Sinun tapauksessa, en tiedä.
Joskus tilanne vain menee liian monimutkaiseksi, yritetään kaikenlaisia poppakonsteja, ja tilanne vain pahenee.
Epäilen vieläkin, että koira puolustaa jotain, johon ei halua Sinun puuttuvan, ja tällainen on hyvin vaikeasti korjattavissa.
En ole vielä muutaman kymmenen seefferin aikana huomannut niillä mitään erikoista murkkuikää, mitä dominanssiin tulee. Koulutuspuolella ikäkausia kylllä vilahtelee tiheään.
Huom, tämä vain omien koirieni kohdalla.

[Satu Koivulahti]

Onhan noita tarinoita ikävä kyllä kuultu muitakin!! mutta omalta kohdaltani voin sanoa ettei koiran pois laittaminen ole niin helppoa.. Koetin itsekin kaikkia poppas konsteja jotkut olivat parempia kuin toiset. mutta kun luin Fennelin kirjan opin aivan uusia asiota koirastani( eikä tämä ole ensimmäiseni) joita siinä tilanteessa olin valmis kokeilemaan, en niihin itsekään aivan täysin aluksi uskonut, mutta jo nopealla tulosten näkymisellä ei voinut enää epäilläkään. kun vain itse pysyy päätöksissä tehdä asiat aivan toisin kuin ennen niin varmasti onnistut sinäkin.. Totta on myös se että niin monta kuin on sakua löytyy myös hyviä neuvojia jos kirja sattuu olemaan lainassa, niin kuin se hyvin usein on niin älä luovuta! pistä varaus vain heti sisään. Jos halut voit myös soittaa suoraan minulle jos pystyn antamaan jotakin "hätä apua" 040-7364305

[Lotta Heikkilä]

Veijo, olisiko sinulla sitten antaa niitä vinkkejä, miten koiralta voisi ottaa luulot pois. Myönnän, että taidan kiivetä perse edellä puuhun, kun otan ensimmäiseksi omaksi koiraksi aikuisen saksanpaimenkoirauroon, mutta sydämeni heltyi, kun koira on oikeasti ihana ja olisi joutunut muuten kodittomaksi.

Jotainhan koira murinallaan viestii - se on selvä, eikä ilmeisesti mitään kovin kivaa (tosin osa murinasta ei ole pahaa, kuten aiemmin olen selittänyt). Koiran pois laittaminen ei todellakaan ole helppoa, vaikkei se meillä olekaan ollut kuin vasta neljä kuukautta. En sitä vielä suunnittelekaan. Loputtomiin koiraakaan ei voi kierrättää perheestä toiseen, mutta lopettaminenkin olisi mielestäni huono vaihtoehto. Koira kun muuten on terve ja ihan hyvin peruskoulutettu (mistä en voi valitettavasti ottaa kunniaa itselleni).

Kiitos Satu viestistä!

[Veijo Kinnunen]

Ne vinkit kuulostaa täällä kirjoitettuna juuri niiltä poppakonsteilta.
Asia on niin kokonaisvaltainen, ettei ilman näkemistä, perehtymistä koiraan ja jopa Sinun omaan päivärytmiin ja kotielämään, niistä ole paljoa hyötyä.
Tiedän, että tätä palstaa seuraa usea sellainen, joka sinua voisi auttaa, kun pystyisi perehtymään asiaan kunnolla.
Toivon että löydät sellaisen henkilön joka voi kädestä pitäen auttaa.
Jos nyt jotain ruotuunlaitto vinkkejä, niin väsyttäminen, toisto toiston perään, niin että koira lannistuu henkisesti jne... Mutta ovat nuokin hyvin työläitä toteuttaa käytännössä, koska vastus on jo aikamoinen. Tarkkuus peräänantamattomuus, tarkkuus, ja vielä kerran tarkkuus kaikessa toiminnassa, yksikin lipsahdus, ja taas aloitat alusta, vieläkin syvemmältä kuin alusta.

[Tuula Siimes]

Tuota...
Koira murisee periaatteessa kahdesta syystä. Se on epävarma tai sitten se dominoi, noi on kaks yleisintä syytä.

Turvallisin tie päästä noista murinoista on se ettet huomioi niitä ollenkaan.
Missään nimessä älä mene koiraa silittelemään kun se murisee, äläkä anna sille makupaloja.
Mikäli rutinaa tulee käskyjen noudattamisen yhteydessä huolehdi että käskyn tarkoittama toiminta suoritetaan murinasta huolimatta.
Otetaanpa esimerkki; komennat koiraa sisälle ja se murisee eikä tottele, ymmärtää kuitenkin mitä haluat. Tässä kohtaa mene koiran luo, tukeva ote pannasta tai karvoista ja sit mentiin sisälle. Käyttäydy itse rauhallisesti.
Toinen esimerkki; koira makaa jossain, katsot siihen ja se alkaa murisemaan, marssi rauhallisesti ohi, mielellään kahteenkin kertaan.
Mikäli koira tulee luoksesi murinan jälkeen älä koske siihen, poistu paikalta mutta koiraa kohti. Niin että koira joutuu väistämään.

Treenaa koiran kanssa, teetä sillä asioita joita se osaa ja palkitse.

Luulojen pois ottamiseen tarvitaan ison uroksen kanssa taitoa ja saatetaan tarvita myös voimaa, näiden lisäksi pitää myös osata tulkita koiraa takuuvarmasti oikein, en suosittele että alat ensimmäiseksi sitä yrittämään.

On olemassa myös ihmisiä jotka ammatikseen hoitelevat näitä koiraongelmia. Heistä en sen enempää tiedä mutta kai niiltä olis ammatti jo vaihtunut jos tulosta ei ainakin joskus saataisi aikaiseksi.
Olikohan sellanen kun koiraneuvola Pe-vi?

Terveisin itsekin murinoita aikanaan saanut
*Et kävele tästä sohvan vierestä kun mä makaan tässä* (hah, vain kolme kertaa käveltyäni murina loppui)
*Luuletko tulevasi sänkyyn? Minä olin täällä ensin *(tässä kohtaa koira lähti ja rajuilla otteilla)
*luuletko leikkaavas MUN kynsiä *(koko kalusto esissä murinan säestyksellä, kynnet leikattiin äänitehosteista huolimatta)
*en tule autosta pois koska mua ei huvita* (niskasta kiinni ja kyllä muuten tuli, tämän näki eräs kaverini ja oli jo soittamassa Medi_Heliä paikalle, oli kuulemma niin hurjan näköistä)

Mulla on kaikki sormet tallella :voitto2:

[Mervi Tervo]

Käy Lotta mielenkiinnosta lukemassa http://www.erilainenkoirakoulu.com sivut. Siellä oli mielestäni erittäin hyviä asioita ja yksi lainaus sieltä: Olen sitä mieltä, että jos niin sanotusti kemiat eivät kohtaa, niin on parempi etsiä eläimelle uusi koti kuin antaa joka osapuolen kärsiä tulehtuneista suhteista. Eläimet kyllä sopeutuvat uusiin oloihin, nopeammin kuin uskommekaan!

Toivottavasti löydät tilanteeseesi nopeasti apua

[Lotta Heikkilä]

Mervi, niinpä... eihän ne kemiat voi aina kohdata, mutta ei sitä koiraakaan voi loputtomiin kierrättää. Sehän tuli meille, koska ensimmäisen emännän kanssa ei toiminut. Sittenhän siitä vasta häiriöitynyt tulee, jos se joutuu vuoden välein vaihtamaan kotia. En tosin ole sitäkään ajatusta täysin tuhoon tuominnut. Ihan jo itsekkäästikin ajatellen - koira ei kuitenkaan ole lapsi, mun ei tarvi vääntää itkua ja kiristellä hampaita seuraavaa kymmentä vuotta sen takia, että yksi on hieman luupää.

[Anne Mättölä]

huh huh huh...kyllä nousee iho kananlihalle kun kuuntelen "saan silittää...saan antaa makupaloja..yms" siis..nimenomaan tollaset asiat tehään selväksi kertalaakilla ja varmasti!!!ei millään kuukausien lässyttelyllä.kun tulet kotia,murinan alkaessa vetäse vaikka sanomalehdellä pöydän pintaan ja komenna HILJAA!!! ja laita koira vaikka arestiin jos ei muuten tokene. ja toinen asia...aika outoa että koira on ollut sinulla vasta noin vähän aikaa ja silti kuskaat sitä millon mihinkin ja oletat että koira on ihan juonessa mukana.kannattaisiko oikeasti antaa koiran ensin tottua sinuun ja sitten vasta lyhyitä aikoja kylillä.en tajua tuota asiaa että otetaan koira ja annetaan se sitten muille hoitoon.koira parka varmasti hämillään jo senkin takia.. sorry mutta näin minä näen asian.anna sille aikaa ja tee sen kanssa kaikkea kivaa,mutta heti kun murinaks menee niin SEIS!! ja niin pois päin.kerrasta poikki se on mentävä.

[Anne Mättölä]

vai silviisiin...siis..katsopas koiran ikää!!???juuri siinä koettelemusiässä jolloin katsotaan kuka on kukin..kaikilla ei sitä ole mutta toisilla kyllä.ja sama pätee lapsiinkin...mutta turhaa sitä koiraa on alkaa syyttelemään jos ei itsellä ole auktoriteetistä tietoakaan,kokemuksesta puhumattakaan...onhan niitä kauhuesimerkkejä joka asiassa ihmisistäkin,mutta tässä tapauksessa antaisin koiran jollekin joka osaa hallita sen ja koulia siitä kelpo yksilön.se ei ole vielä myöhäistä... ennenkuin oikeasti puree ja sitten syytetään sitä luonnevikaiseksi..ja lopetetaan...älkää antako asian mennä niin pitkälle.

[Mia Hellstén]

Moikka Lotta!

Meille tuli vanhempien luo neljä vuotta sitten iso kolmen vanha spu, kerran kävin punnituttamassa mielenkiinnosta ja tulos oli 42 kg eikä poika ole mietenkään ylipainoinen. Sessen olisi voinut määritellä luupääksi ja huono tapaiseksi mutta erittäin kiltiksi. Edellisessä perheessä sitä oli pidetty hyvin, voisi jopa sanoa liian hyvin. Uros oli selvästi ottanut pomon aseman. HÄN teki mitä lystää, Hän päätti, HÄN murisi jos halusi.

Ongelmia oli heti alusta lähtien. Vanhempani asuvat keskellä metsikköä, joten koira sai olla mielin määrin ulkona. Mutta murinaa ilmeni oikeastaan heti kun koira oli epävarma. Murisi pelokkasti esim. kun saunoimme rantasaunassa ja näki alastomia ihmisiä.

Meillä huomiotta jättäminen oli helppoa koska koirahan vietti paljon aikaa ulkona ja jos murinaa ilmeni niin pystyi hyvin menemään sisään ja jättämään koiran ulos. Ensimmäinen puolivuotinen oli totuttelua uuteen koiraan. Meillä tosin oli narttu pehmentämässä uroksen tuloa. Koiria oli kokeiltu jo aikaisemminki pitää yhdessä ja heillä sopivat kemiat erinomaisesti yhteen. Heistä muodostui parivaljakko joka osaltaan saattoi myös auttaa uroksen sopeutumiseen.

Suurin ongelma oli saada isolta pojalta murinat pois. Meillä on aikaisemminkin ollut ongelmakoiria joten arvasimme mitä tässä oli vastassa. Jokainen tapaushan on erilainen eikä samat konstit sovi jokaiselle. Meillä auttoi alkuun ihan pelkän istumaan menon opettelu. Edellisessä perheessä oli käskytys ollut tämän tyyppistä "Näytä miten istutaan?" eli koiralle aika sekavaa. Ja oikeastaan ainoa tapa jolla koiran sai istumaan oli, että antoi namupalaa. Meillä ei koiria pahemmin koulutetat namupalalla vaan sillä että koira ansaitsee meidän hyväksynnän. Eli se ilo minkä koira saa hyvin tehdystä työstä -> silitys ja kehuja.

Koirassa alkoi näkyä muutoksia kun pääsimme namupaloista irti ja poju ymmärsi kuinka kivaa on palvella. Ja yhdessä tekemisen ilo vaikutti myös, koira sai itseluottamusta joka auttoi murinaan. Istumisesta olikin sitten jo huomattavasti helpompi edetä "vaikeampiin temppuihin" kuten maahan menoon ja seuraamiseen.

Alku oli hankalaa koska koiran suuri koko aiheutti pelkoa. Välttelin tilanteita missä koira tuntisi olonsa uhatuksi, kuten ahdas käytävä. Jos tuli pattitilanne kuten ahdas käytävä komensin koiraa siirtymään, jotta koira ymmärtäisi etten halua ahdistaa sitä mutta olen kaikesta huolimatta tulossa. Eli ihmisten ehdoilla mentiin mutta koiran epävarmuus koitettiin ottaa huomioon, jotta itsevarmuus ja laumatietoisuus olisi vahvistunut. Nykyään meillä on superkiltti lällykkä joka palaa innosta palvella tosin jännittävissä tilanteissa alkaa isoa poikaa usein pelottamaan mutta murinan sijasta hakeutuu meidän luo turvaan :love: .

Tästä tuli nyt todella pitkä, pahoittelen, mutta haluan toivottaa sulle voimia, ymmärtämystä ja pitkää pinnaa.
:hali:

Mia

[Tea Tuomikoski]

Lotta: Mä en tämmösessä tapauksessa uskalla sanoo näkemättä koiraa yhtikäs mitään neuvoa, paitsi että tutulta kuulostaa. Mutta jos apua kaipaat, ni mulla on yks ton sorttinen ollu ja 4. kodinvaihtaja tässä perheessä menossa, joista 3 mun ohjauksessa, että heitä meiliä, mikäli haluat kuulla kokemuksia. tea.tuomikoski@gmail.com

Jos ette ihan utsjoella asu, niin mieluusti autan, mutta koiran ja sun välinen suhde pitäs nähä ja kuulla ne murinat.

[sami.lehtonen]

vai silviisiin...siis..katsopas koiran ikää!!???juuri siinä koettelemusiässä jolloin katsotaan kuka on kukin..kaikilla ei sitä ole mutta toisilla kyllä.ja sama pätee lapsiinkin...mutta turhaa sitä koiraa on alkaa syyttelemään jos ei itsellä ole auktoriteetistä tietoakaan,kokemuksesta puhumattakaan...onhan niitä kauhuesimerkkejä joka asiassa ihmisistäkin,mutta tässä tapauksessa antaisin koiran jollekin joka osaa hallita sen ja koulia siitä kelpo yksilön.se ei ole vielä myöhäistä... ennenkuin oikeasti puree ja sitten syytetään sitä luonnevikaiseksi..ja lopetetaan...älkää antako asian mennä niin pitkälle.

Jep, jep. Onkos täällä Kannustajat ry:n aika-ajot, vai mistä tämä ylenpalttinen positiivisuus nousee."Luulot pois heti ja varmuudenvuoksi lekalla päähän, ettei vaan hurtta kuvittele mitään liikoja itsestään ja vielä vähemmän uusi omistaja!?

Tällaisia "poppakonsteja" minulla tuli mieleen:
Oletkos Lotta kysynyt entiseltä omistajalta näistä asioista ja oliko mitään ajatusta esim. tuohon suihkusta tulijan murisemiseen, että mistä saattaisi johtua? Sinun olisi hyvä selvittää nouseeko hurtan aggressiot dominanssista vai pelosta. Eli kehoittaisin rakentamaan objektiivista haastattelua entisen omistajan suuntaan
Onkos koiralla selvillä muuten yleensäkkään kiellon ja kehun merkitykset, eli oletkos kokeillut koiran kieltoon suhtautumista ns.helpoissa tilanteissa ja reagoiko koira kehuihin aktivoitumalla, vai passiivisuudella. Jos koira ei tiedä kehun ja torun eroa, niin ei se edes halua tulla kehutuksi
Esimerkiksi jos koira haastaa sinua leikkiin pallolla, niin negatiivinen/passiivinen ei, ja otat pallon pois ilman katse kontaktia. Ja sen jälkeen toinen lelu esille(sinun valitsema), kun/jos koira rupeaa leikkimään kanssasi niin palkkaat isoilla kehuilla ja iloisella leikillä. Tai vastaavasti herkku pöydälle ja kielto, jos menee perille niin koiralle käsky,( istu yms. –mikä on helppo toteuttaa) jos koira toimii, niin herkku hurtalle palkaksi kädestä.
Eli sinun pitäisi vastaavilla asioilla aina osoittaa olevasi johtaja, jota kannattaa kuunnella ja muista olla aina oikeudenmukainen (siis koiran kannalta katsottuna). Aina kun palkkaat/kehut koiraa, niin yhdistä siihen myös tietty äänensävy. Sama kielloissa, mutta aluksi on kielloissa varottava liiallista aggressiivisuutta ja nopeaa puuttumista fyysisesti.
Suurin päämäärä sinulla on se, että koira luottaa ensin sinuun ja sen seurauksena käskyihisi. Muista, kun kiellät jostain, niin kiellät aina. On ehkä helpompaa opettaa pennulle tämmöisillä asioilla sitä, että johtajaa kannattaa kuunnella ja käyttää näitä positiivisesti motivoivia palkkauksia apuna. Mutta näillä helpoilla ja "pehmeillä" tavoilla ehkä pääset lukemaan koiraa, miksi se örisee.
Myöhemmin, (toivottavasti) saat varmuutta siihen, ettei hurtta tule silmille ja uskallat paremmin kieltää koiraa jo tilanteessa, kun tilanteessa. Ja koirakin ehkä oppii olemaan kyseenalaistamatta jokaista käskyä/kieltoa ja luottaa sinun arvostelukykyyn.
On hyvä, että et halua ruveta koiraa kierrättämään ja kyselet näistä asioista täällä. Ja olethan jo tovin tullut toimeenkin sen "ongelma-koiran" kanssa.
Toivottavasti eräiden kommentit ei latista intoasi selvitä tilanteesta ja kysellä asiasta.