Uusi perhe

[Lotta Heikkilä]

No nih, nyt olin viisi päivää reissussa ja koko mun poissaoloajan koira oli aina lenkkien jälkeen etsinyt joka huoneesta mua. Nyt sitten kuin vihdoin tulin takaisin, niin taas alkoi murina. Karvatkin on pystyssä, mutta silti hakeutuu mun luo. Saan ihan rauhassa paijata ja rapsuttaa, eikä mitään pelkoa, että koira tekisi jotain - ei näytä hampaita tms. Kyllähän se siitä sitten taas rauhottui, mutta joo... ehkä mun pitää vaan tottua kotona oloon Silloin asiat on aina hyvin.

[Nina Kallio]

Aika erikoista kyllä...

Mieleen tulee, että koira olisi saanut joskus aiemmin kuulla kunniansa kun ihmisiä tulee kotiin ja on siksi epävarma ("Tuleeko turpaan...?"). Kuitenkin laumaviettiä on, että kuitenkin etsii sitä "oikeaa" laumaa.

Kuulostaa todella erikoiselta.

[Lotta Heikkilä]

Nyt on taas aikaa kulunut, eikä murinoista olla päästy eroon. Olen tosin oppinut lukemaan koiraa paremmin. Kouluttajat on sanonut, että kyse on dominoivasta örinästä, mutta en sitäkään täysin niele. Pörinöitä on monenlaisia:

1. dominoivaa - herraa ei saa kieltää, ilman että se saattaa hermostua (ei siis tarkoita, etten kieltäisi, mutta sitä saattaa seurata kunnon ärinät)

2. pelokasta - se on tosi outoa, mutta esiintyy usein iltaisin ja tänään mietittiin, että koira selvästi pelkää, kun olen alasti, koska se murisee usein, kun tulen suihkusta tai olen menossa nukkumaan. Tosi outoa!

3. muuten vaan - se on hermostunut jostain ja olen kieltänyt sitä ja myöhemmin, kun teen sovintoa, se tulee mun luo ja on oikein hellyyden kipeä, mutta örisee samalla. Samaa hellyyden kaipuuta esiintyy 2. tapauksessa.

Koira muutenkin ilmaisee itseään kovasti murisemalla. En odota keneltäkään mitään vastausta, koska sellaista ei varmaan helpolla löydy. Onneksi spk-kouluttajat on jaksanut pohtia ton mielenilmauksia. Se on sellanen luupää, mutta oikein ihana luupää kuitenkin, kun sille päälle sattuu.

[Nina Kallio]

En voi olla ajattelematta, että örinä on dominoivaa. "Rapsuttele mua, rapsuttele enemmän, mutta muista paikkasi... *mörr mörr*"

Kiinnitin myös huomiota tuohon sanaasi: "Kun teen sovintoa..." Et kai sinä tee aloitetta sovinnon tekemiseen...?

Harkitsisin kyllä vakavasti koiran poislaittamista, koska kirjoitustesi perusteella sen "kieli" on aika kummallista ja joissain tapauksissa kun omistajan ja koiran "puhe keskenään" ei toimi, niin lopputulos voi joissain tapauksissa olla aika paha..

[Ghita Heinämaa]

Hei Lotta! Otin n. 5 vuotta sitten perheeseemme sekarotuisen löytökoiran, joka sillä hetkellä lienee ollut vuoden, kahden vanha. Historiasta ei mitään tietoa, paitsi sen verran, että oli juossut puolisen vuotta pitkin Kirkkonummea välttäen kiinniottajia. Kaveri oli siis "metsittynyt" ja käytös sen mukaista. Sai paniikkikohtauksia kun laitoin mikroaaltouunin käyntiin tai kun sytytin kattovalon. TV-kanavan vaihtaminen herätti sen sikeimmästäkin unesta ja pakokauhu valtasi koiran.

Muutaman kerran ehdin seuraavan puolen vuoden aikana katua hankintaani, sillä näytti vakavasti siltä, ettei Masasta saa "normaalia" millään. Karkuun se pyrki joka käänteessä ja kun perheessä on kaksi pientä koululaista, otti todellakin päähän, kun se heidän ovea avatessaan puski väkisin lasten yli ja karkuun..... Ja minä sitten ajan hädissäni keskellä työpäivää kotiin lohduttamaan lapsia ja etsimään karkulaista. Asuimme rivarissa, jossa jokaisessa muussa asunnossa narttu, joten voit vain kuvitella miten tämän metsäläisen pää sekosi kun niillä juoksuaika!
Oli karmit ovineen purtu ja syöty ja toinen täysin vauhkona aamusta iltaan!
Kun pallit poistettiin tuli perheeseen rauha!

Näihin muihin outoihin käytöshäiriöihin auttoi aika. Monelta taholta arvioitiin sen ehkä saaneen ed. perheeltä huonoa käytöstä osakseen ja siksi Masa oli aina puolustuskannalla. Varsinaista aggressiivisuutta en voi sanoa havaineeni, mutta sen kaltaista valppautta kyllä. Yritin kovasti rapsutella ja osoittaa paljon hellyyttä, jotta kaveri tuntisi olonsa turvalliseksi ja itsensä "tervetulleeksi". Käytös ei muuttunut.

Vasta kun jätin sen täysin ilman huomiota ja annoimme sen olla rauhassa, alkoi hidas "toipuminen". En enää "yrittänyt" mitään ja kaveri alkoi rauhoittua. Mikäli koirasi käytös ei ole huolestuttavan aggressiivista en vielä näin lyhyen ajan kuluessa neuvoisi Sinua siitä luopumaan. Älä palkitse sitä mitenkään henkisesti tai fyysisesti kun se murisee, älä huomioi ylipäinsäkään milläänlailla vaan kävele ohitse. Älä katso sitä silmiin tai puhu sille mitään, ole niin kuin koko koiraa ei olisi olemassakaan. Anna ajan kulua ja kun se tulee iloisesti vastaan murisematta, voit osoittaa mieltymyksesi. Kun vähääkään ääntelyä, käännä selkäsi ja kävele pois.

Näin viisi vuotta myöhemmin voin vain todeta Masan olevan edelleen haaste, mutta humoristinen sellainen. Kaveri vetelee täysin omia polkujaan, mutta on koirana mitä hienoin ja kaunein yksilö niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Lähtee vieläkin löntystelemään olohuoneesta kun ottaa kaukosäätimen käteen, mutta ilman suurempaa numeroa. Lähdenhän minäkin, kun ukko liiaksi intoutuu harrastamaan kanavarallia!

Vieläkin heppu komentaa ja käskyttää, mutta varsin kilttiin tyyliin nyt kun luottamus on saavutettu puolin ja toisin. Siihen meni vuosi, mutta oli sen arvoista! Anna siis koirasi tutustua uuteen ympäristöön ja omistajaan rauhassa, älä liian aikaisin pyri liian lähelle, mutta älä liioin anna sen määrätä tahtia! Vältä niitä provosoivia tilanteita, joissa koirasi tuntee itsensä uhatuksi!

Aurinkoista kesää teille kummallekin!

T. Ghita Heinämaa + Lexi ja Masa

[Veijo Kinnunen]

Pieni kysymys: Pelkäätkö koiraasi?
Tuo, että koirasi murisee, kun tulet kotiin, ja siellä on esim. poikaystäväsi vaikuttaa valitettavasti siltä, että koira on ottanut hänet ns. johtajaksi, ja puolustaa häntä sinua vastaan, tai yrittää käynnistää sellaista prosessia.
Ristiriidassa koirasi varmasti on, kaikki ei ole hyvin, kun joutuu noin käyttäytymään.
Koira on mustavakoisesti ajatteleva, ja vaikeassa tilanteessa se voi valita sen mustan väärin.

[Ghita Heinämaa]

Olen Veijon kanssa samaa mieltä, mutta provosoivia tilanteita pitää välttää ja antaa koiralle aikaa. Milloin koira suojelee isäntää, milloin emäntää? Kummankin ihmisen täytyy antaa sen tottua perheeseen ja olla niin kuin koko uutta perheenjäsentä, eli koiraa, ei olisi olemassakaan. Kummankin on parempi olla noteeraamatta koko koiraa, mutta myöskin olla ärsyttämättä sitä! Käyttäytykää rauhallisesti, välttäkää tilanteita, joissa tiedätte koiran hermostuvan. Antakaa sen sopeutua rauhassa, ilman paineita. Antakaa sille aikaa......... aikaa tottua uuten elämäntilanteeseen!

[sami.lehtonen]

Pieni kysymys: Pelkäätkö koiraasi?
Tuo, että koirasi murisee, kun tulet kotiin, ja siellä on esim. poikaystäväsi vaikuttaa valitettavasti siltä, että koira on ottanut hänet ns. johtajaksi, ja puolustaa häntä sinua vastaan, tai yrittää käynnistää sellaista prosessia.
Ristiriidassa koirasi varmasti on, kaikki ei ole hyvin, kun joutuu noin käyttäytymään.
Koira on mustavakoisesti ajatteleva, ja vaikeassa tilanteessa se voi valita sen mustan väärin.

-Samaa mieltä olen minäkin, mutta onko se puolustusta vai vaan protestoimista laumasta lähtijälle, jota paimentavat koirat tekee luonnostaan. Esimerkiksi ulkoillessa useamman koiran kanssa näkee, kun nuori koira saattaa rähähdellä, kun laumasta irronnut vanhempi koira (selkeä johtaja) palaa jäljestys-reissusta takaisin laumaan.
Se ei välttämättä ole mikään suurikaan ihme, että koirasi reagoisi vähän yli tässä kohdassa, kun se edellinenkin lauma jätti?
Voithan kokeilla jääkö örinät pois, kun tulet kotiin, niin siellä on vaan koira, eikä ketään puolustettavaa? Jos örinät tulee ainoastaan silloin, kun isäntä on jo kotona, niin silloin se todennäköisesti puolustaa johtajaa, tai johtajasta vahvistuneena kokeilee laumajärjestystä, tai vaan johtajasta vahvistuneena "toruu", kun olet omille reissuille lähtenyt.

[Lotta Heikkilä]

Kiinnitin myös huomiota tuohon sanaasi: "Kun teen sovintoa..." Et kai sinä tee aloitetta sovinnon tekemiseen...?

Harkitsisin kyllä vakavasti koiran poislaittamista, koska kirjoitustesi perusteella sen "kieli" on aika kummallista ja joissain tapauksissa kun omistajan ja koiran "puhe keskenään" ei toimi, niin lopputulos voi joissain tapauksissa olla aika paha..

Valitsin vähän huonosti sanani... kun suostun tekemään sovinnon. En tee sovintoa, mutta koira tekisi sen heti, mutta usein käsken sen ainakin vielä kerran pois.

En (yleensä) pelkää sitä. Tiedän, ettei ikinä saisi, mutta aluksi kun sen ärinät alkoivat, tarvii kyllä myöntää, että pelkäsin. Nyt olen tottunut niihin, niin en pelkää, mutta en kyllä uskalla tarttua kiinnikään, sillä se saattaisi hyvinin purra.

Olen harkinnut koiran poislaittamista, mutta en vielä vakavasti. Olen kuitenkin antanut itselleni luvan ajatella, että saan tehdä sen, jollei tästä tule mitään. Antoihin entinenkin omistaja sen pois. Koira on kuitenkin ärinöitään lukuun ottamatta "hyvä tyyppi", oikein kiva koira. Niin on sanonut spk-kouluttajatkin. Siltä pitäisi vaan saada toi dominoiva käytös pois ja sitten olisi oikeasti kivaa. Ghitalle kiitos rohkaisevista sanoista, sitä minäkin toivon ja haluan uskoa, että tuo käytös on mahdollista saada pois.

Sami kysyi, onko murina kenties protestointia laumasta poistumisen takia. Sitä minäkin olen miettinyt. Tuolla on nimittäin erittäin voimakas laumavietti. Ei tule mitään kävelystä, jos toinen meistä jää esim. autolle ja toinen käyttää pissalla ennen jonnekin lähtöä. KOIra vaan vetää hulluna.

Koira on takuulla ristiriitaisessa asemassa. Uskon, että perheen vaihdos vaikuttaa siihen, mutta se ei takuulla ole ainoa syy. Yritän kyllä vielä pärjäillä ja kokeilla eri juttuja. Pitkään kokeilin rankempaa lähestymistä, aina tiukkaa kieltoa ja pois käskemistä, mutta en huomannut sen auttavan yhtään, päin vastoin. Nyt yritän huomioida vähemmän ja ennemmin paijata ja sillä poistaa ärinää. Se voi olla myös huono ja väärä valinta, jos se todellakin sillä hakee huomiota ja haluaa dominoida. En tiedä. Nyt on kuitenkin kaikki ollut taas hyvin... silmätulehdusta lukuun ottamatta.

[Satu Koivulahti]

Hei! luin tuossa tekstejä koirastasi ja en voi muuta sanoa kuin; ÄLÄ LUOVUTA! Itselläni vastaavia tilanteita oman koirani kanssa tosin se on ollut pennusta asti minun kanssa mutta perhe kun kasvoi ei se osannut millään ottaa toisia mukaan laumaan. suosittelen lämpimasti että hae kirjastosta Jan Fennelin kirja lauma käyttäytymisestä. se todella auttaa sinua ymmärtämään koiraasi ja sitä mitä se tekee... teillä on selkeästi lauma sekaisin ja koira kärsii tästä, jos et ole lyönyt hanskoja tiskiin aivan totaalisesti niin siitä varmasti saat apua.. Ja yksi juttu viellä .. älä käy käsiksi, kyllähän sen noista kirjoituksista jo huomaa ettei koirasi ole "paha päinen"

[Lotta Heikkilä]

KIITOS Satu!

Tänään sanasi todellakin tulivat tarpeeseen. Kuten olen varmaan aikaisemmin sanonut - välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Tänään tuntuu, että kaikki, mitä teen, aiheuttaa murinaa (paitsi ulos vieminen ja siellä leikkiminen). Tarviipa hakea ensi viikolla tuo Fennelin kirja, kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi haettua sitä, mutta jos siitä tulisi edes vähän fiksummaksi.

Kiinni en käy, sitä on monet sanoneet, että väkivallalla tätä ongelmaa ei ratkaista. Viimeksi eläinlääkäri, jonka luona käytiin silmätulehduksen vuoksi. Välillä tuntuu vaan aika raskaalta.

[Ghita Heinämaa]

Lotta! Älä huomioi koiraasi vähään aikaan milläänlailla, ei hyvässä taikka pahassa. Anna ruokaa, vie ulos, mutta älä lässytä taikka muutoinkaan vaihda äänensävyäsi sen kanssa. Vähäänaikaan tarkoittaa kuukausia, tai aikaa, jolloin koirasi oppii käyttäytymään. Opi Sinäkin! Älä reagoi sen murinaan, älä liioin sillä välillä palkitse milläänlailla, vaikka hellyyden kipeänä tulisi luoksesi. Ole niin kuin sitä ei olisi! Anna sen oppia käyttäytymään ihan itsekseen! Anna sen oppia luottamaan ihan rauhassa!

[Lotta Heikkilä]

Ghita, sitä olen yrittänyt nyt pidemmän aikaa, mutta käytännössä se on aika vaikeaa. Aluksi oli siis vaikeaa ihan vaan olla paijaamatta, kun se tuli luokse tai leikkimättä, kun se tuo palloa syliin.

Nyt olen oppinut olemaan kylmästi huomioimatta sen, mutta jos meille tulee kavereita kylään, niin se alkaa haukkua heti kun summeri soi (muuten hiljainen koira, mutta pitäähän sen vahtia). Murinoitakaan on vaikea olla huomioimatta, kun asutaan kaksiossa ja sitä on pakko mennä aina välillä sinne missä koira on, mikä iltaisin usein saatta laukaista murinan. Esim eilen illalla koira oli nukkumassa makuuhuoneessa, kun menin hakemaan sieltä jotain ja siitähän se murina taas alkoi. Jos kuljen kylmästi ohi, niin sitten alkaa haukku, enkä välttämättä halua, että se alkaa haukkua illalla myöhään, kerrostalossa kun asutaan. Sama juttu saattaa tapahtua, kun lähden aamuyöllä töihin (vuorotyöt, joten olen mihin vuorokauden aikaan tahansa töissä ja ekat vuorot alkaa aamulla kolmelta)... silloinkaan en välttämättä halua, että koira alkaa haukkua mulle. Sitä paitsi koulutuksessa kouluttajat on sanonut, että se saattaa purra, "valmistu siihen"... joo, mutta en halua puremaakaan myöhään illalla tai aamuyöllä, kun on muutenkin kiire töihin.

Se huomiotta jättäminen tuntui toimivan alussa. Koira selvästi ihmetteli, että mikäs nyt on ja yritti olla oikein mielin kielin. Nyt on kuitenkin tottunut siihen, eikä edes enää yleensä yritä tuoda palloa sisällä, jotta leikittäs sen kanssa.

Työpäivinä tuntuu muutenkin, että se huomiomatta jättäminen on kovin pientä, kun aamulla vie koiran (huomiota), antaa ruuan (huomiota), sitten lähtee töihin ja kun tulee töistä, vie ulos (jälleen huomiota). Päivästä riippuen tunnin parin kuluttua ruoka (huomiota) ja ulos (huomiota) (ulos ja ruoka voi olla toiste päin... mutta anyways). Sittenhän mennäänkin jo nukkumaan. Ulkona mun on pakko huomioida se, muuten se vetää, mikä nyt ei varsinaisesti ole haitallista, mutta ei kovin mukavaa ulkoiluttajalle, kun koira painaa 35kg.

Tarvii todellakin hakea sen Fennelin kirja mahd pian, jos se edes vähän selvittäisi ton koiran ajatusmaailmaa. Tässä alkaa omat keinot (ja vieraidenkin keinot) loppua. Väkivaltaa en ole vielä kokeillut, mutta sitä en kokeilekaan, koska siitä ei olisi hyötyä ja koira veisi voiton kuitenkin.

[Veijo Kinnunen]

Tuntuu, että olet jo luovuttanut.
Jos koira murisee, kun menet sen reviirille, ei siihen taida mitkään kirjat auttaa.
Vielä kerran, ei koiran kanssa eläminen voi noin vaikeaa olla, menee liian monimutkaiseksi, kun alkaa hakea kaiken mailman, en sanoisi poppakonsteja, no, keinoja.
Ei tuollaiseen ole mitään oikotietä, koiralta on otettava luulot pois, on ajateltava, että Sinä ruokit, huollat maksat koirasi teillä olon, ja koira vain murisee...
Ennen kuin panet asiat järjestykseen, tutki kuitenkin, ettei koirasi ole fyysisesti kipeä.
Mutta jos toisia kohtaan käytös korrektia, ei sekään taida olla syynä.

[Mervi Tervo]

Tämä tapaus on ehdottomasti saman kuuloinen kuin eräs tietämäni tarina, mikä kylläkin valitettavasti on totta; Nuori nainen (25?) laittoi noin 2 vuotiaan, suuren (72cm), sakemannin. Hyvä luonteinen koira muuten, mutta ei aina oikein tykännyt kaikista ihmisistä. (Siis en sano, että täytyisikään tykätä, mutta osoitti agresiivisuutta). Otti pikku hiljaa johtajan paikkaa vaikka oli peruskoulutettu koira. Kiskoi hihnassa, johon otettiin avuksi kuonopanta, mutta siitäkään ei ollut apua. Murisi ensin pelkästään muille ihmisille, mutta sitten alkoi murista uudelle omistajallekin. Koiraa lelliteltiin ja kelliteltiin eikä auttanut. Kokeiltiin huomaamattomuutta eikä auttanut. Kokeiltiin kovempia otteita eikä auttanut. Naisella oli myös avopuoliso jolla ei ollut koiran kanssa mitään ongelmia. Kotona yksin ollessaan koira ei tehnyt tuhojaan ja oli toisten koirien kanssa yllättävän sosiaalinen.
Ja niinhän tarina päättyy, että kerran lenkillä uros riistäytyi vapaaksi ja kävi koko hammasrivistöllään kiinni puistossa ulkoilleeseen mummeliin (joka oli koiran tuttu), kävi aika pahasti ja jäi mummelille ikuisia arpia (yllätys yllätys niillä hampailla...), mummo veti oikeuteen (yllätys tämäkin...) ja koiralle tappotuomio ja naiselle muutaman tonnin lasku.
Lotta; mieti nyt tarkkaan mitä teet tämän koiran kanssa? Jos kouluttaja on sanonut, että varaudu puremiseen, niin se ei todellakaan ole leikin asia? Entä jos koira käy sinuun tosissaan kiinni ja olet yksin sen kanssa, etkä pääse pakoon? Oletko miettinyt mahdollisia seuraamuksia? Oletko tosiaan koiraa ottaessasi harkinnut tarpeeksi, että otat aikuisen uroksen näine vikoinen (tokihan koira on varmaan jo aiemmin oireillut, ei "normaali" sakemanni käyttäydy noin vaikka vaihtaa kotia)? Et ole millään tavalla epäonnistunut jos luovut tästä koirasta, päinvastoin; osoitat erittäin suurta vastuuntuntoa kaikkia ympärilläsi olevia ihmisiä kohtaan.
Ethän loukkaannu sanoistani? Mietin tässä sinun parastasi ja minua kyllä kovasti harmittaa, kun olisit varmasti ansainnut paljon paremman koiran.