Mitä tämä on?

[Jaana Hiltunen]

Koirani on vajaa kaksi vuoteinen uros saku.

Viime aikoina olen pistäny merkille koiran "mustasukkaisen" käyttäytymisen.
Esimerkkinä: olin kaverini luona kylässä, koira mukana ja siinä kaverini koiraa rapsuttelin ja oma koira istui jalkojen juuressa. Kaverini koira alkoi kavuta syliini päin ja omani sai tautisen kohtauksen ja tappeluksihan se sitten meni.

Samanlainen tapaus sattui myös eilen lenkillä ollessa kun toinen koira(vanhempieni koira) oli mukana, aluks kaikki sujui hyvin mutta kun tyttöä paijailin hetken sai omani hepulin ja tappeluksi meni...siis uros ja narttu ja aivan kamala tappelu, en meinannut omaani saada lopettamaan ja irrottamaan vaikka toinen koira makas velttona ja liikkumattomana maassa, niin omani vain repi ja riuhtoi niin et toinen koira laahautui perässä.

Pienempiä samanlaisia tilanteita on sattunut useita aikasemmin mut en niihin niin suurta huomiota ole kiinnitänyt, mut nyt rupee jo vähän mietityttämään tuo herran käytös.

Vähän samanlaisen reaktion aiheuttaa myös jos joku ihminen tuttu tai tuntematon leikillään ottaa minusta kiinni(halaa takaapäin), koira tulee heti ja alottaa närkästyneen haukahtelun ja tarttuu ihmiseen kiinni...ei kovasti, mutta ei meinaa rauhottua tämän jälken vaan yrittää vaan päästä puremaan toista ihmistä...ja koira on ihan sen olonen ettei siitä tiedä milloin se tarttuu tosissaan.

Ja lenkillä jos vastaan tulee ihminen ja se ohittaa meidät läheltä, saattaa koirani murahtaa tai jopa yrittää purra.

Kuitenkin koira on mitä mahtavin ja tulee kaikkien kanssa juttuun ilman ongelmia, voidaan käydä kyläilemässä. Ja lapsistakin tykkää hirveesti, toiset koiratkin menettelee...
Meillä voi käydä kyläilemässä ihmiset ihan rauhassa jne.

Onko tämä jotain kokeilua vai mitä?
Ja mitä asialle pitäisi tehdä?

[Janina Vesala]

Meillä on muutaman kerran ilmennyt saman tyylisiä juttuja. Jos käskytän jotakin muuta kuin omaa koiraani, eli pyydän vaikka sivulle niin omani on siitä mustasukkainen! Ei pure eikä mitään, mutta päästää sellaisen närkästyneen äänen ja tulee minun ja koiran väliin seisomaan. Mitään suurta ongelmaa ei ole, mutta itseäni ärsyttää kun ei voi rauhassa touhuta muiden koirien kanssa. Ymmärtäähän tuon silti, kun tuo niin tykkää tehdä kaikkea, eikä ymmärrä että voin käskeä jotakin toistakin. Olen ruvennut"treenaamaan" näitä tilanteita. Käsken esimerkiksi kaverini koiraa ja olen valmiina oman koirani varalta ja pidän se poissa jotta saan rauhassa myös muille koirille tehdä jotain. Jos annan makupalan vaikka vanhempieni koiralle, omalleni tulee kova kiire ja saattaa jopa ärähtää. Niitä tilanteita teen mahdollisimman usein, että annan toiselle koiralle jotakin ja jos omani yrittää tulla väliin (tai jotai muuta tehdä) kiellän sitä ja sen jälkeen kun on ollut nätisti annan sille palkan. Tästä on ollut apua kyllä mutta täytyy olla aina tarkkana jos omani on paikalla kun annan toiselle koiralle namia.
En halua pelätä treenata jotakin toista koiraa tai pelätä antaa toiselle koiralle namia. Siksi pidän varani nyt jo näin varhaisessa vaiheessa ja olen tarkkana. Tolla kun on taipumusta olla mustasukkainen! Koirani on pian 10kk.

[Eila Auvinen]

Mun mielestäni ei tuossa ole juuri ihmettelemistä muuta kuin omistajan puolella

Koirallahan on siinä "oma lauma", jota se "puolustaa/paimentaa".

Tottakai ne on mustiksia ja saavat ollakin, itse vaan pitää asia tiedostaa eikä laita koiraa (eikä varsinkaan muiden koiria) tuollaisiin tilanteisiin.

Jaanan koiran kohdalla on nyt jo päässyt tapahtumaan oppimista ikävään suuntaan eli enpä sinuna enää menisi toisia koiria taputtelemaan oman koiran läsnäollessa, tuo käytös on sillä jo tod.näk. selkäytimessä eikä varmaan siitä luovu, joten säästä nyt suosiolla ne toisten koirien rapsuttelut sellaiseen ajankohtaan, ettei omasi pääse siihen purkamaan aggressioitaan.

Tuokin kuulostaa oudolta, että mennään kyläilemään koiran kanssa jonnekin jossa on toinen koira.

Sehän on sen toisen reviiriä ja satavarmasti jos se toinen vielä siihen omistajan syliin alkaa punkemaan niin omasi katsoo sen olevan jo "luvallista riistaa".

[Autio Pirjo]

Olen samaa mieltä, kuin Eila Auvinen, koira puolustaa omaa laumaansa.
Luin jostain (taisi olla armeijan koulutusopas) kun poika oli siellä koiran ohjaajana, että ei pitäisi inhimillistää koiraa, se se tunne niinkuin ihminen, esim. mustasukkaisuutta, vaan puolustaa laumaansa, joka voi olla vain sinä ja koira ja tuntee laumansa uhatuksi.kun toinen tulee liian lähelle, myös toinen ihminen.
Olen huomannut oman koiran kanssa sen, että jos itse jännitän toisen koiran kohtaamista, niin sekin reagoi heti. ja samoin on ihmisten kanssa tosin vaan nostaa selkäkarvat ja hännän ylös ja haukkuu.
Meillä on onni ettei paimennusvietti ole voimakas ja kun koira oli nuori meillä kävi pojan koirat usein eikä ole ollut ongelmia. Nyt 9 vuotiaana se touhuaa
(leikkii) naapurin Pomeranian pystykorvan ja toisen naapurin spanielin kanssa.
Teidän koirat ovat vielä niin nuoria, että ovat varmaan epävarmoja lauman johtajuudestakin ja se vaikuttaa varmaan käyttäytymiseen.

[Sanna-Mari Räsänen]

mun vauveli on muuten ku lammas mutta sit ku se sille päälle sattuu niin sit mamma on niin kullanarvoinen et siihen ei ole asiaa muilla tulla. edes "parhailla kavereilla" ja vanhemman kans pian 12v ne on välil nokkapokkaa. tietysti ku vanhempi pitää minua yhtälailla yhä omanaan ja laumanaan vaikka ei ole ollut minulla vuosiin itsellä. näen kyllä päivittäin.



meillä ollaan myös erittäin tarkkana kaiken meidän/minun tavaran suhteen. tänään räjähti treenien jälkeen toiselle koiralla joka sattui tulemaan varmaan liian lähelle meidän maassa olevaa tyhjää vesikuppia!!
silloin meni taas mun hyvä tuuli ja jee ihanat treenit-olo pilalle ja tuntu et koirasta teen kohta rukkaset


muuten on mulla niiin ihana koira että, mutta tää sen terävyys ja mustasukkasuus ottaa sairaasti aivoon sillon ku neiti päättää olla sillä päällä. se tulee silloin kans joko jalkojen väliin tai syliin kanuaa ja itkee ja urisee ja nurisee vikisee ja murisee, tärisee ja painautuu koko painolla minua vasten-ikäänku yrittäs piilottaa minut.

kyl se sit tottelee jos mie sanon et ei. kyl se aloillaan sit tietty pysyy ja on korvat rusetilla et joo joo mutta kun... ymmärrän et hän suojelee ja vaik ei sais inhimillistää niin silti tuntuu et hänellä on joku outo mielleyhtymä päässä et joku vie häneltä minut. sitä se ei myös voi sulattaa et joku muukin koira voi tykätä ja ihannoida minua kuin vain hän itse.
joku heitti kentällä ilmaan ajatuksen että meillä olisi johtajuus ongelma tai et koiran mielestä en osaa kyseisiä tilanteita hoitaa ( ai mitä tilanteita ku ne voi tulla päälle milloin vain)

yks mun kaveriki hörähti äly nauruun et ai teilläkö johtajuus ongelma?! en miekää jaksa uskoo et olis, tai sit on kyl joku tosi pieni asia. koira ei ole kertaakaan yrittäny kokeilla paitsi murkkuiäs vähä yritti jotai pientä mut siihe jäi. Ehkä se vain tosiaan kuuluu hänen luonteeseensa ja persoonaan-äitinsä samanlainen. et sit ku on terävä niin sitä kans ollaan.

muuten kyllä oma koira leikkii ja on kiltti, lapsillleki. ja tää suojelu ja mustasukkaisuus koskee vain koiria. HÄn alkaa tämän shoun myös kun on väsynyt tai et on nälkäinen-silloin se on tietenkin ymmärrettävää et haluaa olla rauhassa.

kiva lukea et ei olla yksin ja ainoita tämän asian kanssa.
olen yrittäny apua saada asiaan mutta kukaan ei osaa neuvoa. mie olen yleensä jättäny humioimatta huonosta käytöksestä. mutta olenpa kerran pari menettäny malttini niin et turhasta räyhystä on tullu niskapöllyä ja "hylkäys"

olen ajatellu et taidan käydä http://www.(koira?)neuvola.fi laittaa viestiä ja kysyy vilanderin pertin mielipidettä (koirapsykologi joka on auttanut muutamaa tuttuani)


koirani on nyt 10kk ja ekat juoksutki on jo käyty-vähä vaikuttas et valeraskauden tapasta yrittäs säätää...

[milko naumanen]

Koirat ei ole(mun mielestä) mustasukkaisia,sen vielä ymmärrän jos koiralle tuntematon ihminen käy omistajaa halaamaan/ottaa kiinni,että koira on varuillaan/ihmeissään.

Mutta muuten sanoisin,että joko koira ei koulutettu tarpeeksi hyvin,tai sitten sillä on "päässä vikaa".

Pystyn itse taputtelemaan muita koiria jos haluan ja muut ihmiset voivat lähestyä minua ja koira siitä "hermostu".

Enkä myöskään ymmärrä miksi pitää muiden koiria käskyttää.

[Satu Koivulahti]

Kuulostaa pahalta!! kyllähän koirat todella osaa näyttää mieltään tollasissa tilanteissa mutta ei kuulosta enää hyvältä jos noin rajusti päälle käydään, urosten välisen tappelun viellä ymmärtää tai jos on kaksi narttua asialla (tulee pahaa jälkeä) mutta jos teidän mies on antanut nartulle noin pahasti köniin ei asiat ole enää hyvin Joku viisas koiran kasvattaja on minullekin sanonut että uros ei käy nartun päälle jos ylhäällä ei viiraa... :rikki: Tossa tilanteessa kannattais varmaan kääntyä viisaampien puoleen, hyvänä esimerkkinä vaikkapa soitto tonne koiraneuvolaan mistä ylempänäkin puhuttiin (mies kuulemma osaa asiansa) Toivottavasti saatte asiat järjestykseen.

[Tea Tuomikoski]

Koirat ei ole mustasukkaisia. Normaalia laumakäyttäytymistä. Joku änkee laumasuhteiden väliin. "Et kuulu tänne, mene pois". Erittäin yksinkertasta. Jos laumasuhteet on kunnossa, niin se johtaja, jota joku vieras koira on tulossa moikkaamaan, kertoo omille laumalaisilleen, että "OK, jengi turpa rullalle, mää rapsutan tätä nyt". End of ongelma. Jos ne taas ei ole ja se oma koira ei asiaa ymmärrä, niin sille ois aika tehdä jotain.

Koirat on yleensä perin simppeleitä otuksia. Ne ei halua pomon paikkaa, ne ei halua määrittää laumasuhteitaan. Satunnaiset alfat poislukien, mutta jos ny semmosen saa, niin kandee lotota saman iltana. Ne haluaa vaan tietää mikä on lauman toimivuuden (ruoka, lepo, rauha) kannalta järkevää. Ja tämän kertoo laumanjohtaja, joka toivottavasti on se ihminen. Ihan sama onko kyse kärpässienten syönnistä, vieraiden koirien pusutuksesta, remmissä vetämisestä. Kertokaa sille koiralle mitä se saa laumassanne tehdä ja mitä ei. Mustavalkoista elämää viettävä koira on onnellinen koira.

Ja tuntekaa koiranne. Jos sillä on vaikkapa voimakas reviirivietti, omaan paikkaan tunkeutujat on kamalia ja stressaavia ja menee kippo nurin. Älkää päästäkö sellaisia tilanteita syntymään. Kaikessa vaan johtoajatus kirkkaana mielessä että koiran ei tarvitse päättää. Tarkoittaa se sitten sitä, että ollaan käskyn alla tai omissa oloisssaan jos on vaikeaa. Asiat on monella tavalla järjesteltävissä.

Mutta inhimillisiä tunteita kuten, viha, rakkaus, mustasukkaisuus, tunteellinen välittäminen etc. Niitä on turha yrittää koiraan ympätä. Voi olla laumasidonnaisia koiria ja camel boots-koiria, mutta inhimillisesti niistä ei tunne yksikään. Ei siis myöskään mustasukkaisuutta.

[Harju Sanna]

Ikävä kuulla että koira on tuollainen. Olen myös itse sitä mieltä että nyt on kyllä ehkä isompikin ongelma jos uros on nartun päälle käynyt noin rajusti. Itse hakisin jostain apua samantien. Kyllä meidänkin poitsu on tapellut narttujen kanssa, mutta ei rajusti. Ja ne on alkanut aina siitä, että narttu on aloittanut. Leevi ei ole koskaan alkanut tappelemaan ellei toinen koira sitä ole aloittanut. Mutta vielä ei ole tullut ongelmia. Onneksi. Kun poikaystäväni kanssa halailen ym koiran nähden, kyllä Leevi siihen väliin tulee sähläämään ja joskus saattaa vähän nappaista, mutta ei todellakaan kovaa ja se kyllä kielletään saman tien, mutta joskus leevi myös yrittää päästä mukaan pussailemaan ihme hauva ja jos nappaisee niin sen jälkeen se yrittää leikkiä, että tuskin tosissaan nappaisee. Tietysti sekin saattaa joskus eteen tulla, mutta toivotaan ettei.
Ja Jaana, toivon että saat apua koirasi kanssa ja saatte ongelman pois (tuskin kokonaan lähtee, mutta lievittyisi edes hiukan). Ikäväähän se omistajallekin on jos ei pysty mitään tekemään ilman että koira on rähisemässä. Meillä oli joskus hiukan samantapainen uros. Monta vuotta sitten kylläkin, mutta ikäväähän se oli ja koira lopetettiin.

[Sanna-Mari Räsänen]

kun nyt tuntuu et kaikki sai koirastani hullun koiran kuvan. ei, sitä hän ei todellakaan ole eikä ne päälle ampumiset ole mitään tappo meininkiä meillä vaan se on sellaine rähähdys ja se siitä.

ainoa mistä tulee isompaa taistelua on joskus meidän vanhempi koira joka on itse yksluupää ja muutenki omasta mielestään pomo (vaik minkä karhun kohtais) heillä on sit ne isommat konfliktit.

mun oma koira on siis aivan lammas noin muuten, ihana ja kiltti kaikille ja kaikkien syliin, halattavaks ja rapsutettavaks menossa ymym. eikä missään nimessä vihainen hullu.


tämän aiheen aloittaneen koirasta mulle tuli sen verran mieleen et silloin ei ole asiat tosiaankaa iha kohdallaan jos tuollai käyttäytyy myös ihmisten parissa et näykitään ja hyökitään. silloin tosiaanki taitaa olla johtajuusongelma ja huonoon suuntaan ollaan menossa.

olen tuolla koulutus kentällä sanonu kaikille et jos mulla näyttää joku memenvän pahasti joku asia vikaan tai mitä tahaan, siitä saa minulle sanoa. Ja kukaan ei ole vielä koiraani tullut minulle haukkumaan tai muuta vaikka se on kahdesti sielläkin ärähtänyt..

monet tuntuu olevan sitä mieltä että hänen käytös on tavallaan normaalia etenkin kun he tietävät kuinka mammankoira tää on.

eikä tää koira todellakaan ole mikään ongelma koira jota kaikki pelkää vaan päinvastoin. kaikki on todennu et mite on hyväpäinen saku.

enkä jaksa uskoa et meillä on johtajuusongelmaa, sillä jos olisi hän kokeilisi monessa muussakin asiassa ja mie olisin aivan varmasti kaulaa myöten nesteessä. jos meillä olisi ongelmia et varmaan pystys tän kans liikkuu yhtään missään.(sillä olen omistanut ongelmakoiran isolla O:lla)


nytki oltiin mätsäris ja siellä oma ja kaverini koira oli varmaan ainoat ketkä ei räyhynny toisille vaan olivat aivan rauhallisesti nurtislla päiväunillaan tai muuten vain makoilivat ilman et tarvitsi kokoajan

kytätä vieres mitä tekee ja kenelle. kaikki sai aivan rauhas kävellä ohi ja puuhastella ympärillä ilman et koira reagoi mitenkään.

eikös vain omistajaan luottava koira voi olla näin rennosti? vai olenko aivan väärässä.

ehkä tää meidän "ongelma" häviää aikanann tai sit se vain tosiaan on osa hänen luonnettaan ja tempperamenttiaan tai jotain.

kyllä ne muutkin älähtelee ilman et heillä olisi mitään sen isompia ongelmia. mullakin koira toimii ja tottelee muuten.

ehkä mie olen omassa päässä kehittäny tästä vain sen ongelman. niin ja ei se nyt aina älähdä-silloin tällöin ja sekin aika harvinaista.

moni on sanonukki et tää on sen luontoinen koira et aika paljon saa tehdä asioita vikaan että tästä sais täydellisen ongelmakoiran

tai muutoin vihaisen ja agrressiivisen (jos väkivalta jätetään laskuista)
ja totta se onkin mun mielestä. on ollu niin helppo koira et pitää jokapäivä muistaa kiittää rukouksissa Jumalaa



onhan se tottakin että ehkä neiti ei vielä (´nuori kun on) niin välttämättä ole aivan varma minun taidoistani, jos kerran meillä jonkun mielestä on johtajuus ongelmaa...

ja mie kävin ky laittaa koiraneuvolaan viestiä jos alan ammattilaine osaisi kertoa oman näkemyksensä.

näin tekstinä luettuna on helppo vetää vääriä johtopäätöksiä. jokainen tilanne kun pitäisi nähdä.

tietenkin ennakoisin tilanteita jos voisin, siis on myös niitä jolloin pystyn tietämään mitä ehkä tapahtuu seuraavaksi. mutta on myös niitä että se vain tapahtuu vaikka kuinka osaan koiraani lukea niin se ei vaan riitä niissä salamannopeissa tilanteissa. oma koirani ei raahaa ketäään tai ole sitä muutoin raatelemassa.. se on vain se ärähdys, pölläytys ja end of story ja voidaankin taas leikkiä.



tulihan tekstiä mutta ajattelin oikaista asianlaidan omalta osalta

[Sanna-Mari Räsänen]

oma koirani kyllä alistuu toisillle etenki itseään vanhemmille välittömästi eikä yritä kukkoilla tai muuta.

ja tosiaankin voi olla et sitä terävyyttä löytyy täältäpäästä hieman tavallista enemmän.

tsemppiä kuitenki jaanalle ja hae hei ihmeessä apua. mie voin sanoa ihan kokemuksesta et eläminen ei ole helppoa jos tollasta on. se mun ongelmakoira joka mulla oli hyökkäs loppupelis mun päälle ja se oli sen koiran loppu. se oli sellainen tapaus et sen kans ei olis varmaan oikein kukaan pärjänny.

Minulle koulutuskentällä eräs kyseisen rodun kasvattaja sanoi melkein heti että tuo koira on kävelevä aikapommi ja oikeassa hän olikin.
kaikki ongelmat alko jo hyvin varhain, koiraan ei saanu mitää kontaktia kodin ulkopuolella (vaik siel oli enkeli kun ei muita vieraita koiria näkyvillä)

hän ei kunnioittanu mitään mitä ihminen sano tai teki ja ei koskaan alistunu vaik olis millaisen pölläytyksen saanu (edes toiselta koiralta)

itku silmässä sit vein piikille koiraa mutta niin oli paras. pitkään syyti itseäni ja mietin et mikä meni niin pahasti vikaan koska tiesin että vika on minussa ja varmaan olikin jossain asioissa mutta myöhemmin kävi ilmi että tästä pentueesta (yht.9kpl) oli ainakin 4 tai 5 joutunut turvautumaan

vilanderin pertin tai jonkun muun apuun samoisssa ongelmissä vaikka he olivat kyseisen rodun kasvattajia tai muuten vahvemmilla kuin minä.

silloin annoin itselleni anteeksi paljonkin ja nyt olen saanut viimeisten kuukausien aikana todeta että kyllä oli koirassa vikaa ehkä vielä enemmän kuin minussa.

Olen saanut tämän koiran toimimaan ym juuri niin kuin haluan koiran toimivan. (silloin aiemman koirani aikaan jo halusin saksaria mutta poikaystäväni ei suostunut. saksari on ollut aina se mun juttu ja rotu ja eniten olen niiden kans ollu)

kuulin tuossa kevättalvella kun eräälle ihmiselle kerroin tosta aiemmasta koirastani ja niistä ongelmista (hänellä samanrotuisia koiria paljon) niin hän totesi että on kuullut juttua että sieltä kennelistä ei tule aina iha täyspäisiä koiria.

haluan korostaa että minulla on rajat, rakkautta, anteeksi antoa ja kuria mielestäni sopivin määrin ja itse edellytän jo tämänkinokoiselta ja rotuiselta koiralta kuin saksanpaimenkoira koulutusta ja käytöstapoja eli ainakaan omat elukkani eivät elä tosiaankaan pellossa jos joku nyt tämän tekstin perusteella erethtyy niin luulemaan.
----------------------------------------------------
Se on todella ikävä sit tälläisita tai muunlaisista ongelmista johtuen luopua koirasta. eli tosiaan jaana hae ihmessä apua ennenkuin on liian myöhäistä!!
toivottavasti sinulla ei vain ole lapsia sillä pelkään nyt hieman heidän puolestaan.

[Jaana Hiltunen]

Voi köhnäke

Heh, meillä ongelma tais olla enempi täällä narun kaksi jalkaisessa päässä
Eihän tuo löllykkä meille omille ikinä mitään tekis, meille on niin kuuliasta miestä. Myö saadaan kyllä tehä koiralle mitä vain eikä tasan mitään tee, sama on kun mennään jonnekkin ja koira hoksaa et okei noi on nyt meidän vieraita ja sillä sipuli...siis tämmöset normaali elämän tilanteet onnistuu ongelmitta ja koira osaa käyttäytyä jos me omat ollaan paikalla ja kukaan ei mene koiraa härkkimään.
Mut ongema on tai siis OLI tällaiset et kaveri kaappas takaapäin kiinni minusta ja ikäänkuin "kidutti" näistä äijä veti herneen nenään...

No nartun kanssa ne taistelee vielläkin toisinaan, jokin keppi vaikka jonka jommalle kummale heitän ja toinen kerkeekin ensin saa taistelun aikaan...joten kun en enää näin tee ei ole ongelmaakaan.
Samaten kavereitten koiruudet on nyt jätetty paijailujen ulkopuolelle, silittelyt sallitaan...ja kaikkia tilanteita joissa tulee ns. kilpailu varotaan kun porukalla ollaan

Samoiten kun herraseni on arka niin en anna vieraiden tulla meidän lähelle, sanon ettei koiraa saa silittää ja naapurit kiertelen kauempaa jos näyttää siltä.

Siis ei koirani mikään peto ole koskaan ollut, ja meitä omia kohtaan ihan lapanen. Arka vaan ja omiaan puolustava...tavaroistaan pirun tarkka ja toisille koirille hieman pomottava.
No nyt koulutuksen myötä on saatu sekä koiraan että omistajaan hieman varmuutta lisää ja koko ajan kohti parempaa mennään.

Pallien poiston myötä jäi turhat kukkoilutkin poikkeen...

[Jaana Hiltunen]

...ja mitä tulee näihin toisiin koiriin ja vierailuihin niin mulla on jätkä pennusta saakka pyöriny mukana aina ja kaikkialla, meillä on koiria hoidossa välillä(nyttenkin nukkuu kaverin urokin kanssa peffat vastakkain niin tyytyväisinä) ja käydään hyvin usein paikoissa joissa koiria, uroksia ja narttuja...
joissakin vieras paikassa ja täälä kotonakin on kissojakin ja ne ei kuulu meidän ukolle joten jättää kisut rauhaan(toisinaan tosin olen yllättänyt jätkän tassut kissan kopissa, tällöin nolona sitten kattelee et huups, vahingossa vain ajoin tän tänne)
Vieraissa ukko istuu mun vieressä ja oottelee...tutummassa paikassa sitten saa touhuta miten haluaa ja yleensä hukat heitetään pellolle touhuumaan.

tuossa jossain vaiheessa rupes hormoonit hyrrää yli lukemilla ja äijä muuttu "hirviöksi" narttu kun oli juoksussa niin ei syöny eikä mitään, oli ihan levoton ja äksyili...kuvitteli omistavansa koko kylän.
Nyt pallit otettiin poikkeen ja jätkä rauhottu.

Mut tosiaan siis kun menen koiran kans kylään mis on lapsia niin saapi penskat tehrä koiralle mitä vaan ja telmuta sen kanssa eikä äijä ole moksiskaan...siirtyy pois jos ei halua olla lasten luona.
Mutta pihalla jos lapsi juoksee kohti kädet ojossa voip ärähtää, varottaa et elä tule tänne, minä pelkään...

Ja kun esim mökillä ollaan isolla porukalla, on koira koko ajan valppaana ja vahtii ettei kukaan jengistä katoa tai ettei kukaan tule ilman lupaa meidän tontille...

Eli siis ihan normaali sakuhan tämäkin on heiman arka vain...mutta tuohon vanhempaan verrattuna ero on kuin yöllä ja päivällä, vanhus kun on aina ollut semmonen tasavarma pakkaus.Tämä taas tämmöinen megaenerginen, voimakasa jolta ei tahti lopu koskaan.

Kyllä kun omat taidot loppu niin apua hain ja sain ja saan edelleen...kiitos siitä kaikille auttajille, tutuille ja tuntemattomille.

Aurinkoista kesää kaikille!

[Sanna-Mari Räsänen]

mie otin itse yhteyttä vilanderin perttiin ja meillä alkaa nyt totaali jääkausi ja räminäpurkin käyttö. Kuten arvelinkin pienessä mielessäni, koirani on saanut minulta liikaaa humiota.

TOivottavasti käytös muuttuu parempaan. hänelle teen nyt selväksi että minua ei tarttee puolustaa...