Vinkumisen vaimennus

[Satu Majamäki]

Hei!

Onko olemassa hyvää konstia saada koira lopettamaan vinkumisen tai ainakin vähentämään sitä? Kyseessä on 2-vuotias sakemanni uros. Häiritsevintä vinkuminen on lenkille lähdettäessä ja joskus ruokaa annettaessa, jos ole hyvä -käsky jostain syystä viivästyy. Lenkille lähdettäessä vinkuminen menee jo korvia vihlovaksi ujeltamiseksi ja ulinaa pahentaa se, jos toinen koira on samaan aikaan lähdössä myös ulos. Kyse on siis kaiketi innostus-älämölöstä, koira ei innostukseeltaan meinaa pysyä housuissaan ja ilo purkautuu äänenä ulos. Meteli on joka kerta samanlainen, lähti sitten ensimmäisen tai vaikka viidennentoista kerran lenkille saman päivän aikana. Toinen koirani ei vingu eikä ulise eli urokseni ei ole oppinut tapaansa siltä. Minulle on useampikin alan harrastaja kertonut, että joillain sakemanneilla on vaan sellainen ominaisuus, että ne "piippaa" ja sellaisen keskustelunomaisen ininän hyväksyisinkin, mutta tästä jodlaamisesta kärsii jo naapurisopu. Olen yrittänyt kieltää nätisti ja napakasti, rauhoitteleminen ei auta eikä toruminen, päinvastoin ääni kovenee! Naapurien takia sitten-vasta-mennään-kun-olet-hiljaa -metodi ei ole oikein hyvä ratkaisu, sillä volyymi on melkoinen. Olen useasti istunut toppatakki päällä sohvalla odottamassa ujelluksen loppumista, mutta sitä kestää ja kestää ja vaikka se hiljenisinkin, ujellus alkaa uudelleen, kun teen eleenkin siihen suuntaan, että nyt voitaisiin mennä. Haukkuminen taas ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Sisällä se ei hauku oikeastaan ollenkaan, pihallakin hyvin harvoin. Olisi mahdollisuus kokeilla sille sitruunapantaa, mutta en ole ihan varma olisiko se järkevää ja mahtaako se vinkumiseen edes reagoida. Koira on muutenkin sellainen klarinetin soittaja -tyyppinen herkkä sielu, että en haluaisi sen sielunmaisemaa suotta tärvellä liian tylyillä menetelmillä.

Onko totta, että sakemanneilla olisi taipumus vinkumiseen innostuessaan ja myös ns. lepoininään? Edellisellä sakemannillani tätä tapaa ei ollut.

[Terhi Puumalainen]

Kuullostaa tutulta. Kun ulkoilukamppeet vetää päälle niin alkaa hirvee piippaus tai alkoi aikaisemmin, nykyisin jo hillitympää, jopa hiljaista joskus. 1,5v uros kyseessä. Kielloista ei todellakaan ole ollut mitään hyötyä, korkeintaan 2 sekunnin hiljaisuus.

Tein jonkun kerran valelähtöjä tai siis laitoin ulkoilukamppeet päälle, mutta otinkin ne pois ja menin tekeen ihan jotain muuta. En huomioinu koiraa, kun piippasi, mutta hiljaa ollessa kehuin rauhoittavasti. Pian se rauhoittui takasin köllöttämään.

Jonkun aikaa tein myös sitä, että käskin koiran toiseen huoneeseen maahan (näki eteiseen) ja menin pukemaan. Jos koira nousi, niin kävin käskemässä samalle paikalle maahan ja odotin, että piippaus hiljenee - sit menin jatkamaan pukemista. Toistoja tuli alkuun paljon... huh... Rauhallisia kehuja koko ajan, kun koira odotti hiljaa. Lähdöt kesti "parhaimmillaan" noin puolituntia (=itsellä hiki...). Vaatii huippupitkää pinnaa tämmönen touhu... Mutta tulosta on saatu.

Edelleen harjoitellaan, mutta ei ihan niin intensiivisesti, kun koira on jo lähtötilanteissa rauhallisempi. Ovi ei koskaan aukea, jos koira mölyää - vasta sitten kun istuu hiljaa. Treeneihin lähdöt on edelleen aika äänekkäitä tilanteita, enkä itse asiassa ole niihin puuttunut, kun koira tietää ettei olla normilenkille lähdössä.

Outoo kyllä ois asua, jos olis ihan hiljainen saksanpaimen talossa! Tää koissu on monessa tilanteessa aika mölyäjä (harvemmin sisätiloissa), mikä ei ole aina niin kivaa, mutta ehkä se on vielä nuoruuden huumaa?!

[Janina Vesala]

Täällä myös tuttua tuo piippaaminen. Meillä sitä tapahtuu myös treeneissä. Kun odotamme omaa vuoroa paikallamme tuo pitää sellaista hiljaista ininää mutta kuitenkin sellaista että minä sen kuulen. Pikku hiljaa on ruvennut ottamaan päähän tuo iänkaikkinen vinkuminen. Tolla se on jotain pitkästymistä kun odotamme jotain. Olen varmaan sitten reagoinut vikinään joskus aina niin ehkä tuo on oppinut että vinkumalla se saa huomioini. En oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä, olla huomaamatta vai kieltää.

[Pia Porko]

Kuulostaa tutulta, paitsi että meillä ei piipata vaan huudetaan suoraa huutoa! Ulos lähtiessä pakotan koiran kulkemaan rapussa mun takana. Kävelen siis niin seiniä pitkin ettei pääse tunkemaan ohitse ja hihna lyhyelle ettei koukkaa toiselta puolen ja tempaise mua nurin. Suu jos aukeaa niin liike pysähtyy kuin seinään ja eteenpäin mennään vasta kun pysyy hiljaa. Tää tuntuis meillä toimivan vähän paremmin kuin mikään muu ja uskokaa pois kaikkea on kokeiltu; ei auta namit tai pillistä roikottaminen, volyymi oli yhtä mahtava oli suu täynnä mässyjä tahi ei

[Terhi Puumalainen]

^ Juu, ja sit koirista mitään tietämättömät kattoo NIIN hölmön näköisinä, kun emäntä vaan seisoo rauhallisena rappukäytävässä paikoillaan ja koira ulvoo niin lujaa, kun vaan ääntä lähtee...

[Pia Porko]

Kolme kerrosväliä on pieni ikuisuus.. :harhar:

[Liisa Mikkonen]

Meillä oli kesät ja uimareissut pahimmat. Kun vain käännyttiin tutun rantaan vievän tien varteen, niin parhaimmillaan ukkeli kurlasi. Oikeasti siinä vaiheessa ei kestänyt pokka.

Pahin tilanne oli kun kaverin kanssa mentiin koirien kanssa rantaan. Lukemattomien hiljaa-pysähdys-hiljaa-pysähdys- oota lasken tuon auton ohitse - hiljaa-pysähdys-hiljaa - no nythän niitä autoja tulee - hiljaa-pysähdys.. kertojen jälkeen luovutimme. Ongelma ei ollut Jungen piippaus-ulina-kurlaus, vaan myös kaverin koiran haukkuminen. Aina kun sain omani vaiennettua, niin Roni aloitti ja toisin päin.

Ratkaisimme ongelman hyvin aikuismaisesti ja juuri oikeiden koulutusajatusten mukaan; veivasimme ikkunat sepposen selälleen ja työnsimme päät ulos ettei meteli olisi ollut niin korvia raastava :rikki:

[sanna pusu]

ompa mukava kuulla että muillakin on sama ongelma tai miksi sitä voisi kutsua meillä on sellainen vauhti päällä ku joku alkaa pukee ulkovaatteita päälle tai jos huomaa että pientä poikaa aletaan pukeen niin silloin alkaa sohvan kiertäminen!
sama vinkupilli on ku ollaan näyttelyissä tai ihan missä vaan ja aina välillä pitää murista!!!

[Mikko Pietarinen]

Meille tuli spu, 9,5kk vanha tuossa viikko sitten. Edellisestä onkin jo aikaa vuosia. Uusi tulokkaamme kärsi edellisessä kodissaan selkeästi auktoriteetin puutteesta ja eroahdistuksesta joten haastetta riittää.

Poika oppi kahdessa päivässä että ovesta ei lähdetä mihinkään jos ei istuta kiltisti ja hiljaa odottamassa. Vaati aikas monta valelähtöä mutta toimii. Sama juttu näykkimisen kanssa, piti oikein koveta pari kertaa tosissaan.

Pahempi on tilanne jos vaimo lenkin varrella poikkeaa vaikka kauppaan. Ei meinaa mokomaa pillipiiparia saada millään hiljaiseksi - mistä lie kaupunginorkesterista karannut. Ihan hemmetin noloa seistä siellä pihalla odottamassa kun pyrre istuu kiltisti odottamassa mutta spk ulvoo oopperaa kuin olisi jääpuikko hanurissa. Sama jos käytetään eri aikaan ulkona, sakemanni itkee 10 minuuttia kun kaveri katosi.

Välillä pillittää perään kun joku vieras lähtee pois.

[Janina Vesala]

Melko yleistä taitaa ol tää sakemannien ulina/vinkuminen kun "tapahtuu jotain jännää". Treeniemme vetäjä sanoi juuri tiistaina kun Tara ulisi tyhjänpäiväistä että tuossa on kyllä tyypillinen sakemanni :katoo:

[Satu Majamäki]

Lohduttavaa kuulla, että tämä älämölö ns. kuuluu asiaan. Onhan se ujellus ajoittain melkoisen raivostuttuvaa, mutta kyllä se naurattaakin, kun koiralla tuntuu olevan pilli kurkussa, kun joskus joka uloshengityksellä kuuluu vihellys. Toi jääpuikko hanurissa -vertaus kuvaa kyllä todella loistavasti tätä meidänkin mekkalaa. Iän myötä tämä meidän paimenpoitsu on jo jonkin verran rauhoittunut eikä se enää esim. reagoi ujelluksella herätyskelloon eli toivoa on vielä ja täytyyhän sitä jonkinlainen keskustelumölinä hyväksyä, kun se kerran tuntuu olevan rodulle ominainen piirre.

[aki sutinen]

Lohduttavaa lukea,että muillakin näitä pilli suussa kulkevia sakuja löytyy
Täällä on vaan niin,että 8v.narttu saku vinkuu kokoajan ja jatkuvasti avopuolison perään,ei mun!
Esim.avokki lähdössä lenkittää,piippaaminen alkaa välittömästi.Tai oikeastaan jo siinä vaiheessa,kun alkaa housuja laittaa jalkaan,tai ylipäänsä menee vaatekaapille.
Avokki nousee sohvalta tai mistä tahansa ylös,piippaaminen alkaa heti ja koira seuraa avokkia kokoajan kun perskärpänen
Ulkona jos pysähtyy hetkeksikin,heti alkaa armoton vinkukonsertti.
Sitten koirat on oppinu(toinen koira seropi),että yleensä kun käydään suihkussa,niin sen jälkeen saavat ruoan,ni eikös saku alota vinkumisen heti kun huomaa että suihkuun ollaan menossa...auta armias jos käydäänkin suihkussa normaalia aikaisemmin...siinä sitten pari tuntia kuunnellaan vinkukonserttia
Useimmiten tilanteet vaan huvittaa,mutta kun nämä toistuu päivästä toiseen kuukaudesta toiseen,niin kyllä välillä palaa käämit ihan kunnolla!
Niin,sitten ku avokki ei ole kotona,saku onkin itse hiljaisuus

[Mikko Pietarinen]

Useimmiten on tosiaan huvittavaa tuo konsertointi muttei ihan aina.

Eilisellä kauppareissulla mun piti tosin ottaa koirasta niin paljon välimatkaa kuin mahdollista että ihmiset näki etten hakannut koiraa. Ulvoi oikein sydäntäsärkevästi ja kaikki katselivat että siinä iso ukko pieksee koiraansa vaikka koitin vaan häpeillen kädet selän takana katsella pikkulintuja. Ja ulina loppui heti kun vaimo tulli kaupasta takaisin ulos. Enhän mä sitä lyömään rupea mutta joskus kyllä käy mielessä että auttaiskohan jos sitä vaikka halolla kalauttais.

Noh, en nyt kummiskaan. Pieniä on murheet jos satunnainen soolokonsertti on ainoa harmi.

[Sini Jurvelin]

Tiedän, että asia ei naurata, kun napotat vinkuvan sakun kanssa julkisella paikalla ja saat kummastuneita katseita sekä tuhahduksia. Nauratti kuitenkin.. tilanne on hassu, mutta kiusallinen.

Oma tyttö saku aloittaa hirmuisen ulinan, jos lenkillä jäädään jälkeen miehestä tai hän menee esim. kauppaan. Ensin pientä vikinää ja sitten ihan lohduton ulina. Oleppa siinä sitten.. koiran taluttajat pälyilee jne. Tyttö on vasta 15 viikkoa. Vikinä on kehittynyt huomaamatta hiljakseen, mutta yllätti alkaessaan tosissaan. Aaarg.

Nyt karsitaan pieniäkin vikinöitä ja kasvatetaan tytön pinnaa. Lenkillekin on lähdetty pari kertaa ilman koiraa, kun vikinä ei ottanut loppuakseen. Niin.. ja jos lenkillä ilmenee "ero ahdistusta" jälkeen jäätäessä, teemme koiran kanssa täyskäännöksen kotiin ja mies käy sitten yksin lenkin loppuun.

[Anu Kuusenoksa]

Juu, ja muita rotuja omistavat ihmiset sanovat: "hermorakenteessa vikaa kun tuolleen huutaa." Ja sitten täällä vedetään herneitä palkokaupalla nokkaan. Ymmärtääkseni huonon hermorakenteen omaava koira piippaa paineen alla hermostuessaan eikä silloin kun innostuu lenkille lähtiessään...