Rodusta erittäin kiinnostuneena haluaisin kysellä rodun asiantuntijoilta, mitkä ovat Sakemannille tyypillisiä käyttäytymisongelmia?
Esiintyykö agressiivisuutta koiria ja ihmisiä kohtaan paljon, ja johtuuko se suojeluvietistä, luontaisesta epävarmuudesta vieraita kohtaan, vai mistä?
Myöskin sellaista kyselisin, että mitä otatte huomioon kouluttaessanne juuri saksanpaimenkoiraa? (Eli millä palkitsette, virikkeistätte, ym.)
Saksanpaimenkoiran tyypilliset käyttäytymisongelmat?
-
Kirsi Aalto
Ihan pakko sanoa että suurin osa koirien agressiosta ja ongelma käyttäytymisestä johtuu omistajasta.Koira hyökkäilee esim.muita koiria kohti lenkillä puolustaakseen emäntäänsä.
Eli lyhyesti kouluttamaton koira tai väärin koulutettu,mitä näkee useammin
Ei oikein voi sen vuoksi yleistää mitä ongelmia sakuilla on,,ja nämä samat ongelmathan on kaikissa roduissa
Eli lyhyesti kouluttamaton koira tai väärin koulutettu,mitä näkee useammin
Ei oikein voi sen vuoksi yleistää mitä ongelmia sakuilla on,,ja nämä samat ongelmathan on kaikissa roduissa
Viimeksi muokannut Kirsi Aalto, 27 Maalis 2006 10:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Mikko Pietarinen
Koirien lukumäärään suhteutettuna uskoisin ettei ole yhtään sen enempää näitä puremis tapauksia kuin roiduilla keskimäärin. Väittäisin jopa että on hallittavuudeltaan ja täyspäisyydeltään keskiverto koiraa paremmassa asemassa. Varmasti myös päästään viallisia yksilöitä löytyy, varmasti joka rodusta ja eläinlajista mutta suurimpana ongelmana pitäisin (tottelevaisuus)kouluttamattomuutta ja mahdollisia koulutusvirheitä / ohjausvirheistä - en niinkään koirasta lähtöisin olevaa ongelmaa.
Mielestäni spk:n tapa leikkiä äänekkästi ja vauhdikkaasti antaa monelle pehmeämpään rotuun tottuneelle väärän, melkeinpä agressiivisen kuvan joka on kyllä harhaa. Toisaalta koiran väritys usein saa sen näyttämään paljon "agressiivisemmalta" kuin se todellisuudessa onkaan.
Varmasti poikkeuksiakin on mutta meillä on jo 4. sp menossa lasten keskellä (nuorin 2,5v) eikä ole tullut mieleenikään että pelkäisin esim. lasten turvallisuuden puolesta koiran suunnalta. Ennemminkin tunnen oloni turvalliseksi kun tiedän myös koiran katsovan lasten perään omalta osaltaan. Meiltä on monesti kysytty vuosien varrella, miksi ottaa tuollainen vaarallinen rotu lasten keskelle. En ymmärrä kysymystä.
Vasta tänään paranneltiin kahden pikkupojan koirapelkoa tutustuttamalla heidät tummanaamaiseen saksanpaimenkoiraan, 9kk ikäiseen urokseen. Kotisivuillammekin on kuvia lapsista ja koirista sekaisin. Pojat toivoivat pääsevänsä pian takaisin koiriemme luokse leikkimään.
Rodusta riippumatta omistajalla on aika suuri vastuu jo pentuna siitä miten koira oppii tulemaan toimeen vieraiden koirien ja vieraiden ihmisten kanssa. Mekin liikumme ihmisten keskellä pentumme kanssa vähintään viikottain, jolloin pentu tottuu ihmisiin, koiriin, liikenteeseen ja kaikenmoiseen hälinään ympärillään.
Mielestäni spk:n tapa leikkiä äänekkästi ja vauhdikkaasti antaa monelle pehmeämpään rotuun tottuneelle väärän, melkeinpä agressiivisen kuvan joka on kyllä harhaa. Toisaalta koiran väritys usein saa sen näyttämään paljon "agressiivisemmalta" kuin se todellisuudessa onkaan.
Varmasti poikkeuksiakin on mutta meillä on jo 4. sp menossa lasten keskellä (nuorin 2,5v) eikä ole tullut mieleenikään että pelkäisin esim. lasten turvallisuuden puolesta koiran suunnalta. Ennemminkin tunnen oloni turvalliseksi kun tiedän myös koiran katsovan lasten perään omalta osaltaan. Meiltä on monesti kysytty vuosien varrella, miksi ottaa tuollainen vaarallinen rotu lasten keskelle. En ymmärrä kysymystä.
Vasta tänään paranneltiin kahden pikkupojan koirapelkoa tutustuttamalla heidät tummanaamaiseen saksanpaimenkoiraan, 9kk ikäiseen urokseen. Kotisivuillammekin on kuvia lapsista ja koirista sekaisin. Pojat toivoivat pääsevänsä pian takaisin koiriemme luokse leikkimään. Rodusta riippumatta omistajalla on aika suuri vastuu jo pentuna siitä miten koira oppii tulemaan toimeen vieraiden koirien ja vieraiden ihmisten kanssa. Mekin liikumme ihmisten keskellä pentumme kanssa vähintään viikottain, jolloin pentu tottuu ihmisiin, koiriin, liikenteeseen ja kaikenmoiseen hälinään ympärillään.
-
Suvi Alanko
Olen samaa mieltä Mikon kanssa.Liian usein ne ongelmat ilmenevät juuri kouluttamattomilla koirilla,rodusta riippumatta.Tunnen muutaman sakemannin tästä lähipiiristäni joka kouluttamattomuuden vuoksi on mennyt pilalle,ympäristö virikkeetön ja omistajat laiskoja.Kaiken huippu että koirat ovat vielä irrallaan.Saksanpaimenkoira on osaavissa käsissä mahtava rotu.
-
milko naumanen
Koulutus on virikkeistämistä.
Itse en lähtisi ainakaan aktivoimaan siten,että pennulle yksin ollessa puuhaa=pahvipurkkeihin nappulaa yms.
Meillä kun koirat on yksin(molemmat on omissa osioissaan) pennulle on pari luuta,järsiköön niitä ja nukkukoot.
Se virkistäminen tapahtuu ulkona pääasiassa,ja kotona saa leikkiä yksikseen/toisen koiran kanssa.
Vanhemmalle ollaan joskus tehty,että on piilotettu makkaraa pitkin kämppää ja saa etsiä niitä,mutta ulkona pääasiassa aktivointi/koulutus yms.
Mulla on kaikki ok,en tiedä onko muilla.
Itse en lähtisi ainakaan aktivoimaan siten,että pennulle yksin ollessa puuhaa=pahvipurkkeihin nappulaa yms.
Meillä kun koirat on yksin(molemmat on omissa osioissaan) pennulle on pari luuta,järsiköön niitä ja nukkukoot.
Se virkistäminen tapahtuu ulkona pääasiassa,ja kotona saa leikkiä yksikseen/toisen koiran kanssa.
Vanhemmalle ollaan joskus tehty,että on piilotettu makkaraa pitkin kämppää ja saa etsiä niitä,mutta ulkona pääasiassa aktivointi/koulutus yms.
Mulla on kaikki ok,en tiedä onko muilla.
-
Kirsi Aalto
Silloin kun mulla oli 2 koiraa yhtä aikaa en leikkinyt pennun kanssa hirveesti sisällä,mitä nyt harjoiteltiin leikillä lelun tuomista,lelusta irti ottoa,höpö temppuja,ei käskyn oppimista ym.mut nyt kun on 1 pentu leikin sisällä enemmän ja teen noita motivointi juttuja enemmän.Mutta kyllä se koulutus pääasiassa keskittyy ulkona leikin varjolla oppimiseen.
-
Katja Lipasti
Itse en kyllä näe koulutusta ja virikkeistämistä mitenkään samana asiana. Virikkeistäminenhän tarkoittaa sitä, että koiralle annetaan mahdollisuus tyydyttää synnynnäisiä käyttäytymistarpeitaan. Koulutus on mielestäni sitten asia erikseen. Kunnollisella virikkeistämisellä tosin voidaan luoda paremmat edellytykset onnistuneelle koulutukselle, kun koiran yleinen hyvinvointi paranee.milko naumanen kirjoitti:Koulutus on virikkeistämistä.
Itse en lähtisi ainakaan aktivoimaan siten,että pennulle yksin ollessa puuhaa=pahvipurkkeihin nappulaa yms.
.
Ja toisaalta koiraa saatetaan estää tehokkaan koulutuksen avulla toteuttamasta lajityypillistä käyttäytymistään, jolloin koiran hyvinvointi kärsii.
Aktivointi sen sijaan voi olla virikkeistämistä!
-
tiia nieminen
Mun on kyllä yhdyttävä Milkon mielipiteeseen. Meillä tällä hetkellä 2 sakkea, päivät omissa tarhoissaan. Lenkillä saavat leikkiä ja painia keskenään, samoin pihalla ollessaan vapaana. Meillä on pennusta asti opetettu ettei koti ole ensisijainen leikkipaikka, ja vaikka molemmat ovat aika nuoria vielä niin erittäin rauhallisesti käyttäytyvät kotioloissa. Ja kentällä löytyy sitten molemmista virtaa kuin pienestä kylästä, ja joka päivä saa kyllä treenatakin. Mutta meillä nämä siis harrastuskoirana ja siksi ollaan tehty treenikentästä se maailman kivoin paikka johon pääsyä koirat innolla odottavat.
Tämä vain mun mielipide, joka meillä toimii.
Tiia
Tämä vain mun mielipide, joka meillä toimii.
Tiia
-
Mikko Pietarinen
Ottaen huomioon alkuperäisen aiheen, avainsana on kaiketi sosiaalistaminen (sanahirviö). Pennusta asti liikutaan paikoissa missä on ihmisiä, erilaisia ihmisiä, autoja, äänekkäitä, isoja, pieni ja nopeita autoja ja tietysti koiria, isoja, pieniä, kauniita ja tosi rumia (makuasia). Kun koira tottuu maailman menoon, se ei kasva araksi uusille asioille.Katja Lipasti kirjoitti:Kuinka te sitten koulutatte ja virikkeistätte saksanpaimenkoirianne?
Edelleen uskon että "häiriökäyttäytyminen" tai ns. hyökkäävyys on estettävissä paljolti jo sillä että koira tottuu siihen että maailma ei ole se oma piha ja oma perhe vaan siellä tapahtuu kauheasti asioita joihin vain on syytä tottua.
Lisäksi tietysti arki tottelevaisuus ja kodin säännöt on A ja O. Ne on syytä olla selkeät ja johdonmukaiset että koira voi niihin sopeutua.
-
Sanna-Mari Räsänen
lisäisin sen verran että
vaikka kuulostaa varmaan hieman oudolta mutta mutta .... et saksarit tahtoo olla niitä koiramaailman "rasisteja" en tarkoita suututtaa ketään, mutta totta se on että eivät vaan tahdo olla niitä maailman eniten suvaitsevaisempia nämä meidän mössykät.
oma on kyllä kun lammas ja tulee kaikkien kans toimeen vaik turpaansaamisenn uhallakin( " kylllä se väkisinki tykkää musta, jos mie vielä kerran yritän lähestyä", pakko sen on olla mun kaveri )
tollanen on mun koira. välillä se on liianki mielinkielin, jopa niin et sit joitakin koiria se ärsyttää ku se liikaa mielistelee.
sitä mieltä olen kans et mitää rotukohtaisia käyttäytymisongelmia ei ole olemassa-se onvain väärä luulo. tai no, ehkä saksareil tahtoo olla tuo maine mikä on ku ihmiset luulee et ai ku on ihana kiltti ja tottelevainen koira ja seurataan kielipitkällä jotai poliisi koira rexejä ym sit otetaan koira eikä tiedetä tuon taivaallista koirista ja tsädäm! sulla on ongelma koira ku sitä on pitäny vähä "ravistaa ennen käyttöä" ym ym
näin niitä sitten syntyy.. ja joillaki suorastaan hulluilla teetätetään pentuja tuloksista välittämättä ja näin sit jo tietyt ominaisuudet "periytyy" emän stressit ja kaikki..
ME IHMISET TEEMME NE ONGELMAT
oma on kyllä kun lammas ja tulee kaikkien kans toimeen vaik turpaansaamisenn uhallakin( " kylllä se väkisinki tykkää musta, jos mie vielä kerran yritän lähestyä", pakko sen on olla mun kaveri )
tollanen on mun koira. välillä se on liianki mielinkielin, jopa niin et sit joitakin koiria se ärsyttää ku se liikaa mielistelee.
sitä mieltä olen kans et mitää rotukohtaisia käyttäytymisongelmia ei ole olemassa-se onvain väärä luulo. tai no, ehkä saksareil tahtoo olla tuo maine mikä on ku ihmiset luulee et ai ku on ihana kiltti ja tottelevainen koira ja seurataan kielipitkällä jotai poliisi koira rexejä ym sit otetaan koira eikä tiedetä tuon taivaallista koirista ja tsädäm! sulla on ongelma koira ku sitä on pitäny vähä "ravistaa ennen käyttöä" ym ym
näin niitä sitten syntyy.. ja joillaki suorastaan hulluilla teetätetään pentuja tuloksista välittämättä ja näin sit jo tietyt ominaisuudet "periytyy" emän stressit ja kaikki..
ME IHMISET TEEMME NE ONGELMAT
-
Jenny Isomäki
Mun mielestä on saksareitten rotuongelmia on ääntely. Siis jatkuvasti, oli sitten hauskaa tai tylsää ni äännellä pitää. Enkä tarkoita piipaamista, vaan sellaista ihmeellistä nääh nääh-ääntelyä.
Ja leikkiessä on hirvittävä meteli, kauheeta itsensä esille tuomista, rähinää ja murinaa, vaikka ei olla vihaisia.
En tiedä onko se huono asia. Hauskaahan se on kun koira kotiin tultaessa kertoo kuinka ikävä sillä on ollut. Mutta esim. meillä on rauhoittuminenkin oikea ongelma, jatkuva pieni kyttäys menossa, että jos jotain tapahtuu niin pitää olla jutussa mukana. Mutta levotonta en tarkoita, koiruus kyllä makailee, mutta ei nuku, katselee aina mihin olen menossa kotona.
Yksi mua ärsyttävä tapa on napsiminen, kun ollaan oikein innoissaan varsinkin pentuset yrittävät napsia naamaa. Todella raivostuttavaa.
Muita juuri saksareitten ongelmia ei nyt tule mieleen.
Ja leikkiessä on hirvittävä meteli, kauheeta itsensä esille tuomista, rähinää ja murinaa, vaikka ei olla vihaisia.
En tiedä onko se huono asia. Hauskaahan se on kun koira kotiin tultaessa kertoo kuinka ikävä sillä on ollut. Mutta esim. meillä on rauhoittuminenkin oikea ongelma, jatkuva pieni kyttäys menossa, että jos jotain tapahtuu niin pitää olla jutussa mukana. Mutta levotonta en tarkoita, koiruus kyllä makailee, mutta ei nuku, katselee aina mihin olen menossa kotona.
Yksi mua ärsyttävä tapa on napsiminen, kun ollaan oikein innoissaan varsinkin pentuset yrittävät napsia naamaa. Todella raivostuttavaa.
Muita juuri saksareitten ongelmia ei nyt tule mieleen.
-
Anne Ahokas
Jenny, toi ääntely " vinkuminen,naukuminen, urahtelu" on ertittäin vahvasti periytyvä ominaisuus. Meillä on ollut 2 harmaata; hyrrää; Äänekkäitä erittäin vietikkäitä eläimiä, välillä jopa rasittavia kun ne ei osaa rauhoittua edes kotona. Nykyinen narttu on tosi hiljainen, ei hauku edes ovikelloa, kun ollaan sisällä se on lähes huomaamaton,kentällä on kyllä potkua ja pelittää hienosti.Sen ainoa "Huono puoli" on että se on geeli turkkinen eli näyttelylinjainen joten täällä ei pääse SPL.n harkkoihin.Toi rasismi on jonkun verran reviiri juttu, kotikulmilla on kiva pöristä, mutta kun mennään Stokkan kennelosastolle niin johan ollaan killttiä koirua ilman kukkoilua.