Koirapuistot

[Tea Tuomikoski]

Voihan siellä puistossa käydä niin kauan ku se sujuu. Riittää leikkisyyttä yms. Mutta sinällään ne on koiralle tosiaan ehkä epäluonnollisimpia paikkoja mitä voi keksiä. Lauma on lauma. Ei sinne tarvii mahtua satunnaisia ulkojäseniä. On koiralle ihan eri tason vaatimus tavata/ohittaa koiria arjessa, kun se että niiden kanssa pitäisi käydä "leikkimässä" = ratkomassa omituisia valtasuhteita päivästä toiseen. Eli kävin, niin kauan ku oli oikeesti kivaa. En käy enää, ku ei ole kivaa. Koira on aikuinen ja meidän laumassa. Mitäpä sille turhaan konflikteja aiheuttamaan. Koiralle, ainakaan minun, ei ole normaalia leikkiä lauman ulkopuolisten kanssa.

[Sanna-Mari Räsänen]

mie hölmö päätin et tän sessun ku otin et en tee samaa virhettä ku aiemman koiran kans oli liian vähä kontakteja toisiin koiriin tuli ongelmia (erilaisia tietenki)


ja nyt sit haisteltiin ja leikittiin välil tuolla tienpäällä niin saatiin siitäkin ongelmia. minulle oli aivan uusi asia se (vaik olen koko ikäni hummaillu koirien seassa) et lenkeillä lenkkeillään myös sen ipanan kanssa eikä mitään muuta.

meille muodostu ongelmaks toiset koirat ja niiden kohtaaminen: alkoi mieletön huutaminen ja räyhääminen. tosin se ei ollut sellaista vihaista/agressiivista. koiralle toi stressiä ne kohtaamiset ku sille jäi mielikuva et taas mennään toisten luo haistelee jne.

asiaan paneuduin heti ja nyt ei ole meillä enää mitään ongelmaa lenkillä.

ajattelin et nyt ei ainakaan tuu vaikeuksia kun saa kontakteja toisiin ja oppii koirien elekieltä, mutta toisinkävi. enpä tienny sitä, et ne kontaktit tehdään aivan jossain muualla kuin kadunvarsilla.

olenpa ainakin nyt yhtä asiaa viisaampi. Viimeksi lukemassani kirjassa koiranpentu oppii-oli varmaan elämäni ensimmäistä kertaa kirjoitettu tästä asiasta!

enpä ole moiseen törmännyt koskaan. mutta kuitenkin...

mie ainaki haluaisn tänne koirapuiston. tosin se tuntuu olevan aika mahdottomuus. ja sinnehän ei saa viedä vihaisia koiria ja niitä tuntuu tälläpitäjällä riittävän-tai sanoisinko ennemmin että kouluttamattomia ja osaamattomia omistajia. kaikki koirat on kivoja!

joo, totta on et koulutuskenttä ei ole leikkipaikka noin muutenkaan-ei täällä meidänkään kentällä mielellään sallita muuta kontaktia kuin pikainen haistelu ja tervehdys ettei mene vimmaamiseksi. muutoin on koirat vietävä muualle leikkiin.

koulutus kenttä on koulutus kenttä eikä mikään leikkipaikka.

[Ronja Taskinen]

Entäs perheen ainoat koirat? Kaikilla ei ole laumaa.

Perhehän on koiran lauma.
Niinkuin Auli jo sanoi, koiralle on luonnotonta viedä se koirapuistoon vieraiden koirien kanssa asemaansa uudessa, hetkellisessä laumassa selvittämään. Tuttujen koirat ovat sitten asia erikseen, koirakavereiden kanssa voi leikkiä kyläreissuilla.

[Auli Impola]

Juuri näin Ronja. Perhe on koiran lauma. Koira ei ole ihminen, ja koiralla ei ole tarvetta leikkiä vieraiden kanssa.

Jos tosiaan haluaa koirallaan olevan "leikkikaverin", jonka kanssa käydä lenkillä, sen kannattaa olla eri sukupuolta. Jos jollakin tutullasi on kiva koira, voitte tutustuttaa ne toisiinsa ja käydä yhdessä lenkillä. Ei se ole vaarallista, mutta älkää päästäkö koiraa leikkimään muiden kanssa koulutuskentillä. Se vaikeuttaa omaa työtänne todella paljon, mikäli haluatte joskus kisailla koiranne kanssa. Tavalliset ulkoilutkin vaikeutuvat.

Vaikka minulla olisi vain yksi koira, en ehkä antaisi senkään käydä leikkimässä muiden kanssa. Olen sitä mieltä, että koiran ei tarvitse oppia koiraa enempää, kuin mitä se emältään on oppinut. Mitä paremmin se osaa "ihmistä", sitä helpompaa kouluttaminen on. Kun oman koiran kanssa löytyy yhteinen kieli, tekeminen on aika helppoa.

On kovin vaikea antaa neuvoja näkemättä koiraa. Usein omistaja näkee siinä jotain muuta, kuin minä. Joku kokee koiran karvojen nostelun kovuudeksi, mutta se saattaa myös olla epävarmuutta. Onneksi aika monet silti tuntevat koiransa ja osaavat kuvailla tapahtumia selkeästi.

Nyt pitää lähteä koirakentälle. Hyvää sunnuntaita teille kaikille. Teille kaikille, joilla on kysymyksiä. Olisi ihan kiva, jos menisitte lähimmän alaosastonne koulutusohjaajan luo näyttämään koiraa. Sieltä voisi löytyä oikeasti apua.

[Hilkka Laakso]

Entäs perheen ainoat koirat? Kaikilla ei ole laumaa.

Perhehän on koiran lauma.

Aika surkea koiralauma minä kyllä koen olevani. Mutta se siitä, tästä asiasta vain olen aivan perusteellisesti eri mieltä. Voinhan toki olla väärässäkin. Aika näyttää oman koiran kohdalla, ja ratkaisuja pitää olla siis altis tekemään sitten tilanteen mukaan.

Jos tosiaan haluaa koirallaan olevan "leikkikaverin", jonka kanssa käydä lenkillä, sen kannattaa olla eri sukupuolta. Jos jollakin tutullasi on kiva koira, voitte tutustuttaa ne toisiinsa ja käydä yhdessä lenkillä. Ei se ole vaarallista, mutta älkää päästäkö koiraa leikkimään muiden kanssa koulutuskentillä. Se vaikeuttaa omaa työtänne todella paljon, mikäli haluatte joskus kisailla koiranne kanssa. Tavalliset ulkoilutkin vaikeutuvat.

Tästä sen sijaan olen sataprosenttisen samaa mieltä. Ja tämän asian tiimoilta sainkin vastikään aika kummallisen kokemuksen jonka kerron, vaikka se meneekin vähän alkuperäisen otsikon ohitse.

Aloitin vastikään pentukurssin, jolla on montakymmentä erirotuista pentua. Heti alkuun ohjaaja sanoi tämän viisauden (älkää päästäkö pentuja seurustelemaan) ohjeeksi kaikille. Pientä ongelmaa suuressa yhteiskoulutuksessa aihauttavat kuitenkin ihmiset, jotka välillä eivät seuraa vähääkään, mitä heidän koiransa tekevät. Omistajan tuijotellessa pilvenreunoja tai jutellessa toisten kanssa, hiipii koira seläntakana naapurin luokse juttusille. Vaikka se naapuri koittaa tehdä töitä ja saada pentunsa ymmärtämään, että silloin ei seurustella, eikä kyttäillä muita.

Tämä nyt kuitenkin on vielä jotenkuten ymmärrettävää, vaikkakin harmillista. Sitä sen sijaan en ymmärtänyt, että samaisen ohjaajan, joka käski pitää korat erossa toisistaan, OMA KOIRA HAAHUILI kentällä vapaana. Ei se leikkiä haastanut, mutta risteili pennun luota toisen luo. Meidänkin luonamme se kävi useaan kertaan, esimerkiksi silloin kun pentuni oli edessäni maassa ja harjoiteltiin kontaktia. Mikä meni loistavasti. Sitä lukuunottamatta, että pennun ollessa 100% keskittynyt minuun, yhtäkkiä sen hännän päälle kävelee toinen koira. Oikein ihmettelin, että pentu moisista jutuista huolimatta jaksoi edelleen keskittyä. No, sen aiheutti varmaankin pennun pohjaton ahneus.

Mutta todellakin, en tällä järjellä pysty ymmärtämään tuon ohjaajan toimintaa. Ja voi olla törkeää, että sitä täällä palstoilla ihmettelen sen sijaan, että olisin ottanut asian suoraan puheeksi. Mutta ei sitä kyllä mitenkään tällä kokemuksella ja tietämyksillä kehtaa käydä heti ensimmäisellä kerralla viisaampiensa silmille hyppelemään.

[Suvi Alanko]

Ei koira katso onko sillä "surkea" lauma vai ei.Lauma on koiralle se missä se päivittäin elelee,kuului siihen sitten yksi tai sata yksilöä.Ja laumaansa se on valmis puolustamaan,ehkei aivan pentuna,mutta viimeistään silloin kun nartulla alkaa ensimmäiset juoksut ja uroksella alkaa äijäilyikä.Oma urokseni on aina suhtautunut vieraisiin hieman karsastellen,muista koirista ei olla piitattu.Nyt onkin tilanne se että yhdenkään uroksen on turha tulla metriä likemmäs.Koulutuksissa ei moinen ole ongelma koska siellä on tehty koirille selväksi ettei leikitä vaan tehdään töitä.Koirani pentuesisaruksia on samassa treeniporukassa,ehkä sekin on helpottanut yhdessä treenausta että koirat ovat tuttuja.Vieraamman uroksen läsnäolo kyllä huomioidaan erittäinkin tarkasti,mutta ei se haittaa oman koirani keskittymistä.Se että en ole antanut koirani ottaa kontakteja vieraisiin koiriin on helpottanut omaa liikkumistani koiratapahtumissa.Urokseni ei hyökkäile muiden luo ja se ohittaa rähisevätkin koirat todella upeasti.Kukin toki tekee tyylillään.Meille tämä on se paras.

[Jonna Putkonen]

Meidän vuoden ikäisestä neidistä on tullut todella sosiaalinen sakemanni kun ollaan pienestä asti käytetty sitä koirapuistossa ja muuallakin missä on toisia koiria. Se on minun mielestäni paras tapa sosiaalistaa koira. Jotkut pelkäävät puistoista saatavia tauteja mutta eihän ihmisetkään periaatteessa missään voisi kulkea jos koko ajan olisi sellainen tautipelko päällä

[Harju Sanna]

Olen Aulin kanssa kyllä samaa mieltä. Itse asun tällaisessa pienessä kylässä, jonne nyt sitten tehtiin koirapuisto. Siellä olen käynyt pari kertaa, mutta kertaakaan en ole mennyt jos siellä on muita koiria. Uroksemme ei ole kauheasti ollut muiden koirien kanssa tekemisissä, silloin tällöin näen kaverini uros koiran, joka on puolet pienempi, myös vanhempi. Hyvin tulevat pojat toimeen keskenään ja yleensä otamme koiran sukulaisille mukaan, jollain heistä on koiria, mutta ongelmia ei ole ollut myöskään niiden kanssa. Lenkillä opetellaan vielä sitä, että muihin ei kiinnitetä huomiota eikä myöskään aleta repimään sinne suuntaan että päästäisiin moikkaamaan. Parempaan suuntaan jo onneksi ollaan menossa.

[Jonna Putkonen]

Minusta koiran täytyy saada tavata muita koiria. On väärin erottaa se omasta lajistaan. Ei tietenkään koirapuistoon saa viedä vihaisia koiria, mutta minun koirani rakastaa kavereidensa perässä juoksemista ja tulee toimeen kaikkien kanssa joten miksi ihmeessä kieltäisin siltä sen ilon? Ei koirapuistossa käymisellä ole mitään tekemistä lenkkeilyn kanssa. Lenkillä ohitetaan koirat eikä hihnassa leikitä. Muutaman kaverini kanssa joilla on myös koira, ollaan käyty lenkillä ja silloin emme anna koirien riekkua. Kunhan hauvani on koulutettu aikuinen, se varmasti rauhoittuu ja ymmärtää milloin on leikin aika ja milloin ollaan nätisti ja tehdään omistajan kanssa asioita. Koulutuskentällä en mielellään anna edes haistaa hirveästi muita koiria ihan siksi ettei se vouhotus ala. Jokaisella on tästä asiasta oma mielipiteensä ja tämä on minun, kenenkään ei tarvitse selitellä asioita mistä pitää tai mistä ei. Me käydään kerran viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa puistoilemassa eikä se ole mielestäni liikaa. Koirani on vuoden ikäinen ja niin kauan kun hyvin sujuu, aiomme jatkossakin käydä tutuksi tulleita koirakamuja moikkaamassa

[Lotta Heikkilä]

Heh... yhdyn moniin muihin ja samalla muutan aiemman mielipiteeni. Koirani oli selvästi vielä pentu, kun puistossa käyminen sujui aina hyvin. Vähän ennen kuin se täytti kesällä kaksi, aloin huomata, että koirapuisto ei ole enää meidän juttu.

Kaikki menee niin kauan hyvin, kun puistossa on vaan "ihania, pieniä, valkoisia koiria", mutta kun puistoon tulee iso, musta uros, niin jompi kumpi alkoi aina haastaa riitaa...

Uuden kotimme läheisyydessä ei koirapuistoja olekaan, mutta enpä niitä enää kaipaakaan. Nyt olen sitä mieltä, että pennun kanssa on kiva käydä puistossa, mutta aikuisen, ison uroskoiran kanssa en enää mene.