Meillä on kohta 8kk ikäinen saku uros, ja noista yli innokkaista silittelijöistä ei ole ollut kauheaa ongelmaa. Pari kertaa on kaupungilla jotkut halunnut tulla silittelemään, mutta ei muuten ja leeviä ei ole oikein kaupungilla kiinnostanutkaan nämä rapsuttelijat kun siellä on niin paljon muutakin uutta Mutta täällä maalla kun lenkillä on käyty niin kerran tuli joku mummo vastaan ja vaihtoi äkkiä ja kaukaa jo puolta kun näki meidät ja kerran takanani käveli joku nainen pienen puudelinsa kanssa, katsoin taakseni ja nainen vilkas meihin päin ja kuulin sen sanovan "herran jumala", en sitten tiedä mitä sillä tarkoitti, mutta kyllä hiukan ihmetytti ja nauratti
Samaa mieltä olen siitä ettei ihme jos sakuilla ja sakujen omistajilla on hiukan "epämiellyttävä" maine jos koiralle sanoo jonkun vastaantullessa "et sitten näykkäise yms.." itse olen sitä mieltä, että sanoo vain ihan ystävällisesti että on koulutus kesken tai jotain muuta vastaavaa. Jos innokas rapsuttelija ei usko, sanoo tiukemmin tai jotain, mutta ei mitään sellaista mikä saattaisi saada henkilön "pelkäämään" koiraa tai mitään.
Hei Sini, itselläni samasta pentueesta narttu, Sofi, ja kyselin tuosta samaisesta asiasta eri portaalissa. Olen parhaimmaksi tavaksi huomannut tuon että en "luo" katsekontaktia muihin ihmisiin kun tulevat lähelle, sillä jos vain vahingossakin edes vilkaisen, ollaan jo "hyökkäämässä" pentua kohti ja selvittämässä kuinka on "hellunen" tai söpö tms. Ärsyttävimpiä ovat hölmöt jotka kommentoivat sanomalla että "minun päälle saa" tai että "pentu saa hyppiä". Olenkin sanonut ettei todellakaan saa ja sanonut suoraan että kovempi työ minulla on opettaa se ettei saa myöhemminkään hyppiä kuin että oppii heti ettei hypi kenenkään päälle. Olenkin pyrkinyt välttelemään tiettyjä henkilöitä yksinkertaisesti menemällä toiseen suuntaan tai kiertämästä korttelin kaukaa. Yllättävintä on ollut että lapset osaavat kysyä saako sitä silittää?!
No, kaiken kaikkiaan olen ottanut sen asenteen että minä määrään saako tulla vai ei. En ole onneksi joutunut tilanteeseen että vastaantulijoita olisi enemmänkin sillä en ole kulkenut Sofin kanssa vielä keskikaupungilla ihmisvilinässä, mutta ymmärrän ärsyyntymisesi, minulla "ongelmana" vielä se, että vielä viime syksynä meillä oli koira-mummo jota kaikki saivat silittää ja siitä ilmeisesti onkin tullut "jäänne" muistiin että tuon koiraa saa silittää. Itse olen oppinut sen että tulen jättämään muiden pentukoirat rauhaan vaikka kuinka sormia syyhyttäisi.
Juu.. Olen huomannut itsekkin sen, että lapset osaavat kysyä saako koiraa rapsuttaa. Minusta se on mahtavaa.
Nyt olen huomannut, että Emman kasvaessa ovat kaikki rapsutus intoiset vähenneet. Nyt tulee enää ne joilla on itsellä ollut tai on kotona isokokoinen koira. He onneksi tulevat ensiksi juttelemaan minun kanssani ja saattavat jättää paijaamisenkin väliin:) Emmalle todella hyvää kärsivällisyys kasvatusta.
Oletko punninnut tai mitannut Emman? Sofi painoi eilen 15 kg, sai matokuurin ja ensiviikolla tehosterokotus, en ole mitannut "säkää" hetkeen, mutta varmaankin tässä pari viikkoa sitten oli 44 cm. Sen jälkeen meistä on tuntunut että on pikemminkin venynyt pituutta ja pää on kasvanut, tassut alkavat pikkuhiljaa normalisoitumaan muuhun kehoon nähden vaikka varmasti korkeuttakin tulee pian lisää.
Miten Teillä hampaiden kanssa, joko alkavat vaihtumaan. Eilen huomasin ensi kerran että Sofin ikenet olivat vuotaneet verta kun pureskeli luutaan, niin se alkaa...
Taas tänään oltiin kimpussa, mutta otin koiran "pokkana" takaisin ja sanoin yrittäväni opettaa ettei hyppää, ymmärsi yskän ja jatkoi pyöräilyä. Ihmettelen vain että nyt yllättäen onkin pyöräilijät alkaneet kiinnostaa vaikka tässä vielä viime viikolla istui ja katsoi päälle, miten Teillä?
Juu.. Olen huomannut itsekkin sen, että lapset osaavat kysyä saako koiraa rapsuttaa. Minusta se on mahtavaa.
Niin, Hei vaan kaikille keskustelijoille.
Tähän aiheeseen haluaisin lisätä oman mielipiteeni. Eilen Kävelin oman sakumme ja toisen saman kokoisen sekarotuisen kanssa täällä omakotitaloalueella,jossa on paljon lapsia. Kävelin normaalisti kahta pientä tyttöä vastaan ja tiukensin hieman otetta että koirat pysyvät rinnallani. Tytöt kääntyivät peräämme vähän myöhemmin ja pienempi heistä lähtee juoksemaan käsiojossa perään ja sanoo "PITÄÄ SILITTÄÄ; PITÄÄ SILITTÄÄ!". Toi ei käyny mulle päinsä ja sanoin suoraan että "HEI, et voi silittää jos et tiedä saako sitä edes silittää". Jäi hoomoilasena kattelemaan perään. Että ei ne kaikki lapset kysy lupaa...
Tänään punnittin ton Emman ja painoa oli kertynyt selllaiset 16,3 kiloa. Vaikka tää neiti harrastaa syömättömyys päiviä (jättää aamu ruuan ja ilta ruuan väliin ja syö vain iltapäivällä) ni näkyy toi kuitenkin painoa saavan. Säkä on jotain n. 49 cm. Hmm.. ettei tyttö vaan söis jotain salaa.. ei vaiskaan:)
Hampaita on tähän mennessä lähtenyt neljä ja kaksi seuraavaa on alhaalta edestä lähdössä. Ensimmäinen hammas irtosi leikin tiimellyksessä, mutta muissa olen joutunut auttamaan Emmaa ja nappannut lenksuvat hampaat irti pihdeillä. Tyttö meinas lopettaa syömisen ku lenksuviin hampaisiin sattui.
Emma on pienestä pitäen kuvitellut et autot, pyörät ja kaikki juokseva on hänen saalistaan. Nyt autot ja pyörät alkaa unohtua, mut juoksevat lapset saa Emman vikisemään perään: "Tahtoo mukaan leikkiin".
nykyään asun maalla eivätkä enää silittelijät sun muut vaivaa,mutta vajaat pari vuotta sitten kun ronin kanssa asuttiin kaupungissa vielä,oli niitä joka lähtöön. muistan jopa parikin tapausta joissa joku tuli täysin mitään sanomatta Ttakaapäin paijaamaan,ja kun kumpikaan,minä tai koira ei huomattui tätä ennenku pentu hyppää metrin ilmaan kun joku tarraa takamukseen,niin ei ollut mikään mukavin yllätys!
pisti oikeen vihaksi kun pentu sen jälkeen käveli aina takaperin kun joku käveli takana...
tosiaan,oikeen huvittavia noi pikkukoirien omistajat raahautuessaan fifin perässä kun toinen koira näkyvissä,jos sakujen omistajat tekis samoin,sais äkkiä jonku tappomääräyksen
Meillä oli ongelmana, silloin kun asuin vielä vanhempieni luona, samassa rappukäytävässä asuva pikkupoika. Minun koirani kun ei pentuajan kamalista muistoista ilmeisesti johtuen voi sietää alle kymmenvuotiaita lapsia, ja tämä naapurin pikkupoika, n. 3-4 vuotias, oli suunnattoman kiinnostunut sessustamme. Sanoin sekä hänelle, että hänen äidilleen, että tämän koiran luokse ei saa tulla, koska se on vihainen. Kuitenkin aina, kun he tulivat meitä rappukäytävässä vastaan, poika 'likisteli' koiraani, jäi pyörimään ympärille ym. ja jouduin aina hätistelemään hänet pois, koska hänen äitinsä ei sanonut mitään eikä komentanut poikaa.
Kerran sitten koirani otti ja räsähti niin että koko rappu raikui ja poikaparka säikähti puolikuoliaaksi. Koirani siis vain rupesi haukkumaan kun hermostui, tälläistä murinahaukkua, ja poika oli sen verran lähellä, että siinä olisi säikähtänyt itse kukin. Tätä ennen olin sanonut pojalle, että älä tule noin lähelle, päästä meidät menemään tästä, ja pojan äiti ei taaskaan korvaansa lotkauttanut, vaikka sanoin hänellekin, että ottaisitko tuon pojan tuosta pyörimästä. Mutta auta armias kun koirani sanoi painavan sanansa, sain kuulla olevani vastuuton, typerä, sekä että koirani oli mielipuolinen raivohullu joka pitäisi tappaa. Kaiken lisäksi koirani oli täydellisesti hallussani koko ajan, mitään vaaraa ei siis ollut. Se oli varmasti ensimmäinen kerta, kun minä jäin sanattomaksi -kukakohan tässä oli vastuuton?
Tämä on näitä lapsettoman juttuja, mutta kerron kuitenkin. Tuli mieleen tuosta lapsi-koira -vastakkainasettelusta. Porin keskustan läpi menee joki ja joen rannalle on tehty uimaranta. Uimarannalla on kioskeja, vessoja ja kahvila.
Olin kerran ottamassa aurinkoa ja ajattelin mennä uimaan. Samaan aikaan äiti lähti noin kolme-neljä vuotiaan lapsensa kanssa rantaan. Olin juuri menemässä uimaan, kun tuo äiti otti lapselta housut alas ja kusetti sitä rantaveteen. Vessa oli muutaman metrin päässä, mutta ei sinne viitsinyt kävellä. En pystynyt menemään uimaan, inhotti niin paljon, kun virsta vaahtosi rantavedessä.
Mitähän tuo ihminen olisi sanonut, jos olisin tuonut koirani virtsaamaan rannalle. Tämä tuli mieleen siitä, että erittäin monet äidit eivät näe lapsissaan mitään vikaa. Eivät osaa asettaa rajoja, eivätkä ymmärrä, että vieraiden lasten virtsassa ei ole kiva uida, vaikka oman tenavan ulosteen pystyy siivoamaan paljain käsin.
Aina koiraihmiset joutuvat olemaan toisen tai kolmannen luokan ihmisiä, vaikka miten fiksusti toimisivat. Me joudumme väistämään polulla vastaantulijoita, vaikka koiramme eivät reagoisi vieraisiin mitenkään. Huutoa tulee, mikäli et väistä. Saksassa kummastuin valtavasti, kun lenkillä väistin ihmisiä metsän puolelle. He kiittivät ja hymyilivät. Kun otin koiran kiinni ihmisten lähestyessä, minulta kysyttiin, miksi niin tein. Koirat eivät häiritse ihmisiä niin kuin täällä.
Tottakai jokainen välittää omasta jälkikasvustaan, mutta nykyään on niin paljon vanhempia, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa. Nuo vanhemmat tarvitsisivat kunnon oppitunnin.
Kun joku idiootti hyökkää tuolla tavalla rappukäytävässä "kimppuun", siinä menee varmasti sanattomaksi. Kannattaisi silti ehkä joskus, kun tapaat tuon äidin yksin, puhua asiasta. Kannattaa kertoa, että koirallasi on huonoja kokemuksia lapsista, ja siksi olet varoittanut moneen kertaan. Kerro tuolle äidille, että normaalilapsen älykkyyden pitäisi riittää siihen, että ymmärtää selvän kiellon. Jos tuo ei mene perille, sano soittavasi poliiseille ja tekeväsi ilmoituksen häirinnästä. Tuohan on selvää häirintää, kun sinua ei päästetä rauhassa kulkemaan kotiisi ja sieltä pois. Vaikka et koskaan soittaisikaan, poliisin mainitseminen saa toisen kummasti miettimään asaa toiselta kantilta. Tsemppiä...
tuo rantaesimerkki oli loistava! olen itsekin monesti saanut mulkoilevia katseita osakseni,kun kaupungissa asuessani kusetin koiraani ojiin.
kerran sanoin minua ja koiraani haukkuneelle miehelle etten keksi muuta paikkaa koiransa kusettaa kuin ojat,jotka mielestäni eivät kuulu kerrostalojen alueelle, no tuohon mies sitten vastaa hirveällä kirosanatulvalla ja kuulemma entä jos lapset leikkivät siellä,että olenko itse siivonnut lasten kengistä ulostetta. (no,itseasiassa olen...) ja niin,lapsiahan ei voi tietenkään kieltää juoksemasta ojissa,joissa on toki muutakin likaa kuin koiran ulosteet.
Enpä malttanut olla kommentoimatta äitikeskustelua. Monet vanhemmat pätee lastensa kautta ja haluaa jälkikasvusta "johtajatyyppejä" tai on muuten väinpitämättömiä. Koiramme sietävät ihan hyvin lapsia, mutta pikkuterroristit voivat olla muutenkin todella rasittavia. Meidän lapset on ehkä liiankin hyvinkasvatettuja ja usein sai ihmetellä, että vieraat tenavat saivat terrorisoida näiden leikkejä vanhempien puuttumatta asiaan. Esim kerran kylpylässä pieni poikani sukelteli rauhassa snorkkelin kanssa ja vieras pikkuterroristi alkoi tunkea hengitysputkeen vettä, äiti vain seisoi vieressä. Paljon on alkoholistiäitejä, likimain huostaanottotapauksia, mielenterveysongelmaisia ym. Ylipäätään monet lapsettomatkaan eivät välitä muiden huomioonottamisesta.
Tuollaiset naapuriterroristit ovat pahimpia, niistä kun ei pääse eroon kuin muuttamalla. Asian käsittelyssä kannattaa olla varovainen. Meille poliisi on todennut naapuriongelmista (alkoi naapurin luvattomasta pysäköinnistä ennen koiria yli 10 v sitten, suku on kuulemma aina taistellut tuosta kaistaleesta), että helpommalla pääsette kun muutatte itse ja asian pitkittyessä totesivat, että mitäs aloitte soitella poliisille. Tapauskohtaista. Poliisin kutsuminen voi suututtaa ja kyseinen rappukäytävä-äiti voi kertoa kostoksi väritettyä totuutta tuttavapiirille ym. Toivottavasti kyseessä on ns normaali ihminen. Jaksamista, toivottavasti huonostikasvatettu äiti jälkikasvuineen muuttaa muualle tai tilanne ratkeaa muuten parhain päin.
Pahoittelen em pitkää vuodatusta ja T.Halonenkin tarkemmin tekstin luettuani, huomasin, on päässyt eroon häirikköäidistä jälkikasvuineen. Onnittelut!
Jos äiti ei koiranohjaajan toistuvista asiallisista kielloista huolimatta ota tenavaa käskyn alle, on äiti-lapsisuhteessa jotain häikkää, mihin tuollainen ylenpalttinen vieraassa koirassa roikkuminenkin voi viitata. Poliisia parempi vaihtoehto lienee lastensuojeluviranomainen. Jokainen on velvollinen tekemään ilmoituksen lapsen heitteillejätöstä.
Niin, tälläinen oli ogelma entisessä osoitteessa. Käyn koirani kanssa vieläkin vanhempieni luona useamman kerran viikossa, mutta poikaa vanhempineen emme ole nähneet aikoihin, johtuen putkiremontista joka ajaa osan asukkaista evakkoon.
Tämän räsähtämistapauksen jälkeen äiti muuttui 'ylisuojelevaksi' , aina vastaan tullessaan otti poikaansa kädestä kiinni tai nosti syliinsä ja höpötti 'tuon piskin/rakin/hurtan luo ei saa mennä, nyt mennään varovasti ' tms.
Tosin kysessä ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä suojelevaisuus, minulle tuli naisen puheista mieleen enemmänkin pojan pelottelu tai vastaava sekä jonkinsortin ilkeily minua kohtaan.
Minä en laske pentua (12 vkoa) hihnassa tutustumaan toisiin koiriin. Irti ollessa voidaan leikkiä jne., ja nekin leikit harvojen ja valittujen kanssa! Olen saanut ärtyneitä ja loukkaantuneita huomatuksia koiran sosiaaliseksi oppimisesta parilta naapurilta, joilla koira joiden koiria en päästänyt pennun haistamaan. Molemmat tuumasivat, että "Siitä vaan saattaa tulla rähisijä ja vihainen, jos ei pääse tarpeeksi haistelemaan toisia koiria..." Minä kyllä osaan pitää huolen, että koirani pääsee "haistelemaan" toisiakin koiria - valitsen vain seuran tarkkaan.
Itseäni ärsyttää älyttömästi pari nappulaa. Joka kerta, kun näkevät meidän pihalla, hyökkäävät pennun kimppuun. Eivät kysy, saako silittää/tulla, eikä äitikään puutu asiaan milläänlailla. Monesti vain lisään vähän vauhtia ja tuumaan koiralle, "Tule, mennään", kun näen muksujen lähestyvän.
Oman tenavani olen pyrkinyt kasvattamaan niin, ettei toisten koirien luo (vaikka ne kuinka tuttuja ja turvallisia olisivat) mennä kysymättä lupaa! Ja hyvin tuo penska sen on sisäistänyt. Nykyään kun jokainen taho yrittää pompottaa lasten kasvatusvastuuta jollekin toiselle (vanhemmat koululle, päikkärille tms.), mutta kukaan ei tunnu haluavan tuota vastuuta ottaa. Mielestäni se vastuu on vanhemmilla ja itse yritän sitä tuon kauhukakaran ( ) kanssa parhaan taitoni mukaan toteuttaa.
Mutta täällä maalla kun lenkillä on käyty niin kerran tuli joku mummo vastaan ja vaihtoi äkkiä ja kaukaa jo puolta kun näki meidät ja kerran takanani käveli joku nainen pienen puudelinsa kanssa, katsoin taakseni ja nainen vilkas meihin päin ja kuulin sen sanovan "herran jumala", en sitten tiedä mitä sillä tarkoitti, mutta kyllä hiukan ihmetytti ja nauratti 
