Minulla on kolmikuinen koiraneiti, joka ei rodultaan ole puhdasrotuinen saksanpaimenkoira, mutta hyvin paljon samantyyppinen- ja näköinen kyllä. Koiran vanhemmat ovat sakemannisekoituksia.
Haluaisin mennä koirani kanssa tehokkaille koirakursseille. Olen kuullut paljon huonoja kommentteja yleisistä koirakouluista ja haluaisinkin löytää sellaisen koulutuspaikan josta todella on hyötyä. Onkohan meidän mahdollisuus osallistua spl:n koulutuskursseille, kun se tuntuisi enemmän meille sopivammalta? Vai otetaanko sekarotuisia mihinkään rotuyhdistyksien omille kursseille?
Mitä olen pentukeskusteluja täältä lukenut, omani vaikuttaa hyvinkin paljon samanlaiselta villikakaralta kuin moni muukin täällä
Jos jollakin neuvoja, vinkkejä koulutuspaikoista, olisin hyvin kiitollinen!
Olen aivan varma, että sinut toivotetaan tervetulleeksi koulutukseen. Sinun kannattaa silti etukäteen miettiä, mitä haluat koirasi kanssa tehdä. Jos haluat esimerkiksi tokoilla, sinun pitää rekisteröidä koirasi sekarotuisten rekisteriin.
Sydämeni kyllä vuotaa verta, kun sinunlaisesi harrastuksesta kiinnostunut on ottanut monirotuisen koiran. Niin moni puhdasrotuinen, joka voisi olla jalostusyksilö ja kaipaa harrastavaa kotia, ei löydä tietään sinunlaisellesi harrastuksesta kiinnostuneelle. Niin silti minäkin otin ensimmäisen saksanpaimenkoirani paperittomana, ja tähän kuitenkin päädyin.
Katso täältä alaosastot napin alta asuinpaikkaasi lähinnä oleva alaosasto ja mene rohkeasti mukaan. Soita koulutusohjaajalle, kerro tilanne ja sitten vaan reippautta mukaan. Alaosastoissa on kyllä ammattitaitoisia ihmisiä, joiden avulla pääset varmasti eteenpäin.
Huomasin pari päivää sitten kirjoituksesi, jonka moni oli lukenut, mutta johon kukaan ei ollut viitsinyt vastata. Sydämessäni tiesin, että Auli varmasti auttaa Sinua, enkä ollut väärässä... Hänen Ja Milko Naumasen tekstejä Sinun kannattaa jatkossakin seurata!
Parhaat vastaukset kysymyksiisi saat, kun lueskelet näitä sivuja. Katso koulutuksen, ruokinnan, terveyden ym. alta olevia kirjoituksia ja lue niitä harkiten, oman koirasi parasta ajatellen. Jokainen koira on yksilö, rodusta viis. Tärkeintä on, että opit "lukemaan" omaa koiraasi. Kirjasta "Pennun Kasvatus", Tuire Kaimion kirjoittamana, saat lukemattomia hyviä neuvoja pentusi kanssa. Kirjaa voi varmasti lainata kirjastosta, mutta sitä pitäisi pystyä lukemaan moneen otteeseen ja pitkään, joten lainaan sitä Sinulle mielelläni kun lähes naapureina asutaan. Ota siis yhteyttä!
Älä turhaan pelkää yleisiä Toko-koulutuksia. Siellä ei sekarotuisia karsasteta, sillä ko. koulutuksen tarkoitus on kuitenkin opettaa omistajaa koiran koulutuksessa, ei siis kouluttaa varsinaisesti koiraa. Kirkkonummen Kennelkerho järjestää jatkuvasti tottelevaisuuskoulutuksia, johon olen osallistunut niin puhdasverisen sakemanninartun kun sekarotuisen (osasakemannin) kanssa. Koulutus on ensiluokkaista ja ammattitaitoista. Siitä on hyvä aloittaa ja pennulle se on hyvä harjoitus olla muitten mukana ja oppia sosiaaliseksi. (Karvoihin ja rotuun katsomatta!) Näiden kurssien hyvä puoli on myös se, että ovat lähes ilmaisia. Meni sitten syteen tai saveen, et rahallisesti menetä mitään, mutta on varmasti ollut hauska kokemus ja olet saanut rutkasti neuvoja ja vinkkejä!!! Kokeile!
Espoossa toimii hyvä kerho; Kivenlahden Koirakerho, jolla varmasti omat kotisivut. Käyn itse säännöllisesti ko. kerhon koirapuistossa, joten jos tavata haluat ja jutella, sovitaan vain aika ja tulen mielelläni paikalle.
Näiden sivujen lukijana huomaat aika pian, että koska koirasi ei ole puhdasrotuinen sakemanni, sitä ei pidetä kuin rakkina. Älä anna sen lannistaa, sillä hyppysissäsi saattaa olla mitä tervein ja mainion dogi!
Tämän kerron kokemuksen syvällä rintaäänellä! Meillä kumpikin, niin sekarotuinen kuin sakemannikin ovat kummatkin yhtä mainioita, terveitä ja perheellemme rakkaita.
Toivotan perheeni kanssa mukavia, aktiivisia ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle ja pennullesi!
Ghita ja Mika Heinämaa, Kirkkonummi
040 52 300 52
Sekarotuisella energiapakkauksella on hyvät mahikset edetä pelastuskoiratouhuissa. Useilla paikkakunilla, kaksi eri yhdistystä, joilla erilaiset säännöt. Esim eräs paikallisesta eläinhoitolasta pelastettu energinen koira eteni hälytysryhmätasolle asti. Keski-Euroopassahan tehdään tarkoituksella erilaisia käyttökoirasekotuksia ja sitten on oma lukunsa alaskanhuskyt, joissa haetaan vaan nopeutta...
Kaikki menee yleensä niin kauan hyvin, kun nämä "energiapakkaukset" ovat sattuneet sellaiseen kotiin, joka - niinkuin tämän keskutelun aloittanut- on kiinnostunut koirastaan, haluaa kouluttaa sitä yms.
Valitettavasti jos paperiton koira joutuu kiertoon, käy usein niin, että se päätyy asiantuntemattomaan kotiin (moni harrastaja ei ota aikuista paperitonta koiraa), aiheutuu ongelmia ja koira kärsii aina viime kädessä. Lähes aina huostaanotetut eläinsuojelutapaukset ovat niitä ihania sekarotuisia, joita sitten joudutaan viemään eläinlääkärin piikille. En edes muista milloin olisin joutunut lopetuttamaan puhdasrotuista koiraa...
Sinänsä sekarotuiset ovat mukavaa porukkaa ja onneksi nykyisin niiden kanssa pääsee sim. pelastuspuolelle, tokoon ja agilityyn.
Hei ja kiitos kaikille vastanneille!
Täytyykin kysäistä suoraan alaosastolta. Koirani on kyllä rekisteröity ja lähinnä tokoa sen kanssa haluaisin tulevaisuudessa harrastaa, ja mitä sitten tarttuukin matkalla mukaan. Ajanvietettä missä sekä koira että ohjaaja saa käyttää aivojaan ja samalla purkaa energiaansa
Nyt kun tuli puhetta, että miksi sekarotuinen. Alunperin kyllä suunnittelinkin ottavani puhdasrotuisen, mutta tavattuani tämän koiraperheen joka oli alunperin virosta pelastettu, en nähnyt mitään syytä miksen ottaisi pentua sieltä. Varsinkin kun sekarotuinen koira ei ole este harrastuksia ja kisaamista ajatellen. Sekarotuisia usein myydään halvalla, jossain jopa annetaan ilmaiseksi. Tällöin koiran ottamisen kynnys on matala. Luulen, että se on yksi syy siihen miksi niin moni sekarotuinen lähtee kiertoon ja vaihtaa loputtomiin omistajaansa. Surullista sellainen.
Kiitos Ghita hyvistä neuvoista! Meillä onkin tuo Tuire Kaimion kirja ollut käytössä, mitä tulee aika ahkeraan luettua. Sieltä on poimittu ja edelleen poimitaan meidän penskalle sopivia asioita. Nyt ajattelinkin että samantien lähdetään katselemaan ja kokeilemaan kursseja ja kouluja ihan jo pelkästään sosiaalistamisen takiakin. Kirkkonummelle meillä taitaa olla liian pitkästi matkaa kun julkisilla mennään, mutta kivenlahdessa tulee kyllä välillä käytyä. Kivenlahden koirakerholla on tämän kevään kurssit täynnä, mutta puistossa tullaan ihan mielellään käväisemään kunhan rokotukset astuu voimaan. Olisi oikein mukava tavata ja jutella lisää!
HVK ry järjestää pentu- sekä bh-kursseja Espoossa Kauklahdessa sekä Itä-Helsingissä.
Käypä katsomassa sivuilta. Mulla ei ole tässä linkkiä laittaa, mutta löytynee nimellä Helsingin Vetokoirakerho.
Kyseessä on nimestään huolimatta palveluskoirayhdistys, jonka toiminta on keskittynyt pk-kokeiden tottelevaisuus- sekä maastolajiharjoituksiin.
Hei Ilona, kaikesta päätellen olet vastuuntuntoinen ja innokas koiranomistaja. Koiran sekarotuisuus on este kilpailemiselle pk-puolella. Pääset kyllä BH- ja pelastuskoirakokeisiin, mutta pk-kisoihin et.
Olenpa nyt masentava, mutta useimmiten nämä "virosta pelastetut" ovat pentutehtaiden tuotteita, joita hämärämiehet ostavat Viron maaseudulta muutamalla eurolla/kpl ja myyvät Suomessa monen sadan prosentin voitolla. Parhaiten kauppansa tekevät juuri sakemannimixit.
Pentutehtailua on kyllä varmasti sitäkin, mutta toivottavasti meidän koira ei kuulu siihen kastiin. Se ei ole yksityiseltä henkilöltä ostettu, vaan pennun äiti on alun alkaen yhdistyksen kautta viron tarhalta tuotu koira. Pennut syntyivät suomessa, mistä ne sitten kävimme hakemassa. Uskon että on olemassa pentutehtailijoiden lisäksi myös rehellisiä ihmisiä, jotka tekevät tätä työtä hyvää hyvyyttään.
Pk-kisoihin ei ole sitten asiaa, mutta eiköhän meillä ole kädet täynnä töitä muutenkin.. Ilmoittauduimme yleisen koirakoulun pentukursseille, kiitos kaikille hyvistä neuvoista
