Kertokaas, jos olette kouluttaneet koissustanne sienikoiran?! Lupailin koittaa tuosta jäpikästä tehdä suppilovahverokoiran (vai olikohan se kanttarelli )... Sieniä en siis liian hyvin itse tunnista ainakaan vielä , mutta saan niitä sieniä, mitä koirakin pitäis sit kouluttaa löytämään. Onko välttämätöntä olla tuoreita, vai onko kuivatuista tai pakastetuista sienistä muuttunu ominaishaju kauhiasti?
Varmaan samaan tyyliin koulutus, kuin esim. jälkikepin ilmaisu...?
Vinkkejä ja kokemuksia otan vastaan tai sitten mennään vaan ja kokeillaan kuinka käy
Aurinkoisia metsäretkiä toivotellen, Terhi
Sienikoiraksi!?
Koirat etsii minun hajuiset kanttarellit hyvin, mutta talloo kasvustot. Kanttarelli toimii esine-etsinnässä siinä kuin muutkin esineet, mutta mikä juju tässä piilee?
Eräs saksanpaimenkoiran omistaja suositteli samaa menetelmää kuin pommikoirille: pistetään pallo kanttarellien kanssa samaan pussiin hajustumaan jääkaappiin ja pallolla leikkiessä koira oppii yhdistämään pallon ja sienen ja hakee sitten sienimetsässä "palloja" tai jotain sinne päin. Itseltä on kyllä kanttarellit, aika ja kärsivällisyys päässeet loppumaan kesken...
Eräs saksanpaimenkoiran omistaja suositteli samaa menetelmää kuin pommikoirille: pistetään pallo kanttarellien kanssa samaan pussiin hajustumaan jääkaappiin ja pallolla leikkiessä koira oppii yhdistämään pallon ja sienen ja hakee sitten sienimetsässä "palloja" tai jotain sinne päin. Itseltä on kyllä kanttarellit, aika ja kärsivällisyys päässeet loppumaan kesken...
Eikös se sienestämisen juju piile juuri löytämisen ilossa! Minä sieni-hullu ainakin tahdon itse löytää...! Tossa naureskelin juuri, opeteltiin kesällä metsällä kulkiessa, et aina kun minä pysähdyn, koiruus jolkottaa mun luokse pyytämättäkin.. Ei ollutkaan kovin hyvä idea, kun syksyn tullessa, aina kun pysähdyin pyllistelemään sieniä, niin "joku" juoksee innoissaan ja talloo ne vähäisetkin... Me etsitään sitten kaikkea muuta, possunkorvista villasukkiin ja kuurunpiilo on ehdoton "feivörit".