Karvojen pörhistely leikkiessä

[Nina Kallio]

Auli: En kertakaikkiaan ymmärrä logiikkaa, jolla karjuisin koiralleni karvojen nostamisesta kun se kakkaamisen jälkeen ryntää innoissaan pitkin nurmikkoa...

En tiedä mikä sillä "päässä heittää", mutta kaikenkaikkiaan kakkaaminen vaikuttaa olleen sille aina sangen tyydyttävää, koska se sen jälkeen osittain kuopii, osittain "nylkyttää" (täytyy myöntää: sangen koomisen näköistä... ). Sen jälkeen voi tulla riemu riehu, jossa karvat nousevat pystyyn.

[Auli Impola]

No, tuo on ehkä sellaista, mistä ei kannata karjua koiralle Jos karvojen nostamiseen liittyy vähääkään jäykistelyä tai rähjäämistä, pikku tillikka auttaa useimmiten. Pitäisi nähdä koira, jotta voisi "lukea" kaikki merkit. Nämä on vaan tällaisia yleisiä neuvoja. Koettakaa ymmärtää periaate, niin silloin toimitte joka tilanteessa oikein. Muistakaa nopeus sekä pakotteen että palkan suhteen.

[tanja ruuskanen]

Meillä on nyt kielletty karvojen nostamisesta, mutta tuntuu ettei koira edes ymmärrä mistä sitä kiellän Ottaa kontaktin mutta karvat edelleen pystyssä, laskee pikkuhiljaa (kun epäilyttävä kohde on kadonnut tai mennyt kauemmaksi)

Auli: Minun piti kysäistä vielä, että kiellänkö ensin (kun karvat alkavat nousta) vai pyydänkö koiraa ottamaan kontaktin? esim. seuraa tai istu käsky? Jos ei tehoa niin mitä teen?

Tänään olin treenaamassa kentällä ja paikalla oli vain yksi koirakko minun lisäkseni. Neiti murahti kerran, tiukka EI ja lopetti, mutta karvat olivat pystyssä pitkän aikaa tai aina kun rupesi vierasta koiraa tuijottamaan niin samalla sekunnilla nosti karvat.
Tässä vaiheessa tietenkin pyysin sivulle tai yritin pitää treenin niin ettei ns. taukoja tulisi ja koiran huomio kiinnittyisi vain ja ainoastaan minuun.
Tämä onnistuu niin pitkään kun koira on käskyn alla.

Treeneistä tultaessa kotiin päin, juoksi lapsilauma kovaäänisesti ohitsemme ja taas nosti karvoja, joten kielsin ja pysähdyin.
Toistin samaa kolme kertaa ennenkuin luovutti

[Auli Impola]

Sitä kontaktia ei pyydetä ottamaan, kun karvat nousee. Yleensä vaan koira ottaa kontaktin sen jälkeen, kun sitä komentaa. Minä olen aina komentanut koiraa reaktiosta, eli hännän nostaminen, tuijottelu ja karvojen nostelu. Jos koira lakkaa tuijottamasta, mutta jos karvat jää ylös, sanon "karvat alas" ja silitän ne alas. Ja ne jäävät alas. Kun koira ottaa minuun omaehtoisesti kontaktin, kehun sitä.

Kaikki mun koirat ovat lakanneet nostelemasta karvojaan. Eihän periaatteessa koira ymmärrä sitä karvat alas komentoa, mutta jostakin syystä se toimii. Ehkä siitä syystä, että koiralle tehdään tietynlainen käytös täysin kielletyksi, ja se varmistuu siitä eikä ole enää tarvetta karvojen nosteluun. Samoin reviiristään tarkka koira laitetaan paikalleen laumassa, ja tarve pörhistellä poistuu.

Jos koira ei ymmärrä, mistä sitä komennetaan, tuo komennus tapahtuu väärään aikaan tai väärän pituisena. Pakotteen pitää tulla aina nopeasti ja lyhytkestoisesti. Ei ole mitään järkeä mätkiä koiria montaa sekuntia. Se menee "vääntämiseksi", koira alkaa vastustaa ja se ei enää tiedä, mistä on kysymys. Tuolloin koiran ja ohjaajan välit voivat huonontua - koira ei luota enää omistajaansa.

Jos koira on jo vanhempi, se kannattaa mun mielestä opettaa kunnolla seuraamaan. Kun tulee ohitustilanteita, koiran voi ottaa hallintaan ja seurauttaa ohi toisten. Tarkoittaa löysällä taluttimella ja katsekontakti kohdallaan.

[tanja ruuskanen]

Vielä ei ole karvojen nostelu vähentynyt, mutta ehkä se tästä
Inhottaa kun tuntuu, että toisinaan neiti nostelee karvojaan ilman näkyvää syytä. Esim. tänään kun saavuimme kotipihan laitamille, niin mitään en ainakaan itse nähnyt tai kuullut, mutta tämä oli karvat niskasta hännän tyveen saakka pörhöllään ja niin reteen näköisenä tepasteli eteenpäin. Kielsin kun näin karvojen nousevan ja sain toistaa tämän ainakin sen 5 kertaa kunnes karvat ei enää nousseet
(Yleensä unohtaa kontaktin heti kun lähdetään uudestaan liikkeelle, nostaa karvat uusiksi ja yrittää mennä hihna tiukalla)

Toisinaan karvat saa pystyyn vastaantuleva ihminen, joita on elämänsä aikana varmasti nähnyt jo ihan tarpeeksi eikä pelätä tarvitsisi.
Tähän voi vaikuttaa tosin sekin kun (vaikka kuinka yritänkin olla jännittämättä) ns. pelkään itsekin tilannetta kun esim. vastaan tulee koirakko, tai nään kun koira rupeaa pullistelemaan
Mielummin kierrän vastaantulevat kauempaa tai toista reittiä jos mahdollista, mikä on virhe. Tiedän, että minulta löytyisi puhtia karjaista tuolle kunnolla jos vaan viitsisin ja kyllähän minun pitäisikin, mutta silti yleensä tilanne varsinkin ohitustilanteissa menee niin, että koira jatkaa rähinää (minua kuuntelematta) ja minä menen remmin päässä kuin räsynukke katsoen miten vieras koirapari meihin suhtautuu.
Itku kurkussa painelen eteenpäin ja puran vihani väärässä kohtaa, tämä on se minun virheeni minkä tässä jutussa teen ja otankin tavoitteeksi USKALTAA käskeä ja kieltää koiraani toisista välittämättä, tänään sen päätin ja yritän pysyä päätöksessäni.

Auli: Minä voisin soitella sinulle joku päivä jos tilanne ei edisty mihinkään suuntaan Otan neuvosi enemmän kuin kiitollisuudella vastaan.

[Jani Salminen]

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikös karvojen nostelu ole tahdosta riippumaton ele koiralla.

Olen ymmärtänyt, että koira nostaa automaattisesti karvansa pystyyn jos kokee tulevan tilanteen pelottavaksi, jännittäväksi tai joksikin muuksi asiaksi minkä koira kokee epävarmaksi.

Sen ymmärrän, että Aulilla tuo komento toimii koska hänellä ilmeisesti on hyvä suhde koiriinsa ja koirat luottavat häneen johtajana. En sitten tiedä onko tämä "Karvat alas" jonkinlainen rauhoite tuossa tilanteessa koiralle, että se tietää ottaa iisisti eikä vastaantulevaa tilannetta tarvitse jännittää.

Joka tapauksessa uskon vakaasti, että koiran ja ohjaajan välinen suhde vaikuttaa suuresti karvojen nosteluun. Jos koira ei luota ohjaajan valitsemiin ratkaisuihin/kyseenalaistaa ne, niin luultavimmin esiintyy karvojen nosto, hännän nosto sekä tuijotus.

Meilläkin tuota tapahtuu vielä 8kk pennun kanssa, mutta nyt alkaa mennä jo ihan mallikkaasti vaikkakin tapauksia vielä sattuu.

En oikein tiedä mikä mun pointtini koko tässä kirjoituksessa on, mutta halusin ehkä tuoda esille sen asian, ettei tuo karvojen nostelu ole mitään muuta kuin ele siitä että vastaantuleva tilanne jännittää. Samankaltaisia eleitä on ihmisilläkin, ja nekään eivät ole tahdosta riippuvaisia vaan pelkästään itseluottamuksesta.

Ehkä tässä tulisikin puntaroida koiran ja ohjaajan välistä luottamus suhdetta kuin käskyä kuinka saada karvat koiralta alas. Aulilla on tosi hyviä neuvoja tuossa ylhäällä kyllä

T: Jani

[tanja ruuskanen]

^ Niin minäkin tuon asian olen ymmärtänyt.

Mitenhän tuota suhdetta sitten voisi vielä parantaa?

Itse en nää meidän ongelmana muuta kuin tuon karvojen nostelun ja toisien koirien ohittaminen (nämä yleisimmät ongelmat).
Muuten neiti on hyvin tottelevainen ja kuuliainen.
Sisällä ollessa ei ole ikinä tarvinnut korottaa edes ääntä halutakseen koiran lopettavan jonkin kielletyn toiminnon tms.
Ulkona sitten joutuu pikkuisen enemmän tekemään, saadakseen huomion itseensä (esim. kentällä kun muita koiria paikalla)
Johtujuusongelmaksi en ainakaan itse osaa tätä sanoa.
kaikinpuolin olen ollut hyvin tyytyväinen tähän pentuun, mitä nyt näitä paria ongelmaa ei lasketa mukaan.
Ei pitäisi vaan stressata näistä niin kauheasti.
Eilen tuossa miehelle pillitin, että taas tulee yksi räyhä sakemanni lisää tähän maailmaan, kun minä en osaa sitä oikein kouluttaa

[Auli Impola]

En myöskään osaa kertoa, mihin tuo "karvat alas" komentoni tai oikeastaan sen tehoaminen perustuu. Se tehosi kuitenkin mun kasvattiinikin. Olimme näyttelyssä ja tuo nuori koira tuijotteli ympärilleen ja nosti karvojaan. Näytin omistajalle, miten otan sen omilta koiriltani pois, ja se kävi kolmessa minuutissa. Tiettävästi tuota "ongelmaa" ei ole sen jälkeen ollut.

Siinä voisi olla kyse oikea-aikaisesta ja oikealla voimakkuudella tehdystä pakotteesta. Koiralle kerrottiin, että tuosta ei tykätä, ja sehän haluaa olla omistajalleen mieliksi. Mulle saa kyllä soittaa. Yritän vastailla niin paljon kuin mahdollista.

Minulla on kyllä aika hyvät välit koiriini. Ei ole oikein ongelmia ollut. En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään guruna tässä asiassa. Olen varma, että jos kyse on tuosta oikea-aikaisuudesta, apua saa kaikilta Saksanpaimenkoiraliiton pätevöimiltä koulutusohjaajilta. Me kaikki olemme saman koulun käyneitä, ja nuo pakotejutut ovat ihan perusasioita. Autan toki minkä voin, mutta apu voi olla yhtä lähellä kuin lähin alaosaston kenttä.

Älkää luovuttako. Jos jokin juttu ei tuota kolmen kerran jälkeen mitään tulosta, kannattaa kokeilla jotain muuta. Miettikää.....