Karvojen pörhistely leikkiessä
-
Hanna-Kaisa Hiltunen
Karvojen pörhistely leikkiessä
Meillä on siis nyt neljän kuukauden ikäinen jätkä. Naapurissa asuu noin puolivuotias labradorinnoutaja uros, jonka kanssa leikkivät muutaman kerran viikossa. Leikkiessä meidän koiralla on säkäkarvat pystyssä lähes koko ajan, ja välillä ihan kaikki karvat koko selän mitalta. Miksi? Koira ei kuitenkaan ole toiselle vihaisen oloinen, vaan leikkii koko ajan. Ja sitten kun kävellään eteenpäin lenkillä, niin karvat ovat ihan normaalisti. Minulle ei ole selvinnyt, mitä tämä pörhistely leikkitilanteessa tarkoittaa?
-
Anu Kuusenoksa
Käsittääkseni koira pörhistelee karvojaa silloin kun se pelkää, eikä vihaisuuttaan. Voihan olla, että koira tuntee olonsa epävarmaksi joinain hetkinä ja tahtomattaan karvat nousee pystyyn. meillä on molemmat sakut kovia nostelemaan karvoja pystyyn kun jotain jännittävää tai kiihdyttävää tapahtuu.
-
Nina Kallio
Ei välttämättä merkkaa mitään. Omalla koiralla nousee karvat pystyyn aina kun se on innoissaan. Innoissaan se voi olla vaikka, jos on tullut helpottava kakka! 
Sen kunniaksi pitää joskus juosta täysiä pari kierrosta ympäri pihaa ja silloin nousee karvat pystyyn.
Adrenaliinitaso koirassa nousee ja karvat nousevat pystyyn.
Sen kunniaksi pitää joskus juosta täysiä pari kierrosta ympäri pihaa ja silloin nousee karvat pystyyn. Adrenaliinitaso koirassa nousee ja karvat nousevat pystyyn.
-
Eija Peltonen
-
Terhi Puumalainen
Irokeesi pystyssä täälläki.... Nuori uros kyseessä. Säkä nousee, kun tulee lenkillä toinen koira vastaan. Tai jos maassa on joku outo musta möykky, esim. jätesäkki. Kaverin samanikäiselle seropi-urokselle täytyy välillä kimppalenkin aikana muistuttaa kumpi on The Boss käyttämällä harjaksia pystyssä. Leikkiessä rajuja leikkejä hiukan vieraampien koirien kanssa, saattaa irokeesia vilautella. Ja tosiaan ihan innostuessaan muutaman kerran.Mun mielestä tuo säkän nostelu liittyy tietyissä tilanteissa koiran epävarmuuteen - säkä laskee kun huomaa, että nouhätä. Rämäpää ja isoegoinen tämä hurtta on ja kaikkien koirien tulee ymmärtää, että tämä jäpikkä on paras ja isoin ja komein; aggressiivinen ei ole ollut.
-
paula kerttula
Meidän seropi nostaa aina karvansa pystyyn kun leikkii sakumme kanssa vaikka he tulevatkin oikein hyvin toimeen keskenään. Kyse ei siis ole mistään vihoittelusta. Ja jos lenkillä on esim. tietyötötterö ojanpenkalle niin silloin hidastetaan vauhtia ja nostetaan karvat pystyyn. Hassu tuo meidän hauva 
.
.-
Marisa Lundström
Harteilla ja pepun päällä sojottaa kenkäharja yleensä silloin, kun puolivuotias pikkumies painaa pallon perässä tai muuten vaan huppanoi vanhemman koiran kanssa leikkiessään.
Koko pullapitko nousee selkään silloin, kun pelätään tai halutaan olla isompia. Viimeeksi toissa-iltana. Laskin koirat pihalle pissalle ja pikkupoika säikähti jalan alta pompannutta sammakkoa. Sammakko painui kuusen alle, ja vielä puoli tuntia tapahtuneen jälkeen poika kävi puhkumassa kuusen alle koko karvarivi pystyssä.
Koko pullapitko nousee selkään silloin, kun pelätään tai halutaan olla isompia. Viimeeksi toissa-iltana. Laskin koirat pihalle pissalle ja pikkupoika säikähti jalan alta pompannutta sammakkoa. Sammakko painui kuusen alle, ja vielä puoli tuntia tapahtuneen jälkeen poika kävi puhkumassa kuusen alle koko karvarivi pystyssä.
-
Auli Impola
Tämä on nyt vaan mun mielipide. En mene väittämään, että on ainoa oikea tapa toimia.
Mä olen sitä mieltä, että koira voi nostella karvojaan monesta eri syystä. Se pystyy kuitenkin kontrolloimaan sitä. Pennulle tulee nuo kaikenmaailman mörkövaiheet, ja varsinkin silloin jotkut niistä nostelee karvojaan.
Syy on ollut mulle aina ihan sama. Jos karvat nousee, koira (tai pentu) saa "tukkapöllyä" niin, että karvat laskee. Karjaisen samalla, että karvat alas. Kun koira silkasta hämmästyksestä laskee karvansa ja ottaa kontaktin, kehun sitä kovasti.
On ihan sama, mikä karvojen nostoon on syynä. Eli pelko, jännittäminen, varauksellisuus, epävarmuus vai aggressio. Ne kaikki ovat ei toivottuja ominaisuuksia, jotka haluan karsia pennulta pois jo nuorena. Kun koiralle opetetaan, että pelätä ei saa, siitä tulee varmempi. Se ei saa tukea pelolleen omistajaltaan, ja kykenee jossakin vaiheessa ratkaisemaan ongelman itse. Koira huomaa, että ei ole pelättävää ja se oppii varmemman käyttäytymismallin. Näin mä olen tehnyt kohta parikymmentä vuotta, ja koirat on kyllä kaikki rohkeita, avoimia ja ystävällisiä. Eivät alistettuja.
Taidan silti muutenkin olla "putkiaivo". Meillä on niin suoraviivaiset säännöt koirilla. Muuten saavat olla tosi vapaasti, mutta tuollaiset negatiiviset merkit karsitaan kyllä nopeasti pois. Selitin ehkä vähän epäselvästi. Kysykää lisää, mikäli ette saaneet mitään tolkkua.
Mä olen sitä mieltä, että koira voi nostella karvojaan monesta eri syystä. Se pystyy kuitenkin kontrolloimaan sitä. Pennulle tulee nuo kaikenmaailman mörkövaiheet, ja varsinkin silloin jotkut niistä nostelee karvojaan.
Syy on ollut mulle aina ihan sama. Jos karvat nousee, koira (tai pentu) saa "tukkapöllyä" niin, että karvat laskee. Karjaisen samalla, että karvat alas. Kun koira silkasta hämmästyksestä laskee karvansa ja ottaa kontaktin, kehun sitä kovasti.
On ihan sama, mikä karvojen nostoon on syynä. Eli pelko, jännittäminen, varauksellisuus, epävarmuus vai aggressio. Ne kaikki ovat ei toivottuja ominaisuuksia, jotka haluan karsia pennulta pois jo nuorena. Kun koiralle opetetaan, että pelätä ei saa, siitä tulee varmempi. Se ei saa tukea pelolleen omistajaltaan, ja kykenee jossakin vaiheessa ratkaisemaan ongelman itse. Koira huomaa, että ei ole pelättävää ja se oppii varmemman käyttäytymismallin. Näin mä olen tehnyt kohta parikymmentä vuotta, ja koirat on kyllä kaikki rohkeita, avoimia ja ystävällisiä. Eivät alistettuja.
Taidan silti muutenkin olla "putkiaivo". Meillä on niin suoraviivaiset säännöt koirilla. Muuten saavat olla tosi vapaasti, mutta tuollaiset negatiiviset merkit karsitaan kyllä nopeasti pois. Selitin ehkä vähän epäselvästi. Kysykää lisää, mikäli ette saaneet mitään tolkkua.
-
tanja ruuskanen
^
Tekstisi luettuani minulle tuli varmaankin 10 kysymystä mieleen, mitä minun tulisi tehdä meidän tilanteessa?
Sakemanninarttu tällä hetkellä 8kk ja karvoja on pörhistelty siitä saakka kun perheeseemme saapui
Aluksi myös haukkui vastaantulevat koirat, nykyään yrittää rähähtää jos vieras koira tulee liian lähelle, mutta karvat ovat pystyssä jo siinä vaiheessa kun toinen koira tulee näkyviin.
Tämä on ikävä "tapa" ja korjata olen yrittänyt tällä hetkellä vain kieltämällä siinä vaiheessa kun rupeaa murisemaan/haukkumaan.
korvat häviävät koiralta täysin siinä vaiheessa kun toinen koira on lähellä.
Eilen yritimme käydä kaverin kanssa yhteislenkillä, hänellä 5kk sakemanniuros ja alku oli yhtä rähinää, pärinää ja vetämistä
pentu alistui, mutta meidän saku olisi mennyt päälle kuin yleinen syyttäjä ilman sen kummempaa syytä. Loppumatkan käveli jo suht. hyvin, mutta odotti tilaisuutta päästä nappaamaan pentua, mistä ihmeestä tämä käytös voi johtua?
Koulutuksissa tilanne on eri kun koirat pysyvät toisistaan erillään
(tarkoitan n. 5metriä) sen lähemmäksi jos yritetään niin tämä neiti rähisee ja siinä ei auta namit, kiellot tai mikään tähän mennessäni kokeilemani keino. Taustalla voi toki olla traumakin, sillä tyttöä pääsi alkukeväästä sen ollessa 5kk puraisemaan belkkarinarttu (aikuinen)
Nyt haluaisin vain kunnollisia neuvoja!
Haluan ja olen tehnyt paljon koirani eteen sosiaalistaakseni sitä, mutta jokin tässä mättää. Olenko liian kiltti, enkä täten vaadi hyvää käytöstä?
Olisiko kunnon EI ja kontaktin ottaminen vaikka pakotteen avulla parempi tai ainakin varteenotettava vaihtoehto?
Pelkään, että pilaan pennun jos rupean pakotteita käyttämään tai karjumaan hullunlailla, vaikka tähänastiset lempeät keinot eivät ole tuottaneet tulosta, ehkä jopa vain pahentaneet tilannetta
Tekstisi luettuani minulle tuli varmaankin 10 kysymystä mieleen, mitä minun tulisi tehdä meidän tilanteessa?
Sakemanninarttu tällä hetkellä 8kk ja karvoja on pörhistelty siitä saakka kun perheeseemme saapui
Aluksi myös haukkui vastaantulevat koirat, nykyään yrittää rähähtää jos vieras koira tulee liian lähelle, mutta karvat ovat pystyssä jo siinä vaiheessa kun toinen koira tulee näkyviin.
Tämä on ikävä "tapa" ja korjata olen yrittänyt tällä hetkellä vain kieltämällä siinä vaiheessa kun rupeaa murisemaan/haukkumaan.
korvat häviävät koiralta täysin siinä vaiheessa kun toinen koira on lähellä.
Eilen yritimme käydä kaverin kanssa yhteislenkillä, hänellä 5kk sakemanniuros ja alku oli yhtä rähinää, pärinää ja vetämistä
pentu alistui, mutta meidän saku olisi mennyt päälle kuin yleinen syyttäjä ilman sen kummempaa syytä. Loppumatkan käveli jo suht. hyvin, mutta odotti tilaisuutta päästä nappaamaan pentua, mistä ihmeestä tämä käytös voi johtua?
Koulutuksissa tilanne on eri kun koirat pysyvät toisistaan erillään
(tarkoitan n. 5metriä) sen lähemmäksi jos yritetään niin tämä neiti rähisee ja siinä ei auta namit, kiellot tai mikään tähän mennessäni kokeilemani keino. Taustalla voi toki olla traumakin, sillä tyttöä pääsi alkukeväästä sen ollessa 5kk puraisemaan belkkarinarttu (aikuinen)
Nyt haluaisin vain kunnollisia neuvoja!
Haluan ja olen tehnyt paljon koirani eteen sosiaalistaakseni sitä, mutta jokin tässä mättää. Olenko liian kiltti, enkä täten vaadi hyvää käytöstä?
Olisiko kunnon EI ja kontaktin ottaminen vaikka pakotteen avulla parempi tai ainakin varteenotettava vaihtoehto?
Pelkään, että pilaan pennun jos rupean pakotteita käyttämään tai karjumaan hullunlailla, vaikka tähänastiset lempeät keinot eivät ole tuottaneet tulosta, ehkä jopa vain pahentaneet tilannetta
-
Auli Impola
Koira käyttäytyy suurin piirtein noin, jos sitä ei kielletä jo ensimmäisestä kerrasta. Kun tuo paha tapa on sallittu, se vain pahenee "luvan kanssa". Jos haluaa mennä yhteislenkille, kummankaan koiran ei pidä alistua toisilleen. Siihen tilanteeseen koiraa ei saa ajaa. Koiran pitää olla ohjaajan hallinnassa ja "sokea" tuolle toiselle koiralle.
Kun en ole nähnyt koiraasi, en osaa sanoa, miten se pitäisi ottaa käsiin. Ehdottaisin, että menisit lähimmälle saksanpaimenkoiraliiton alaosaston kentälle. Ota siellä koulutusohjaajaa hihasta kiinni, selitä ongelma ja pyydä apua. Ota apu myös vastaan. Luota siihen, mitä joku sanoo. Tässä vaiheessa kannattaa kuunnella "ammatti-ihmistä."
Voit soittaa minulle, jos haluat. Puh. 050-336 8806.
Terveisin
Auli
Kun en ole nähnyt koiraasi, en osaa sanoa, miten se pitäisi ottaa käsiin. Ehdottaisin, että menisit lähimmälle saksanpaimenkoiraliiton alaosaston kentälle. Ota siellä koulutusohjaajaa hihasta kiinni, selitä ongelma ja pyydä apua. Ota apu myös vastaan. Luota siihen, mitä joku sanoo. Tässä vaiheessa kannattaa kuunnella "ammatti-ihmistä."
Voit soittaa minulle, jos haluat. Puh. 050-336 8806.
Terveisin
Auli
-
tanja ruuskanen
^ Kiitos vastauksestasi Auli 
Olemme jo alaosaston koulutuksissa. Tai nyt on meneillään tauko kun uusi treenikenttä valmistuu ja odottelen ilmoitusta milloin treenit jatkuvat
Myös paikallisessa koulutusryhmässä olen muutaman kerran käynyt, ja nyt kesällä on vähän jäänyt kun on ollut kaikkea muutakin
grilli ja sukujuhlista, rannalla löhöilyyn.
On koiratkin saaneet ottaa vähän rennommin.
Toki tapakoulutusta otetaan päivittäin lenkkien yhteydessä ja käymme tytön kanssa kaksin tuossa lähikentällä harjoittelemassa.
Alaosaston treeneissä muistan kouluttajan sanoneen, että parempi olla välittämättä pörhistelystä ja haukkumisesta
Mielestäni tuo nyt ei ehkä ole se parhain vaihtoehto sillä tilanne on ehkä hitusen vain pahentunut. Voisin oikeastaan soittaakin sinulle tässä joku päivä, mutta osaisitko sanoa millä menetelmällä minun tulisi tästä edespäin jatkaa esim. ohitustilanteissa?
Yksinkertaisuudessaan tilanne etenee näin: Vieras koira tulee näkyviin, oma koirani tuijottaa tiiviisti vastaantulijaa ja hiljalleen nostaa niskakarvat pystyyn, kun olemme itse ohitustilanteessa saan pitää koiraa tiukalla hihnalla ja samalla kiellän sanalla -EI!
Aina neiti ei rupea pärisemään, mutta useasti kyllä.
Hauku ei enää, mitä alunperin teki.
Namit ja kontaktin otto eivät tietenkään tässä tilanteessa ole vielä tehonneet. Koulutuksissa tilanne on aivan eri ja kaikki sujuu mallikkaasti.
Olemme jo alaosaston koulutuksissa. Tai nyt on meneillään tauko kun uusi treenikenttä valmistuu ja odottelen ilmoitusta milloin treenit jatkuvat
Myös paikallisessa koulutusryhmässä olen muutaman kerran käynyt, ja nyt kesällä on vähän jäänyt kun on ollut kaikkea muutakin
grilli ja sukujuhlista, rannalla löhöilyyn.
On koiratkin saaneet ottaa vähän rennommin.
Toki tapakoulutusta otetaan päivittäin lenkkien yhteydessä ja käymme tytön kanssa kaksin tuossa lähikentällä harjoittelemassa.
Alaosaston treeneissä muistan kouluttajan sanoneen, että parempi olla välittämättä pörhistelystä ja haukkumisesta
Mielestäni tuo nyt ei ehkä ole se parhain vaihtoehto sillä tilanne on ehkä hitusen vain pahentunut. Voisin oikeastaan soittaakin sinulle tässä joku päivä, mutta osaisitko sanoa millä menetelmällä minun tulisi tästä edespäin jatkaa esim. ohitustilanteissa?
Yksinkertaisuudessaan tilanne etenee näin: Vieras koira tulee näkyviin, oma koirani tuijottaa tiiviisti vastaantulijaa ja hiljalleen nostaa niskakarvat pystyyn, kun olemme itse ohitustilanteessa saan pitää koiraa tiukalla hihnalla ja samalla kiellän sanalla -EI!
Aina neiti ei rupea pärisemään, mutta useasti kyllä.
Hauku ei enää, mitä alunperin teki.
Namit ja kontaktin otto eivät tietenkään tässä tilanteessa ole vielä tehonneet. Koulutuksissa tilanne on aivan eri ja kaikki sujuu mallikkaasti.
-
Kristina Polso
Hm.. tuli mietittävää tännekin. Meidän likka nostaa joko säkäkarvat tai koko selkäkarvarivin pystyyn aina kun toinen koira tulee näkösälle ja "liian" lähelle. Oon pitänyt sitä merkkinä aggressiosta toisia koiria kohtaa, mihin sitten myös liittyy kamala vetäminen toista koiraa kohti ja joskus haukkuminen. Mutta voisiko se olla että likka pelkää? Tai luulee että minä pelkään ja suojelee alempaansa? Ja oon myös luullut että tuo on tahdoton reaktio, mutta koira voi siis kontrolloida tuota?
-
Auli Impola
Olen itse aina kieltänyt koiraa jo siinä vaiheessa, kun se alkaa tuijottaa toista koiraa. Jos pelkkä kielto ei ole tehonnut, pieni lämäri päähän ja kunnon karjaisu. Kun noin tekee joka kerta ja heti alussa, myöhemmin pelkkä kauniisti sanottu "ei" riittää.
Mun vanhin uros oli nuorempana aina menossa toisten kimppuun. Jouduin ottamaan sitä aika kovaakin. Kun se käyttäytyi kauniisti, palkkasin sen taistelemalla taluttimen kanssa. (Talutin on aina mukana lenkeillä.) Urokseni alkoi aina koiran nähdessään ottaa taluttimen suuhunsa ja leikkimään mun kanssani. Sen tähden meidän ohitukset mennään niin, että koira hyppii takaperin ja vetää taluttimesta hampaillaan.
En hyväksy karvojen nostelua. Jos koiran antaa "nousta vietissään" toista koiraa vastaan, tuo aggressio vaan pahenee vuosi vuodelta. Se on paras kitkeä heti pois. Se edellyttää myös sitä, että koiraa ei "altisteta". Eli koiran ei tarvitse hyväksyä toisia koiria reviirilleen, ja taluttimen mitta koiran ympärillä on sen reviiriä.
Toivottavasti selvensi vielä vähän tuota jutskaa.
Mun vanhin uros oli nuorempana aina menossa toisten kimppuun. Jouduin ottamaan sitä aika kovaakin. Kun se käyttäytyi kauniisti, palkkasin sen taistelemalla taluttimen kanssa. (Talutin on aina mukana lenkeillä.) Urokseni alkoi aina koiran nähdessään ottaa taluttimen suuhunsa ja leikkimään mun kanssani. Sen tähden meidän ohitukset mennään niin, että koira hyppii takaperin ja vetää taluttimesta hampaillaan.
En hyväksy karvojen nostelua. Jos koiran antaa "nousta vietissään" toista koiraa vastaan, tuo aggressio vaan pahenee vuosi vuodelta. Se on paras kitkeä heti pois. Se edellyttää myös sitä, että koiraa ei "altisteta". Eli koiran ei tarvitse hyväksyä toisia koiria reviirilleen, ja taluttimen mitta koiran ympärillä on sen reviiriä.
Toivottavasti selvensi vielä vähän tuota jutskaa.
-
Kristina Polso
-
Heidi Parant
Mun koiran kanssa nuo ohitukset tapahtuu just noin! Remmi suussa, sammakkoloikkaa ja kauheeta taistelua. Tosin samalla valkuaiset vilkkuu, kun se kuitenkin yrittää edes vähän nähdä ohitettavaa koiraa. Mut sillon lätisee, jos 'EI' ei riitä.
Talutin juttu tuli oikeestaan vahingossa, yleensä alussa kuljetin aina jotain patukkaa tms. lelua mukana, jolla sain huomion pois vastaantulevasta koirasta. Kun lelu sitten tuppasi aina unohtumaan, keksi koira itse, että talutin on hyvä retuutusväline. Oli siis jo tottunut siihen, että aha, tuolt tulee koira, nyt alkaa leikki mamman kans. Ihan kätevää mulle . Poika on nyt reilu 1v, voimaa ku pienessä kylässä, joten kyllä noi ohitukset oli pakko saada kuntoon. P.S. Vielä heinäkuussa mä olin epätoivonen, nyt voin niinku 'ylpeenä' kulkee siellä missä on muitakin koiria!!
Toisaalta huvittaa, että mun pitää vieläkin oikeen korostetusti muka kehua koiraa, sillon kun se riuhtoo sitä remmiä, ettei ne ohikulkijat luulis, että taas yks hullu saku voimattoman omistajan käsissä.
Talutin juttu tuli oikeestaan vahingossa, yleensä alussa kuljetin aina jotain patukkaa tms. lelua mukana, jolla sain huomion pois vastaantulevasta koirasta. Kun lelu sitten tuppasi aina unohtumaan, keksi koira itse, että talutin on hyvä retuutusväline. Oli siis jo tottunut siihen, että aha, tuolt tulee koira, nyt alkaa leikki mamman kans. Ihan kätevää mulle
. Poika on nyt reilu 1v, voimaa ku pienessä kylässä, joten kyllä noi ohitukset oli pakko saada kuntoon. P.S. Vielä heinäkuussa mä olin epätoivonen, nyt voin niinku 'ylpeenä' kulkee siellä missä on muitakin koiria!! Toisaalta huvittaa, että mun pitää vieläkin oikeen korostetusti muka kehua koiraa, sillon kun se riuhtoo sitä remmiä, ettei ne ohikulkijat luulis, että taas yks hullu saku voimattoman omistajan käsissä.