Tälle aiheelle ei oikein lötynyt sopivaa lokeroa, jos se ei sovi tänne, niin moderaattori siirtäänee sen sopivaan.
Mutta itse aiheeseen. Kertokaapa te asiantuntijat tai sellaisena itseänne pitävät, millainen koira sopii parhaiten lapsiperheeseen. Esimerkiksi:
- Uros vai narttu ja miksi
- Miten juuri sinä valitset pennun
- Millaisesta paikasta valitsisit
- Mitä huomioisit esim vanhemmista
Kaikki asiat kiinnostavat joten toivottavasti kertoilette. Eli meillä koira on asunut ja tulee asumaan ihmisten parissa. Tarha yms. on vain tilapäistä säilytystä varten. Lyhykäisyydessään koira on meillä perheenjäsen.
Ja jos jollakin on sopivaksi luulemansa pentu, saa tarjota allekirjoittaneelle.
- Asko -
Koiran valinta
-
Jonna Putkonen
Niin, unohtui vielä pari asiaa. Siis, minä katsoin pennun emästä kuinka se suhtautuu ihmisiin ja ettei se ole hermostunut. Isää en nähnyt mutta Sususta on tullut kuin isänsä eli rauhallinen ja sellainen ettei sitä turhat asiat pelota (oikeastaan mikään) eikä se jaksa kaikesta välittää. Emä on hieman temperamenttisempi mutta onneksi Susulle on sitä luonteenpiirrettä periytynyt sopimissa määrin. Ja pennun valinnasta sen verran että minua kasvattaja auttoi paljon. Sellainen kasvattaja jolla on tarpeeksi kokemusta erilaisista ihmisistä ja koirista, näkee millainen koira sopii kenellekin. Joten valintaani auttoi ja vaikutti myös kasvattajan mielipide ja tyytyväinen olen ollut. Halusin pennun joka ei ole arka! Eikä taas sellainen toisten pentujen päälle hyökkivä ja pomotteleva yksilö. Toivottavasti tästä oli edes pienen pieni apu sinulle ja olen varma että teillekin sopiva pentu löytyy! Onnea etsintään 
-
Asko Eronen
[
Kuinkas juuri sakeen päädyit, jos saa kysyä?
[/quote]
Eikös tuo rodun valinta ole aivan itsestään selvyys? Tutkimme ainakin neljä koiria ja niiden piirteitä käsittelevää kirjaa, tuloksena oli, että ei ole kuin yksi mahdollinen koirarotu.
Ehken siihen valintaan vaikutti myös se, että edellinenkin oli sakemanni. Niin ja sitä edellinen, molemmat uroksia.
Kuinkas juuri sakeen päädyit, jos saa kysyä?
[/quote]Eikös tuo rodun valinta ole aivan itsestään selvyys? Tutkimme ainakin neljä koiria ja niiden piirteitä käsittelevää kirjaa, tuloksena oli, että ei ole kuin yksi mahdollinen koirarotu.
Ehken siihen valintaan vaikutti myös se, että edellinenkin oli sakemanni. Niin ja sitä edellinen, molemmat uroksia.
-
Janet Tervashonka
Koirakirjoissa on varsin yksipuolinen ja usein vääristeltykin kuvaus monesta rodusta. Esimerkiksi saksanpaimenkoiraa kuvaillaan useassakin teoksessa älykkääksi, mutta ei Voo ainakaan kovin älykäs ole, eivätkä muutkaan sakemannit, joita meillä on ollut (yhteensä 4 kpl). Muutenhan Voo on herttainen ja yrittää kovasti olla hyödyksi, mutta ei esimerkiksi ymmärrä, miksi koirat eivät voi syödä ihmisenpaskaa tai kusta kukkaruukkuun.
-
Asko Eronen
. Muutenhan Voo on herttainen ja yrittää kovasti olla hyödyksi, mutta ei esimerkiksi ymmärrä, miksi koirat eivät voi syödä ihmisenpaskaa tai kusta kukkaruukkuun.[/quote]
Meillä tuo edellinen ei pentuna ymmärtänyt miksi en ollenkaan innostunut lehmän p:n syönnistä. Aikani yritin saada sen loppumaan, mutta lenkin aikana sitten ajattelin että syököön kun se kerran niin maittaa. Päästiin kotiin ja sitten sitten meillä oksennettiin, melkeinpä molemmat. Voin kertoa että pari tuntia koiran mahassa ollt paska ei tuoksu miellyttävältä ainakaan levitettynä ympäri huushollin. Tämän syönnin jälkeen ei tosin koirallekkaan p..a enää maistunut.
Meillä tuo edellinen ei pentuna ymmärtänyt miksi en ollenkaan innostunut lehmän p:n syönnistä. Aikani yritin saada sen loppumaan, mutta lenkin aikana sitten ajattelin että syököön kun se kerran niin maittaa. Päästiin kotiin ja sitten sitten meillä oksennettiin, melkeinpä molemmat. Voin kertoa että pari tuntia koiran mahassa ollt paska ei tuoksu miellyttävältä ainakaan levitettynä ympäri huushollin. Tämän syönnin jälkeen ei tosin koirallekkaan p..a enää maistunut.
-
Irene Routio
Kultaisesta noutajasta: pidetään vilkkaana ja timintaa vaativana, karvaa riittää.
Meillä on lapsiperheessä 1v saksanpk uros ja 8,5 v narttu. Molemmat pitävät lapsista, tosin nuoren koiran innostuneet tervehdykset ei lapsia miellytä, pidän pennun kytkettynä, kun tulevat koulusta. Muuten rauhallisia, mutta lapset eivät pidä ylitsepursuavan riemukkaista tervehdyksistä. Alle kouluikäisiä harmittaa tietysti lelujen "jakaminen" tai sittenpähän oppivat korjaamaan tavaransa pois lattioilta, kun niihin ilmestyy hampaanjälkiä.
Ekassa koirassa kiehtoi energisyys ja kauneus. Myöhemmin ajattelin, ettei olisi kannattanut valita välttämättä koiraa, joka pissii tervehtiessään kasvattajaa. Silloin perheessä oli jo yksi vaippaikäinen, joten riemastuin, kun löytyi puolivuotias, jossa ei näyttänyt olevan liiemmälti vikoja. Lonkkia pidin tärkeänä, tämän vanhemmilla oli hyvät lonkat. Sittemmin kuulin, että puolivuotiaalta voi ottaa alustavat kuvat, tällä oli n 1v 3/3 kyynärnivelet. Lähti vielä äskettäin riistan perään, palasi melko kankeana ominpäin takaisin, nuorempana olisi jaksanut jäljittää pitemmän reitin kautta...
Siispä halusin rauhallisemman pennun tämän kaveriksi ja mielenkiinnosta uroksen. Pentutestissä se oli istahtanut liukkaan pinnan reunalle mietiskelemään ennen ylitystä ja olenkin ihmetellyt miten hyvin tämä tulos on jatkossakin kuvannut pennun ominaisuuksia! Kasvattaja tekee harvoin pentuja ja on aktiivinen sekä vastuuntuntoinen pitkän linjan palveluskoiraharrastaja. Olin nähnyt jo vuosia sitten erään "tuotoksen" pelastuskoiraluennolla, jota piti vanhemman koirani eläinlääkäri. Molemmat vanhemmat nähtävillä ja mukavia, aktiivisia ja sosiaalisia koiria. Ei allergioita ym. Uusi pentu tuli hieromaan tuttavuutta päiväuniltaan herättyä ja olin aivan myyty, kun pystyin erottamaan sen pentumassasta ja se tuli kutsusta vielä luokse. Sitten emo pöllytti sitä ja pentu tuli myrtsi ilme naamalla syliini lohdutettavaksi "tukka" takussa. Koiran ja ohjaajan tempperamenttien pitää sopia yhteen, jotta työskentely toimisi.
Pitkäkarvaiset ovat kauniita, mutta pitää asennoitua "turkkirotuna". Varsinkin kurakeleillä lika pitäisi pestä pois.
Meillä p-jutut ei ole tuottaneet ongelmia, kerrankin pentu hotkaisi kokonaisen viherpeipon kuin sipsin eikä siitä tullut sen pahempia komplikaatioita kuin häntäämyöten nautitusta vesimyyrästäkään.
Meillä on lapsiperheessä 1v saksanpk uros ja 8,5 v narttu. Molemmat pitävät lapsista, tosin nuoren koiran innostuneet tervehdykset ei lapsia miellytä, pidän pennun kytkettynä, kun tulevat koulusta. Muuten rauhallisia, mutta lapset eivät pidä ylitsepursuavan riemukkaista tervehdyksistä. Alle kouluikäisiä harmittaa tietysti lelujen "jakaminen" tai sittenpähän oppivat korjaamaan tavaransa pois lattioilta, kun niihin ilmestyy hampaanjälkiä.
Ekassa koirassa kiehtoi energisyys ja kauneus. Myöhemmin ajattelin, ettei olisi kannattanut valita välttämättä koiraa, joka pissii tervehtiessään kasvattajaa. Silloin perheessä oli jo yksi vaippaikäinen, joten riemastuin, kun löytyi puolivuotias, jossa ei näyttänyt olevan liiemmälti vikoja. Lonkkia pidin tärkeänä, tämän vanhemmilla oli hyvät lonkat. Sittemmin kuulin, että puolivuotiaalta voi ottaa alustavat kuvat, tällä oli n 1v 3/3 kyynärnivelet. Lähti vielä äskettäin riistan perään, palasi melko kankeana ominpäin takaisin, nuorempana olisi jaksanut jäljittää pitemmän reitin kautta...
Siispä halusin rauhallisemman pennun tämän kaveriksi ja mielenkiinnosta uroksen. Pentutestissä se oli istahtanut liukkaan pinnan reunalle mietiskelemään ennen ylitystä ja olenkin ihmetellyt miten hyvin tämä tulos on jatkossakin kuvannut pennun ominaisuuksia! Kasvattaja tekee harvoin pentuja ja on aktiivinen sekä vastuuntuntoinen pitkän linjan palveluskoiraharrastaja. Olin nähnyt jo vuosia sitten erään "tuotoksen" pelastuskoiraluennolla, jota piti vanhemman koirani eläinlääkäri. Molemmat vanhemmat nähtävillä ja mukavia, aktiivisia ja sosiaalisia koiria. Ei allergioita ym. Uusi pentu tuli hieromaan tuttavuutta päiväuniltaan herättyä ja olin aivan myyty, kun pystyin erottamaan sen pentumassasta ja se tuli kutsusta vielä luokse. Sitten emo pöllytti sitä ja pentu tuli myrtsi ilme naamalla syliini lohdutettavaksi "tukka" takussa. Koiran ja ohjaajan tempperamenttien pitää sopia yhteen, jotta työskentely toimisi.
Pitkäkarvaiset ovat kauniita, mutta pitää asennoitua "turkkirotuna". Varsinkin kurakeleillä lika pitäisi pestä pois.
Meillä p-jutut ei ole tuottaneet ongelmia, kerrankin pentu hotkaisi kokonaisen viherpeipon kuin sipsin eikä siitä tullut sen pahempia komplikaatioita kuin häntäämyöten nautitusta vesimyyrästäkään.
-
Jonna Putkonen
Niinpä, tottakai kaikki koirat vaativat jotakin, mutta enempi kultaisia noutajia mitä minä tiedän, pidetään rauhallisina perhekoirina ja ne kulkevat lastenvaunujen vieressä kävelylenkeillä, onhan ne hyviä vaikka missä harrastuksessa, mutta aika monet ottavat sellaisen pelkästään lenkkikaveriksi, siis vaunujen vierelle kulkemaan ilman mitään muuta toimintaa.
Meillä koira ei ole koskaan syönyt eläinten kakkaa, tai kyllä hepan kakka maittaisi mutta en anna sen syödä sitä. Koskaan ei ole ollut tilanteita missä koirani olisi ollut syömässä mitään kuollutta hiirtä, lintua tms. ONNEKSI
Meillä koira ei ole koskaan syönyt eläinten kakkaa, tai kyllä hepan kakka maittaisi mutta en anna sen syödä sitä. Koskaan ei ole ollut tilanteita missä koirani olisi ollut syömässä mitään kuollutta hiirtä, lintua tms. ONNEKSI
-
Seija Savas
Kun edellistä koiraani kävin pentuna katsomassa, oli kasvattajaperheessä kävelemään opetteleva lapsi. Koirat olivat (emo ja tämä pentu) sisällä ja lapsukainen otti tukea molemmista koirista, eli käveli mukavasti molempien välissä. Koirat suhtautuivat hyvin kärsivällisesti, pentukin. Tämä vaikutti silloin ostopäätökseen.
Ja myös se, että tullessamme pihaan tuli pentu rohkeasti meitä vastaan.
Olisiko tästä jotain apua?
Ja myös se, että tullessamme pihaan tuli pentu rohkeasti meitä vastaan.
Olisiko tästä jotain apua?
-
Asko Eronen
-
Miia Rintamäki
joo apua kyllä on on niin hankala ettiä pentua, noita kasvattajia tuntuu olevan vähä laidasta laitaan en tiä onko sit itellä kovat kriteerit, kun haluan että molemmilla vanhemmilla sekä mieluiten suurimmalla osalla suvusta on vähintään b/b ja 0/0, että viettiä piisaa (ei kuitenkaan liikaa 
), että koiralla on tuloksia, että tulisi kasvattajan kanssa toimeen ym.
Oon monellekkin kasvattajalle laittanu sähköpostia, osa ei edes vastaa, osa ei ilmeisesti halua antaa ensimmäiseksi saksanpaimenkoiraksi. Mullahan on ennestään tuo sekarotunen, minkä emä on puhdas sakemanni. Toivottavasti löytyis jostain se meille sopiva pentu.
on niin hankala ettiä pentua, noita kasvattajia tuntuu olevan vähä laidasta laitaan en tiä onko sit itellä kovat kriteerit, kun haluan että molemmilla vanhemmilla sekä mieluiten suurimmalla osalla suvusta on vähintään b/b ja 0/0, että viettiä piisaa (ei kuitenkaan liikaa ), että koiralla on tuloksia, että tulisi kasvattajan kanssa toimeen ym. Oon monellekkin kasvattajalle laittanu sähköpostia, osa ei edes vastaa, osa ei ilmeisesti halua antaa ensimmäiseksi saksanpaimenkoiraksi. Mullahan on ennestään tuo sekarotunen, minkä emä on puhdas sakemanni. Toivottavasti löytyis jostain se meille sopiva pentu.
-
Irene Routio