Millä sais miehen innostumaan koiran koulutuksesta?

[Sirpa Hörkäs]

Ei minuakaan kiinnostais,että joku notkuu kentällä tai sen laidalla vaan sen takia,että se on sinne kiristetty ja itse haluaisin sen osallistuvan.
Kyllä ukon pitäis olla ittekin koiraharrastaja,sitten se kimppakenttäily ois kivaa. :enkeli:

Muussa tapauksessa hermo lepää omassa harrastuksessa ilman sitä puolisoa.Sehän sössiskin kaiken vaivalla saavutetun,kun alkais "kouluttamaan".

[Jonna Hypen]

No ehkä tyydyn sitten ite kouluttamaan koiraa ja annan miehen olla rauhassa Itellä vaan kun on hevonenkin joka päivä ratsastettavana ja hoidettavana ja lisäksi 3 1/2 v tyttö niin ei kyllä aika käy pitkäksi

[Irene Routio]

No tuli vaan vielä mieleen, kun teilläkin taitaa olla pitemmän puoleinen matka treenikentälle - eikö kannattaisi markkinoida paikallisyhdistykselle upeita peltojälki ym maastoja ja siinähän isäntä pääsisi näkemään, mitä kaikkea hienoa koiran kanssa voi harrastaa. Ainakin isompien kaupunkien lähellä yhteistyöhaluisista maanomistajista on pulaa. Ehkä tämä oli huono idea, mutta tulipa mieleen.
Hyvä se on äideilläkin olla ikioma harrastus, ei sen puoleen...

[Seija Savas]

Jos mies ei ole kiinnistonut, niin miksi edes yrittää saada treeneihin.

Omani ei ole koskaan ollut kentillä mukana, mutta äärettömän hyvä apu perus kotikasvatuksessa. Hänellä on ollut omia sähvereitä aikoinaan.

Nyt minä teen kenttätyöt, lenkit, treenit, ja kaiken muun. Hän tekeen kotikasvatuksen. Ja toimii aikas hyvin. Minä olen se tiukkapipo, mutta arvatkaas kenen jalkopäässä neiti nukkuu...

[Irene Routio]

Mies tykkää käydä juoksuttamassa koiria piilojen ympäri, vanhuksesta kun piti tulla suojelukoira.
Ilonpilaajana epäilin, että vanhemman kankeat nivelet ei tykkää ja nuorempi oppii pitämään hauskaa kentällä...viimeksi koiruus eka kerran nuuski treenikentällä maata ym, kun oltiin siellä miehen ja koirien kanssa. Mielestäni perheenpää voisi käydä huvittelemassa koirien kanssa ja emäntä sitten kouluttaa parhaan kykynsä mukaan.
Muuten isäntä tykkää koiruuksista, vaikka heillä oli kotona kissa. Koirat oikein tappelevat, kumpi saa nuolla isännän hikisiä varpaita. Ja kauppareissun jälkeen isäntä jakaa koirien kanssa Dacapon ja emäntä seisoo vieressä sen näköisenä, että en sano mitään...

[kaisli-marie hakala]

minulla ei miestä vielä, sen verran nuori kun olen, mutta meillä isä se joka mielellään kouluttaa (lue:tosin harvoin) mutta lenkitys, viikoittainen treeni ja ruokinta, el.lääk huolehtiminen yms. jää kyllä minulle!
silloin kun pääsee koiran kanssa näyttämään, kuinka hyvin tottelee niin kyullä innostuu mutta kaikki muu sitten.. huoh.

että sellaisia miehiä

[Birgitta Vesa-Lehtinen]

.Sehän sössiskin kaiken vaivalla saavutetun,kun alkais "kouluttamaan".

:tsemp: Näin on!

[SPL Keski-Uusimaa]

Vastaan otsikkoon.
Ei millään, ellei mies oma-aloitteisesti innostu. :wink:

[sanna auvinen]

Mun mies ainakin tekee 12 tuntisia työpäiviä,joten ymmärrän hyvin ettei treenikentät kiinnosta.Molemmat meistä kuiten hallitsee koirat ja molempia tottelee.
Meidän tottiskentällä monellakin on muksut mukana,joten sekään tuskin on este harjoittelulle,kavereita löytyy.

[Kangasmaa, Laura]

Meillä on koiralla ja miehellä vieläkin yhteiseläminen opettelussa.
Välillä ei voi kuin nauraa niitä kahta, vaikka eihän se miehen mielestä hauskaa ole. Kavereita ollaan kyllä silloin kun on ruoasta kyse, mutta muuten koira kyllä kokeilee ja tekee kaikki temput mitä mahd.!
Nykyään kyllä mies komentaa koiraa kun siihen on tarvetta, ennen se jäi mun hommaksi, tai sitten mies yritti luennoida koiralle mitä saa ja mitä ei saa tehdä... Yritin sitten selittää että sille pitää olla tiukat ja selkeät komennot, ei luentoja/neuvottelemista/lahjontaa...
Ja kyllä se on vieläkin välillä miehelle mysteeri miksei koira voi totella ja olla kuin enkeli hänelle, kun hän sitä kuitenkin ruokkii...
Kerran on jopa pitänyt mennä erotuomariksi väliin, kun alkoi kuulostamaan ettei hyvälle kuulosta...
Kun oon kotona ei koira yleensä noteeraa miestä mitenkään, ellei hän ole syömässä tmv.
Lenkkeilyt, kouluttaminen ja kaikki koiraan liittyvä hoito on kuitenkin mun vastuulla. Toki myös koira on alunperin vain mun.

Noh, eiköhän tämä yhteiselämä iloksi muutu... Toivossa on hyvä elää.
Tai sitten pojat jatkavat neuvottelua kumpi jatkaa laumassa elämistä...