Kun itse tekis kamalasti mieli lähteä jonnekkin kolutukseen koiran kanssa mutta kun on tuo jätkä aika isohko uros niin ajattelin että mies sitä jaksasi pidellä paremmin mutta kun ei tuo ota yhtään innostuakseen
Kun ei oikein muuta harrastakkaan kuin työntekoa niin siinä olis molemmille niin hyvä harrastus ja olis ihan hyödyllistäkin
Kumpi teidän perheissänne enemmän touhuaa ja harrastaa koiran kanssa?
Kyllä meillä se olen minäkin aina ollut se aktiivisempi osapuoli. Edesmennyt koiruutemme ei edes miestäni noteerannut, kun ei koskaan sen kanssa mitään tehnyt, no sapettihan se tietysti, kun koiralle oli kuin ilmaa. Meidän uuden neidin kanssa ei sitten ole tarvinnutkaan miestä kertaakaan käskyttää eli kokemus opetti
Jaa, hyvä että Birgitan mies innostui Minun miestä ei kyllä saa edes lenkille minun ja koiran kanssa, joskus vähän rengasta sille pihalla heittelee mutta ei muuta. Minä ruokin koiran, lenkitän sen, leikin sen kanssa ja koulutan sitä joten... ei taida herraa paljon kiinnostaa. Minä olen toinen tyttönen tässä joka myös kaipaa neuvoja
Käyttäisin samaa metodia, jota käytetään koiriin; hyödyntäisin miehen viettitoimintoja siten, että viettipäämäärään päästäkseen on suoritettava jokin tehtävä. Nyt vain jää mietittäväksi, millä voisit palkita miehesi parhaiten, eli asia, jota hän ei muuten voi saada. Kun keksit keinon, jolla miehesi vietit heräävät, uskon, että sinnikkäinkin koulutuksen vastustaja taipuu jo parin viikon odottelun jälkeen.
Tuo meidän mies on ihan innostunut koiran kanssa touhuamisesta. Lenkille se lähtee ihan mielellään, varsinkin juoksulenkille se ottaa koiran mukaan ja jättää minut kotia ku oon huonompi juoksemaan...
Koulutuksesta se ei oikeen ensin välittäny, mutta pienellä opastuksella se alkoi sujumaan, kun mies huomasi kuinka hauskaa se on kun koira tottelee ja "tekee temppuja". Nyt kun ollaan hakua harjoiteltu ihan omin päin vähän, huomaa taas sen tietyn piirteen... Mies ei halua opetella sääntöjen mukaan tekemään, vaan haluaa pitää hauskaa. Kuinka monesti oonkaan kuullut:"No tarviiko sitä noin tarkasti tehä, jos vaan leikittäs..." Ja tuohan on itse asiassa hyvä neuvo, tahtoo itsellä mennä helposti liian vakavaksi ja vaatimiseksi.
Kyllä se touhuaminen (lue:koulutus ja lenkitys) on mun hommani. Isäntä voisi olla parempikin kuin minä kouluttamaan koiria. Hän osaa pitää jöötä arjessa. Mutta kun hän mieluummin lenkittää, (lue: pitää koiria kyydissä auton takakontissa) syöttää ja paapoo ne pöpiks, iso ihminen.
Just mietin samaa kuin Pia
Musta vaan tuntuu että miehellä on niin sikana töitä (meillä on maatila)että ei jaksa sen takia innostua..tuo suojeluharjoituksiin vieminen voisi toimia kerran miehen kanssa leikillään jotai jyhysimme karjakeittiössä ja miehellä oli harja kädessä,koira nappasi harjasta kiinni ja vei sen ulos,kauas meistä ja katsoi hyvin moittivasti
Tuo saattaisi toimia tuo suojelu tokosta mieheni ei ainakaan kiinnostunut yhtään, ei se nähnyt siinä mitään intoa että mennään kentälle liivi päällä käskyttämään koiraa Ville on itse tainnut jäädä saksanpaimenkoirakoukkuun
Kyllä meillä on molemmat mukana koirahommissa. Mun miehellä ei ole koskaan ollut aiemmin koiria, mutta kun minun kans alko riiustammaan, niin jo alko koirat kiinnostaa Nyt vain on armeijaan lähtö edessä, jää koirahommat vähän vähemmälle.. On kuiten puhunu, että jos joskus maalimieheksi kouluttautuis ja koirapoliisiksi alkais
Ville, ei onnistunut meidän miehelle. Kävi pari kertaa, järkyttyi, eikä nyt halua lähteä "80 kilometrin päähän katslemaan ringissä, kun maalimies tupakoi". Anteeksi, maalimiehet.
Olis vaan tosi kivaa kouluttaa koiraa vähän pidemmälle mutta olis vaan helpompaa kun sais joltain kokeneemalta vähän neuvoja.. itse en taida tosiaan jaksaa koiraa pidellä jos näkee jotain mielenkiintoista,viime kesänä menin pitkin pihanurmikkoa mahallaan,kun kissa juoksi puuhun(oli varmaan hiukan huvittavan näköistä ).... pitäsköhän alkaa treenaamaan käsilihaksia..
Meillä 38,5 kg 1v uros ja n 30 kg(murtautui pennun ruokasäkkiin) n 9v narttu. Kissoja pihalla "kuin kissoja Kakskerrassa". En tosiaan ulkoiluta hämärissä molempia yht´aikaa, mutta hyvin on pärjätty. Kannattaa nojautua taaksepäin, kun koira(t) syöksyy eteen päin. Joku mukava dojo/treenisali olisi varmaan sinullekin paikallaan, omasta mielestäni olen itse hyötynyt budo-treeneistä. Kantsis kehittää motoriikkaa ym. Tosin vanhan koiran mennessä BH-kokeeseen viimeisen kerran olin juuri aloittanut jujutsu-harrastuksen ja luulenpa, että koira missasi sen takia... Muistan, kuinka harjoittelin pihalla "kotiläksyjä" ja huomasin koiran tuijottavan etukenossa epäluuloisena = "nyt se on kyllä seonnut lopullisesti..." = auktoriteetti meni. Jaahas, mies tuli komentamaan perunannostoon ja toisen yhdistyksen kotisivuille, että hyviä jatkoja ja luota itseesi & koiraasi, kyllä se siitä.
siis mihin sitä miestä siellä toko kentällä tarvii??kyllä mä ainakin koirani koulutan ja mies tekee "ne kivat"heittelee keppejä,leikkii ym,ym,
kunnon hihna ja hyvät namit tai lelu ja reippaasti tokoilemaan.mä ainakin haluaisi oppia hallitsemaan koirani.ja siksi aikoinani lähdi treeneihin,kun meille tuli saksanpaimenkoira ja mulla on ollu vaan spanieleita.
ja sit tuli viell nöffi ni viel ahkerammin olen käyny tokoilemas jotta lenkillä minä vien koiria eikä koirat minua.
Minun miestä ei kyllä saa edes lenkille minun ja koiran kanssa, joskus vähän rengasta sille pihalla heittelee mutta ei muuta. Minä ruokin koiran, lenkitän sen, leikin sen kanssa ja koulutan sitä joten... ei taida herraa paljon kiinnostaa. Minä olen toinen tyttönen tässä joka myös kaipaa neuvoja 
).... 
pitäsköhän alkaa treenaamaan käsilihaksia..
Ville on itse tainnut jäädä saksanpaimenkoirakoukkuun