mitä tämä on?

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
sanna auvinen

mitä tämä on?

Viesti Kirjoittaja sanna auvinen »

meillä on saksanpaimenkoira asta 1v.6kk.tosi pehmo luonne.
meidän tuttava tuli käymään ja koirat meni vastaan ja vieras sanoi:pöö
niin asta juos mun jalkoihin turvaan.samoin jos yhtään kovemmalla äänellä puhuu ,menee asta korvat luimussa pöydän alle.
komentamisesta menee ihan lukkoon.saattaa jopa pissata alleen.
koskaan ei olla koiraa kuritettu ja kovasti ollaan koirien kanssa.
millä koirasta saisi vähän kovemman?
meillä on 4 koiraa ja kaikkia kohdellaan ja pidetään samalla tavalla,mut tää yks on erityisen herkkä.
Janet Tervashonka

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka »

Moi Sanna, koiria on erilaisia, niinkuin meitä ihmisiäkin. Luonteen erilaisuuteen vaikuttaa perimä, jonka puitteissa koiraa sitten voi muokata perimän antamien rajojen puitteissa. Kaikesta päätellen teillä kohdellaan koiria hyvin, niin että 4 muuta koiraasi ovat ihan normaaleja. Onko tämän yhden koirasi arkuus tullut nyt vasta ilmi? Koiraa voi tietenkin jollain tavoin yrittää totuttaa vieraisiin ihmisiin makupalojen avulla, mutta jos arkuus on koiran korvien välissä, niin tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Ainoastaa pieniä edistysaskeleita voidaan ottaa. Jos pelko on kokemusperäistä, luulen, että koira voisi vaikka eheytyä.

Meillä on 3 vuotias koira, jota on pennusta asti kuljetettu ympäriinsä, totutettu ihmisiin makupalojen avulla, nähty kovasti vaivaa sen sosiaalistamisessa. Vielä kertaakaan se ei ole antautunut vapaaehtoisesti kenenkään silitettäväksi. Kamala rähinä ja pelkomurina alkaa heti, kun joku yrittää siihen kontaktia. Jos kylässä on ihmisiä ja koira jollain tavalla uskaltautuu haistelemaan ja hieman rentoutuu ja joku menee vessaan vaikkapa, niin koira saa kamalan hepulin, että apua hei, vieraita tulee vessasta! Koira ei ole vielä tottunut kehenkään perheen ulkopuoliseen ihmiseen, vaikka on sellaisia tuttuja, jotka käyvät tosi usein ja koira saattaa sillä kertaa lopettaa murinan, niin se seuraavalla kerralla alkaa taas. Luonnetestituomarikin ehdotti makkararinkiä, vaikka sitä on viimeiset 3 vuotta tehty ilman mainittavaa tulosta.

Tulevaisuudennäkymät omassa rodussamme ovat valitettavasti sellaiset, että aina vain enemmän ja enemmän ihmisarkoja saksanpaimenkoiria esiintyy ja se on mielestäni tosi huolestuttavaa. Sellainen ei ole kiinni mistään totuttamisesta, vaan koiran korvien välistä. En tiedä Sannan koiran taustoja ja kokemuksia, mutta tilannehan ei ole mikään mukava.
raija tuomisto

Viesti Kirjoittaja raija tuomisto »

Onko se koirista nuorin ja pahnan pohjimmainen? Alistavatko muut koirat sitä? Ulkoiletteko/treenaatteko sen kanssa kaksistaan ilman muita koiria? Onko koira yhtä arka joka tilanteessa? Onko koira jonkun oman koirasi jälkeläinen?
Jos arkuus on "sisäistä", en ennusta ruusuista tulevaisuutta, ikävä kyllä.
sanna auvinen

Viesti Kirjoittaja sanna auvinen »

asta on nuorin,mutta ei alistettu laumassa.vieraita ei pelkää ellei joku tee jotain äkkinäistä.käyn astan kanssa toko kentällä kaksin ja jos muutan ääntäni käskevämpään tyyliin on koira heti lukossa,ainoastaan lempeä ja hiljainen äänensävy käy.
ei onneksi ainakaan vielä ole pelkopurija.
sama,jos komennan esim.lasta on asta heti pöydän alla"varmuudenvuoksi",,
kovasti yritetään puhua vain hiljaa ja kauniisti,mutta kerrankos sitä ärräpäitä pääsee...
samoin arkuutta on vieraissa paikoissa,esim.jos menen äidilleni ja olemme pihassa on asta irti niin aivan takuulla on metrin päässä minusta ja korvat hieman luimussa koko ajan.
mahottoman kiva koira ja arkuus ei meitä haittaa,mut hirvittää et se pahenee,
ja tietty olis kiva et olis talonvahti joka ei pissi alleen,kun varkaat tulee ovesta sisään.
Nina Kallio

Viesti Kirjoittaja Nina Kallio »

Mieti tarkkaan nauttiiko koira elämästään... Jotkut yksilöt ovat yksinkertaisesti niin arkoja, että niiden elämä on yhtä stressaamista ja "väistelemistä". Niitä ei saa koulutettua "normaaleiksi" vaikka mitä tekisi.

Joskun armeliainta on päästää koira pois tästä "pelottavasta" maailmasta. :(
Mari-Anne Hietakangas

Viesti Kirjoittaja Mari-Anne Hietakangas »

Kuulostaa niin tutulta...

Meidän nuorempi - nyt jo koirien taivaassa - oli ihan samanlainen "arkajalka". Sillä vaan jäi "mörkökausi" päälle siinä ½ vuoden iässä, eikä mikään auttanut vaikka kaikkee yritettiin - neiti vaan pelkäs ihan kaikkee, jopa omaa varjoaan... 1½ vuotta sen kanssa jaksettiin yrittää vahvistamista kaikin mahdollisin keinon - huonoin tuloksin.

Sen raskaan, mutta oikean, päätöksen päästää koira vehreimmille laitumille, tein lopullisesti sen jälkeen kun koira rupesi hyökkäilee lapsia kohti. Koko ikänsä oli kuitenkin elänyt lapsen kanssa, joten piti olla tottunut niihin.

Koskaan neiti ei purrut ketään - onneks!!! Vaan enpä olisi halunnutkaan siitä pelkopurijaa, joten onni onnettomuudessa oli että kynnys purra oli niin suuri, että säästyttiin vammoilta.

Eli omasta kokemuksesta voisin sanoa, että jokainen päivä tuo jotain uutta ja ikävää tullessaan moisen "arkajalan" kanssa. Kuinka pitkään kukakin sitä jaksaa, on tietysti jokaisen oma valinta. Itse en halunnut enää riskiä ottaa, että joku päivä kynnys puremiseen ylitetään...
Vastaa Viestiin