Meillä on nyt 8kk vanhan spu Retu ja olemme nyt ajatelleet että ottaisimme toisen sakemannin joka tulisi olemaan narttu. Retu tulisi olemaan n.11kk kun toinen tulisi taloon.
Kertokaapas mitä huonoja ja hyviä puolia on siitä, että on kaksi koiraa samassa talossa ja mitä haittaa voisi olla noin pienestä ikäerosta? Kuinka paljon työ lisääntyy kun on kaksi koiraa..?
Mulla on itellä 2 sakemannia, 2 v. narttu ja 4 v. uros. Mitään ongelmia ei ole ollut, juoksujen aikana poitsu ottaa aina ritolat ja matkaa mun vanhempien luokse on siellä sitten evakossa sen aikaa, kunnes tänne on taas turvallista tulla
Töitä saat tehä kaksinkertaisesti, että pentu leimaantuu sinuun enempi ku toiseen koiraan. Meillä on melkeen aina käyty lenkillä erikseen, leluja ei ole esillä. Lelut tulee vaan kun ihminen leikkii koiran kanssa..
Mikään ei tietty koirista puhuttaessa ole varmaa, kaikki on yksilöitä ja mie kun en mistään oikeen mitään tiiä, niin en oo paras neuvoja, mutta ton verran mulla on kokemusta ja ihan hyvin on menny!!
Edellinen lopetus oli haastava, itse olen tehnyt varmaan kaikki mahdolliset koulutusvirheet.
Aloin suunnitella piakkoin ekan sakemannin hankkimisen jälkeen toista samaan talouteen ja moini kasvattaja totesi uros-narttu yhdistelmän olevan paras, sitten narttu-narttu ja huonoin vaihtoehto kaksi urosta. 9-v narttumme steriloitiin pian ekojen juoksujen jälkeen, kun heti iski kohtutulehdus ja silloinen eläinlääkärimme ei juuri pitänyt saksanpaimenkoirista. Juoksut ovat varmaan eniten hermoillekäyvä osuus, varsinkin jos lähellä sattuu olemaan muitakin ihmisiä...
Kun pentumme tuli taloon, leikit ja mustasukkaisuuspuuskat saivat huolestumaan pennusta, nyt vanhus on hätää kärsimässä 1-v rajuissa leikeissä. On kyllä hauska seurata niiden puuhia, välillä hurjia takaa-ajoleikkejä pitkin metsiä, kepin kiskontaa ym. On niistä paljon seuraa toisilleen. Toisaalta pentua ei saa päästää leimautumaan toiseen koiraan.
Rotuhan pitää kouluttaa ja nauttii tekemisestä. Miten aioit jaksaa kouluttaa kaksi nuorta koiraa? Aikamoinen työmaa edessä. Kurakeleilläkin siivoamista kaksin verroin. Yleensä aikuinen-pentu yhdistelmät, varsinkin jotain lajia harrastavat, siunailevat työn paljoutta ja toteavat kaiken vapaa-ajan kuluvan koirien parissa.
Lycka till ja rauhallista joulua kaikille!
Irene, Zani, Nikke
"9-v narttumme steriloitiin pian ekojen juoksujen jälkeen, kun heti iski kohtutulehdus ja silloinen eläinlääkärimme ei juuri pitänyt saksanpaimenkoirista."
mitä mahdoit tuolla tarkoittaa,Irene? minulla ei ihan raksuta..
silloin kun roni oli vielä alle 2v. minäkin haaveilin toisesta koirasta tuon kaveriksi, mutta kun edellä mainittu ikä koitti, työtä riitti yhdessäkin koirassa tosissaan tähän päivään asti!
nyt, kun uros on jo 4 ja risat, olen alkanut tosissaan miettiä että sisu riittäisi toiseenkin koiraan
Kahdesta koirasta on kolminkertainen työ.
Edellisillä koirilla oli ikäeroa kaksi vuotta, nykyisillä 9v. ja se on hyvä.
Enää en ottaisi kahta nuorta kisakoiraa yhtäaikaa.
Huono puoli on vielä se että jos molemmat terveenä pysyvät, sinulla on kaksi vanhaa koiraa monta vuotta, otatko silloin kolmannen?
Vanhempi koira pitää olla ainakin tavoille opetettu kun uusi tulee, sillä laumassa tyhmyys tiivistyy.
Hommaa helpottaa vähäsen jos esim puoliso harrastaa myös ja auttaa lenkittämisessä ja on toisen seurana kun olet toisen koiran kanssa, sillä koiria täytyy kuljettaa myös erikseen.
Varaudu myös siihen etteivät koirat tule aikuisena toimeen keskenään, oletko valmis eristämään koirat toisistaan ja tekemään kaiken niiden kanssa erikseen, riittääkö aika.
Itsellä on kyllä vain yksi hurtta (spn 1,5v) tällä hetkellä,en osaa omasta kokemuksesta kertoa mutta tuli vain mieleen että täytyy löytyä aikaa ja paljon jos meinaa ottaa pennulle toisen pennun kaveriksi. Tuntuu että yksi koira vie kaiken vapaa-ajan niin entä sitten kaksi?
Vanhempi oli 2v kun otin nuoremman ja silloin tuntui ihan hyvälle vaihtoehdolle. Jälkeenpäin olen ajatellut, että vielä parempi olisi kyllä pidempi väli. Kyllä siinä yhdessäkin riittää tekemistä.
Nyt koirat n. 8,5v ja 10,5v ja kyllähän se on tässäkin vaiheessa melko ikävää. Nuorempi sai kesällä mahalaukunkiertymän, josta kuitenkin onneksi selvisi. Pian ollaan menossa kuvaamaan koira, koska on pieni epäilys takapääongelmista. Vanhemmalla todettiin 3v sitten spondyloosi muutoksia selässä ja sen kanssa eletään sitte päivä kerrallaan. Kyllähän sitä saa jatkuvasti miettiä, että kumpi lähtee ensimmäisenä.
Nyt tekisi mieli aloittaa taas uudestaan agility, mutta vanhemman kanssa ei tietenkään mitään toivoa ja enpä tiedä olisiko se kuitenkin liian kovaa nuoremmallekin.
Uutta koiraa en aio ottaa näiden eläessä. Kolmea en joka tapauksessa ottaisi ja jos toinen kuolisi, niin enpä oikein silloinkaan. Nuorempi ei oikein siedä pentuja ja näin vanhemmiten hermotkin reistailevat koko ajan enemmän ja vanhemmalle olisi selän takia turhan rankkaa kestää pennun menoa.
Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että ei tulisi pieneen mieleenkään ottaa pentua nyt 1.5 vuotiaan koiran lisäksi. Sen kanssa riittää puuhaa, jos mielii sitä viedä eteenpäin. Mun mielestä jokaisen koiran tulisi olla se ykkönen nuoruutensa, oman aikansa. Silloin kehittyy suhde, eikä koirista tule koiran koiraa. Ihailen ihmisiä jotka pystyvät viemään tasapuolisesti eteenpäin kahta nuorta koiraa, itse en siihen kykenisi. Jo vuorotyö verottaa koiraan paneutumista.
Vanhemman koiran ollessa 5 vuotias hankittiin nykyinen nuorempi. Ikäero oli mun mielestä hyvä. Paljon oltiin tehty koiran kanssa. Pennun ollessa vajaa puolivuotias, saatiin vanhemmalle "koekappaleelle" vihdoin myös eka koulari.
No kun olen muilta koiraihmisiltä kuullut, että pitäisi suorittaa sterilisaatio miel. yli 2v. Nämä el.lääk. ovat ansioituneita ja Kennelliitossa joku oli kurssikaveri ja kehui nivelleikkaustaitoja, kun mietin, mitä tehdä kun kuvauksissa paljastui 3/3 nivelet. Oma narttu oli nuorena vilkas piippari ja kyllä kävi ilmi us kommenteista, etteivät pitäneet meistä. No ei kaikista tarvi pitääkään. Nämä ansioituneita "flätti" kasvattajia. Toinen el.lääk. kehui kaverin ihanaa saksanpaimenkoiraa, jonka nivelvaivoja oli hoidettu kortisonilla yli 10v. Ilmeestä näki, ettei minun piippari ollut "ihana", vaan herätti syvää ihmetystä. Tästä vaan tein johtopäätökset, osasinko ajaa oikein oman koirani etua. Kohdunpoiston jälkeen tulee vanhoille nartuille mm helposti pissavaivoja. Myös elinikä- ja toimintaennuste (nyt 9,5v, jos emäntä olisi viitsinyt, olisi varmasti voim. oleva pelastuskoiraverovapaus, hyvä jälkikoira ym, etsii vielä esineitä ym) meni pieleen. Kerran vastaanotolla mäyräkoiravanhus, joka myös tyypillisten mäyräkoiravaivojen takia saanut "kuolemantuomion" näiltä. No, toivottavasti tässä pikaisessa selvityksessä kävi ilmi, mitä tarkoitin. Itse olen sen verran perfektionisti, etten haluaisi tehdä virheitä koirien suhteen. Eläinlääkäriasiatkin ovat tietty hyvin tulkinnanvaraisia.
Ongelman ydin: mukava näyttelykoiralinja - energinen käyttökoira, jälleen kerran. Huomasin kommentin tosiaan vasta nyt, pahoittelen, etten ehdi toimittaa tätä juttua selkeämmäksi.
joka tulisi olemaan narttu. Retu tulisi olemaan n.11kk kun toinen tulisi taloon.
on siellä sitten evakossa sen aikaa, kunnes tänne on taas turvallista tulla 
ja ihan hyvin on menny!! 
