Murkkuikä..?

[Sanni Sengström]

Meidän uros sakemanni on nyt vähän reilu 9kk vanha ja sillä alkaa (mielestäni) näkymään murrosiän merkkejä.

Voiko sellainen liittyä murrosikään, ettei mikään kiinnosta. Tällä tarkoitan siis sitä, kun treenataan ja kertaillaan vanhan opittua esim. seuraa, istu, maahan, niin koiraa ei kiinnosta. Saan sanoa sille 10 kertaa että ISTU ennen kuin se laiskasti suostuu hieman laskemaan persettään alemmas. Olen koittanut motivoida nakeilla (jotka oli ennen suurinta herkkua) ja patukalla, mutta mikään ei oikein nappaa.
Sama on kun koira tekee jotain pahaa, menee vaikka sohvalle , niin saan sille hutaa ihan niin monta kertaa kuin vain jaksan että alas, mutta loppujen lopuksi saan sen mennä kiskomaan sieltä sohvalta alas.

[milko naumanen]

Murrosikää tai ei niin,vaadi,jos osaa istua niin käsky istu ja jos ei istu niin käsky uudestaan ja pakote.

Äläkä palkkaa huonosta/väärästä suorituksesta.

Jätät pari ateriaa antamatta,niin alkaa nakitkin kiinnostamaan.

Turha huutaa sohvalle menosta,niskapers-ote ja koira alas sieltä.

Näin tekisin siis itse,joltain muulta toisenlaisia neuvoja.

[Terhi Puumalainen]

Milkon kanssa samoilla linjoilla. Käskysanan toisto korkeintaan kerran (oletetaan, että koira tietää/osaa sanan merkityksen varmasti), mikäli istuja ja muita käskyjä lauleskelee peräperään kymmenen kertaa, niin sanan merkitys koiralle häviää tyystin.

Oletko opettanut koirallesi "ei":n merkityksen?
Koirastasi on varmasti mukava katsella, ihmetellä ja kuunnella emäntänsä mölyämistä sohvalla loikoillen. Eli kuten Milko mainitsi, niskapers-otteella se koira lähtee sieltä sohvalta, jos ei kielto mene ensimmäisellä jakeluun.

Jos koiraa ei syystä tai toisesta oikein nappaa esim. tottistreenit, niin ota helppo ja lyhyt treeni ja liikkeitä, jotka koira varmasti osaa. Tai tuon ikäisen kohdalla vaikka vain saalisleikkiä kentällä.

Lyhyesti: ole jämy ja vaadi koiran osaamat asiat joka kerta. Koiran ollessa tuossa iässä ei kannata päästää otetta lipsumaan.

[Sanni Sengström]

Kyllä koira tietää, mitä EI tarkoittaa. Täytyy vaan siis olla jämäkämpi noissa jutuissa, eikä liikaa jauhaa. Kiitos vastauksistanne

[Liisa Hurskainen]

Kuulostaapa tutulta Meillä spn nyt 10 kk ja välillä tuntuu että
sillä ei olis korvia ollenkaan :foni:

Mutta tosiaan, huutaminen ei pidemmän päälle kannata, jos ei pelkästä käskystä usko, siitä seuraa käsky ja pakote. Nyt ollaan ehkä hieman päästy eteenpäin tossa, ei saa vaan missään nimessä antaa periksi

[Mira Pelli]

mites sitten, onko kenelläkään ongelmia kaniloikkien kanssa?

siis että jos on irti jossain, ja pyydät takasin niin ei tule, ei sitte millään. ja vähänkin kun lähestyt niin loikkaa semmossia metrin ylöspäin loikkia toisaalle.. ei siis päätä eikä häntää.

ja milläs otat irti olevan koiran kiinni ja kuritat? pyydät luokse ja kuritat niin ei varmasti tule toisten... prkl..

tai olisiko kellään myydä hyviä hermoja tuohon tilanteeseen?



mira

[Tiia Halonen]

meillä oli myös tuota kaniloikkaongelmaa.
jos olette esim. metsässä, tms. missä on paljon tilaa, niin yritä seuraavalla kerralla näin (siis jos ei ole jo kokeiltu ja huonoksi havaittu): kutsut koiraa, mutta se ei tee elettäkään tullakseen luoksesi. lähde juoksemaan koirasta poispäin, vilkuilematta taaksesi, ja kesken juoksun hyppää puun/kiven tms. taakse piiloon tai tee äkkikäännökisä (joskus näitä ei tosin edes tarvita). Ideana tässä on se, että koiralle tulee hätä (tai saalistusvietti ) 'mihin mami menee äkkiä perään'. Koiran siis tulee huomata se että lähdet juoksemaan. Meillä toimi, nykyään jos koirani irtiollessaan rupeaa temppuilemaan luoksetulon kanssa, niin jo pelkkä sivuttain kääntyminen saa koiran pinkaisemaan jalkoihin.

[Mira Pelli]

kokeiltu on. ei toimi ainakaan tuolle jästille :foni:

kyllä se perään lähtee mutta ei tule tarpeeksi lähelle ennenkuin oikeesti kiinnostaa.. (pallot tai kepit).. pitää vissiin näillä lähteä tuota ongelmaa ratkomaan kun ei käskyt toimi, kun kuulolaite jäi kotia..
onneksi tää kuuluu vaan tähän ikään, menee ohi.. (toivottavasti nopeasti..)

mira

[Birgitta Vesa-Lehtinen]

Meillä juoksin murkun perässä pari kertaa kun oli tollanen lällätys meneillään.
Onneksi (!) viimeisellä kerralla meni sen verran läheltä, että sain karvoista kiinni ja annoin kunnon läksytyksen - sen jälkeen ollaan oltu ihan kilttejä (jo yli viikko mennyt ).

Kokeilin kaikilla patukoilla ja ruoalla ym. mutta fiksu murkku ymmärsi, että kiinnihän toi akka yrittää eikä tullut lähelle. Toivottavasti saat kiinni karkulaisen ja rökitettyä kunnolla, se on helpoin tapa.

[Sakari Sahinaho]

Kivapa lukee mitä 9-10 kuinen tekee tai ei tee tahi tekee sitten sen vähänkin väärin, mut kun meillä on 11 viikkoisella noita "oireita" No, kaverihan on viel pieni, mutta peruskoulun ala-asteen opinnot on jo aloitettu. Ainoa ja pahin puute on toi kuulolaitteen puute pennulla. Oma koti ja piha pitäis olla jo kyl vähitellen tuttuja kun heebo on jo neljä viikkoo kuitenkin punkannut kenkätelineen vieressä. ( Syömättä ainoatakaan kenkää, vielä ). Ps. toi Mariuksen 6 v, valiumin tarjoamisesta koiralle vois olla aika hyvä vinkki meidän tapauksessa, kuinka lie annostuksen kanssa

[Harju Sanna]

mites sitten, onko kenelläkään ongelmia kaniloikkien kanssa?

siis että jos on irti jossain, ja pyydät takasin niin ei tule, ei sitte millään. ja vähänkin kun lähestyt niin loikkaa semmossia metrin ylöspäin loikkia toisaalle.. ei siis päätä eikä häntää.

ja milläs otat irti olevan koiran kiinni ja kuritat? pyydät luokse ja kuritat niin ei varmasti tule toisten... prkl..

tai olisiko kellään myydä hyviä hermoja tuohon tilanteeseen?



mira

Meillä silloin tällöin, haluaisi välillä niin lähteä vieraiden perään, käsket koiran luokse, ei mitään, ei kuule eikä näe, sitten kun lähtee luokse, saisi vaikka pannasta kiinni, että vieraat pääsevät lähtemään, siitä se hippaleikki alkaa nyt sille voi nauraa, mutta siinä tilanteessa ei naurata

[Virpi Häkkinen]

Lueskelin tuossa noita tarinoita.. kuulostaa hyvinkin tutulta meiningiltä! Minun narttu aloitti "kapinoinnin" joskus tuossa 6-7 kuukauden iässä ja sitä kesti pari kuukautta. Treenikentällä mentiin vaan nenä maassa hajujen perässä ja kaikkien muiden ihmisten ja koirien kanssa keskusteltiin, mutta minun ääni ei koiraa tavoittanut. Kaikki opitut asiat oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
Aikani sitä seurailin ja aika ajoin epätoivo meinasi saada yliotteen. Siinä sitten tein päätöksen että treenikentälle ei menty ollenkaan ja jos mentiin, niin koira jäi häkkiin, enkä ottanut sitä mukaan lainkaan. Ei mitään oikeaa treenaamista. Reilu kuukausi pelattiin ainoastaan patukan kanssa täysin leikkien ja riekkuen.
Pikkuhiljaa alettiin ottamaan yksi asia kerrallaan, tavallaan aloitettiin kaikki alusta. Mielenkiinto palasi hyvin nopeasti ja patukka on meillä tänäpäivänäkin maailman paras juttu (narttu on nyt 2v.).
Vielä siitä luoksetulosta.. Meille tuli se sama ongelma murkkuiän kylkiäisinä, mutta nyt sekin on jo unholassa. Kun koira alkoi ymmärtämään "patukan syvimmän olemuksen" niin luoksetulo-ongelmista ei ollut tietoakaan. Koiraa sai enemmänkin hätistellä luontaan pois, jotta voisi kutsua sitä luo ja palkita se jälleen, ah niin ihanalla patukalla

Määrätietoisuus on se, minkä lopussa seisoo kiitos :reilukerho:

[Nina Nyman]

mites sitten, onko kenelläkään ongelmia kaniloikkien kanssa?
siis että jos on irti jossain, ja pyydät takasin niin ei tule, ei sitte millään. ja vähänkin kun lähestyt niin loikkaa semmossia metrin ylöspäin loikkia toisaalle.. ei siis päätä eikä häntää.

Eräs kouluttaja kertoi kerran, että kannattaa kiinnittäää koiran huomio johonkin kiinnostavaan tekemiseen. Esimerkiksi ruveta kaivamaan maata ja katsoa, että koira huomaa sen. Niimpä tulee todennäköisesti katsomaan mitä emäntä/isäntä kaivaa. Tosin tämä ei toiminut ystäväni itsepäiselle dobermannille... Mutta idea on toimiva!

[elina noppari]

vaihtoehtoja tuohon lällätykseen on monia:

- poispäin juoksu, jos koira lähtee perään ja tulee luo, kehuminen.
- tiukka karjaisu EI tms. lällättelystä, uhkaava ele kohti, sen jälkeen uudestaan iloisella äänellä luoksekutsu.
- koiran häätäminen; jos koira ei tule kutsusta luokse, lähdetään pois päin ja sen tullessa perään, se ärähdetään pois sen verran lujasti/ tarvittaessa muutaman kerran, että koira pelästyy lauman hylkäävän - sitten iloinen luoksetulokutsu.
- kaukokoura: pieniä kiviä tms. taskuun ja niillä heittäminen persuuksille jos koira lällättelee; kielto ja heitto. koiraa ei satu mutta se hätkähtää miten omistaja tuolta metrienkin päästä ylettyy häneen.
- paineistaminen, perässä kulkeminen sen verran uhkaavan eleisesti ja äänettä niin kauan, että koira oivaltaa, että tästä on leikki kaukana ja alistuu.
- pitkässä liinassa pitäminen, jonka päälle voi tarvittaessa astua.
- lelun tempaaminen takataskusta ja yksin leikkimisen aloittaminen hurjasti - omistajan luona juhlat jatkuu, ole sinä siellä tylsästi yksinäsi jos haluat.


jollakin tavalla kuitenkin tuota kannattaa yrittää ratkaista, sillä ei se välttämättä iän mukana automaattisesti korjaannu, vaan tuloksena saattaa olla koira, jonka luoksetulo ei ole koskaan varmaa.