Mitäs ootte mieltä? Remmiräyhäys pois koulutus taktiikasta..

[Raili Hiltunen]

Meillä 1 v 2 kk ikäinen poju käyttäytyy tähän samaan malliin koulutuskentillä. Lenkillä ohitukset sujuu hiljaa kun vaan on pallo suussa ja minä narupallon lenkissä kiinni! (Osaa muuten haukkua pallo suussakin.) Rähjää myös ihmisille, ollaan otettu sille makkararinkiä et sais positiivista kontkaktia vieraisiin ihmisiin. Ensimmäiseksi "hyökkää" ihmistä päin hirmu haukun säestyksellä ja kas kummaa kun ihminen ei peräännykkään seuraavalle nakille menee jo häntä heiluen. Toisten koirien lähelle en uskalla poikaa laskea ollenkaan ja hihnassa ollessa myös ihmisiä pitää vähän varoa! Onko meidän urakehitys tyssäämässä tähän... enpä tiedä koetta jossa voisi yksikseen koiran kanssa olla ilman että sen lähelle tulee koiria tai ihmisiä
Harjoitustahan tämä tietysti vaatii ja mielenkiinnolla luen noita vastauksia ja aion kyllä testata käytännössäkin. Onko kenelläkään kokemuksia siitä että koira nuoruuden huuman läpi käytyään aikuistuessaan rauhoittuisi ihan issekseen?

[milko naumanen]

Omaa koiriani en ole "sosiaalistanut" olemme olleet omissa oloissamme(kaksi koiraa) ja muutamia varmoja koiratuttuja on.

Ja kumpikaan ei välitä muista koirista.

Itse en ole ollenkaan varma,että toisten koirien tapaaminen on paras tapa sosiaalistaa.

Se,että luodaan koiran kanssa toimiva kontakti ja opetetaan,että toiset koirat ja ihmiset on ns ilmaa,ettei niistä seuraa mitään,ei hyvää eikä pahaa,vaan niistä tulee neutraaleja.

[Jenni Pajunpää]

Itellä ois haaveena ja tavoitteena saada tuosta pikkuneidistä tollanen milkon kuvailema koira, jolle toiset koirat ja ihmiset ois aikalailla ilmaa vaan. Että ois pari koirakaveria joiden kanssa leikitään ja ihmisiin suhtauduttaisiin tyynen neutraalisti. Vieraan tullessa kylään sitä haisteltaisiin ja häntäkin vähän heilahtaisi mutta mielenkiinto kuitenkin jäisi siihen. ei pelkoa, ei agressiivisuutta, ihan neutraalia vaan.

Mutta miten tämmöistä opetetaan? Onko se kuitenkin luonnekysymys?

[milko naumanen]

No ei ole välttämättä luonnekysymys.

Itselläni pehmeä narttu,eikä se välitä juurikaan muista koirista,eli pääsemme ohi ilman sen kummempaa toimintaa.

Uros on taas kova=normaali sakemanni,ja se ei juuri välitä muista,lähinnä katselee mielenkiinnolla,ohi kun menemme otan sivulle ja sitten mennään ohi.

Koirani ovat luonteeltaan erilaisin kuin yö ja päivä mutta toiset koirat eivät juuri kiinnosta.

Uroksen kanssa oltiin kahdestaan ja pentuna juoksin karkuun/piilouduin ja "välteltiin" muita koiria,luotiin sitä hyvää suhdetta ja se toimii ainakin tällä hetkellä.

Nartun kanssa taas käytiin joskus puistoissa,mutta sekin jäi kun näiden koirien leikki on toisille "tappelua" eli eivät osaa lukea sakemannien käyttäytymistä.

Nyt meillä on kaksi "kaveria" ja yksi varmaan tulee vielä.

[Tiina Repo]

Haluaisin sanoa tohon räyhäämiseen oikeastaan kiitoksen.

Meillä nousi kanssa ihan järkyttävä härdelli aikasemmin kun muita tuli vähänkään lähelle. Olen ottanut lopulta kaikkein simppelimmistä neuvosta vaarin; pyrkinyt juuri tohon oikeeseen ajoitukseen ja vaan siihen että neiti malttaa kuunnella meikäläistä myös ulkona. Kaikki tuo onkin ollu melkosta hakemista, myönnettävä on. Mutta nyt alkaa ihan oikeesti tulosta tuleen!

Neiti menee kyllä vieläkin muiden ohi pörhistellen ja pomppien, mutta todella napakka "ei", "ohi" ja "mene" tuntuvat yhtäkkiä alkaneen toimia. On ilmeisesti oppinut malttamaan sen verran että juuri ja juuri pystyy olemaan "hyökkäämättä", ja toisaalta tietää että seuraa jotain jos sen tekee. Huomioiminen ja katsominen pitäisi vielä saada paremmin pois, mutta ainakin parempaan suuntaan ollaan menty kun pahin räyhä on poissa!

Voi olla kyllä että koirassakin tapahtui jotakin kypsymistäkin juoksujen alkamisen johdosta, mutta uskon että osa onnistumista on myös se, että ei alettu poppaskonsteihin vaan painotettiin tuota määräämisoikeutta. Lisäksi uskon että asiaan auttoi se, että päätin vain itse alkaa luottamaan koiraan ja siihen että se osaa mennä ohi (tiesi miten pitäisi tehdä). Tuohon kylläkin auttoi se, että hihna on lyhyellä ja vielä mahan alta että tiedän itse että koira on lopulta kontrollissa. Se ei vaistoa silloin mitään ihmeellistä minusta.

Nykyään meillä alkaa jo olla ihan mukavaa. Vielä naapurin sakemannin suhteen harjotellaan satunnaisissa kulman takaa -tapaamisissa sitä, että rauhotutaan tilanteessa ennen kun jatketaan että oppisi että yhtäkkinenkin koiran tapaaminen on ihan ok.

(Helpommalla oltaisiin varmaankin kyllä päästy, jos olisi tehnyt tätä alusta asti, mutta keskellä kaupunkia ihmisten ja koirien välttely pennun kanssa on tunnetusti varsin mahdoton tehtävä.)

[Mirja Kokko]

Sama juttu meillä,meillä kyllä on vasta kolmen vuoden ikänen koira. Voi että mä oisin ikionnellinen jos koiran sais normaaliksi...mikä on sitte normaali koira???

[milko naumanen]

No itse asun helsingissä ja kyllä pennun kanssa sai olla rauhassa kun ärähti"mene hel**tihin siitä",tos on rätti pyyhi siihen kädet,älä mun koiraan.

Leimanhan sillä saa,mutta saa olla myös rauhassa.

Pentu aikana kun ottaa heti ohjat käsiin,niin siinä on hyvä alku.

Välillä kun seuraa pennun omistajia,niin pentu aikana,annetaan liikaa löysää,saa hyppiä haukkua vieraille yms.

Sitten n 70cm korkeana ja 45kg painavana se ei olekkaan sallittua ja hauskaa ja ollaan sormi suussa.

[Tiina Repo]

Varmasti ihan totta tuo että usein annetaan liikaa kohmottaa pienenä. Meillä ollu onneksi peruskuri hoidossa alusta lähtien, eli ei ole kehittynyt sen suurempia ongelmia. Innon hallitseminen ulkona vaan välillä ollu erityisen vaikeeta. Voi olla että ottaisin koiraa pienestä pitäenkin hiukan napakammin varsinkin ton muiden huomioinnin suhteen, jos nyt tekisin uudelleen, mutta menee se näinkin.

Ja tuohon ihan täydelliseen muiden välttämiseen me ei vaan haluttu lähteä, joskin nykyään se on varsin luonnollista kun muut välttää pitkälti meitä. Mutta olen itse sen verran sosiaalinen tapaus, että sitten kun koira osaa olla kunnolla pyrkimättä muiden luo, niin voi taas vähän löysyttääkin tota sääntöä. Mutta neiti on onneksi nytkin vasta vähän reilut 9kk, ja kuri ja järjestys on mennyt ihan kivasti perille.

[kalpio mari]

Meidän koira räyhää ulkona kaikille ensin ja rauhoittuu heti kun on saanut tehtyä *pa..kat*. Eli tällainen paine ensin päällä.

[Jenni Pajunpää]

Uroksen kanssa oltiin kahdestaan ja pentuna juoksin karkuun/piilouduin ja "välteltiin" muita koiria,luotiin sitä hyvää suhdetta ja se toimii ainakin tällä hetkellä.

Mun pitäis varmaan harrastaa enemmän tota kun neiti on aika itsenäinen ja jos pihalla on jotain kiinnostavaa niin kyllä minä oon sivuseikka. Kahdestaan kyllä vietetään aikaa, kuskaan sitä joka paikassa mukana ja minä oon se johon kontakti otetaan ja joka ruoan antaa, mutta se ei kuitenkaan oo mitenkään yltiöpäisen laumaviettinen enkä mää oikein osaa toimia aina oikein,luulisin.. Onneks vasta pari kolme viikkoa on vietetty yhteistä elämää, neiti on nyt kymmenen viikkoa, että pahoja virheitä ei oo ehkä vielä syntyny ja peliä ei oo menetetty EIHÄN?

Pyydän anteeksi asian poikkeamisesta pääasiasta ja aloittajan kirjoittamasta!

[Irene Routio]

Meidän Zani, 9v, on ihan samanlainen. Luulin sen johtuvan leimautumisesta, haettiin kennelistä n puolivuotiaana. Uros tuli 7 vk ja on oikein "mamin kulta". Narttu kyllästyy harjaamiseen ja muuhun käsittelyyn pikaisesti, Nikke "kirputtaa" harjattaessa ja roskautoakin tyytyy katselemaan pää kallellaan. Zani saattoi samanikäisenä riemuissaan kirmata täysillä päin roskakuskeja, nämä juosten edellä autoon turvaan ... kaameaa petoa :mad:

On näissä ihan selviä luonne-erojakin.

[Erika Palola]

Kirjoitit, että jos koira alkaa pullikoimaa vastaan, niin avarii ottaa niin kauan ja lujaa kunnes hiljenee, sitten kehuja.
Jos nyt oikein ymmärsin mitä tarkoitit, ni en voi muuta sanoa, kuin että kyllä sinäkin hiljenet jossain vaiheessa jos annetaa tulla avarii ottaa niin lujaa ku jaksaa.. ei pahalla,mutta en hyväksy missään mielessä.
oma koirani joutunut kokemaan sen entisellä omistajallaan ja seuraukset huomaa kyllä.
ostin koirani kun se oli 6 -vuotias ja alkuun oli samanlaisia ongelmia ja välillä vieläkin. viisi vuotta olen sitä seurannut, mutta ikinä ei ole mieleeni tullut kouluttaa sitä tyyliin "avarii ottaa".
sinulla tietysti oma tyylisi,mutta olipa koirasi millainen tahansa käytökseltään muita koiria kohtaan, niin sääliksi käy sitä jos koulutus on tuollaista.
nyt moni varmasti riehaantuu,että eihän toi tiedä koirien koulutuksesta mitään,mutta tämä onkin vain oma mielipiteeni.

[Jaana Hiltunen]

eih..en vedä hernettä nenuun

Itsekkin olen kaikki mukavat keinot ensin yrittäny.
Eli on siedätetty ja koitettu lelulla ja namilla(siis otettu kontaktia ennen kuin omani edes huomaa toista koiraa), on koiteltu kierrellä ja väistellä, on rauhotettu ja kuletettu seläntakana, on kokeiltu sitruunapantaa/pippuripantaa, ja vesipulloa(vettä suihkaus naamalle ku räsähtää), on kokeiltu liinalla ja heitetty jalkoihin kilisevä ketju ku räsähtää...on vedetty joutsenpalettia puskassa ja näin olen koittanut pitää koirani huomion minussa mutta ei ...kohilla tai kun koirani haistaa toisen koiran on aivan sama mitä teen silloin kun se päättää räsähtää...
Niin ja tietysti ollaan tahkotu tottista ja pidetty pelisäännöt muuten selvinä. Harrastetaan ja touhutaan erittäin paljon yhessä ja muuten koiruus toimii ja tottelee erittäin hyvin.

Nyt on sit otettu järeämpiä aseita käyttöön...eli napakasti kielletty ja räppästy avarilla silmien väliin ja kehuttu kun on ottanu kontaktin taas minuun. ja joskus päästään nätisti ohi ..joskus ei...
Mut tuo kun on semmonen et se vetää ihan ylikerroksille kun edes haistaa toisen koiran...se rupee huutaa, vinkuu,jäykistelee, räsähtelee, tärisee ja kun siitä kieltää se ei tuijjota vastaan tulevaan(mut ei ota kontaktia minuunkaan) vaan vetää päänsä maatakohti ja sitten kun se vastaantuleva koira tulee kohille kuola lentää ja koira haukkuu ihan kirkuen ja se on semmosta hulabaluuta et enpä oo ennen moista nähny... ja onhan se meinannu omille näpeillekkin tulla kieltäissä.

ja menee PITKÄÄN ennen kun se ohituksen jälkeen taas rauhottuu...se nykiytyy ja potkii maata, loksuttaa leukojaan ja urisee ja tuhahtelee, tärisee pitkään ennen kun taas rauhottuu...

Mut siis...aina se ei edes rähise ohitettaessa joskus harvoin onnistun saamaan sen kulkemaan nätisti ohi ihan vaan kehumalla oikeasta ja kieltämällä väärästä käytöksestä...

Mut nyt taas lenkkeillään vain siellä missä ei ole vaaraa vastaan tulioista tai jos joku vastaan tulee niin voi turvallisin mielin kääntyy takaisin tietäen ettei sieltäkin suunnalta tule koira vastaan...

ja yritetään muuten saada yhteistyö kuntoon...toivotaan parasta ja pelätään pahinta...
Onneksi edes nää nartut on kultamussukoita ja osaavat käyttäytyä

[milko naumanen]

Pakotteessahan,ei kovassakaan ole mitään vikaa kun se on oikea aikainen.

Toiset koirat vaatii hieman kovempaa tukkapöllyä,että pääsevät taas vastaanottavaiseen tilaan.

Kaikella on aikansa ja paikkansa,pelkällä makkaralla/naksulla/yms ei voi kaikkia koiria kouluttaa.

[Erika Palola]

Ymmärrän kyllä pointtinne.
Ja ilmeisen moni tätä taktiikkaa tavalla tai toisella käyttää..
Onko siis oman koirani kohdalla väärää tietoa ollut se,että tämän tyylisellä koulutuksella koirasta tuli arka ja vihamielinen muita kohtaan?
tästä syystä ollut kaikkea tällaista koulutusta vastaan,olemalla lempeä mutta tietyllä tavalla tiukka koiralleni olen saanut sen taas luottamaan joihinkin ihmisiin.