Koiranpennun luonteesta

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Sarita Kivikko

Koiranpennun luonteesta

Viesti Kirjoittaja Sarita Kivikko »

Hei kaikille! Olen uusi näillä foorumeilla ja jonkin aikaa seuraillut sivusta keskustelujanne. Täällä, kuten myös muualla on sanottu, että sakemannin liiallisela jalostuksella ollaan saatu aikaiseksi arkoja koiria joka ilmeisesti on jonkinlainen "rotuvika". Itselläni on nyt 11 viikkoinen sakemanniuros, joka ei ole mistään kovemmasta päästä. Poika on kyllä leikkisä ja tuntuu jopa käsittämättömän helpolta kouluttaa noinkin pieneksi vauvaksi. Koira kulkee vapaana ollessaan tiukasti kantapäillä, on hyvin pohtivan ja harkitsevan oloinen, ei edes riehaantuessaan ole niin riehakas kuin edellinen dobberini oli vain ollessaan. Perheessä on neljä lasta joiden kanssa pentu tulee hyvin toimeen. Kuitenkin on hyvin herkkä pelästymään, esimerkiksi tuo jatkuva kintereillä pyöriminen on aiheuttanut parikin kertaa sen, että olen vahingossa meinannut astua koiran päälle ja tästä Osku saattaa saada hirmuisen "slaagin" . Juoksee ulisten karkuun ja jos menen luokse niin nostaa koipea ja tekee kaikki maailman alistuseleet mitä suinkin osaa.

Pennuillahan on myös taipumusta pureskella esim. käsiä, mutta tämän pennun kanssa ei tarvinnut kun kerran sanoa vähän kovemmin ei ja kääntää selkä, niin johan ei poika enää edes yritä järsiä... ihan varovaisesti vaan kirputtaa sormenpäitä hampaillaan.

Nyt siis... pohjustuksen jälkeen kysynkin, että onko tämänikäisessä pennussa jo nähtävissä tuleva luonne, eli olenko mahdollisesti nyt valinnut pentueesta sen "arkajalan"? Vai onko tämä tyypillistä käyttäytymistä tämän ikäiselle sakemannille? Edellinen koirani, joka oli doobermanni, oli jo tuonikäisenä melkoinen luupää, eikä osoittanut millään tavalla vapaana kulkiessaankaan seuraamisen merkkejäkään. Onko vielä liian varhaista sanoa milainen koira Oskusta on isona tulossa? Vieläkö luonne tuosta "kovenee" ja jos ei, niin mitä tulee ottaa huomioon kasvatuksessa jatkoa ajatellen? Voiko pehmeällä koiralla harrastaa esim. suojelua?

Toinen, ehkä hölmökin kysymys on, että kun tämä meidän pikkuinen nyt ei oikein tunnu hallitsevan tuota takapäätään, eli esimerkiksi juostessa saattaa horjahdella kun takakoivet ei oikein "pysy mukana" etukoipien tahdissa. Vähänkin vaikeammassa maastossa saattaa takapäästään kellahtaa kumoonkin hassun näköisesti. Poika myös istuksii mielellään, ehkä juuri tuon hallitsemattomuuden takia.... onko tämä ihan normaalia kömpelyyttä, vauva kun vielä on, vai onko tämä joku mahdollinen merkki jostain tulevasta ongelmasta? Dobberi oli samanikäisenä kuitenkin kovasti jo ketterä menijä, mutta koska sinänsä ei ole sakemannista aikaisempaa kokemusta niin siksi kysyn, ettei tarvitse turhaan huolia. :)
Nelli Kiviluoma

Viesti Kirjoittaja Nelli Kiviluoma »

no hei! Tervetuloa joukkoon, jossa tosin minäkään en ole pitkään ollut :D Luonteen kehitykseen en osaa oikein sanoa mitään, mutta vertailu kohteena voin kertoa meidän pienokaisesta. Taitaa olla aika eripäästä sinun pentusi kanssa. Vapaana tämä meidän 9 vkonen tyttö kyllä kulkee ja tulee perässä nätisti.. Varsinkin jos jää hieman jäpittämään ja itse leikkii juoksevansa pakoon niin kyllä se perässä tulee. Jaloissa pyörii minkä kerkeää ja siihen meinaa aina kompastua :D Aivan ensimmäisinä päivinä meillä ollessaan näytti jo sen luonteen piirteen, ettei tuo hirveästi pelästy mitään. :D Tiputin vahingossa tyhjän limupullon aivan nukkuvan Kidin viereen ja tämä ei tehnyt muuta, kuin avannut silmänsä :D

Mitä käsien pureskeluun tulee, niin siitä välillä kehittyy aivan ongelma täällä päin. On yritetty lähteä pois, kieltää, kiljasuja jnejne. ainoa mikä tuntuu kunnolla toimivan on napata pennusta hieman kovempaa kiinni ja sanoa kunnolla ei!

Ehkä siis meidän haukkumme on taas kovimmasta päästä, mutta avun kanssa varmaan pärjätään :) Meilläkin ensimmäinen koira ja ensimmäinen sakemanni.
Merja Takaeilola

Viesti Kirjoittaja Merja Takaeilola »

No voihan osa tuosta olla pennun arkuuttakin, mutta näin huimalla yhden koiran omalla kokemuksella, ja muutaman tapauksen sivusta seuranneena voin sanoa että melko aralta kuulostaa. Koiran luonteenpiirteet näkyvät mielestäni jo pentuna. Aikuisuuteen mennessä osa lieventyy ja osa syvenee (koulutuksella voi vaikuttaa), mutta perusmalli on sama. Oma koira oli pentuna aika kova puremaan ja riekkumaan, ja sitä pitäisin normaalin pennun kehityksenä.

Juokseminen onnistui kyllä ihan hyvin vaikka hassun näköistä olikin tiukoissa paikoissa kuten nopeissa käännöksissä. Oma koira oli jo melkoinen menijä tuon ikäisenä. Sanoisin kyllä että kuulostaisi paremmalta jos pentu ei kamalasti istuskelisi, voihan toki olla että sitä väsyttää ja sen takia lepäilee. Tietysti ei voi koskaan olla liian varovainen, kohtahan käytte rokotuksilla niin voit pyytää eläinlääkäriä tutkimaan pentua muutenkin

Teidän kannattaa panostaa pentuaikana todella positiivisiin kokemuksiin: toiset koirat eivät saa sitä pyöritellä ja vieraat ihmiset eivät saa ahdistella. Joillakin koirilla jotka ovat olleet arkoja pentuina, on taipumusta rähistä tai näykkiä myöhemmällä iällä.
Sarita Kivikko

Viesti Kirjoittaja Sarita Kivikko »

Meillä Osku ei kamalasti juoksentele. Joitain pentumaisia loikahduksia kyllä tekee, mutta lenkilläkin jos juoksen "karkuun", niin melko hitaanlaisesti seurailee. Tänään jäi metsälenkillä selvästi jälkeen ja kun välimatka oli tarpeeksi pitkä - vaikka hitaasti kävelinkin, niin kääntyi kannollaan ja lähti häntä koipien välissä viipottamaan takaisin tulosuuntaan.

Sinänsä koiralla on kyllä kova "miellyttämisenhalu", istumaan se oppi kolmella toistolla, eikä pahemmin enää pureskele kenkiä tms. Laitoin kokeeksi sohvan reunalle juustonpaloja ja kun kuonolla kävi kokeilemassa, sanoin vain tiukan "ei":n niin poika jätti juustot sikseen koko illaksi.

Munakoteloihin ja tuttelipurkkeihin olen piilottanut juustonpaloja ja niitä esiin repiessään se jaksaa touhuta vaikka kuinka ja pitkään. Selvästi tykkää käyttää päätään. Tänään kokeilin ihan mielenkiinnon vuoksi vetoleikkejä ja ihan tarmokkaasti kyllä kiskoi kepistä...

Me asutaan rivitalossa ja takapihalle piirsin multaan kepillä viivan, meidän tonttia ja yleistä tonttia erottamaan, tätä poika ei saa ylittää. Muutaman kerran olen joutunut huikkasemaan kiellon, ettei ylitä viivaa, mutta nyt sitten jo istuu viivan oikealla puolella ja seurailee tomerana muutaman metrin päässä olevien lasten leikkejä. Viivaa ei ylitä edes vahingossa.

Pyöräilijöitä ei myöskään näytä pelkäävän, kulkee hihnassa mukana kun pyöräilijä tulee vastaan, samoin toiset koirat tai ihmiset ei edes näytä pahemmin kiinnostavan.

Tosiaan... kun edellinen koira oli duraselvirralla toimiva dobberi, aina valmis ja kaikkeen mahdolliseen, oli sen verta luupää jo pennusta, että paikalla istumistakin sai opetella viikkotolkulla... tuntuu tämä pentu todella "hitaalta" ja rauhalliselta. On vähän "kulttuurishokkia" ilmassa. ;)

Taitaapi tosiaan olla niin, että joudun heittämään kaiken sen mitä opin koiran pitämisestä Cujon kanssa romukoppaan ja opettelemaan ihan erilaisen ja paljon pehmeämmän tavan kouluttaa tätä koiraa. Vaikeaa se ei ainakaan taida olla tämän kohdalla.... :o
Anu Kuusenoksa

Viesti Kirjoittaja Anu Kuusenoksa »

Minulla on nyt jo 14-vuotias Cujo :wink: belggari joka on koko ikänsä ollut todella arka ja varautunut. Täytynyt vain opetella koiransa kanssa eläminen. Itse teimme valtavan määrän virheitä koiran kanssa koska se oli ensimmäinen, joten aran koiran sielunelämään kannattaa pentuvaiheessa jo syventyä. Itse suhtaudun hyvin varauksella arkoihin koiriin, enkä itselleni koskaan sellaista enää haluaisi. Mutta nykyisellä kokemuksella olisi varmasti pystynyt auttamaan Cujoa, vaikkei siitä rohkeaa koiraa koskaan olisi tullutkaan.

Itselläkin on ollut kulttuurishokki kun sakemannit, varsinkin juniori ovat sellaisia pääedellä tultapäin. Aina saa mukauttaa koulutustapansa ja muunkin toimintansa koiran mukaan. Meillä on koko ajan menty todella pehmeästä koirasta kovempaan, onneksi on ollut tuo keskimmäinen koira tasoittamassa tuossa välissä :) .
Anu Kuusenoksa

Viesti Kirjoittaja Anu Kuusenoksa »

Pitipä tulla vielä lisäämään, että voihan sinun pentusi olla vain pehmeä, ei sen tarvitse välttämättä olla varautunut tai arka. Mutta pehmeästä koirasta on helppo sitten huonoilla kokeumuksilla saada arka.
Vastaa Viestiin