... ajattelee 10 kk ikäinen pentuni. Haukkuu ja röyhyää, ei usko komentoa. Peruskoulutusryhmässäkin ollaan mutta kyllä siellä saa kädet kipeinä repiä. Ohitus- ym. tilanteet ovat vaikeita. Ja auta varjele jos vastaatulija on musta... Näin siis hihnassa.
Jos koira on irti ja tapaa toisen koiran, niin tekee hyvinkin rohkeasti tuttavuutta, eikä aloita tappelua tms. vaan aloittaa leikin. Mutta jos on hihnassa, haukkuu kaikki ja kaiken. Omien kanssa tulee hyvin toimeen (meillä on kaikkiaan 3 koiraa) mutta vieras koira aiheuttaa reaktion. Karjunta jatkuu myös autossa, kotona... Ei tarvitse kuin ikkunasta nähdä muita koiria.
Turhauttaa. Ja kun ei ole kysymyksessä edes ensimmäinen koira, eikä kysymys ole myöskään siitä etteikö minulla olisi auktoriteettia koiralleni. Kaikissa muissa tilanteissa on, mutta muita koiria kohdatessaan otus menettää suunnilleen järkensä.
Vinkkejä otetaan ilolla vastaan!
Kun kaikki vastaantulevat koirat ovat vihollisia...
-
Suvi Alanko
Murkkuikää.....joillakin koirilla vaan tolkku on poissa juuri tuon ikäisenä.Hihnassa koiran tila on rajallinen ja se usein aiheuttaa konflikteja,monesti vielä ohjaaja vetää vastaan ja aiheuttaa jännitteitä koirien välille.Irrallaan ollessaan koirat selvittävät keskenään välinsä ilman ohjaajan vaikutusta.Mutta meneppä tällaisessa tilanteessa sekaamaan,varmasti riita pystyssä.Meillekin jos tulee hoitoon vieras koira,ne tutustutetaan neutraalilla maaperällä,ei kenenkään maalla.Harvoin tulee riitaa,ja väliin mennään vasta kun on tosi kyseessä.
-
milko naumanen
Älä tee tuttavuutta vieraiden koirien kanssa.
Hihnassa kun koira alkaa reagoimaan(nostaa häntää,karvoja,tuijottaa,yms) puutu siihen heti,älä päästä hillumis asteelle.
Meillä ei ole koirilla varsinaisesti yhtään omaa koira "kaveria" vaan menemme kaikista ohi ilman mitään tutustumista.eikä ole ongelmia.
Itse kuulun siihen ryhmään,etten usko tälläiseen pakko sosialistamiseen,eli kaikkia koiria pitää tavata yms.
Pari koira"kaveria" se riittää.
Ja koiran ei tarvitse tulla toisten koirien kanssa toimeen,tarvitsee sietää,mutta ei tulla toimeen.
Hihnassa kun koira alkaa reagoimaan(nostaa häntää,karvoja,tuijottaa,yms) puutu siihen heti,älä päästä hillumis asteelle.
Meillä ei ole koirilla varsinaisesti yhtään omaa koira "kaveria" vaan menemme kaikista ohi ilman mitään tutustumista.eikä ole ongelmia.
Itse kuulun siihen ryhmään,etten usko tälläiseen pakko sosialistamiseen,eli kaikkia koiria pitää tavata yms.
Pari koira"kaveria" se riittää.
Ja koiran ei tarvitse tulla toisten koirien kanssa toimeen,tarvitsee sietää,mutta ei tulla toimeen.
-
Sarianne Karhu
Milko, idea ei olekaan se, että haluaisin koirani tutustuvan toisiin koiriin, vaan juuri nimenomaan ohittamaan ilman reaktioita. En minäkään nimittäin usko siihen että kaikki on kaikkien kanssa kavereita.
Puutun toki heti silloin kun koira alkaa tuijottelemaan, silloin tulee napakka "ei". Olen jopa yrittänyt sitä, että kiinnitän koiran huomion muualle jos toinen koira tulee vastaan. Toimii toisinaan, useimmiten ei. Ja jos ei, niin koira hyökkää niskakarvat pystyssä ja hampaat irvessä haukkuen niin pitkälle kuin hihnassa pääsee. Ja on täysin kuuro ja sokea kaikelle; saan ottaa niskasta tai persuksista kiinni, ei mitään vaikutusta. Ja kun toinen koira (yleensä siinä vaiheessa jo takaisin räyhäävä) menee ohi, oma koirani alkaa jolkottaa eteenpäin niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Jos taas päästän (joskus olen kokeillut) koiran nuuskimaan ja tekemään tuttavuutta, ei se suinkaan tappelua aloita; pomottaa vain heittämällä tassun kaverin niskaan ja alkaa haastamaan nujukaveria.
Minua alkaa suoraan sanottuna v***uttaa julkisilla paikoilla liikkuminen tuon koiran kanssa. Ja silti sinnikkäänä sissinä kerta toisensa jälkeen hinaan piskin kylille huutamaan... Toki tajuan, että juuri sillä tavalla saan ennen pitkää koiran oppimaan miten kohdattaessa käyttäydytään, mutta olisiko edes pienenpientä oikotietä onneen? En voi edes kuvitella vieväni koiraa yhteenkään näyttelyyn ennenkuin perussivistys on otsalohkossa.
Puutun toki heti silloin kun koira alkaa tuijottelemaan, silloin tulee napakka "ei". Olen jopa yrittänyt sitä, että kiinnitän koiran huomion muualle jos toinen koira tulee vastaan. Toimii toisinaan, useimmiten ei. Ja jos ei, niin koira hyökkää niskakarvat pystyssä ja hampaat irvessä haukkuen niin pitkälle kuin hihnassa pääsee. Ja on täysin kuuro ja sokea kaikelle; saan ottaa niskasta tai persuksista kiinni, ei mitään vaikutusta. Ja kun toinen koira (yleensä siinä vaiheessa jo takaisin räyhäävä) menee ohi, oma koirani alkaa jolkottaa eteenpäin niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Jos taas päästän (joskus olen kokeillut) koiran nuuskimaan ja tekemään tuttavuutta, ei se suinkaan tappelua aloita; pomottaa vain heittämällä tassun kaverin niskaan ja alkaa haastamaan nujukaveria.
Minua alkaa suoraan sanottuna v***uttaa julkisilla paikoilla liikkuminen tuon koiran kanssa. Ja silti sinnikkäänä sissinä kerta toisensa jälkeen hinaan piskin kylille huutamaan... Toki tajuan, että juuri sillä tavalla saan ennen pitkää koiran oppimaan miten kohdattaessa käyttäydytään, mutta olisiko edes pienenpientä oikotietä onneen? En voi edes kuvitella vieväni koiraa yhteenkään näyttelyyn ennenkuin perussivistys on otsalohkossa.
-
arja valtonen
Tämä on aina vaan niitä ikuisuusaiheita.
Sitten alettiin ohittamaan vastaantulevat vähän kauempaa. Jos vaikka käveltiin kävelytietä, menin nurtsin puolelle koiran kanssa. Kai mä sanoin jotain, EI, kun meinasi rähistä ja jatkettiin matkaa tyynen rauhallisesti.
Joko mulla on omistajalleen alistunut koira tai sitten siitä on vaan kasvanut hieno, itsevarma koira, minkä ei tarvitse jonninjoutavaa kukkoilua harrastaa. Se on kohta 17 kk. :tsemp:
Tuohon tuijottamiseen asti en päästä koskaan nykyistä nuorempaa koiraani. Ei kai sudetkaan huvikseen tuijottele toisiaan, niillä on silloin muut asiat mielessä? Mielestäni ei ole häpeä, että ei ohita vastaantulevia koiria nokakkain. Oma poikanen rähisi pentuna muille koirille, epävarmuuttaan.Sarianne Karhu kirjoitti: Puutun toki heti silloin kun koira alkaa tuijottelemaan, silloin tulee napakka "ei". Olen jopa yrittänyt sitä, että kiinnitän koiran huomion muualle jos toinen koira tulee vastaan.
Sitten alettiin ohittamaan vastaantulevat vähän kauempaa. Jos vaikka käveltiin kävelytietä, menin nurtsin puolelle koiran kanssa. Kai mä sanoin jotain, EI, kun meinasi rähistä ja jatkettiin matkaa tyynen rauhallisesti.
Joko mulla on omistajalleen alistunut koira tai sitten siitä on vaan kasvanut hieno, itsevarma koira, minkä ei tarvitse jonninjoutavaa kukkoilua harrastaa. Se on kohta 17 kk. :tsemp:
-
Sanni Sengström
Mullakin tuo koirien ohitus on iso ongelma. Meen poika on hiukan reilun vuoden. Se ei räyhää eikä iriostele vaan vetää niin kauheesti toisia koiria kohti, että siinä meinaa emäntä mennä perässä vaan. Kyllä saa kolmin käsin väkisin kiskoa jos koira menee läheltä ohi. Eikä tunnu mikään auttavan. Olen koittanut kieltää heti kun on katsonut toista päin, ei auta. Revin poskista, perskarvoista ja vaikka mitä, ei auta... Olen yrittänyt pitää remmin löysällä ja kävellä normnaalisti ohi, ettei koira vasitoa jännitettä, ei auta. Alkaa vaan keinot olemaan tosi vähissä 
-
Kristina Polso
Avuksi en osaa olla, kunhan pistän lusikkani samaan soppaan. Oma sakuni oppi näköjään ihan vahingossa ohittamaan kiltisti, kun joudun alkaa äkseerata seropiani joka on ihan hirvee remmiriekku. Sitä ennen Kessy riekkui kaikille ohitettaville kokoon katsomassa. Me vaan tyynesti mentiin ohi vaikka koira kuin avautui... aluks sillä tyylillä että mä menin edeltä ja raahasin koiraa niskavilloista perässäni. Pikkuhiljaa se alkoi tulla perässä ja nyt on yllättäen lopettanut rähjäämisen. Välillä tosin alkaa tuijottaa, mutta on ihan hiljaa ja lopettaa käskettäessä. Mutta vuosi siinä meni. Toivon mukaan poika oppis vähän nopeammin.
-
Katri Kallionpää
Ymmärrän täysin aloittajan tuntemuksia. Meillä nimittäin on myös koira, joka alkaa hyvin herkästi haukkumaan vastaantulijoille. Monet kerrat on mennyt hermot, onpa itkukin pääsyt lenkkeillessä, kun mikään ei tunnu sujuvan. Kävin ohituskurssilla, ongelmakoirakouluttajalla, kokeilin vesisuihketta, sitruunapantaa, läksytystä, kieltämistä, huomion vaatimista ennen rähinän, kääntyilyä vastakkaiseen suuntaan... Siis lukemattomia eri keinoja. Oma koirani ei ole vihainen, mutta on ottanut tavakseen möykkäämisen. Esimerkiksi agilityssä ja tottelevaisuuskoulutuksessa käyttäytyy kuin eri koira, eli hyvinkin mallikelpoisesti enimmäkseen.
Meidän ongelmat eivät koskaan johtuneet koirasta, vaan ylineuroottisesta emännästä, joka oli kokoajan räyhäämisen takia kireä kuin viulun kieli. Tämän ymmärrettyäni aloin lenkkeillä ihan eri asenteella ("jos ohitus epäonnistuu, niin epäonnistukoot: ei se niin vakavaa ole"). Otin lenkeille mukaan kolinapurkin (=tyhjän säilykepurkin, joka on täynnä pikkukiviä). Opetin myös koiralle kielen naksautuksen, josta seuraa herkkua. Nyt koiran tullessa vastaan kierrämme sen hieman kauempaa, naksautan kieltä ja jos koira katsoo minua, kehun sitä ja se saa nappulan. Toistan tätä niin kauan, kunnes ollaan päästy koirasta ohi. Jos alkaa haukkua, kiellän napakasti ja paiskaan kolinapurkin lähelle koiran jalkoja. Ollaan usein onnistuttu täydellisesti ja toisinaan mennään täysillä metsään: pääasia kuitenkin, että edistystä on havaittavissa.
Vinkkini on, että älä luovuta, vaan jatka systemaattisesti sillä keinolla, jonka huomaat vähänkään vaikuttavan. Minä esimerkiksi vaihtelin koulutusmenetelmiä kokoajan, koska mikään ei toiminut täydellisesti heti. Ainoa oikea tapa on kuitenkin juuri päinvastainen, sillä sellaista temppua ei olekaan, joka kerrasta toimisi (ainakaan jos on vähänkään kovempi koira).
Tsemppiä! Voit yksityisviestitelläkin jos haluat jutella jonkun kanssa, joka tietää taatusti miltä sinusta tuntuu
Meidän ongelmat eivät koskaan johtuneet koirasta, vaan ylineuroottisesta emännästä, joka oli kokoajan räyhäämisen takia kireä kuin viulun kieli. Tämän ymmärrettyäni aloin lenkkeillä ihan eri asenteella ("jos ohitus epäonnistuu, niin epäonnistukoot: ei se niin vakavaa ole"). Otin lenkeille mukaan kolinapurkin (=tyhjän säilykepurkin, joka on täynnä pikkukiviä). Opetin myös koiralle kielen naksautuksen, josta seuraa herkkua. Nyt koiran tullessa vastaan kierrämme sen hieman kauempaa, naksautan kieltä ja jos koira katsoo minua, kehun sitä ja se saa nappulan. Toistan tätä niin kauan, kunnes ollaan päästy koirasta ohi. Jos alkaa haukkua, kiellän napakasti ja paiskaan kolinapurkin lähelle koiran jalkoja. Ollaan usein onnistuttu täydellisesti ja toisinaan mennään täysillä metsään: pääasia kuitenkin, että edistystä on havaittavissa.
Vinkkini on, että älä luovuta, vaan jatka systemaattisesti sillä keinolla, jonka huomaat vähänkään vaikuttavan. Minä esimerkiksi vaihtelin koulutusmenetelmiä kokoajan, koska mikään ei toiminut täydellisesti heti. Ainoa oikea tapa on kuitenkin juuri päinvastainen, sillä sellaista temppua ei olekaan, joka kerrasta toimisi (ainakaan jos on vähänkään kovempi koira).
Tsemppiä! Voit yksityisviestitelläkin jos haluat jutella jonkun kanssa, joka tietää taatusti miltä sinusta tuntuu
-
Sarianne Karhu
Kiitoksia vinkeistä Ensin itsekin olin siinä luulossa, että koira vaistoaa minun olevan kypsä tilanteeseen tai jotenkin arastelevan kohtaamisia, niin en sitten tiedä kumminkaan - tuo otus kun on samanlainen kaikilla ulkoiluttajillaan, ei vain minulla. Se on kuin pelonsekaista uhoa - ja sitten kun pääsee tutustumisetäisyydelle, ei kuitenkaan ala räyhätä vaan leikkiä. Minä taas en usko siihen että kaikkiin koiriin on tutustuttava, mutta koiran pitää sietää vastaantulija reagoimatta. Tällä hetkellä koiruus reagoi kaikkeen muuhun paitsi minuun...
Yritän soveltaa edellä lukemaani. Jos tulee lisää ajatuksia aiheesta, niin rivejä tänne vain!
Ensin itsekin olin siinä luulossa, että koira vaistoaa minun olevan kypsä tilanteeseen tai jotenkin arastelevan kohtaamisia, niin en sitten tiedä kumminkaan - tuo otus kun on samanlainen kaikilla ulkoiluttajillaan, ei vain minulla. Se on kuin pelonsekaista uhoa - ja sitten kun pääsee tutustumisetäisyydelle, ei kuitenkaan ala räyhätä vaan leikkiä. Minä taas en usko siihen että kaikkiin koiriin on tutustuttava, mutta koiran pitää sietää vastaantulija reagoimatta. Tällä hetkellä koiruus reagoi kaikkeen muuhun paitsi minuun...Yritän soveltaa edellä lukemaani. Jos tulee lisää ajatuksia aiheesta, niin rivejä tänne vain!
-
Katri Kallionpää
-
kaisli-marie hakala