Saako pentu murista?

[Kirsi Niinimaa]

No nyt vasta katoin milloin oot viestin kirjottanu! Miten menee? Ja edelinen viestini pätee vieläkin.. ( :jadi: )

[Hanne Muurinen]

Pentu näykkää -> poika yrittää pois juoksemalla (ei muista kävellä, kun koira roikkuu paidassa) -> pentu villiintyy lisää...

Voi kun kuulostaa niin tutulta. Tosin meillä kyseessä 8 viikkoinen pentu ja 4-vuotias poika. Ja tämä alkoi heti, kun koira taloon tuli, siis tämä roikkuminen (housuissa). Kysyin heti alkumetreillä kasvattajalta, joka neuvoi ottamaan pentua niskasta kiinni ja kieltämään. On se ehkä jonniin verran vähentynytkin.

Ja kun pentu oikein villiintyy eikä mikään mene jakeluun, eristetään häkkiin ja jätetään hetkeksi huomiotta. Hyvin toimii. Mutta kyseessä siis vasta 8 viikkoinen neiti.

Meillä nyt kesäkuussa syntynyt narttu ja 2 pientä lasta ( vuosi ja kk, 2 v 2kk) meillä pentu ei roiku kyllä yhtään, ja esim, luun saa koiralta ottaa lapset, sekä aikuiset pois eikä murise yhtään, toisille koirille toki murisee jos ottavat tai tulevat kupille samaan aikaan, mutta ihmisille ei kyllä murise eikä ota vaatteista kiinni ollenkaan, johtoja ei ole tämä pentu syönyt viellä yhtään, luut kelpaa ihan erilailla kuin esim belgille. ja kyllä meilläkin on tuo häkki tarvittaessa, mutta on ollut niin kiltti kuin olla ja voi ainakin viellä toistaiseksi ettei paljon häkkiä tarvita...Melkein sisäsiisti, välillä toki tulee ilopissat sisälle, mutta muuten tekee pihalle kaiken

Mikä tämän pointti oli? :ööh: Pennut ovat yksilöitä ja se on hienoa, että tiellä on noin "henkisesti kehittynyt" pentu. Tässä keskustelussa nyt vain oli puhetta mm. siitä, miten pentu roikkuu vaikkapa lasten vaatteissa. En ymmärrä puheenvuorosi punaista lankaa.

[Marika Virtanen]

Voi kun kuulostaa niin tutulta. Tosin meillä kyseessä 8 viikkoinen pentu ja 4-vuotias poika. Ja tämä alkoi heti, kun koira taloon tuli, siis tämä roikkuminen (housuissa). Kysyin heti alkumetreillä kasvattajalta, joka neuvoi ottamaan pentua niskasta kiinni ja kieltämään. On se ehkä jonniin verran vähentynytkin.

Ja kun pentu oikein villiintyy eikä mikään mene jakeluun, eristetään häkkiin ja jätetään hetkeksi huomiotta. Hyvin toimii. Mutta kyseessä siis vasta 8 viikkoinen neiti.

Meillä nyt kesäkuussa syntynyt narttu ja 2 pientä lasta ( vuosi ja kk, 2 v 2kk) meillä pentu ei roiku kyllä yhtään, ja esim, luun saa koiralta ottaa lapset, sekä aikuiset pois eikä murise yhtään, toisille koirille toki murisee jos ottavat tai tulevat kupille samaan aikaan, mutta ihmisille ei kyllä murise eikä ota vaatteista kiinni ollenkaan, johtoja ei ole tämä pentu syönyt viellä yhtään, luut kelpaa ihan erilailla kuin esim belgille. ja kyllä meilläkin on tuo häkki tarvittaessa, mutta on ollut niin kiltti kuin olla ja voi ainakin viellä toistaiseksi ettei paljon häkkiä tarvita...Melkein sisäsiisti, välillä toki tulee ilopissat sisälle, mutta muuten tekee pihalle kaiken

Mikä tämän pointti oli? :ööh: Pennut ovat yksilöitä ja se on hienoa, että tiellä on noin "henkisesti kehittynyt" pentu. Tässä keskustelussa nyt vain oli puhetta mm. siitä, miten pentu roikkuu vaikkapa lasten vaatteissa. En ymmärrä puheenvuorosi punaista lankaa.

Ajattelin vain ilmaista että meillä ei tuollaista ole ollut minkään pennun kanssa, eli meillä ei ole koirat murisseet yksikään vaikka olisi mennyt ottamaan luun tms pois pennulta tai kukaan ei ole roikkunut vaatteissa, mutta näemmä olisi pitänyt pitää suu kiinni kun kerta tälläistä ei hyväksytä täällä

[Veijo Kinnunen]

Olisi jollekkin joutilaalle koirapsykologille antoisa aihe tutkia: Miksi joissakin perheissä koirat murisevat esim. ruokakupilla, näykkivät käsiä, jne... ja toisissa ei tällaisia ongelmia ole?
En ole sykologi mutta mieleen juolahtanut muutamia syitä: luontainen johdonmukaisuus eläintä käsiteltäessä. Luottamuksen luominen eläimeen. Luontainen, ei hankittu auktoriteetti. Kakaroille selväksi, koirat eivät ole leikkikaluja, vaan eläviä olentoja. Kunnioitus eläintä kohtaan eläimenä. ----
Tässä niitä arg. joita ajattelisin sinne plussan puolelle.
En missään nimessä rinnasta tätä kirjoitusta ylläoleviin ongelmiin. Tuli vain mieleen tällainen aika selvä mustavalkoinen asetelma.

[Auli Impola]

Jos pentu ei roiku vaatteissa kiinni, se voi olla valitettavasti merkki puutteellisesta saalisvietistä. Kyllä pennun kuuluu saalistaa kaikkea liikkuvaa. Lapsille pitää opettaa, ettei pennun edestä juosta eikä mitään revitä väkisin suusta. Lapsien pitäisi ymmärtää paremmin puhe kuin koiranpennun. Ihmisillä kun on isommat aivot. Jos tilanne on aivan mahdoton, pentu kannattaa laittaa johonkin omaan tilaansa lasten riehuleikkien ajaksi. Pentu kun ei voi ymmärtää, miksi edessä heiluvaa esinettä ei saa tavoitella, kun taas toisinaan sitä pitää yrittää ottaa kiinni.

Pennun lapsuus on niin lyhyt, että sen pystyy kärsimään, vaikka penikka olisi vähän hankalampikin. Tuota repimisvaihetta kestää muutamasta viikosta pariin kolmeen kuukauteen. Pian pentu oppii kohdistamaan tarmonsa muualle. En alkaisi ottamaan tuota saalisviettileikkiä pennulta pois, jos mielii saada siitä muunkin kuin sohvaperunan.

Mun pennut roikkuu aina housunlahkeissa ja tavoittelee kaikkea mikä liikkuu. Olen siitä erityisen ylpeä. Lapset olen opettanut käyttäytymään niin, että pennut saavat tilaa kehittyä ja kasvaa. Kyllä se roikkuminen sitten loppu, kun ikää tulee ja energian voi ohjata koulutuksen avulla oikeisiin kohteisiin.

[Hanne Muurinen]

Aulilta viisaita sanoja! :tsemp: Meillä tuo ihmistenava(kin) on sen verran energinen, koirasta puhumattakaan, ettei tahdo aina malttaa kävellä. Edes sisätiloissa. Ja kun oikein innostuu, niin suu vaahdossa toimittaa jotain ja samalla pomppii, kuin kumipallo, paikoillaan.

Koko ajan on lapselle yritetty terottaa päähän, että kun kävelet rauhallisesti, ei pentu roiku lahkeessa eikä ole juuri edes pojan touhuista kiinnostunut. Toisinaan onnistuu (ja ennen kaikkea malttaa), toisinaan taas ei. Mutta pieni on lapsikin vielä.

Summa summaarum, molemmat on pieniä ja paljon vielä opittavaa - niin lapsella, kuin koirallakin.

[Outi Sirén]

Onpas kiva saada vahvistusta omille kasvatuslinjoilleen

Aluksi kauhistelimme sitä, kun pentu roikkuu lahkeessa kiinni. Emme kuitenkaan ole kiinnittäneet siihen suurempaa huomiota. Jos homma menee ihan överiksi, niin nostamme pennun omalle alueellensa. Sinne se laitetaan myös silloin, jos meno yltyy liiaksi tai on muuten vain aika mennä rauhoittumaan. Siellä pentu on myös öisin ja silloin, kun on yksin kotona.

Oma alue sijaitsee rappukäytävän ala-aulassa. Rappusiin meno on estetty ja rappusia ei pääse jyrsimään, kun ne on kehystetty kompostikehikoilla. Tuo on kyllä loistava paikka pennulle, siellä on myös sen oma pahvilaatikkosänky, jota pentu on muotoillut omannäköiseksi . Edellisen koiran muovisänky odottaa varastossa puremattomampia aikoja.

Pentu on vielä kova puremaan, mutta ikääkin on vasta 14,5 viikkoa. Luotamme siihen, että hampaiden vaihduttua se vähenee. Meillä tehoaa parhaiten huomiotta jättäminen, eli pentu omalle alueellensa. Siellä se rauhoittuu todella nopeasti ja pääsee taas hetken päästä meidän luokse.