kaksi koiraa

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Marika Silventoinen

kaksi koiraa

Viesti Kirjoittaja Marika Silventoinen »

Moi,
Tämä ei nyt ihan suoraan sovi Koulutus otsikon alle, mutta en parempaakaan keksinyt...

Meille on tulossa ensi viikolla 9 viikkoinen pentu ja minä jo haaveilen toisesta pennusta. Onko kokemuksia kahdesta pienestä pennusta samanaikaisesti?
Toinen pentu olisi mahdollisesti tulossa marraskuussa, eli pennuilla olisi ikäeroa reilu 2 kk.
Olen miettinyt asiaa niin että koirilla olisi toisistaan seuraa, mutta...

Samalla pieni esittely: eli uudellamaalla asustellaan mieheni kanssa ja edellinen "susipeto" jouduttiin päästämään ikiuneen elokuussa, 11 vuoden iässä. Päätös oli nopea ja raskas, mutta ei voinut antaa koiran kärsiä, hänellä todettiin massiivinen munuaisen laajentuma (kasvaimet tukkineet tiehyet) ja tauti oli levinnyt toiseenkin munuaiseen sekä ainakin pernaan. Kun ei mitään paranemisen mahdollisuuksia ollut, niin uskollista ystävää ei enää herätetty leikkauksesta.

terv,
Marika
Saija Pöntinen

Viesti Kirjoittaja Saija Pöntinen »

Mulla on vanhemmilla kaksi pentua samasta pentueesta ja vaikka tilanne on vähän eri kun sulla niin en suosittele. Ikäero on pieni. Et tosin kertonu onko koirat samaa sukupuolta? Meillä molemmat on uroksia ja aikasemmin on vielä uroskoira, jonka ero pienempiin on 9kk. Meillä veljekset tappelevat ja mitä isommiksi tulevat sitä pahemmat nahinat. Itse sen olen oppinut että kahta pientä pentua en ota samaan aikaan.
Terhi Puumalainen

Viesti Kirjoittaja Terhi Puumalainen »

Hommaa tuossa ainakin ois, kahden keskenkasvuisen nulikan kouluttamisessa, lenkittämisessä, yksinolon opettelussa, jne. Ensimmäinen vuosi saattaisi olla melkoinen stressipiikki... Itse olen sitä mieltä, että on hyvä kouluttaa edellinen ensin kunnolla, ennenkuin pentua ottaa taloon. Toki jokainen taaplaa tyylillään.

Tappelut tulikin mainittua eli samaa sukupuolta olevat todennäköisesti ottaa jossain vaiheessa pahasti mittaa toisistaan, jos ikäero noin pieni.

Miksi et nauttisi sen yhden pennun kasvun ja kehittymisen seuraamisesta. Saat varmasti luotua pentuun paremman suhteen, kun toinen touhuaja ei härvää koko ajan jossain lähistöllä. Sinun tulisi laumanjohtajana olla koirallesi parasta seuraa, eikä toisen koiran.
Marjo Takoja

Viesti Kirjoittaja Marjo Takoja »

Itse en ottais. Meillä on ollut aikoinaan sakemanni ja bokseri 8kk ikäerolla, molemmat uroksia. No ihan kivasti se meni, mutta jälkikäteen ajatellen tuokin oli kyllä turhan pieni ikäero. Nyt meillä 8-kuinen sakemannipoika enkä todellakaan haluais sen seuraksi vielä toista pentua, ihan tarpeeks hermoja riepovaa yhdenkin kanssa välistä :D .
Marika Silventoinen

Viesti Kirjoittaja Marika Silventoinen »

Kiitos kovasti vastaukista!
Molemmat olis tyttöjä. Itsekkin olen kallistumassa "yksi kerrallaan" kasvatettavien kannalle... Sitä suhtautuu niin tunteella tässä vaiheessa, mutta järki kolkuttelee taustalla. Varmasti tulevaisuudessa koiria tulee olemaan kaksi, mutta ehkä tässä vaiheessa pitää malttaa ja opettaa tuo yksi ensin tavoille..

Marika
Terhi Puumalainen

Viesti Kirjoittaja Terhi Puumalainen »

Varmasti hyvä päätös. Sitten joskus tulevaisuudessa seuraavasta pennusta on taas helpompi nauttia (ja tuskailla..), kun ensimmäinen on jo hyvin peruskoulutettu ja yhteiskuntakelpoinen aikuinen.

Joo-o, ja se pentukuume on niin PAHA! Erittäin vakava krooninen tauti, ja vaatii voimallista järjen käyttöä ajoittain... :D
maiju savolainen

Viesti Kirjoittaja maiju savolainen »

Minä en ymmärrä ollenkaan ajatusta ottaa kaksi pentua yhtä aikaa. Miksi ihmeessä? Koiralleko koira? Onko tarkoitus, että koirat elävät omaa elämäänsä omassa laumassaan? Jos perheessä on kaksi himotreenaajaa, niin sitten ymmärrän, että kummellekin oma koira treenattavaksi.

Samaa sukupuolta olevia koiria (varsinkaan narttuja) en edes haaveilisi elämään yhteiselämää pienellä ikäerolla. Jos koirat ovat hyviä, voimakasluonteisia harrastuskoiria, niin ruumiita tulee.

Isollakaan ikäerolla minä en pidä sakemanninarttuja yhdessä. En halua, että vanhempi koskaan missään tilanteessa pääsee alistamaan nuorempaa. Kun otan pennun kasvamaan, otan sen aina itselleni. Se on minun koira, minä rakennan siihen suhteen lenkittämällä sen aina erikseen ja kouluttamalla tietenkin erikseen. Minä olen paras leikkikaveri, ystävä ja pomo koirilleni, ei koskaan toinen koira.

Onhan olemassa seurakoirarotuja, jotka ovat hyviä "laumakoiria". Ehkä kannattaa harkita jotain sellaista rotua, jos haluaa koiralauman keskenään elelemään? :wink:
raija tuomisto

Viesti Kirjoittaja raija tuomisto »

Samaa mieltä kuin Maiju. Ja voipi olla että kun pari kuukautta elelette riiviöpennun kanssa ei teidänkään tee enää mieli ottaa toista pentua...
Sitäpaitsi tuollainen vajaa 5kk ikäinen pentu voi olla tosipaha ihan pikkupennulle, leikit on jo ihan erilaiset.
Kahdesta koirasta tulee helposti koirien koiria varsinkin jos ovat pentuja molemmat. Koira on aina parempi leikittäjä toiselle kuin ihminen. Koira ymmärtää paremmin koiraa. Pennut pitäisi pitää täysin erillään toisistaan, että niitä voidaan myöhemmin kouluttaa ja koira saa luotua suhteen siihen omaan ihmiseen, vielä vaikeampaa jos samaan ihmiseen, jos molemmat ovat emännän koiria.
Ja hyvin suurella todennäköisyydellä samanikäiset koirat eivät tule keskenään toimeen aikuisena, jossei toinen ole täysin nössö ja alistettu.
Sakemannit eivät ole koiralaumakoiria.
Merja Takaeilola

Viesti Kirjoittaja Merja Takaeilola »

Ja kun jo miettiikin kahta sisäsiistiksi opetettavaa koiraa, alkaa tuskanhiki nousta otsalle. Varmasti parempi idea ottaa yksi koira vain, ja toinen sitten myöhemmin. Nyt kun mulla ensimmäinen koira lähenee kolmatta vuottaan, on alkanut hiipiä mieleen ajatus pennun ottamisesta. Ois mukava kun vanhempi koira on aikuistunut ja rauhoittunut, niin se luultavasti näyttää käyttäytymisen mallia vähän pennullekin. Sen sijaan kaksi pentua vain villitsisivät toisiaan ja teettävät harmaita hiuksia omistajalle. ;)
Marjo Takoja

Viesti Kirjoittaja Marjo Takoja »

Tuo oli oiva huomio, että pari kk:tta riiviöpennun kanssa kyllä karsii halut ottaa toinen samaan aikaan :lol:
Seija Kulmala

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala »

Hieman toisenlaista näkökohtaa asiaan.

Kaksi pentua samaan aikaan onnistuu jos on valmis näkemään vaivaa ja tekemään töitä.

Esim. joitakin vuosia sitten meille tuli hollannista 3 viikon välein pennut, luonnollisesti ne piti leimauttaa ihmiseen eikä toisiinsa. Toimittiin siten että laitoimme kodin kahtia (kristillinen tasajako :) ) Toisella puolella asui toinen ja toisella toinen pentu. Välissä oli verkkoportti. Molemmilla pennuilla oli alun alkaenkin oma ohjaajansa jonka kanssa pentu eniten vietti aikaa, ja ulkoili yms.

Muutaman päivän jälkeen pennut kyllästyivät nyhjäämään portilla keskenään ja olivat toisilleen ilmaa. Ne ulkoivat erikseen, kävivät lenkit erikseen ja kaupunki- sekä kenttäkäynnit erikseen.

Noin vuoden ikään mennessä pennut olivat leikkineet keskenään alle 10 kertaa ja nämä kerrat lenkeillä. Molemmilla oli muutama hyvä kaverikoira omasta laumasta.

Pennut kävivät kentällä yhdessä oman ohjaajansa kanssa, koskaan mitään riippuvaisuutta toiseen koiraa ei ole ollut.

Töitä se teetti, mutta ei ollut siis mitään ongelmia.
raija tuomisto

Viesti Kirjoittaja raija tuomisto »

Seijan systeemillä homma onnistuu, mutta aloittajahan oli ajatellut että koirista olisi toisilleen seuraa...
Tähän olen törmännyt monesti ennenkin; otetaan koiralle kaveriksi toinen koira, ettei koiran tarvisi olla pitkiä päiviä yksin kotona.
Ajatellaan että näin pääsisi helpommalle, koirat pitävät toisilleen seuraa ja juoksuttavat toisiaan, voi toimia jonkun cavalierin kohdalla, muttei sakemannin.
Anu Heikkilä

Viesti Kirjoittaja Anu Heikkilä »

Toi meitin koiran poika oli palautettu kasvattajalle n 5kk ikäisenä, kun eka omistaja oli ottanut 2 veljestä samasta pentueesta. Piti kuulemma kouluttaa teollisuusvartijoiksi ruotsin maalle... Mut eipä kuulemma ollu tullu kouluttamisesta yhtään mitään, kun veljekset vaan kinaa ja leikkii keskenään... Että näinkin voip käydä.
(Kävi sitten vielä niin ikävästi, että toinen veljeksistä jäi auton alle... :( Ei tullu kummastakaan teollisuusvartijaa... Ja ei kyl noin kiltillä luonteella!! ihan pahaa tekee aatellakkin, että yksin yövartijaksi ja "ihmisvihaajaksi" tuommonen ilopilleri!) :lol:
tuomo_taipale

Viesti Kirjoittaja tuomo_taipale »

Anu Heikkilä kirjoitti:Toi meitin koiran poika oli palautettu kasvattajalle n 5kk ikäisenä, kun eka omistaja oli ottanut 2 veljestä samasta pentueesta. Piti kuulemma kouluttaa teollisuusvartijoiksi ruotsin maalle... Mut eipä kuulemma ollu tullu kouluttamisesta yhtään mitään, kun veljekset vaan kinaa ja leikkii keskenään... Että näinkin voip käydä.
(Kävi sitten vielä niin ikävästi, että toinen veljeksistä jäi auton alle... :( Ei tullu kummastakaan teollisuusvartijaa... Ja ei kyl noin kiltillä luonteella!! ihan pahaa tekee aatellakkin, että yksin yövartijaksi ja "ihmisvihaajaksi" tuommonen ilopilleri!) :lol:
Just joo... :shock:
sanna auvinen

Viesti Kirjoittaja sanna auvinen »

Meillä ei kyllä ole kahta saksanpaimenkoiraa,mutta 2 pentua tuli kylläkin suht samaan aikaan.
Maaliskuussa tuli nöffi ja n.kuukausi siitä ostin miehen haaveen eli sakemannin.Ja päivääkään en ole katunut.Toki eka vuos oli aika rankka kun piti vuoro illoin ravata molempien kanssa tokoissa,mutta kyllä sekin sujui.
Likat tulee vuoden vaihteessa 3 ja ovat mitä parhaat kaverit ja on niin kiva,kun työpäivän aikana niillä on seuraa toisistaan.
Molemmissa varmaan puolensa,mut jos meille koiria vielä tulee niin otan 2 samaan aikaan,,tosin ne ei ole 2 saksanpaimenkoiraa :wink:
Ollaan löydetty 2 niin hyvää rotua ettei voi elää ilman toista :)
Vastaa Viestiin