Sosiaallistamisesta

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Hanne Muurinen

Sosiaallistamisesta

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Vähän vinkkejä kaipaisin kokeneemmiltani. Meille on ensi viikolla tulossa seitsemän viikkoinen saksanpaimenkoiran pentu, narttu. Taloyhtiössämme on "miljoona" koiraa, eri rotuisia ja kokoisia. Naapurissa asuu myös pennun emä ja yksi sisaruksista jää emän perheeseen.

Miten lähden pienen pennun kanssa liikkeelle, jotta siitä tulee yhteiskuntakelpoinen koira? Pennullehan annetaan ensimmäiset rokotukset 12 viikoisena. Sitä ennenhän ei kai hirveästi voi telmuta toisten koirien kanssa, vai?

Aion valita koirani seuran erittäin tiheän seulan läpi ja pyrkiä siihen, että irti ollessa leikitään, kävelyllä pyritään kauniiseen ohitukseen. Olenko hakoteillä? Naapuruston koirista pennun siskon lisäksi löytyy kaksi koiraa, joiden kanssa voi kuvitella antavani pennun leikkiä.

Olen ajatellut myös, että kunhan koira on hieman vanhempi, lähden bussilla sen kanssa kaupungille katselemaan keskustan hulinaa. Esim. sillä reissulla kaikki halukkaat saavat silitellä koiraa jne.

Olenko ajatellut asiat aivan päälaelleen? Antakaa kokeneet vinkkejä, miten koirasta saa sosiaalisen ja yhteiskuntakelpoisen.
Nina Kallio

Viesti Kirjoittaja Nina Kallio »

No kysehän on siitä, että mitä koiraltaan haluaa. Siskonsa kanssa kannattaakin antaa painia, se tekee varmasti hyvää kun on tasapuolinen kumppani.

Ja aika hyvin olet pähkäillyt, että vapaana saa leikkiä ja hihnassa kuljetaan ohi (saatat joutua pitämään aika tiukan linjan muille ihmisille, koska suurinosa ei tajua, että kaikki eivät halua oman pentunsa leikkivän heidän Murren kanssa).

Koira ei varsinaisesti tarvitse muita koirakavereita, mutta onhan se joissain tapauksissa ihan kiva, että koira osaa "koirankieltä", jonka se oppii vain olemalla muiden koirien kanssa. Valitse tosiaan pari fiksua koiraa (ja omistajaa :wink: ), joiden kanssa pentusi seurustelee. Koirat voivat olla isompia ja pienempiä kuin omasi, kunhan vaan osaavat käyttäytyä fiksusti. Pennullekin tekee ihan hyvää olla välillä niskan päällä, välillä alistettuna. Oppii elämän tosisasioita: ei ole maailman surkein päähänpotkittu, mutta ei myöskään luomakunnan valtias. :)

Itse en anna vastaantulijoiden (edes lapsien) silitellä pentua, koska en halua, että koira hakee jatkossakaan huomiota vierailta. Koiralle riittää muutamat positiiviset kokemukset, joita saa perheeltäsi, ystäviltäsi ja vaikkapa treenikentällä. Tämäkin voi olla vaikeaa opettaa, MUILLE IHMISILLE.

Varsinkin jos pentu on vapaana, niin kaikki kutsuvat ja kyykistyvät pentusi eteen. Yritä siinä sitten opettaa koiralle, ettei vieraiden luokse mennä ilman lupaa. Ne samat mammat ja lapset saavat nimittäin kohtauksen, kun aikuinen koira juoksee heitä kohti ja nostaa iloisesti etutassunsa olkapäille... :roll: Ei koira ymmärrä kokoaan (tai likaisuusastettaan.. :lol: ) vaan toimii niin kun sen on aina annettu toimia.

Paras koira (mielestäni) on semmoinen, joka on välinpitämätön muita koiria kohtaan (paitsi niiden "koirakavereiden" kanssa osaa telmiä) sekä myös ihmisiä kohtaan. Toki, kun omistaja antaa luvan, niin rapsutukset saa käydä koppaamassa myös muilta ihmisiltä, mutta ei se saa kenen tahansa mukaan lähteä... :wink:
Hanne Muurinen

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Nina Kallio kirjoitti:[Nips]Itse en anna vastaantulijoiden (edes lapsien) silitellä pentua, koska en halua, että koira hakee jatkossakaan huomiota vierailta. Koiralle riittää muutamat positiiviset kokemukset, joita saa perheeltäsi, ystäviltäsi ja vaikkapa treenikentällä. Tämäkin voi olla vaikeaa opettaa, MUILLE IHMISILLE.[/Nips]
Kiitos Nina vastauksestasi! Tuo yllä oleva lainaus onkin todella hyvä pointti, itse en moista tullut edes ajatelleeksi. No, jos olisin, en tästä aiheesta olisi palstalle kirjoittanut! :wink:

Vaikka palveluskoirarotuja on itsellä ollut ennenkin, täytyy rehellisesti myötää, että tuleva pentu on ensimmäinen pentu itselläni (edelliset koirat tulleet aikuisina). Tahtoo vain sanoa, että jotkin asiat ovat aikalailla uusia.... :oops:
Nelli Kiviluoma

Viesti Kirjoittaja Nelli Kiviluoma »

Itse ensimmäisen pentuni kanssa parasta aikaa telmiessä (tosin tyttö on jo 6kk, eli pahimmat virheet varmaan jo tehty), mutta olen havainnut että oli yllättävän helppo opettaa ohitukset. Koira ei ole saanut koskaan leikkiä vastaantulevan koiran kanssa, eikä koskaan remmissä. Remmissä olohan saattaa aiheuttaa kismaa, jos remmi estää koiraa näyttämästä alistuvia eleitä. Sama pätee ihmisiin. On ollut lukemattomia lapsia tallilla sun muualla jotka halusivat pentua paijata, mutta oli sanottava ei. Sillon kun pentu oli vapaana, sallin silittelyn niin, että pentu oli lähelläni ja ihmiset tulivat pennun luokse. Ei toisin päin.

En osaa varmuudella sanoa toimiko taktiikkani, mutta vastaantulevista koirista oma koirani ei ainakaan välitä.
Jari Salo

Viesti Kirjoittaja Jari Salo »

Itse asun kerrostalolähiössä, joten ihmisiä ja koiria riittää.
Kesti n. kuukauden, kun talon ihmiset oppivat, etten ostanut koiraa heitä varten.
Nyt naapurit hidastaa kohdalla ja sanoo ohimennen, että on niin sulosen näköinen, mutta tiedän ettei siihen saa koskea.
Tieto siis kulkee eteenpäin, vaikkei kaikilta kieltäisikään.

Yhtäkään naapurikoiraa ei ole haisteltu nokikkain, pari ihmistä on saanut rapsuttaa.

Mitä lähempi naapuri, sitä varmemmin ohitan. Kauempana kotoa voisi antaa tutustua, ilman remmiä ehdottomasti silloin, ettei jalkojen ympärille kietoutuvat remmit hajota koiraa. Elekieli ei ongelma.

Haluan, että muut ihmiset ja koirat ovat pelkkää ilmaa ja uloslähtö merkitsee ohjaajan kanssa seurustelua.
Itseltä se vaatii tietenkin paljon panostusta koiran kanssa leikkimiseen ja aktivointiin, jos toiset koirat jäävät vähiin.

Lähdin pennusta opettamaan sitä toimintaa, mitä se tulee aikuisenakin tekemään.
Väkijoukossa, junissa, ostarilla, liukuovissa etc. pentu sylissä pitäen, puistonpenkillä istuen, katsellen ohimeneviä ihmisiä ja koiria, välillä nukkuen.
Hanne Muurinen

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Hyvin on vinkkiä sadellut. Kiitos niistä kaikille! :wink: Mutta koskaan ei voi oppia liikaa, ns. "Ei oppi ojaan kaada", joten lisää apuja vaan kehiin.
Voin vain kuvitella, että kun tuo suloistakin suloisempi karvapallero meille saapuu, on koko naapuruston tenavat kinuamassa sitä ulos. :evil: Tosin tästä on ollutkin jo miehen kanssa puhetta ja tämän asian suhteen olemme ehdottomia: Vain minä ja mieheni ulkoilutamme koiraa. Ja piste.

Eli kannattaako minun siis pitää pennun kanssa se linja, että on vain muutamia koirakavereita, joiden kanssa saa leikkiä (kuten jo aloituksessani mainitsin) ja remmissä ollessa kaikki koirat ohitetaan kauniisti (tai siihen ainakin pyritään :roll: )? Ja että vain ne, jotka kotimme ovesta sisään astuvat, voivat koiraa silitellä ja "kopeloida"? Eli ei ulkona? Heh, koska muutenkin olen taloyhtiömme paskintakin paskempi ämmä, tuolla "asenteella" muutun varmasti vain entistä paskemmaksi. :D

Entä muuten, miten suhtaudun jos pentu nukkuu tai syö ja poikamme (vajaa 4 v.) ei malttaisi pitää näppejään erossa pennusta? Kiellänkö poikaa vai annanko koiran siedättyä ja "alistua" siihen, että myös poikamme saa viedä vaikka nakit kupista, siihen ei koiralla ole mitään sanomista?

Elekää hermostuko, kun tyhmä kysyy. :wink: Sitähän sanotaankin, ettei kysyvä tieltä eksy. 8)
Nelli Kiviluoma

Viesti Kirjoittaja Nelli Kiviluoma »

Jostain luin, että ainakin ihan aluksi pennulle pitäis hommata joku oma paikka, jossa saa aina nukkua ja olla tarpeen mukaan rauhassa. Helppo opettaa myös lapselle, että kun koira on X-paikassa niin sillon sen annetaan olla. Meillä on (aikuiset) käyny aina välillä silittämässä vaikka toi on syönyt, ettei käy liian puolustelevaksi ruokansa suhteen. TOki voi vähän seurata miten pentu reagoi ruokaansa ja sen mukaan lastakin koittaa neuvoa.

Hyvä mun on tässä neuvoja antaa kun eka oma koira täytti juuri 6kk ja lapsia ei ole, mutta kirjallisuutta on tullut luettua. Toivottavasti on edes jotain apua :)
Birgitta Vesa-Lehtinen

Viesti Kirjoittaja Birgitta Vesa-Lehtinen »

Mielestäni pennun pitää antaa aina nukkua rauhassa, eli älä anna lapsesi häiritä pientä pentua sen nukkuessa vaan varaa pennulle oma paikka. Jos et muuten voi estää lastasi häiritsemästä pennun unta, hanki pennulle pentuaitaus, johon vauva voi mennä rauhassa nukkumaan.
Marjo Takoja

Sosiaalistamisesta

Viesti Kirjoittaja Marjo Takoja »

Meillä sakemannipoika 8kk, ihmispojat kohta 4v ja 10kk. Koiranpennun tullessa taloon (silloin perheessämme oli myös 12v bokseripoika, jonka jouduimme muutama vko sitten lopettamaan sen äkillisen vakavan sairastumisen vuoksi) ainoa ongelma oli tuo silloin 3v poikamme juuri tuossa mielessä, että hänelle sai jankuttaa, että silloin kun pentu nukkuu, sitä ei häiritä. Tämä ongelma sitten poistui kun tietty uutuudenviehätys pennusta kaikkosi.

Ruokaansa koira ei puolusta eli lapset tai aikuiset voivat vapaasti mennä sitä silittämään sen syödessä tai vauva saa vaikka kaivaa luun sen suusta. Ruoka on ongelma vain siinä mielessä, että pentu ON ahne ja muut emme tietenkään sitä pöydästä ruoki, mutta se on kyllä oppinut, että vauvalta heruu herkkupaloja - jos koira menee istumaan vauvan syöttötuolin viereen, se saa osakseen aurinkoisen leveän hymyn ja kohta jo pieni käsi ojentaa ruokaa koiran suuhun :wink: .
Miia Niemelä

Sosiaalistaminen

Viesti Kirjoittaja Miia Niemelä »

Siis mitä ihmettä? Eikö sosiaalistaminen tarkoita sitä että annetaan koiran tutustua ihmisiin, paikkoihin ja asioihin?

Mulle on nimenomaan opetettu että koiran pitää antaa haistella ihmisiä, eri kokoisia ja ikäisiä, eri tilanteissa ja näin myös olen tehnyt, onko koira nyt piloilla :shock:
Hanne Muurinen

Re: Sosiaalistaminen

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Miia Niemelä kirjoitti:Siis mitä ihmettä? Eikö sosiaalistaminen tarkoita sitä että annetaan koiran tutustua ihmisiin, paikkoihin ja asioihin?

Mulle on nimenomaan opetettu että koiran pitää antaa haistella ihmisiä, eri kokoisia ja ikäisiä, eri tilanteissa ja näin myös olen tehnyt, onko koira nyt piloilla :shock:
Hmm, tätä itseasiassa mietin itsekin. Tuo kyllä tietysti käy ihan järkeen, ettei koiran anna jokaista vastaantulevaa koiraa tervehtiä - ajan myötä koira oppii, että jokaisen koira luo voi mennä ja näin siis joka kerta, kun koira vastaan tulee myös pyrkii vieraan koiran luo.

Mitä ihmisiin tulee. Mitenkähän järkeilisin tämän. :D Ok, ehkä vähän sama asia, kuin toisissa koirissakin: koiran pitää oppia, ettei jokaisen vastaantulijan luo rynnitä. Toisaalta taas koiran pitäisi saada "kokea" mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä: lapsia, vanhuksia, pyörätuolia käyttäviä, rullaluistelijoita, "hassusti" käyttäytyviä (vamman, sairauden tai humalan :roll: vuoksi) jne. Ja siis samalla oppia, ettei jokaisen luo tarvitse eikä pidä mennä.

Olisiko tämä nyt sitten makuasia? Toisen mielestä on ihan ok, että koira "on kaikkien kaveri", toinen taas pitää siitä, että koira on välinpitämätön vieraita ihmisä kohtaan. En tiedä, pähkäilin vain.
milko naumanen

Viesti Kirjoittaja milko naumanen »

Me ei tavattu/oltu kenenkään kanssa tekemisissä,lapset sai tulla silittämään.

Oma toinen koira ja pari ns koirakaveria.

Ei kiinnitä huomiota ihmisiin,koiriin...kaikki muut ovat merkityksettömiä.
Sirpa Rautiainen

Viesti Kirjoittaja Sirpa Rautiainen »

Ei ole koira piloilla. Mullakin vähän yli 5 kk pentu, jota alkuun sai silitellä jokaikinen vastaantulija. Nyt kun pentu isompi opetellaan ohimenoja. Ja edelleen lapset saavat tulla silittelemään, kunhan ensin kysyvät luvan.

Vanhemman nartun kanssa tuli tehtyä juuri se virhe, ettei sitä silitellyt vieraat ihmiset tarpeeksi kun oli pentu. Oltiin juuri muutettu uuteen kerrostaloon ja rappuun osui ihmisiä jotka todella pelkäävät koiria. Viimeisen neljän vuoden aikana olen saanut oman rapun ihmiset totutettua siihen, ettei isoakaan sakemannia tarvitse pelätä. Ei ainakaan kun tämän tottelevaisuuskoulutus hoidettu hyvin.

Koiran koulutuksen suhteen oli kuitenkin virhe, ettei sitä muut ihmiset paljon silitellyt. Ei mm. siedä apparia treeneissä ja näyttää hyvin helposti hampaitaan, jos joku nyt yrittää tulla silittämään. Tai treeneissä jos joku haluaisi koiralla näyttää mitä pitäisi tehdä, niin ei onnistu, muutama maalimieskin todennut jäljen tekoa näyttäessään, että ota tää nyt tää tulee kohta päälle.

Onneksi on ihanan kärsivällinen vieraiden lasten suhteen ja antaa näiden silitellä niin paljon kuin jaksavat.

Tän koiran kans mun täytyy todella miettiä ketä uskallan pyytää ulkoiluttamaan, jos vaikka itse sairastun.

Näissäkään asioissa ei ole yhtä ja ainoaa vastausta, kannattaa katsoa millainen oma pentu on, koska kaikki kuitenkin erilaisia. Tämä 5 kk on ylisosiaalinen, mikä tarkoittaa, että sen ylenmääräinen seurustelu vieraiden ihmisten kanssa lopetettiin pari kuukautta sitten. On toki ihmisiä joita se edelleen käy tervehtimässä, mutta näitä enää muutama, eikä lenkeillä enää aikoihin ketään.

T sirpa
Kirsi Haataja

Viesti Kirjoittaja Kirsi Haataja »

Mulla on 2,5 vuotias sakemanni narttu. Alussa (tuli meille 3kk ikäisenä) kun saatiin rokotukset kuntoon juostiin koirapuistot ym. läpi ja kaikki vastaantulevat koirat moikattiin. Nykyään välillä on tosi vaikeaa ohittaa toista koiraa kun tottu pentuna et saa mennä haistelemaan. Jotkut koirat on kuin punainen vaate härälle ja jotkut koirat ei kiinnosta yhtään. Rotuun tai kokoon katsomatta.
Mutta koirani on sosiaalinen ja kiltti. Kannattaa myös tutustuttaa koira sellaiseen,et eri ihmiset katsoo sen hampaita. Helpottaa monessa tilanteessa.
Miretta Seppälä

Viesti Kirjoittaja Miretta Seppälä »

Mulla on tällä hetkellä noin 1v8kk ikäinen sakemanni narttu. Olin alkoholistien huoltokodissa töissä silloin kun se 7-viikkoisena mulle tuli ja heti pari päivää ensin kotiuduttuaan otin sen aina silloin tällöin töihin mukaan. Ihmiset olis hirveesti sitä halunnu rapsutella, mut Nala oli jo pentuna sellanen et ei oikeen välittäny vieraista. Tottu kuitenki mahdollisimman erilaisiin ihmisiin - oudosti liikkuviin, pyörätuoliin, rollaattoriin jne.

Kaupungilla käytiin myöskin välillä hengailemassa ja annoin kyllä ihmisten silittää jos halusivat, tosin Nala oli niiden mielestä tylsä pentu kun ei niistä välittäny :lol:

Vieraita koiria me ei tervehditty, ainoastaan tiettyjä tuttuja koirakavereita. Yhdessä vaiheessa tuo kokeili alkaa räyhäämään vastaantuleville koirille, mut lopetti ku tein kunnolla selväks et sellasta käytöstä ei suvaita.

Nykyään Nala on hieman varautunut vieraita kohtaan mutta ikä on onneksi tuonut itsevarmuutta ja sen mukana avoimuutta :) Luonne siis tosiaan ratkaisee miten kannattaa koiran kanssa käyttäytyä, Nalalle ei pentuajan runsas(?) sosiaalistaminen ainakaan oo pahaks ollu.

Ite tykkään kyllä ku se ei vieraista ihmisistä välitä yhtään, mutta tuo varautuneisuus on kuitenkin ei-toivottava piirre.
Vastaa Viestiin