Onko missä tallella sähköisesti
"tällä pääset alkuun paketti"?
Jari Iisakkalan tuotos. (lukee ainakin minun papereissa)
Ollut aikanaan täällä liiton palstalla tarjolla. Nyt en löytänyt täältä tai mistään....
t: Matti
Sähköinen...Koulutuspaketti hukassa
-
maiju savolainen
Iisakkalan laatima paketti käsittelee suojelukoulutusta. Voi olla liian vaikeaselkoinen aloittevan koiraharrastajan ymmärtää.
Eikö pentusi kasvattaja neuvonut mitään? Eikö opastanut ottamaan yhteyttä lahimpään SPL:n alaosastoon? Eikö neuvonut, mistä netissä voi hakea tietoa?
SPK-foorumi on saksanpaimenkoiraihmisten hyvä keskustelupalsta. Siellä on alan ammattilaisia ja pitkänlinjan harrastajia keskustelemassa.
Myös kennel Bacteroidesin sivuilla on koiran kouluttamista käsitteleviä artikkeleita. Voi olla, että niistäkään ei saa mitään irti, ennenkuin on itse ollut harrastuksessa mukana. Mutta voihan niitä lueskella....
Eikö pentusi kasvattaja neuvonut mitään? Eikö opastanut ottamaan yhteyttä lahimpään SPL:n alaosastoon? Eikö neuvonut, mistä netissä voi hakea tietoa?
SPK-foorumi on saksanpaimenkoiraihmisten hyvä keskustelupalsta. Siellä on alan ammattilaisia ja pitkänlinjan harrastajia keskustelemassa.
Myös kennel Bacteroidesin sivuilla on koiran kouluttamista käsitteleviä artikkeleita. Voi olla, että niistäkään ei saa mitään irti, ennenkuin on itse ollut harrastuksessa mukana. Mutta voihan niitä lueskella....
-
Sanna Salminen
-
Jarno Hakkarainen
juu, koiria on ollut yli 20v. ajan, paitsi ei sakemannia vielä aikaisemmin. siksi kyselin tämän opuksen perään.
ja kasvattajalta tulee täydelliset pentupaketit ym. tarpeellinen (huomenna luovutuksen yhteydessä) ja kyllä olen sopinut alaosaston kanssa jo koulutuksen aloittamisesta ja kyllä netistäkin olen hakenut tietoa.
Mutta kysymyksenihän ei koskenut näitä asioita...
ja kasvattajalta tulee täydelliset pentupaketit ym. tarpeellinen (huomenna luovutuksen yhteydessä) ja kyllä olen sopinut alaosaston kanssa jo koulutuksen aloittamisesta ja kyllä netistäkin olen hakenut tietoa.
Mutta kysymyksenihän ei koskenut näitä asioita...
-
jari.vihersalo
-
Sonja Lehtinen
"TÄLLÄ PÄÄSEE ALKUUN" -PAKETTI
Alkeisohjeita suojelukoiran kouluttajalle
Jari lisakkala
Kirjoitus on kolmiosainen:
1. Alaosastojen suojelu- ja jalostustarkastusharjoituksista
2. Vietit ja oppiminen
3. 35 käytännön ohjetta suojelukoiran ohjaajalle
1. Alaosastojen suojelu- ja jalostustarkastusharjoituksista
SPL-alaosastojen harjoituksissa koulutetaan saksanpaimenkoiria kahta päämäärää varten, jotka ovat suojelukoe ja jalostustarkastus. Nämä ovat myös ne tavoitteet, jotka sinun pitää koirallesi asettaa: joko molemmat tai vain toisen. Tuleva koulutus muovautuu tavoitteesi mukaiseksi, eli se ei ole samanlaista kaikilla koirilla.
Aivan aluksi on hyvä tehdä selväksi, että tämä harrastusmuoto on selvästi vaativin kaikista tarjolla olevista mahdollisuuksista: maalimiehen kanssa kamppailu vaatii koiralta keskimääräistä parempia henkisiä ominaisuuksia. Näin ollen sinun ei tarvitse pettyä, vaikka koirasi ei soveltuisikaan suojeluun tai jalostustarkastuskoulutukseen.
Koulutuksesta vastaavat saksanpaimenkoiraliiton kouluttamat ja hyväksymät maalimiehet, joista kussakin alaosastossa yhtä kutsutaan koulutusmaalimieheksi ja muita maalimiehiksi. Myös maalimiesoppilaat kouluttavat koiria. Kun aloitat koirasi kanssa harjoituksissamme, toivomme koirasi ja itsesi parhaaksi, että et harjoittele muiden maalimiesten kanssa, ennen kuin katsomme että koirasi ja sinä olette siihen valmiit. Jos keskeneräisellä koiralla käydään useilla eri maalimiehillä, on lopputulos poikkeuksetta enemmän tai vähemmän epäonnistunut - tästä on useita ikäviä esimerkkejä. Sopiva harjoitusten määrä on nuorella koiralla 3-4 kertaa kuukaudessa ja aikuisella koiralla enemmän, aina tarpeen ja tulevien kokeiden mukaan. Koskaan ei saisi antaa periksi omalle "treenausvimmalle", vaan pitää ajatella koiran parasta ja sen oppimisedellytyksiä. Jos ei millään pysty pidättäytymään edellä mainituissa harjoitusmäärissä, on syytä hankkia useampi koira.
Koulutuksessa noudatetaan tiettyä etenemisjärjestystä ja aikataulua. Toiset koirat edistyvät nopeammin kuin toiset. Yleisin virhe joillakin kokeneillakin koiranomistajilla on se, että heillä on käsittämätön kiire saada koiransa äkkiä sille tasolle, että sillä voi mennä kilpailuihin tai jalostustarkastukseen. Kaikki tämä johtuu siitä, että omistaja on niin innostunut harjoittelemisesta, että ei kykene kiinnittämään huomiota koiraansa ja sen edellytyksiin. Mitä nopeammin koira koulutetaan, sen huonompi on lopputulos. Maltti on siis valttia ja pätevöity maalimies kyllä tietää koska koira on valmis jalostustarkastukseen tai suojelukokeeseen.
Jos koulutus tuntuu omasta mielestä etenevän hitaasti, tai tuntuu että koira ei edisty, voi asiaa reilusti ja viivyttelemättä kysyä maalimieheltä. Yleensä tällaiset epäilyt ovat turhia: joidenkin asioiden kouluttaminen vaatii oman aikansa ja tarpeellisen määrän toistoja. Koulutuksessa ei myöskään kannata edetä liian nopeasti eikä hyppiä opittavien asioiden yli: koulussakin opetellaan ensin tavaamaan ja sitten vasta lukemaan.
Monissa alaosastoissa on tapana aloittaa harjoitukset tottelevaisuustreeneillä. On jokaisen koiranohjaajan velvollisuus ottaa koirallaan myös tottelevaisuutta, koska pelkällä suojeluosuudella ei koira tee mitään. Maalimiehet katsovat poikkeuksetta kieroon sellaista ohjaajaa, joka ei suostu ottamaan tottelevaisuutta, tästä voi seurata pahimmassa tapauksessa se, että maalimies ei halua kouluttaa koiralle suojelua, koska ohjaaja ei ole kiinnostunut tottelevaisuudesta. Tottelevaisuutta tarvitaan melko pian myös suojelussa, kun koiran harjoitukset ovat lähteneet etenemään toivotulla tavalla. Tottelevaisuus tuo hallittavuutta joka on yksi suojelusuorituksen peruselementeistä vahvojen puru- ja vartiointisuoritusten lisäksi.
Koiran ensimmäisessä harjoituksessa maalimies testaa koiran viettirakennetta, eli tutkii sen henkisiä ominaisuuksia. Testin tarkoitus on selvittää onko koiralla puolustusviettiä, saalistamisviettiä ja taistelutahtoa. Testissä saadaan tietoa myös koiran rohkeudesta ja kovuudesta. Testi alkaa esimerkiksi niin, että maalimies ilmestyy piilosta ja jää uhkaavassa asennossa tuijottamaan koiraa. Jos koira osoittaa puolustuskäyttäytymistä, eli haukkuu tai murisee, lähtee maalimies välittömästi juoksemaan ja ehkä myös heittelee rättiä tai hihaa mennessään. Tässä vaiheessa koiran pitäisi lopettaa puolustuskäyttäytyminen ja aloittaa saalistamiskäyttäytyminen, eli koiran pitäisi vetää halukkaasti kohti maalimiestä samalla hihaa tai rättiä tavoitellen. Näin koira toimiikin jos se on henkisiltä ominaisuuksiltaan normaali. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muunkin tyyppisillä koirilla saataisi tuloksia aikaan. Testi voidaan aloittaa myös antamalla ensin saalisärsykkeitä ja vasta sitten puolustusärsykkeitä. Kokemuksen perusteella testatut koirat voidaan ryhmitellä seuraavalla tavalla:
1 Koira reagoi puhtaasti sekä puolustus- että saalistamisärsykkeisiin
2. Koira reagoi ainoastaan saalistamisärsykkeisiin
3. Koira reagoi ainoastaan puolustusärsykkeisiin
4 Koira ei reagoi mihinkään ärsykkeisiin
5. Koira väistää ja on pelokas
Toki useampiakin tyyppejä on, mutta nämä ovat yleisimmät. Parhaimman ennusteen voi antaa ryhmille 1 ja 2. Ryhmän 2 koirat saattavat tosin toisinaan nuorella iällä väistää, kun niihin kohdistetaan puolustusärsykkeitä, mutta usein ne vanhetessaan ja koulutuksen edistyessä tulevat varmemmaksi. Ryhmän 3 koirat ovat luonteeltaan passiivisia ja epävarmoja, ne toimivat ainoastaan kun tuntevat olonsa uhatuksi. Tällaisen koiran kanssa on vaikeata päästä eteenpäin, ellei se tottumisen ja iän myötä muutu varmemmaksi ja aktiivisemmaksi. Ryhmät 4 ja 5 ovat kaikkein huonoimmassa asemassa. Vain harvoin näitä koiria kyetään kouluttamaan jalostustarkastukseen tai suojelukokeeseen.
Testi voidaan uusia, jos esimerkiksi 10 kuukauden ikäinen koira ei ensimmäisessä testissä osoittanut toivottavaa käyttäytymistä. Seuraava testi voidaan suorittaa vaikkapa kuukauden päästä ja sitä seuraava taas kuukauden päästä. Kun koira on 12-14 kuukauden iässä, on sillä viimeistään aika aloittaa koulutus. Tosin jos omistaja toivoo koiraltaan myös puolustuskäyttäytymistä, voi tämä luonteenpiirre herätä niinkin myöhään kuin 2 vuoden iässä. Joka tapauksessa testien määrä ja toteutustapa riippuu siitä, mitkä tavoitteet ohjaaja on koiralleen asettanut ja minkälainen koira on. Koiran henkinen kehitys jatkuu aina 3,5 vuoden ikään asti, jolloin sen voidaan sanoa olevan aikuinen. Suorituksellisesti koira on parhaimmillaan juuri 3,5 - 7 vuoden iässä.
Testin jälkeisissä harjoituksissa ryhdytään sitten kouluttamaan koiralle niitä asioita, joita se kokeissa ja tarkastuksessa menestyäkseen tarvitsee. Karkeasti ottaen asiat opetetaan seuraavassa järjestyksessä (perässä on myös suluissa se vietti, jonka "vallassa" koira kyseisen asian tekee):
1. Viettien edistäminen ja vaihtaminen (saalistamisvietti&puolustusvietti)
2. Rauhallinen ja täysi puruote (saalistamisvietti)
3. Puruotteen korjaaminen (puolustusvietti)
4. Otteen säilyttäminen (saalistamisvietti)
5. Vastustaminen kuormitettaessa (puolustusvietti)
6. Hyökkääminen (saalistamisvietti)
7. Haukkuminen eli vartiointi (Puolustusvietti 1 / saalistamisvietti)
8. Irrottaminen (väistäminen / tottelevaisuus)
9. Risteily (saalistamisvietti) + tottelevaisuus
1 Aktiivinen aggressiivisuus
Koko suojelutyöskentelyn idea selviää, kun ajattelee että koira suorittaa edelliset vaiheet 2-7 peräkkäin. Suojelutyöskentely on yhtä kuin viettialueelta toiselle vaihtamista. Ensin koira puree saalistamisvietin motivoimana, korjaa paremman otteen puolustusvietin motivoimana, säilyttää hyvän ja rauhallisen otteen saalistamisvietin motivoimana, sitten ravistelee hihaa puolustusvietin motivoimana maalimiehen uhatessa, ... edelleen koira hyökkää hihaan kiinni saalistamisvietin motivoimana, puree saalistamisvietin motivoimana ja irrotuksen jälkeen haukkuu puolustusvietin (=tässä tilanteessa aktiivinen aggressiivisuus) motivoimana jne...
Jo koiran testausvaiheessa siis tutkitaan kuinka koira kykenee vaihtamaan käyttäytymisensä puolustusvietistä saalistamisviettiin ja päinvastoin. Jos koira toimii vain toisen vietin motivoimana, puuttuu suojelutyöskentelystä aina jotain. Jos testausvaiheessa todetaan, että koira ei kykene vaihtamaan käyttäytymistään maalimiehen antamien ärsykkeiden mukaan, voidaan tämä ottaa huomioon koiran tulevan koulutuksen suunnittelussa esimerkiksi niin, että koira koulutetaan pääasiassa saalistamisviettiä hyväksi käyttäen. Parhaimmat oppimisedellytykset on koiralla, joka pystyy tasapainoisesti ja puhtaasti käyttämään molempia viettejä sekä vaihtamaan niitä molempiin suuntiin välittömästi maalimiehen antaman ärsykkeen vaihtuessa.
Lisätietoa, jota jokainen aina tarvitsee, saa monesta eri paikasta, kuten maalimiehiltä, kokeneimmilta koiranohjaajilta sekä kirjallisessa muodossa Saksanpaimenkoiraliitosta, jossa on myynnissä kaksi alan julkaisua. Nämä julkaisut kuuluvat jokaisen arvonsa tuntevan harrastajan yöpöydälle, eli Helmut Raiserin "Suojelukoira" sekä hieman uudempi koulutusopas nimeltään "Raiser-kooste". "Suojelukoiran" hinta on 50 mk ja Raiser-koosteen 25 mk. Niitä voi tilata puhelimitse Saksanpaimenkoiraliiton toimistosta, puh. 09-8055506, emaililla osoitteesta toimisto@spl.fi tai postitse osoitteella:
SAKSANPAIMENKOIRALIITTO ry
Kamreerintie 8
02770 ESPOO
Aluksi nämä teokset saattavat tuntua hieman vaikeilta, mutta ahkeralla opiskelulla niistä pääsee selville, niin ovat muutkin päässeet. Kun koulutuksen hallitsee teoriassa niin monet asiat valkenevat kuin itsestään eikä epätietoisuus jää vaivaamaan harjoitusten jälkeen. On enemmän kuin sääntö että mitä paremmin ohjaaja tuntee koulutuksen teoriapuolta, sitä paremmin hänen yhteistyönsä maalimiehen kanssa sujuu ja samalla myös koiralla on paremmat mahdollisuudet edetä.
Koiran koulutuksen alkuvaiheessa maalimiehellä on pääosa koiran kouluttamisessa, mutta kun edetään pidemmälle vartioimis- ja irrotusharjoituksiin sekä erilaisiin teknisiin liikkeisiin, kuten kuljetuksiin, tulee ohjaajan osuus huomattavasti suuremmaksi kuin alkuvaiheessa. Kuten jo aiemmin korostin tämän vuoksi sinun on huolehdittava erityisesti myös koirasi tottelevaisuuskoulutuksesta, että pystyt tarvittaessa hallitsemaan koirasi ja opettamaan sille uusia asioita paineen alaisissa tilanteissa.
On melko yleinen harhakuva, että suojelu olisi vain puremista. Kilpailuissa jaetaan pisteitä maksimissaan 300, joista vain 100 on mahdollista saada suojeluosuudesta. Toiset 100 jaetaan tottelevaisuudesta ja kolmas "satanen" jäljestämisestä.
2. Vietit ja Oppiminen
VIETIT
Aina kun puhutaan vieteistä koiran koulutuksessa, on muistettava neljä asiaa:
1. Koiran sisäinen viettivire
2. Maalimiehen antama viettiärsyke
3. Koiran käyttäytyminen
4. Viettipäämäärä
Viettivire on riippuvainen monesta tekijästä, kuten perimä, aikaisemmat kokemukset ja esimerkiksi koiran fyysinen olotila. Viettiärsyke tarkoittaa jotakin maalimiehen toimintaa (esimerkiksi uhkaava lähestyminen), joka saa koiran käyttäytymään tietyllä tavalla, esimerkiksi haukkumaan. Viettipäämäärä on se tilanne, johon koira käyttäytymisellään pyrkii, tämä voi olla vaikkapa maalimiehen karkottamista seuraava rauhoittuminen.
Suojelukoulutuksessa jäljitellään itse asiassa luonnollisia tositilanteita. Pakoon juokseva peura on sudelle selvä saalistamisvietin viettiärsyke, saalistamiskäyttäytymistä on muun muassa peuran ajaminen ja kiinni käyminen; viettipäämäärä on saavutettu kun maha alkaa täyttyä. Jos peura vaihdetaan maalimieheen ja susi koiraan, jää selvimmäksi eroksi se, että useimmiten koira ei syö maalimiestä, vaan tämä korvataan sillä, että koira saa kantaa hihaa eli saalista.
Vaikka näin teoriassa asia vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, on käytäntö valitettavasti paljon mutkikkaampi. Ensinnäkin, jotta koira pystyisi vastaamaan maalimiehen antamiin viettiärsykkeisiin, on sillä oltava tarpeeksi paljon oikeanlaatuista viettivirettä. Jos koiran pää on Suomeksi sanottuna TYHJÄ, eivät maalimiehen taitavimmatkaan eleet saa aikaan toivottavaa käyttäytymistä koirassa. Näin ollen oikean käyttäytymisen taustalla on kaksi tärkeää asiaa: maalimiehen antamat oikeat viettiärsykkeet ja koiran oikeanlaatuinen ja tarpeeksi vahva viettivire.
VIETTIÄRSYKE + VIETTIVIRE = 80% SUOJELUTYÖSKENTELYSTÄ !
Oikea käyttäytyminen on koulutettavissa koirasta sitä helpommin, mitä paremmin nuo kaksi edellytystä toteutuvat. Ja kun koira käyttäytyy ärsykkeiden edellyttämällä tavalla, sille tarjoutuu mahdollisuus päästä viettipäämäärään.
Palataan näihin asioihin myöhemmin ja perehdytään välillä itse vietteihin. Kun halutaan oppia tuntemaan viettejä, on hyvä ottaa aluksi selvää mitkä ovat eri viettien taustatekijät. Nämä taustatekijät ovat fyysisiä tai psyykkisiä tekijöitä, jotka saavat yhdessä viettiärsykkeen kanssa koiran tietyn vietin "valtaan".
Saalistamisvietin taustatekijä on nälkä. Tämä ei kylläkään tarkoita sitä, että koulutus etenee sujuvasti, kunhan vain pidetään huolta siitä, että koira on harjoituksissa nälkäinen. Ei nälästä mitään haittaa ole, usein päinvastoin, mutta tässä yhteydessä nälällä tarkoitetaan pikemminkin "hihannälkää", joka koiralle kasvaa harjoitusten myötä.
Itsesuojeluvaiston tai itsesuojeluvietin taustatekijä on pelko. Itsesuojeluvaisto on luonnonolosuhteissa välttämätön edellytys lajin säilymiselle, mutta suojelukoulutuksessa sen puuttuminen on useimmiten pelkästään eduksi. Jos koiralla on liian suuri itsesuojeluvaisto, se ei pysty kamppailemaan maalimiehen kanssa, koska väistämistarve hallitsee muita tarpeita ja viettejä.
Aggressiota on sekä reaktiivista että aktiivista tyyppiä. Reaktiivista aggressiivisuutta voidaan kutsua myös puolustusvietiksi ja aktiivista aggressiivisuutta sosiaaliaggressiivisuudeksi. Aggression merkitys koiran koulutuksessa ymmärretään valitettavan usein täysin väärin. Monet kuvittelevat, että aggression hyväksikäyttö tarkoittaa vain hampaitaan väläyttelevien, kaikkea liikkuvaa purevien sekopäiden kouluttamista. Käytännössä tämä tarkoittaa tärkeämmän aggression lajin, eli aktiivisen aggression unohtamista ja yksipuolista tuijottamista reaktiiviseen aggressioon eli puolustusviettiin, joka on ainoastaan ylimenovaihe, jota tarvitaan jotta voitaisiin kouluttaa sekä aktiivisia että kamppailusta nauttivia koiria. Jos saalistamisvietti on A, niin aggressio on O.
Nyt kun tunnemme taustatekijät, voimme aloittaa itse vietteihin tutustumisen. Palautetaan vielä mieliin viettien neljään osaan jakautuva yleisrakenne:
1. Koiran sisäinen viettivire
2. Maalimiehen antama viettiärsyke
3. Koiran käyttäytyminen
4. Viettipäämäärä
Tämän yleisen rakennemallin avulla voidaankin sitten tutustua eri viettien yksityiskohtaisempiin rakenteisiin.
SAALISTAMISVIETIN RAKENNE
Saalistamisvietin viettiärsyke on yksinkertaisesti liike. Maalimiehen liikkeet, erityisesti suojahihan liikkeet saavat normaalin koiran saalistamisvietin valtaan. Maalimiehen liikkeiden tulee olla rentoja ja turhaa hosumista pitää välttää. Maalimies ei myöskään saa juosta suoraan kohti koiraa, koska jos halutaan herättää koirassa puhdasta saalistamiskäyttäytymistä, on kaikkea puolustuskäyttäytymistä herättävää uhkaa vältettävä.
Saalistamiskäyttäytymistä on monenlaista, tyypillisimpiä saalistamiskäyttäytymisen muotoja ovat:
1. Saaliin eli hihan seuraaminen katseella
2. Maalimiehen takaa-ajo
3. Hyppääminen hihaan
4. Rauhallinen puruote
5. Hihan kantaminen
Saalistamisvietin viettipäämäärä on hihan kantamista tai hihan puremista rauhallisella otteella. Viettipäämäärä tarkoittaa sananmukaisesti sitä päämäärää, johon koiran vietti sitä ajaa. Eli kun koira näkee liikkuvan hihan, se joutuu saalistamisvietin valtaan ja kun se pääsee kiinni hihaan ja saa sen itselleen, on se saavuttanut viettipäämääränsä.
Saalistamisvietin edut: suurin osa siitä tekniikasta, jonka koira suojelutyöskentelyssä oppii, tapahtuu saalistamisviettiä hyödyntämällä. Tämä on mahdollista, koska ollessaan saalistamisvietin vallassa koira on erittäin itsevarma ja epävarmuustekijät tai kuormitus eivät haittaa sen oppimista. Saalistamisvietti on myös luonteeltaan hyvin aktiivinen vietti, eli koulutuksellisesti se merkitsee, että koira on hyvässä valmiustilassa oppimaan uusia asioita.
Saalistamisvietin haitat: Saalistamisvietti on niin sanottu kyllääntyvä vietti, mikä tarkoittaa, että koira ikään kuin kyllästyy maalimieheen jos harjoitus venyy liian pitkäksi. Hienommin sanottuna sama asia voidaan ilmaista niin, että koiran ärsykekynnys kohoaa tottumisen myötä.
Tästä johtuen puhtaiden saalistamisviettiharjoitusten pitää olla sekä lyhytkestoisia että intensiivisiä , tai sitten harjoituksessa on käytettävä etenkin loppua kohti hyväksi myös puolustusviettiä tai pidettävä koiran viettiä kokoava "paineenkasaustauko".
PUOLUSTUSVIETIN RAKENNE
Puolustusvietin viettiärsyke on kuormitus, joka voi olla esimerkiksi maalimiehen ja koiran välisen etäisyyden lyheneminen, kipuelämysten kokeminen, maalimiehen vartalon jännittäminen tai tuijotus ja huutaminen.
Puolustuskäyttäytymistä (eli reaktiivista aggressiota) on monenlaista, yleisimmät muodot ovat:
1. aggressiivinen haukkuminen
2. murina
3. hampaiden näyttäminen
4. hihan ravistelu kuormitettaessa
5. otteen korjaaminen kuormitettaessa
Puolustuskäyttäytyminen vaihtelee sen mukaan, minkä toiminnan yhteydessä koira sitä osoittaa,
eli onko kyse esimerkiksi saaliin, omistajan tai itsensä puolustamisesta.
Puolustusvietin viettipäämäärä on rauha, jonka koira kokee kuormituksen eli uhan loppuessa.
Puolustusvietin etu on siinä, että se on aina aktivoitavissa ja että puolustuskäyttäytymisen ohjaama koiran työskentely on yleensä paljon voimakkaampaa ja intensiivisempää kuin saalistamisvietin ohjaama käyttäytyminen.
Puolustusvietin haitta on siinä, että sen viettiärsyke eli uhka, on sama kuin väistämiskäyttäytymisessä. Eli kun pyritään saamaan koirassa aikaan puolustuskäyttäytymistä, on olemassa vaara, että koira osoittaakin väistämiskäyttäytymistä.
Palataan vielä kuvaan, jossa ovat eri vietit ja niiden taustatekijät.
Olemme nyt siis käyneet läpi saalistamisvietin ja puolustusvietin (eli reaktiivisen aggression). Väistämiskäyttäytymistä ei pysty suojelukoulutuksessa hyödyntämään kuin hyvin harvoissa tilanteissa, joten käymme nyt läpi aktiivisen aggression.
Reaktiivisen ja aktiivisen aggression välisen eron voi ymmärtää, jos ajattelee tarkasti näiden sanojen sisältöä. Koulutuksen alkuvaiheessa koira reagoi aktiivisen maalimiehen antamiin ärsykkeisiin, eli se on niin sanotusti reaktiivinen.
Kun koulutus ajan myötä etenee, koira ei enää tarvitse maalimieheltä vastaavia ärsykkeitä, vaan se on oppinut toimimaan aktiivisesti. Aktiivisuudellahan tarkoitetaan sitä, että koira tekee jotakin omasta aloitteestaan ja omasta halustaan, ilman että sitä tarvitsee siihen erityisesti houkutella, tai tässä tapauksessa ärsyttää.
Aggression kouluttaminen alkaa siis puolustusvietistä eli reaktiivisesta aggressiosta, jota koulutuksen alkuvaiheessa vahvistetaan. Miten sitten tapahtuu siirtyminen aktiiviseen aggressioon, jolloin puolustuskäyttäytyminen vähenee?
Se tapahtuu vähitellen, kun koira oppii että osoittaessaan puolustuskäyttäytymistä, se saa saaliin eli hihan tai että maalimies lähtee pakenemaan saaliinuomaisesti. Tätä toimenpidettä kutsutaan puolustusvietin kanavoimiseksi (eli ohjaamiseksi) saalistamisviettiin. Kanavoiminen on siis menetelmä, jolla reaktiivisesta koirasta rakennetaan aktiivinen.
Kanavoiminen saattaa tuntua oudolta sanalta, mutta jos ajattelee mikä on kanava, niin se selviää. Kanavallahan ohjataan vesi tiettyyn paikkaan. Suojelukoulutuksessa veden tilalla on puolustusvietti ja kanavarakenteiden tilalla maalimies ja suojahiha, muutoin asia on sama.
Puolustuskäyttäytymisen nostama henkinen paine kanavoidaan rentoon hihaan, jossa koira saa rauhoittua ja siirtyä saalistamisviettialueelle. Kaikki harjoitukset, joissa puolustuskäyttäytyminen kanavoidaan saalistamiskäyttäytymiseen, johtavat aktiivisen aggression vahvistumiseen ja kehittymiseen. Kertauksen vuoksi mainittakoon vielä, että aggressiokoulutuksen alkuvaiheessa koira on reaktiivinen ja maalimies aktiivinen ja koulutuksen edistyttyä koirasta on tullut aktiivinen (yleensä 18-30 kk iässä), eli se haastaa passiivista maalimiestä reagoimaan eli taistelemaan kanssaan. Näin ollen koira ja maalimies ovat vaihtaneet rooleja keskenään.
Oppiminen
Oppimista on kahta lajia: klassinen ehdollistaminen ja instrumentaalinen ehdollistaminen. Nyt on kuitenkin viisainta unohtaa nämä sivistyssanat ja keksiä niille suomenkieliset vastineet. Suomeksi sanottuna oppimista on kahta lajia:
1. tunneoppiminen ja
2. tekninen oppiminen
Klassinen ehdollistaminen = tunneoppiniinen
Instrumentaalinen ehdollistaminen = tekninen oppiminen
TUNNEOPPIMINEN
Tunneoppiminen tarkoittaa oppimista tunteilla, vieteillä ja vaistoilla. Tunneoppimista tapahtuu kun, koira hyvässä viettivireessä ollessaan näkee ja kokee viettiärsykkeen, eli maalimiehen. Koiran mieleen syöpyy harjoitus harjoituksella tietynlaisia henkisiä tuntemuksia ja muistikuvia, joidenka laatu ja voimakkuus riippuvat seuraavista seikoista:
1. aika (esim. iltapimeä, aamuvarhainen)
2. paikat (esim. harjoituskenttä, jälkipelto)
3. esineet (esim. maalimies, noutokapula)
4. tilanteet (esim. haukkumisharjoitus piilolla, esteen yli hyppääminen)
Kaikista näistä tekijöistä, erikseen ja yhdessä, koira muodostaa muistikuvia joihin liittyy kokemuksista riippuen joko positiivinen tai negatiivinen tunnelataus. Nämä muistikuvat muodostuvat siten, että koira yhdistää sisäisen viettivireensä ulkoisiin ärsykkeisiin, eli esimerkiksi maalimiehen toimintaan ja tämä saa aikaan sen, että kun seuraavan kerran koira on vastaavassa viettivireessä ja näkee vastaavan ulkoisen ärsykkeen, se alkaa odottaa, että tilanne etenee samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.
TEKNINEN OPPIMINEN
Tekninen oppiminen tarkoittaa tiettyjen teknisten suoritusten, kuten piilolla haukkumisen, oppimista. Koira oppii näitä teknisiä suorituksia, kun se palkitaan oikeanlaisesta käyttäytymisestä ja se pääsee viettipäämääräänsä. Toisaalta kun jätetään palkitsematta väärä suoritus eikä päästetä koiraa viettipäämäärään, se jättää pian nämä väärät käyttäytymismuodot, koska se ei niiden avulla pääse viettipäämääräänsä. Tähän yksinkertaiseen sääntöön perustuu suurin osa teknisten suoritusten opettamisesta. On kuitenkin hyvä muistaa että sitä aremmin koira oppii, mitä paremmassa viettivireessä se on kun oikea käyttäytyminen vahvistetaan ja sitä suuremman tyydytyksen se saa päästessään viettipäämääräänsä.
OIKEAN SUOJELUTYÖSKENTELYN A JA O
Kaikessa lyhykäisyydessään suojelutyöskentelyssä on kyse kahdesta asiasta: saalistamiskäyttäytymisestä ja aggressiosta ja siirtymisestä näiden kahden välillä.
1. Viettien edistäminen ja vaihtaminen (saalistamisvietti&puolustusvietti)
2. Rauhallinen ja täysi puruote (saalistamisvietti)
3. Puruotteen korjaaminen (puolustusvietti)
4. Otteen säilyttäminen (saalistamisvietti)
5. Vastustaminen kuormitettaessa (puolustusvietti)
6. Hihan kantaminen (saalistamisvietti)
. . .
7. Hyökkääminen (saalistamisvietti)
8. Irrottaminen (tottelevaisuusvietti/väistäminen)
9. Haukkuminen eli vartiointi (aktiivinen aggressio)
10. Pureminen ja poiskantaminen (saalistamisvietti)
Koko suojelutyöskentelyn idea selviää, kun ajattelee että koira suorittaa edelliset vaiheet 1-10 peräkkäin. Suojelutyöskentely on yhtä kuin viettialueelta toiselle vaihtamista. Ensin koira puree puolustusvietin motivoimana, korjaa paremman otteen puolustusvietin motivoimana, säilyttää hyvän ja rauhallisen otteen saalistamisvietin motivoimana, sitten ravistelee hihaa puolustusvietin motivoimana maalimiehen uhatessa, ja kantaa hihaa saalistamisvietin motivoimana. Sitten koira hyökkää saalistamisvietissä, irrottaa otteensa käskystä, siirtyy aktiiviseen aggressioon ja haukkuu ja lopulta saa purra hihaa ja kantaa sen pois saalistamisvietin motivoimana. Koiran kyky vaihtaa viettialuetta ärsykkeiden vaihtuessa on erityisen tärkeätä, kun ollaan edetty haukkumis- ja irrotusharjoituksiin.
YHTEENVETO
1. VIETTIÄRSYKE + VIETTIVIRE = 80% SUOJELUTYÖSKENTELYSTÄ 2. OIKEA SUORITUS PALKITAAN, VÄÄRÄÄ EI PALKITA 3. VIETTIEN VAIHTO ON A JA O
3. 35 käytännön ohjetta aloittelevalle suojelukoiran ohjaajalle
Kokematon ohjaaja tekee aina niin kun pätevöity maalimies käskee, mutta seuraavat ohjeet on hyvä päntätä päähän omatoimisten ratkaisujen helpottamiseksi.
1. Kun koira tuodaan ensimmäiseen harjoitukseen, on etäisyys maalimieheen oltava riittävän suuri, eli noin 40 metriä. Tästä tilanteesta maalimies voi tutkailla koiran reagointia saalis- ja puolustusärsykkeisiin.
2. Kun koira saa saaliin kannettavaksi, on ohjaajan lähdettävä viemään koiraa juuri siihen suuntaan, mihin koiran kuono saaliin saamishetkellä osoittaa. Eli tässä tilanteessa ei saa esimerkiksi nykäistä koiraa taaksepäin.
3. Aina kun koira käy taluttimessa ollessaan hihaan kiinni ja puree sitä, on ohjaajan oltava täysin liikkumatta. Tämä onnistuu parhaiten ottamalla tukeva haara-asento siten, että toinen jalka on lähempänä koiraa kuin toinen. Taluttimesta pidetään kiinni molemmin käsin ja kädet oikaistaan suoriksi. Ohjaajan tehtävänä on olla puun korvike ja ainoastaan pitää rintamasuuntansa jatkuvasti kohti koiraa liikkumatta tuumaakaan. Talutinta ei saa puruvaiheessa missään nimessä kiristää tai löysätä, tästä huolehtii yksinomaan maalimies.
4. Harjoitukseen tultaessa voi koira olla melko lyhyessä taluttimessa, jotta ohjaaja voi tarvittaessa innostaa sitä parilla taputuksella. Heti kun koira alkaa toimia, annetaan sille koko talutin suoraksi. Sama pätee tilanteisiin, joissa koira on käskystä tai itsenäisesti pudottanut hihan ja harjoitus jatkuu, tai tilanteisiin, joissa maalimies ottaa hihan suoraan juoksevan koiran suusta.
5. Kun koira kantaa hihaa, voidaan sen vauhtia parantaa nykimällä ketjukaulaimessa olevasta taluttimesta samaan suuntaan kuin koira etenee.
6. Jos harjoituksessa on pidetty pieni tauko, voi ohjaaja huomaamattomasti vetää taluttimen tiukaksi juuri ennen kuin maalimies jatkaa harjoitusta. Tämä helpottaa koiran "käynnistymistä".
7. Kun nuori koira osoittaa puolustuskäyttäytymistä, voi ohjaaja vielä rohkaista sitä kehumalla silloin tällöin, ei jatkuvasti vaan tarpeen mukaan. Kehuminen on tärkeätä etenkin sellaisella nuorella koiralla, jolla on jo aloitettu tottelevaisuuskoulutus ja koulutuksessa on käytetty myös pakkoa.
8. Koiran annetaan juosten kantaa hihaa vain silloin, kun se on ylikuormittunut, eli silloin kun sillä tavallaan on liikaa viettiä tilanteeseen nähden. Hihan kantaminen on siis paineen purkamista. jos koiralla on alhainen viettitaso tai jos se ei ole ylikuormittunut, ohjaaja ainoastaan pitelee sitä paikallaan kun se saa hihan.
9. Kun koira on käskystä (tai itsenäisesti) pudottanut hihan, on ohjaajan ripeästi potkaistava hiha pois koiran ulottuvilta, kaikki viivyttely ja hihan tökkiminen sekä koiran roikottaminen kaulapannasta haittaa harjoitusta: siis nopeasti ja määrätietoisesti, koiraa häiritsemättä.
10. Nuori koira tuodaan kentälle taluttimessa, ilman että koiran tarvitsee seurata.
11. Talutin otetaan tarvittaessa lyhyemmäksi siten, että ohjaaja liikkuu koiraa kohti, eikä niin että ohjaaja vetäisi koiraa itseään kohti.
12. Kun nuorella koiralla pidetään kesken harjoituksen tauko, sitä ei komenneta maahan, vaan se saa olla miten haluaa.
13. Jos nuori koira ei halua irrottaa hihaa käskystä, on hyvä keino nipistää sitä kupeesta käskysanan jälkeen, kuitenkin niin että koiralle annetaan ensin 1-2 sekuntia aikaa totella käskyä.
14. Haukkumisharjoituksessa koulutuskaulaimesta annetaan nykäisyjä vain silloin, jos koira ei hauku tai jos se käy tai yrittää käydä haukkumistilanteessa hihaan kiinni. Muutoin sen annetaan haukkua rauhassa. Irrotuksen (maalimiehestä) jälkeen on ohjaajan tarkkailtava koiraa tiiviisti ja annettava välittömästi pari kevyttä nykäisyä koulutuskaulaimesta, jos koira ei oma-aloitteisesti ryhdy haukkumaan. Jos se pyrkii uudelleen hihaan kiinni, voivat nykäisyt olla voimakkaammat.
15. Kun koiraa pidellään paikallaan sen pidellessä hahaa, on tärkeätä että ohjaaja ei häiritse koiraa. Kaiken pitää tapahtua niin, että koira ei hermostu ja pudota hihaa. Jos näin käy, potkaistaan hiha heti pois ja harjoitus jatkuu. Kuumana käyvillä ja hihaa helposti pois "sylkevillä" koirilla toimitaan niin, että kun koira on ilman käskyä "sylkäissyt" hihan (siirtynyt aiheettomasti pois saalisalueelta) se rauhoitetaan tarvittaessa pakolla seisomaan aloillaan. Kun koira on rauhoittunut, harjoitus jatkuu.
16. Koiraa on hyvä kehua aina, kun se on selviytynyt jostakin kuormittavasta vaiheesta, kuten raskaasta maalimiehen antamasta kuormituksesta tai ohjaajan antamista pakotteista esimerkiksi irrotusharjoituksessa.
17. Ohjaajan antamat pakotteet, esimerkiksi koulutuskaulaimella hihaan kiinnikäymisen estäminen, on mitoitettava koiran mukaan. Kova ja vahvaviettinen koira kestää ja tarvitsee rajumpia otteita kuin pehmeämpi ja matalaviettisempi koira. Tässä asiassa kannattaa olla realisti, ja pohtia asiaa puolueettomasti ilman omaan koiraan kohdistuvia toiveita. Pakotteen on oltava niin pieni kuin mahdollista, mutta kuitenkin niin vahva, että se heti vaikuttaa toivotulla tavalla.
18. Ohjaaja ei saa kiihtyä pakotteita antaessaan, vaan ne on annettava rauhallisesti ja määrätietoisesti ja oikea-aikaisesti - eli "kylmäverisesti". Tämä on yhtä helppoa kuin kamelin käydä neulansilmästä.
19. Jos harjoituksen lopussa on lähetetty koira hyökkäykseen ja se on saanut hihan, on se kutsuttava heti luokse. Jos se ei tule, on se komennettava pysähtymään tai menemään maahan. Paras vaihtoehto on, että koira saadaan kiinni sen liikkuessa hihaa kantaen.
20. Kun koiraa käsketään irrottaa hiha, niin koiraa ei saa tässä tilanteessa nostaa kaulapannasta. Koiraa ainoastaan pidetään paikallaan ja kun se on irrottanut, potkaistaan hiha pois koiraa nostamatta. Jos potkaisu ei onnistu, voidaan koiraa hitaasti ja nykimättä vetää pois hihan ulottuvilta.
21. Aikuinen, jo kokeissa käynyt koira ei saa haukkua maalimiestä milloin tahtoo, vaan ainoastaan ohjaajan salliessa.
22. Kun aikuinen koira saa kantaa hihaa ja tätä seuraa tauko, otetaan hiha koiraita pois seuraavasti: Käsketään koira maahan 5 annetaan käsky "irti", pidetään n. 5 sek. tauko ja otetaan hiha rauhallisesti pois koiran edestä. Jos se tässä tilanteessa haluaa käydä hihaan kiinni, sitä läpsäistään kuonolle ja sanotaan hyi !
23. Kun koira kantaa hihaa, on erittäin tärkeätä, että ohjaaja vie sitä niin, että se saa rauhoittua tässä saalisvaiheessaan, ennen kuin sen käsketään irrottaa.
24. Kentällä tehdyissä harjoituksissa koira ei tarvitse välttämättä kuin yhden koulutuskaulaimeen kiinnitetyn taluttimen, mikäli se ilman talutintukea pitää otteensa puruvaiheessa täytenä, voimakkaana ja rauhallisena. Muutoin tarvitaan aina kaksi talutinta (eli useimmissa tapauksissa).
25. Ohjaajan on aikuisen koiran harjoituksessa pidettävä huolta siitä, että koira ei pura viettienergiaansa kaikkialle haukkumalla tai ryntäilemällä täysin hallitsemattomasti. Ohjaajan on kyettävä sekä "sammuttamaan" että "käynnistämään" koira, eli sulkemaan ja avaamaan "läppä".
26. Kun koiraa kehutaan harjoituksen aikana, on se tehtävä niin, että koiran suoritus ei sen vuoksi huonone. Rauhavaiheessa, esimerkiksi hihan kannattelussa silittäminen sopii kehumiseksi, kun taas aktiivivaiheessa, kuten haukkumisessa saattaa taputtaminen sopia paremmin.
27. Jos koira ei irrota ensimmäisestä "Irti !" -käskystä otettaan maalimiehestä, on pakotteen oltava tarpeeksi voimakas, jotta koiralle selviää mistä on kyse. Käskysanan jälkeen on koiralle kuitenkin annettava 1-2 sekuntia aikaa reagoida käskyyn, ennen kuin pakote annetaan.
28. Koulutuskaulainta ei saa koskaan käyttää turhaan, vain ja ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä. Eli esimerkiksi piilolle tullessa ensin katsotaan alkaako koira omatoimisesti haukkua tökkimättä hihaa. Jos näin ei tehdä, vaan aina käytetään koulutuskaulainta, ei päästä selvyyteen siitä, mitä koira on oppinut.
29. Koira on komennettu maahan ja sillä on hiha suussa. Jos se tässä tilanteessa ravistelee hihaa, sitä kielletään tekemästä näin. Jos koira irrottaa hihasta, se ei haittaa vaan pidetään parin sekunnin tauko, potkaistaan hiha pois ja harjoitus jatkuu.
30. Koulutuskaulainta käytetään, jotta koiran viettivire nousisi. Jos sillä ei ole tällaista vaikutusta, sitä on käytetty väärin tai sitten sitä ei voi käyttää kyseiselle koiralle. Koulutuskaulainta käytetään vain, kun koira on tavalla tai toisella tekemisissä maalimiehen kanssa. Esimerkiksi irrottaminen kuolleesta saalista hihan kantamisen jälkeen ei ole vietillisesti sellainen tilanne, että koulutuskaulainta voitaisiin käyttää.
31. Kun aikuista koiraa seurautetaan esimerkiksi haukkumisharjoitusten välillä, annetaan seuraamisen parantamiseksi nykäisyjä koulutuskaulaimesta tarvittaessa. Näitä nykäisyjä saa antaa kuitenkin vasta sitten, kun koira on normaalikaulaimen avulla saatu aloittamaan seuraaminen. Muutoin koira ei pysy vietissään. Koiraa ei esimerkiksi saa vetää koulutuskaulaimesta pois maalimiehen luota ja näin aloittaa seuraamista.
32. Kun koira komennetaan maahan esimerkiksi ennen maalimiehen pakoa, on yleinen virhe, että ohjaaja komentaessaan kumartuu koiraa kohti ja samalla osoittaa maata sormellaan tai jopa painaa koiraa alaspäin. Oikea tapa on antaa selkä suorana yksi selvä käsky ja jos koira ei tottele, se saa niin voimakkaan pakotteen, että se tottelee ohjaajaansa.
33. Ohjaajan on varottava koulutuskaulaimesta vetämistä kaikissa niissä tilanteissa, joihin se ei missään nimessä kuulu. Tällainen tilanne on esimerkiksi saalispuruvaihe tai kuolleen saaliin irrottaminen kantamisen jälkeen.
34. Kun "hihankantamislenkki" alkaa päättyä, voi ohjaaja pikkuhiljaa ruveta keräämään talutinta käsiinsä samalla hidastaen vauhtia, ja kun vauhti pysähtyy on koko talutin käsissä ja koira valmiina ohjaajan vierellä, jolloin ohjaajan on helppo ottaa koira rauhallisesti kiinni paikalla pidettäväksi. Näin voidaan onnistuneesti saada koira pitämään hiha suussaan kun liike loppuu, koska koira ei pääse pyörimään eikä ohjaaja pääse sekoilemaan taluttimen kanssa.
35. Koira on saanut hihan maalimieheltä. Jos se rupeaa ravistelemaan hihaa tai ei lähde juoksemaan ohjaajan edellä, on sille annettava riittävän voimakkaita nykäisyjä taluttimesta menosuuntaan päin.
mulla on pieni identiteetti kriisi
Alkeisohjeita suojelukoiran kouluttajalle
Jari lisakkala
Kirjoitus on kolmiosainen:
1. Alaosastojen suojelu- ja jalostustarkastusharjoituksista
2. Vietit ja oppiminen
3. 35 käytännön ohjetta suojelukoiran ohjaajalle
1. Alaosastojen suojelu- ja jalostustarkastusharjoituksista
SPL-alaosastojen harjoituksissa koulutetaan saksanpaimenkoiria kahta päämäärää varten, jotka ovat suojelukoe ja jalostustarkastus. Nämä ovat myös ne tavoitteet, jotka sinun pitää koirallesi asettaa: joko molemmat tai vain toisen. Tuleva koulutus muovautuu tavoitteesi mukaiseksi, eli se ei ole samanlaista kaikilla koirilla.
Aivan aluksi on hyvä tehdä selväksi, että tämä harrastusmuoto on selvästi vaativin kaikista tarjolla olevista mahdollisuuksista: maalimiehen kanssa kamppailu vaatii koiralta keskimääräistä parempia henkisiä ominaisuuksia. Näin ollen sinun ei tarvitse pettyä, vaikka koirasi ei soveltuisikaan suojeluun tai jalostustarkastuskoulutukseen.
Koulutuksesta vastaavat saksanpaimenkoiraliiton kouluttamat ja hyväksymät maalimiehet, joista kussakin alaosastossa yhtä kutsutaan koulutusmaalimieheksi ja muita maalimiehiksi. Myös maalimiesoppilaat kouluttavat koiria. Kun aloitat koirasi kanssa harjoituksissamme, toivomme koirasi ja itsesi parhaaksi, että et harjoittele muiden maalimiesten kanssa, ennen kuin katsomme että koirasi ja sinä olette siihen valmiit. Jos keskeneräisellä koiralla käydään useilla eri maalimiehillä, on lopputulos poikkeuksetta enemmän tai vähemmän epäonnistunut - tästä on useita ikäviä esimerkkejä. Sopiva harjoitusten määrä on nuorella koiralla 3-4 kertaa kuukaudessa ja aikuisella koiralla enemmän, aina tarpeen ja tulevien kokeiden mukaan. Koskaan ei saisi antaa periksi omalle "treenausvimmalle", vaan pitää ajatella koiran parasta ja sen oppimisedellytyksiä. Jos ei millään pysty pidättäytymään edellä mainituissa harjoitusmäärissä, on syytä hankkia useampi koira.
Koulutuksessa noudatetaan tiettyä etenemisjärjestystä ja aikataulua. Toiset koirat edistyvät nopeammin kuin toiset. Yleisin virhe joillakin kokeneillakin koiranomistajilla on se, että heillä on käsittämätön kiire saada koiransa äkkiä sille tasolle, että sillä voi mennä kilpailuihin tai jalostustarkastukseen. Kaikki tämä johtuu siitä, että omistaja on niin innostunut harjoittelemisesta, että ei kykene kiinnittämään huomiota koiraansa ja sen edellytyksiin. Mitä nopeammin koira koulutetaan, sen huonompi on lopputulos. Maltti on siis valttia ja pätevöity maalimies kyllä tietää koska koira on valmis jalostustarkastukseen tai suojelukokeeseen.
Jos koulutus tuntuu omasta mielestä etenevän hitaasti, tai tuntuu että koira ei edisty, voi asiaa reilusti ja viivyttelemättä kysyä maalimieheltä. Yleensä tällaiset epäilyt ovat turhia: joidenkin asioiden kouluttaminen vaatii oman aikansa ja tarpeellisen määrän toistoja. Koulutuksessa ei myöskään kannata edetä liian nopeasti eikä hyppiä opittavien asioiden yli: koulussakin opetellaan ensin tavaamaan ja sitten vasta lukemaan.
Monissa alaosastoissa on tapana aloittaa harjoitukset tottelevaisuustreeneillä. On jokaisen koiranohjaajan velvollisuus ottaa koirallaan myös tottelevaisuutta, koska pelkällä suojeluosuudella ei koira tee mitään. Maalimiehet katsovat poikkeuksetta kieroon sellaista ohjaajaa, joka ei suostu ottamaan tottelevaisuutta, tästä voi seurata pahimmassa tapauksessa se, että maalimies ei halua kouluttaa koiralle suojelua, koska ohjaaja ei ole kiinnostunut tottelevaisuudesta. Tottelevaisuutta tarvitaan melko pian myös suojelussa, kun koiran harjoitukset ovat lähteneet etenemään toivotulla tavalla. Tottelevaisuus tuo hallittavuutta joka on yksi suojelusuorituksen peruselementeistä vahvojen puru- ja vartiointisuoritusten lisäksi.
Koiran ensimmäisessä harjoituksessa maalimies testaa koiran viettirakennetta, eli tutkii sen henkisiä ominaisuuksia. Testin tarkoitus on selvittää onko koiralla puolustusviettiä, saalistamisviettiä ja taistelutahtoa. Testissä saadaan tietoa myös koiran rohkeudesta ja kovuudesta. Testi alkaa esimerkiksi niin, että maalimies ilmestyy piilosta ja jää uhkaavassa asennossa tuijottamaan koiraa. Jos koira osoittaa puolustuskäyttäytymistä, eli haukkuu tai murisee, lähtee maalimies välittömästi juoksemaan ja ehkä myös heittelee rättiä tai hihaa mennessään. Tässä vaiheessa koiran pitäisi lopettaa puolustuskäyttäytyminen ja aloittaa saalistamiskäyttäytyminen, eli koiran pitäisi vetää halukkaasti kohti maalimiestä samalla hihaa tai rättiä tavoitellen. Näin koira toimiikin jos se on henkisiltä ominaisuuksiltaan normaali. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muunkin tyyppisillä koirilla saataisi tuloksia aikaan. Testi voidaan aloittaa myös antamalla ensin saalisärsykkeitä ja vasta sitten puolustusärsykkeitä. Kokemuksen perusteella testatut koirat voidaan ryhmitellä seuraavalla tavalla:
1 Koira reagoi puhtaasti sekä puolustus- että saalistamisärsykkeisiin
2. Koira reagoi ainoastaan saalistamisärsykkeisiin
3. Koira reagoi ainoastaan puolustusärsykkeisiin
4 Koira ei reagoi mihinkään ärsykkeisiin
5. Koira väistää ja on pelokas
Toki useampiakin tyyppejä on, mutta nämä ovat yleisimmät. Parhaimman ennusteen voi antaa ryhmille 1 ja 2. Ryhmän 2 koirat saattavat tosin toisinaan nuorella iällä väistää, kun niihin kohdistetaan puolustusärsykkeitä, mutta usein ne vanhetessaan ja koulutuksen edistyessä tulevat varmemmaksi. Ryhmän 3 koirat ovat luonteeltaan passiivisia ja epävarmoja, ne toimivat ainoastaan kun tuntevat olonsa uhatuksi. Tällaisen koiran kanssa on vaikeata päästä eteenpäin, ellei se tottumisen ja iän myötä muutu varmemmaksi ja aktiivisemmaksi. Ryhmät 4 ja 5 ovat kaikkein huonoimmassa asemassa. Vain harvoin näitä koiria kyetään kouluttamaan jalostustarkastukseen tai suojelukokeeseen.
Testi voidaan uusia, jos esimerkiksi 10 kuukauden ikäinen koira ei ensimmäisessä testissä osoittanut toivottavaa käyttäytymistä. Seuraava testi voidaan suorittaa vaikkapa kuukauden päästä ja sitä seuraava taas kuukauden päästä. Kun koira on 12-14 kuukauden iässä, on sillä viimeistään aika aloittaa koulutus. Tosin jos omistaja toivoo koiraltaan myös puolustuskäyttäytymistä, voi tämä luonteenpiirre herätä niinkin myöhään kuin 2 vuoden iässä. Joka tapauksessa testien määrä ja toteutustapa riippuu siitä, mitkä tavoitteet ohjaaja on koiralleen asettanut ja minkälainen koira on. Koiran henkinen kehitys jatkuu aina 3,5 vuoden ikään asti, jolloin sen voidaan sanoa olevan aikuinen. Suorituksellisesti koira on parhaimmillaan juuri 3,5 - 7 vuoden iässä.
Testin jälkeisissä harjoituksissa ryhdytään sitten kouluttamaan koiralle niitä asioita, joita se kokeissa ja tarkastuksessa menestyäkseen tarvitsee. Karkeasti ottaen asiat opetetaan seuraavassa järjestyksessä (perässä on myös suluissa se vietti, jonka "vallassa" koira kyseisen asian tekee):
1. Viettien edistäminen ja vaihtaminen (saalistamisvietti&puolustusvietti)
2. Rauhallinen ja täysi puruote (saalistamisvietti)
3. Puruotteen korjaaminen (puolustusvietti)
4. Otteen säilyttäminen (saalistamisvietti)
5. Vastustaminen kuormitettaessa (puolustusvietti)
6. Hyökkääminen (saalistamisvietti)
7. Haukkuminen eli vartiointi (Puolustusvietti 1 / saalistamisvietti)
8. Irrottaminen (väistäminen / tottelevaisuus)
9. Risteily (saalistamisvietti) + tottelevaisuus
1 Aktiivinen aggressiivisuus
Koko suojelutyöskentelyn idea selviää, kun ajattelee että koira suorittaa edelliset vaiheet 2-7 peräkkäin. Suojelutyöskentely on yhtä kuin viettialueelta toiselle vaihtamista. Ensin koira puree saalistamisvietin motivoimana, korjaa paremman otteen puolustusvietin motivoimana, säilyttää hyvän ja rauhallisen otteen saalistamisvietin motivoimana, sitten ravistelee hihaa puolustusvietin motivoimana maalimiehen uhatessa, ... edelleen koira hyökkää hihaan kiinni saalistamisvietin motivoimana, puree saalistamisvietin motivoimana ja irrotuksen jälkeen haukkuu puolustusvietin (=tässä tilanteessa aktiivinen aggressiivisuus) motivoimana jne...
Jo koiran testausvaiheessa siis tutkitaan kuinka koira kykenee vaihtamaan käyttäytymisensä puolustusvietistä saalistamisviettiin ja päinvastoin. Jos koira toimii vain toisen vietin motivoimana, puuttuu suojelutyöskentelystä aina jotain. Jos testausvaiheessa todetaan, että koira ei kykene vaihtamaan käyttäytymistään maalimiehen antamien ärsykkeiden mukaan, voidaan tämä ottaa huomioon koiran tulevan koulutuksen suunnittelussa esimerkiksi niin, että koira koulutetaan pääasiassa saalistamisviettiä hyväksi käyttäen. Parhaimmat oppimisedellytykset on koiralla, joka pystyy tasapainoisesti ja puhtaasti käyttämään molempia viettejä sekä vaihtamaan niitä molempiin suuntiin välittömästi maalimiehen antaman ärsykkeen vaihtuessa.
Lisätietoa, jota jokainen aina tarvitsee, saa monesta eri paikasta, kuten maalimiehiltä, kokeneimmilta koiranohjaajilta sekä kirjallisessa muodossa Saksanpaimenkoiraliitosta, jossa on myynnissä kaksi alan julkaisua. Nämä julkaisut kuuluvat jokaisen arvonsa tuntevan harrastajan yöpöydälle, eli Helmut Raiserin "Suojelukoira" sekä hieman uudempi koulutusopas nimeltään "Raiser-kooste". "Suojelukoiran" hinta on 50 mk ja Raiser-koosteen 25 mk. Niitä voi tilata puhelimitse Saksanpaimenkoiraliiton toimistosta, puh. 09-8055506, emaililla osoitteesta toimisto@spl.fi tai postitse osoitteella:
SAKSANPAIMENKOIRALIITTO ry
Kamreerintie 8
02770 ESPOO
Aluksi nämä teokset saattavat tuntua hieman vaikeilta, mutta ahkeralla opiskelulla niistä pääsee selville, niin ovat muutkin päässeet. Kun koulutuksen hallitsee teoriassa niin monet asiat valkenevat kuin itsestään eikä epätietoisuus jää vaivaamaan harjoitusten jälkeen. On enemmän kuin sääntö että mitä paremmin ohjaaja tuntee koulutuksen teoriapuolta, sitä paremmin hänen yhteistyönsä maalimiehen kanssa sujuu ja samalla myös koiralla on paremmat mahdollisuudet edetä.
Koiran koulutuksen alkuvaiheessa maalimiehellä on pääosa koiran kouluttamisessa, mutta kun edetään pidemmälle vartioimis- ja irrotusharjoituksiin sekä erilaisiin teknisiin liikkeisiin, kuten kuljetuksiin, tulee ohjaajan osuus huomattavasti suuremmaksi kuin alkuvaiheessa. Kuten jo aiemmin korostin tämän vuoksi sinun on huolehdittava erityisesti myös koirasi tottelevaisuuskoulutuksesta, että pystyt tarvittaessa hallitsemaan koirasi ja opettamaan sille uusia asioita paineen alaisissa tilanteissa.
On melko yleinen harhakuva, että suojelu olisi vain puremista. Kilpailuissa jaetaan pisteitä maksimissaan 300, joista vain 100 on mahdollista saada suojeluosuudesta. Toiset 100 jaetaan tottelevaisuudesta ja kolmas "satanen" jäljestämisestä.
2. Vietit ja Oppiminen
VIETIT
Aina kun puhutaan vieteistä koiran koulutuksessa, on muistettava neljä asiaa:
1. Koiran sisäinen viettivire
2. Maalimiehen antama viettiärsyke
3. Koiran käyttäytyminen
4. Viettipäämäärä
Viettivire on riippuvainen monesta tekijästä, kuten perimä, aikaisemmat kokemukset ja esimerkiksi koiran fyysinen olotila. Viettiärsyke tarkoittaa jotakin maalimiehen toimintaa (esimerkiksi uhkaava lähestyminen), joka saa koiran käyttäytymään tietyllä tavalla, esimerkiksi haukkumaan. Viettipäämäärä on se tilanne, johon koira käyttäytymisellään pyrkii, tämä voi olla vaikkapa maalimiehen karkottamista seuraava rauhoittuminen.
Suojelukoulutuksessa jäljitellään itse asiassa luonnollisia tositilanteita. Pakoon juokseva peura on sudelle selvä saalistamisvietin viettiärsyke, saalistamiskäyttäytymistä on muun muassa peuran ajaminen ja kiinni käyminen; viettipäämäärä on saavutettu kun maha alkaa täyttyä. Jos peura vaihdetaan maalimieheen ja susi koiraan, jää selvimmäksi eroksi se, että useimmiten koira ei syö maalimiestä, vaan tämä korvataan sillä, että koira saa kantaa hihaa eli saalista.
Vaikka näin teoriassa asia vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, on käytäntö valitettavasti paljon mutkikkaampi. Ensinnäkin, jotta koira pystyisi vastaamaan maalimiehen antamiin viettiärsykkeisiin, on sillä oltava tarpeeksi paljon oikeanlaatuista viettivirettä. Jos koiran pää on Suomeksi sanottuna TYHJÄ, eivät maalimiehen taitavimmatkaan eleet saa aikaan toivottavaa käyttäytymistä koirassa. Näin ollen oikean käyttäytymisen taustalla on kaksi tärkeää asiaa: maalimiehen antamat oikeat viettiärsykkeet ja koiran oikeanlaatuinen ja tarpeeksi vahva viettivire.
VIETTIÄRSYKE + VIETTIVIRE = 80% SUOJELUTYÖSKENTELYSTÄ !
Oikea käyttäytyminen on koulutettavissa koirasta sitä helpommin, mitä paremmin nuo kaksi edellytystä toteutuvat. Ja kun koira käyttäytyy ärsykkeiden edellyttämällä tavalla, sille tarjoutuu mahdollisuus päästä viettipäämäärään.
Palataan näihin asioihin myöhemmin ja perehdytään välillä itse vietteihin. Kun halutaan oppia tuntemaan viettejä, on hyvä ottaa aluksi selvää mitkä ovat eri viettien taustatekijät. Nämä taustatekijät ovat fyysisiä tai psyykkisiä tekijöitä, jotka saavat yhdessä viettiärsykkeen kanssa koiran tietyn vietin "valtaan".
Saalistamisvietin taustatekijä on nälkä. Tämä ei kylläkään tarkoita sitä, että koulutus etenee sujuvasti, kunhan vain pidetään huolta siitä, että koira on harjoituksissa nälkäinen. Ei nälästä mitään haittaa ole, usein päinvastoin, mutta tässä yhteydessä nälällä tarkoitetaan pikemminkin "hihannälkää", joka koiralle kasvaa harjoitusten myötä.
Itsesuojeluvaiston tai itsesuojeluvietin taustatekijä on pelko. Itsesuojeluvaisto on luonnonolosuhteissa välttämätön edellytys lajin säilymiselle, mutta suojelukoulutuksessa sen puuttuminen on useimmiten pelkästään eduksi. Jos koiralla on liian suuri itsesuojeluvaisto, se ei pysty kamppailemaan maalimiehen kanssa, koska väistämistarve hallitsee muita tarpeita ja viettejä.
Aggressiota on sekä reaktiivista että aktiivista tyyppiä. Reaktiivista aggressiivisuutta voidaan kutsua myös puolustusvietiksi ja aktiivista aggressiivisuutta sosiaaliaggressiivisuudeksi. Aggression merkitys koiran koulutuksessa ymmärretään valitettavan usein täysin väärin. Monet kuvittelevat, että aggression hyväksikäyttö tarkoittaa vain hampaitaan väläyttelevien, kaikkea liikkuvaa purevien sekopäiden kouluttamista. Käytännössä tämä tarkoittaa tärkeämmän aggression lajin, eli aktiivisen aggression unohtamista ja yksipuolista tuijottamista reaktiiviseen aggressioon eli puolustusviettiin, joka on ainoastaan ylimenovaihe, jota tarvitaan jotta voitaisiin kouluttaa sekä aktiivisia että kamppailusta nauttivia koiria. Jos saalistamisvietti on A, niin aggressio on O.
Nyt kun tunnemme taustatekijät, voimme aloittaa itse vietteihin tutustumisen. Palautetaan vielä mieliin viettien neljään osaan jakautuva yleisrakenne:
1. Koiran sisäinen viettivire
2. Maalimiehen antama viettiärsyke
3. Koiran käyttäytyminen
4. Viettipäämäärä
Tämän yleisen rakennemallin avulla voidaankin sitten tutustua eri viettien yksityiskohtaisempiin rakenteisiin.
SAALISTAMISVIETIN RAKENNE
Saalistamisvietin viettiärsyke on yksinkertaisesti liike. Maalimiehen liikkeet, erityisesti suojahihan liikkeet saavat normaalin koiran saalistamisvietin valtaan. Maalimiehen liikkeiden tulee olla rentoja ja turhaa hosumista pitää välttää. Maalimies ei myöskään saa juosta suoraan kohti koiraa, koska jos halutaan herättää koirassa puhdasta saalistamiskäyttäytymistä, on kaikkea puolustuskäyttäytymistä herättävää uhkaa vältettävä.
Saalistamiskäyttäytymistä on monenlaista, tyypillisimpiä saalistamiskäyttäytymisen muotoja ovat:
1. Saaliin eli hihan seuraaminen katseella
2. Maalimiehen takaa-ajo
3. Hyppääminen hihaan
4. Rauhallinen puruote
5. Hihan kantaminen
Saalistamisvietin viettipäämäärä on hihan kantamista tai hihan puremista rauhallisella otteella. Viettipäämäärä tarkoittaa sananmukaisesti sitä päämäärää, johon koiran vietti sitä ajaa. Eli kun koira näkee liikkuvan hihan, se joutuu saalistamisvietin valtaan ja kun se pääsee kiinni hihaan ja saa sen itselleen, on se saavuttanut viettipäämääränsä.
Saalistamisvietin edut: suurin osa siitä tekniikasta, jonka koira suojelutyöskentelyssä oppii, tapahtuu saalistamisviettiä hyödyntämällä. Tämä on mahdollista, koska ollessaan saalistamisvietin vallassa koira on erittäin itsevarma ja epävarmuustekijät tai kuormitus eivät haittaa sen oppimista. Saalistamisvietti on myös luonteeltaan hyvin aktiivinen vietti, eli koulutuksellisesti se merkitsee, että koira on hyvässä valmiustilassa oppimaan uusia asioita.
Saalistamisvietin haitat: Saalistamisvietti on niin sanottu kyllääntyvä vietti, mikä tarkoittaa, että koira ikään kuin kyllästyy maalimieheen jos harjoitus venyy liian pitkäksi. Hienommin sanottuna sama asia voidaan ilmaista niin, että koiran ärsykekynnys kohoaa tottumisen myötä.
Tästä johtuen puhtaiden saalistamisviettiharjoitusten pitää olla sekä lyhytkestoisia että intensiivisiä , tai sitten harjoituksessa on käytettävä etenkin loppua kohti hyväksi myös puolustusviettiä tai pidettävä koiran viettiä kokoava "paineenkasaustauko".
PUOLUSTUSVIETIN RAKENNE
Puolustusvietin viettiärsyke on kuormitus, joka voi olla esimerkiksi maalimiehen ja koiran välisen etäisyyden lyheneminen, kipuelämysten kokeminen, maalimiehen vartalon jännittäminen tai tuijotus ja huutaminen.
Puolustuskäyttäytymistä (eli reaktiivista aggressiota) on monenlaista, yleisimmät muodot ovat:
1. aggressiivinen haukkuminen
2. murina
3. hampaiden näyttäminen
4. hihan ravistelu kuormitettaessa
5. otteen korjaaminen kuormitettaessa
Puolustuskäyttäytyminen vaihtelee sen mukaan, minkä toiminnan yhteydessä koira sitä osoittaa,
eli onko kyse esimerkiksi saaliin, omistajan tai itsensä puolustamisesta.
Puolustusvietin viettipäämäärä on rauha, jonka koira kokee kuormituksen eli uhan loppuessa.
Puolustusvietin etu on siinä, että se on aina aktivoitavissa ja että puolustuskäyttäytymisen ohjaama koiran työskentely on yleensä paljon voimakkaampaa ja intensiivisempää kuin saalistamisvietin ohjaama käyttäytyminen.
Puolustusvietin haitta on siinä, että sen viettiärsyke eli uhka, on sama kuin väistämiskäyttäytymisessä. Eli kun pyritään saamaan koirassa aikaan puolustuskäyttäytymistä, on olemassa vaara, että koira osoittaakin väistämiskäyttäytymistä.
Palataan vielä kuvaan, jossa ovat eri vietit ja niiden taustatekijät.
Olemme nyt siis käyneet läpi saalistamisvietin ja puolustusvietin (eli reaktiivisen aggression). Väistämiskäyttäytymistä ei pysty suojelukoulutuksessa hyödyntämään kuin hyvin harvoissa tilanteissa, joten käymme nyt läpi aktiivisen aggression.
Reaktiivisen ja aktiivisen aggression välisen eron voi ymmärtää, jos ajattelee tarkasti näiden sanojen sisältöä. Koulutuksen alkuvaiheessa koira reagoi aktiivisen maalimiehen antamiin ärsykkeisiin, eli se on niin sanotusti reaktiivinen.
Kun koulutus ajan myötä etenee, koira ei enää tarvitse maalimieheltä vastaavia ärsykkeitä, vaan se on oppinut toimimaan aktiivisesti. Aktiivisuudellahan tarkoitetaan sitä, että koira tekee jotakin omasta aloitteestaan ja omasta halustaan, ilman että sitä tarvitsee siihen erityisesti houkutella, tai tässä tapauksessa ärsyttää.
Aggression kouluttaminen alkaa siis puolustusvietistä eli reaktiivisesta aggressiosta, jota koulutuksen alkuvaiheessa vahvistetaan. Miten sitten tapahtuu siirtyminen aktiiviseen aggressioon, jolloin puolustuskäyttäytyminen vähenee?
Se tapahtuu vähitellen, kun koira oppii että osoittaessaan puolustuskäyttäytymistä, se saa saaliin eli hihan tai että maalimies lähtee pakenemaan saaliinuomaisesti. Tätä toimenpidettä kutsutaan puolustusvietin kanavoimiseksi (eli ohjaamiseksi) saalistamisviettiin. Kanavoiminen on siis menetelmä, jolla reaktiivisesta koirasta rakennetaan aktiivinen.
Kanavoiminen saattaa tuntua oudolta sanalta, mutta jos ajattelee mikä on kanava, niin se selviää. Kanavallahan ohjataan vesi tiettyyn paikkaan. Suojelukoulutuksessa veden tilalla on puolustusvietti ja kanavarakenteiden tilalla maalimies ja suojahiha, muutoin asia on sama.
Puolustuskäyttäytymisen nostama henkinen paine kanavoidaan rentoon hihaan, jossa koira saa rauhoittua ja siirtyä saalistamisviettialueelle. Kaikki harjoitukset, joissa puolustuskäyttäytyminen kanavoidaan saalistamiskäyttäytymiseen, johtavat aktiivisen aggression vahvistumiseen ja kehittymiseen. Kertauksen vuoksi mainittakoon vielä, että aggressiokoulutuksen alkuvaiheessa koira on reaktiivinen ja maalimies aktiivinen ja koulutuksen edistyttyä koirasta on tullut aktiivinen (yleensä 18-30 kk iässä), eli se haastaa passiivista maalimiestä reagoimaan eli taistelemaan kanssaan. Näin ollen koira ja maalimies ovat vaihtaneet rooleja keskenään.
Oppiminen
Oppimista on kahta lajia: klassinen ehdollistaminen ja instrumentaalinen ehdollistaminen. Nyt on kuitenkin viisainta unohtaa nämä sivistyssanat ja keksiä niille suomenkieliset vastineet. Suomeksi sanottuna oppimista on kahta lajia:
1. tunneoppiminen ja
2. tekninen oppiminen
Klassinen ehdollistaminen = tunneoppiniinen
Instrumentaalinen ehdollistaminen = tekninen oppiminen
TUNNEOPPIMINEN
Tunneoppiminen tarkoittaa oppimista tunteilla, vieteillä ja vaistoilla. Tunneoppimista tapahtuu kun, koira hyvässä viettivireessä ollessaan näkee ja kokee viettiärsykkeen, eli maalimiehen. Koiran mieleen syöpyy harjoitus harjoituksella tietynlaisia henkisiä tuntemuksia ja muistikuvia, joidenka laatu ja voimakkuus riippuvat seuraavista seikoista:
1. aika (esim. iltapimeä, aamuvarhainen)
2. paikat (esim. harjoituskenttä, jälkipelto)
3. esineet (esim. maalimies, noutokapula)
4. tilanteet (esim. haukkumisharjoitus piilolla, esteen yli hyppääminen)
Kaikista näistä tekijöistä, erikseen ja yhdessä, koira muodostaa muistikuvia joihin liittyy kokemuksista riippuen joko positiivinen tai negatiivinen tunnelataus. Nämä muistikuvat muodostuvat siten, että koira yhdistää sisäisen viettivireensä ulkoisiin ärsykkeisiin, eli esimerkiksi maalimiehen toimintaan ja tämä saa aikaan sen, että kun seuraavan kerran koira on vastaavassa viettivireessä ja näkee vastaavan ulkoisen ärsykkeen, se alkaa odottaa, että tilanne etenee samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.
TEKNINEN OPPIMINEN
Tekninen oppiminen tarkoittaa tiettyjen teknisten suoritusten, kuten piilolla haukkumisen, oppimista. Koira oppii näitä teknisiä suorituksia, kun se palkitaan oikeanlaisesta käyttäytymisestä ja se pääsee viettipäämääräänsä. Toisaalta kun jätetään palkitsematta väärä suoritus eikä päästetä koiraa viettipäämäärään, se jättää pian nämä väärät käyttäytymismuodot, koska se ei niiden avulla pääse viettipäämääräänsä. Tähän yksinkertaiseen sääntöön perustuu suurin osa teknisten suoritusten opettamisesta. On kuitenkin hyvä muistaa että sitä aremmin koira oppii, mitä paremmassa viettivireessä se on kun oikea käyttäytyminen vahvistetaan ja sitä suuremman tyydytyksen se saa päästessään viettipäämääräänsä.
OIKEAN SUOJELUTYÖSKENTELYN A JA O
Kaikessa lyhykäisyydessään suojelutyöskentelyssä on kyse kahdesta asiasta: saalistamiskäyttäytymisestä ja aggressiosta ja siirtymisestä näiden kahden välillä.
1. Viettien edistäminen ja vaihtaminen (saalistamisvietti&puolustusvietti)
2. Rauhallinen ja täysi puruote (saalistamisvietti)
3. Puruotteen korjaaminen (puolustusvietti)
4. Otteen säilyttäminen (saalistamisvietti)
5. Vastustaminen kuormitettaessa (puolustusvietti)
6. Hihan kantaminen (saalistamisvietti)
. . .
7. Hyökkääminen (saalistamisvietti)
8. Irrottaminen (tottelevaisuusvietti/väistäminen)
9. Haukkuminen eli vartiointi (aktiivinen aggressio)
10. Pureminen ja poiskantaminen (saalistamisvietti)
Koko suojelutyöskentelyn idea selviää, kun ajattelee että koira suorittaa edelliset vaiheet 1-10 peräkkäin. Suojelutyöskentely on yhtä kuin viettialueelta toiselle vaihtamista. Ensin koira puree puolustusvietin motivoimana, korjaa paremman otteen puolustusvietin motivoimana, säilyttää hyvän ja rauhallisen otteen saalistamisvietin motivoimana, sitten ravistelee hihaa puolustusvietin motivoimana maalimiehen uhatessa, ja kantaa hihaa saalistamisvietin motivoimana. Sitten koira hyökkää saalistamisvietissä, irrottaa otteensa käskystä, siirtyy aktiiviseen aggressioon ja haukkuu ja lopulta saa purra hihaa ja kantaa sen pois saalistamisvietin motivoimana. Koiran kyky vaihtaa viettialuetta ärsykkeiden vaihtuessa on erityisen tärkeätä, kun ollaan edetty haukkumis- ja irrotusharjoituksiin.
YHTEENVETO
1. VIETTIÄRSYKE + VIETTIVIRE = 80% SUOJELUTYÖSKENTELYSTÄ 2. OIKEA SUORITUS PALKITAAN, VÄÄRÄÄ EI PALKITA 3. VIETTIEN VAIHTO ON A JA O
3. 35 käytännön ohjetta aloittelevalle suojelukoiran ohjaajalle
Kokematon ohjaaja tekee aina niin kun pätevöity maalimies käskee, mutta seuraavat ohjeet on hyvä päntätä päähän omatoimisten ratkaisujen helpottamiseksi.
1. Kun koira tuodaan ensimmäiseen harjoitukseen, on etäisyys maalimieheen oltava riittävän suuri, eli noin 40 metriä. Tästä tilanteesta maalimies voi tutkailla koiran reagointia saalis- ja puolustusärsykkeisiin.
2. Kun koira saa saaliin kannettavaksi, on ohjaajan lähdettävä viemään koiraa juuri siihen suuntaan, mihin koiran kuono saaliin saamishetkellä osoittaa. Eli tässä tilanteessa ei saa esimerkiksi nykäistä koiraa taaksepäin.
3. Aina kun koira käy taluttimessa ollessaan hihaan kiinni ja puree sitä, on ohjaajan oltava täysin liikkumatta. Tämä onnistuu parhaiten ottamalla tukeva haara-asento siten, että toinen jalka on lähempänä koiraa kuin toinen. Taluttimesta pidetään kiinni molemmin käsin ja kädet oikaistaan suoriksi. Ohjaajan tehtävänä on olla puun korvike ja ainoastaan pitää rintamasuuntansa jatkuvasti kohti koiraa liikkumatta tuumaakaan. Talutinta ei saa puruvaiheessa missään nimessä kiristää tai löysätä, tästä huolehtii yksinomaan maalimies.
4. Harjoitukseen tultaessa voi koira olla melko lyhyessä taluttimessa, jotta ohjaaja voi tarvittaessa innostaa sitä parilla taputuksella. Heti kun koira alkaa toimia, annetaan sille koko talutin suoraksi. Sama pätee tilanteisiin, joissa koira on käskystä tai itsenäisesti pudottanut hihan ja harjoitus jatkuu, tai tilanteisiin, joissa maalimies ottaa hihan suoraan juoksevan koiran suusta.
5. Kun koira kantaa hihaa, voidaan sen vauhtia parantaa nykimällä ketjukaulaimessa olevasta taluttimesta samaan suuntaan kuin koira etenee.
6. Jos harjoituksessa on pidetty pieni tauko, voi ohjaaja huomaamattomasti vetää taluttimen tiukaksi juuri ennen kuin maalimies jatkaa harjoitusta. Tämä helpottaa koiran "käynnistymistä".
7. Kun nuori koira osoittaa puolustuskäyttäytymistä, voi ohjaaja vielä rohkaista sitä kehumalla silloin tällöin, ei jatkuvasti vaan tarpeen mukaan. Kehuminen on tärkeätä etenkin sellaisella nuorella koiralla, jolla on jo aloitettu tottelevaisuuskoulutus ja koulutuksessa on käytetty myös pakkoa.
8. Koiran annetaan juosten kantaa hihaa vain silloin, kun se on ylikuormittunut, eli silloin kun sillä tavallaan on liikaa viettiä tilanteeseen nähden. Hihan kantaminen on siis paineen purkamista. jos koiralla on alhainen viettitaso tai jos se ei ole ylikuormittunut, ohjaaja ainoastaan pitelee sitä paikallaan kun se saa hihan.
9. Kun koira on käskystä (tai itsenäisesti) pudottanut hihan, on ohjaajan ripeästi potkaistava hiha pois koiran ulottuvilta, kaikki viivyttely ja hihan tökkiminen sekä koiran roikottaminen kaulapannasta haittaa harjoitusta: siis nopeasti ja määrätietoisesti, koiraa häiritsemättä.
10. Nuori koira tuodaan kentälle taluttimessa, ilman että koiran tarvitsee seurata.
11. Talutin otetaan tarvittaessa lyhyemmäksi siten, että ohjaaja liikkuu koiraa kohti, eikä niin että ohjaaja vetäisi koiraa itseään kohti.
12. Kun nuorella koiralla pidetään kesken harjoituksen tauko, sitä ei komenneta maahan, vaan se saa olla miten haluaa.
13. Jos nuori koira ei halua irrottaa hihaa käskystä, on hyvä keino nipistää sitä kupeesta käskysanan jälkeen, kuitenkin niin että koiralle annetaan ensin 1-2 sekuntia aikaa totella käskyä.
14. Haukkumisharjoituksessa koulutuskaulaimesta annetaan nykäisyjä vain silloin, jos koira ei hauku tai jos se käy tai yrittää käydä haukkumistilanteessa hihaan kiinni. Muutoin sen annetaan haukkua rauhassa. Irrotuksen (maalimiehestä) jälkeen on ohjaajan tarkkailtava koiraa tiiviisti ja annettava välittömästi pari kevyttä nykäisyä koulutuskaulaimesta, jos koira ei oma-aloitteisesti ryhdy haukkumaan. Jos se pyrkii uudelleen hihaan kiinni, voivat nykäisyt olla voimakkaammat.
15. Kun koiraa pidellään paikallaan sen pidellessä hahaa, on tärkeätä että ohjaaja ei häiritse koiraa. Kaiken pitää tapahtua niin, että koira ei hermostu ja pudota hihaa. Jos näin käy, potkaistaan hiha heti pois ja harjoitus jatkuu. Kuumana käyvillä ja hihaa helposti pois "sylkevillä" koirilla toimitaan niin, että kun koira on ilman käskyä "sylkäissyt" hihan (siirtynyt aiheettomasti pois saalisalueelta) se rauhoitetaan tarvittaessa pakolla seisomaan aloillaan. Kun koira on rauhoittunut, harjoitus jatkuu.
16. Koiraa on hyvä kehua aina, kun se on selviytynyt jostakin kuormittavasta vaiheesta, kuten raskaasta maalimiehen antamasta kuormituksesta tai ohjaajan antamista pakotteista esimerkiksi irrotusharjoituksessa.
17. Ohjaajan antamat pakotteet, esimerkiksi koulutuskaulaimella hihaan kiinnikäymisen estäminen, on mitoitettava koiran mukaan. Kova ja vahvaviettinen koira kestää ja tarvitsee rajumpia otteita kuin pehmeämpi ja matalaviettisempi koira. Tässä asiassa kannattaa olla realisti, ja pohtia asiaa puolueettomasti ilman omaan koiraan kohdistuvia toiveita. Pakotteen on oltava niin pieni kuin mahdollista, mutta kuitenkin niin vahva, että se heti vaikuttaa toivotulla tavalla.
18. Ohjaaja ei saa kiihtyä pakotteita antaessaan, vaan ne on annettava rauhallisesti ja määrätietoisesti ja oikea-aikaisesti - eli "kylmäverisesti". Tämä on yhtä helppoa kuin kamelin käydä neulansilmästä.
19. Jos harjoituksen lopussa on lähetetty koira hyökkäykseen ja se on saanut hihan, on se kutsuttava heti luokse. Jos se ei tule, on se komennettava pysähtymään tai menemään maahan. Paras vaihtoehto on, että koira saadaan kiinni sen liikkuessa hihaa kantaen.
20. Kun koiraa käsketään irrottaa hiha, niin koiraa ei saa tässä tilanteessa nostaa kaulapannasta. Koiraa ainoastaan pidetään paikallaan ja kun se on irrottanut, potkaistaan hiha pois koiraa nostamatta. Jos potkaisu ei onnistu, voidaan koiraa hitaasti ja nykimättä vetää pois hihan ulottuvilta.
21. Aikuinen, jo kokeissa käynyt koira ei saa haukkua maalimiestä milloin tahtoo, vaan ainoastaan ohjaajan salliessa.
22. Kun aikuinen koira saa kantaa hihaa ja tätä seuraa tauko, otetaan hiha koiraita pois seuraavasti: Käsketään koira maahan 5 annetaan käsky "irti", pidetään n. 5 sek. tauko ja otetaan hiha rauhallisesti pois koiran edestä. Jos se tässä tilanteessa haluaa käydä hihaan kiinni, sitä läpsäistään kuonolle ja sanotaan hyi !
23. Kun koira kantaa hihaa, on erittäin tärkeätä, että ohjaaja vie sitä niin, että se saa rauhoittua tässä saalisvaiheessaan, ennen kuin sen käsketään irrottaa.
24. Kentällä tehdyissä harjoituksissa koira ei tarvitse välttämättä kuin yhden koulutuskaulaimeen kiinnitetyn taluttimen, mikäli se ilman talutintukea pitää otteensa puruvaiheessa täytenä, voimakkaana ja rauhallisena. Muutoin tarvitaan aina kaksi talutinta (eli useimmissa tapauksissa).
25. Ohjaajan on aikuisen koiran harjoituksessa pidettävä huolta siitä, että koira ei pura viettienergiaansa kaikkialle haukkumalla tai ryntäilemällä täysin hallitsemattomasti. Ohjaajan on kyettävä sekä "sammuttamaan" että "käynnistämään" koira, eli sulkemaan ja avaamaan "läppä".
26. Kun koiraa kehutaan harjoituksen aikana, on se tehtävä niin, että koiran suoritus ei sen vuoksi huonone. Rauhavaiheessa, esimerkiksi hihan kannattelussa silittäminen sopii kehumiseksi, kun taas aktiivivaiheessa, kuten haukkumisessa saattaa taputtaminen sopia paremmin.
27. Jos koira ei irrota ensimmäisestä "Irti !" -käskystä otettaan maalimiehestä, on pakotteen oltava tarpeeksi voimakas, jotta koiralle selviää mistä on kyse. Käskysanan jälkeen on koiralle kuitenkin annettava 1-2 sekuntia aikaa reagoida käskyyn, ennen kuin pakote annetaan.
28. Koulutuskaulainta ei saa koskaan käyttää turhaan, vain ja ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä. Eli esimerkiksi piilolle tullessa ensin katsotaan alkaako koira omatoimisesti haukkua tökkimättä hihaa. Jos näin ei tehdä, vaan aina käytetään koulutuskaulainta, ei päästä selvyyteen siitä, mitä koira on oppinut.
29. Koira on komennettu maahan ja sillä on hiha suussa. Jos se tässä tilanteessa ravistelee hihaa, sitä kielletään tekemästä näin. Jos koira irrottaa hihasta, se ei haittaa vaan pidetään parin sekunnin tauko, potkaistaan hiha pois ja harjoitus jatkuu.
30. Koulutuskaulainta käytetään, jotta koiran viettivire nousisi. Jos sillä ei ole tällaista vaikutusta, sitä on käytetty väärin tai sitten sitä ei voi käyttää kyseiselle koiralle. Koulutuskaulainta käytetään vain, kun koira on tavalla tai toisella tekemisissä maalimiehen kanssa. Esimerkiksi irrottaminen kuolleesta saalista hihan kantamisen jälkeen ei ole vietillisesti sellainen tilanne, että koulutuskaulainta voitaisiin käyttää.
31. Kun aikuista koiraa seurautetaan esimerkiksi haukkumisharjoitusten välillä, annetaan seuraamisen parantamiseksi nykäisyjä koulutuskaulaimesta tarvittaessa. Näitä nykäisyjä saa antaa kuitenkin vasta sitten, kun koira on normaalikaulaimen avulla saatu aloittamaan seuraaminen. Muutoin koira ei pysy vietissään. Koiraa ei esimerkiksi saa vetää koulutuskaulaimesta pois maalimiehen luota ja näin aloittaa seuraamista.
32. Kun koira komennetaan maahan esimerkiksi ennen maalimiehen pakoa, on yleinen virhe, että ohjaaja komentaessaan kumartuu koiraa kohti ja samalla osoittaa maata sormellaan tai jopa painaa koiraa alaspäin. Oikea tapa on antaa selkä suorana yksi selvä käsky ja jos koira ei tottele, se saa niin voimakkaan pakotteen, että se tottelee ohjaajaansa.
33. Ohjaajan on varottava koulutuskaulaimesta vetämistä kaikissa niissä tilanteissa, joihin se ei missään nimessä kuulu. Tällainen tilanne on esimerkiksi saalispuruvaihe tai kuolleen saaliin irrottaminen kantamisen jälkeen.
34. Kun "hihankantamislenkki" alkaa päättyä, voi ohjaaja pikkuhiljaa ruveta keräämään talutinta käsiinsä samalla hidastaen vauhtia, ja kun vauhti pysähtyy on koko talutin käsissä ja koira valmiina ohjaajan vierellä, jolloin ohjaajan on helppo ottaa koira rauhallisesti kiinni paikalla pidettäväksi. Näin voidaan onnistuneesti saada koira pitämään hiha suussaan kun liike loppuu, koska koira ei pääse pyörimään eikä ohjaaja pääse sekoilemaan taluttimen kanssa.
35. Koira on saanut hihan maalimieheltä. Jos se rupeaa ravistelemaan hihaa tai ei lähde juoksemaan ohjaajan edellä, on sille annettava riittävän voimakkaita nykäisyjä taluttimesta menosuuntaan päin.
mulla on pieni identiteetti kriisi
-
Jarno Hakkarainen
asiallinen vastaus
kiitosksia vastauksesta. sonja Lehtisen vastaamisesta keskustelupalstalla jokainen voisi ottaa oppia. Ainakin minä sain kysymykseeni kattavan vastauksen. kiitos.
-
raija tuomisto
-
Jarno Hakkarainen