Mietin tässä miten koiran "kovuus" määritellään?

[Sanna Murtomäki]

Mitenkä te määrittelisitte koiran kovuuden? Olenko oikeassa että "pehmeä" koira on kaikkien kaveri ja "kova" on tyyliin anarkisti/ei välitä ihmisistä ja rapsutteluista?

Joo olen hieman tyhmä, mutta ku sanotaan ettei tyhmiä kysymyksiä olekkaan, niin pitihän minun sitte kysäistä fiksummiltani.

[Tuula Siimes]

Pehmeä muistaa ikävät kokemukset pitkään, kova unohtaa nopeasti.
Esimerkiksi: Koira tipahtaa jostain, vaikka rappusilta. Pehmeä pelkää koko ikänsä rappuja, kova painelee ne hetken päästä uudestaan.

[Sanna Murtomäki]

kiitos vastauksesta Tuula jälleen kerran.

[raija tuomisto]

Koiran kovuudella ei ole yhteyttä luoksepäästävyyteen. Kaverin käppänä sai luonnetestissä arvion: kova, se kerjää rapsutuksia varmasti enemmän kuin meidän pehmeä sakemanni.
Pehmeä koira on taipuisampi ja helpompi kouluttaa tiettyyn pisteeseen, mutta muistaa ikävät asiat niin että niistä voi tulla ylisepääsemättömiä ongelmia.

[Sanna Murtomäki]

Ok. Kiitos sinullekkin vastauksesta.

[Heikki Hirvonen]

Kannattaa pitää erillään koiran kovuus ja rohkeus. Näitä ilmeisesti tarkoitat kuitenkin loppupelistä!

[Sanna Murtomäki]

Toki toki. Kiitos taas neuvoista!

[sisko luukkonen]

Kannattaa pitää erillään koiran kovuus ja rohkeus. Näitä ilmeisesti tarkoitat kuitenkin loppupelistä!

Tietämätön kysyy, voisiko joku kertoa minulle miten erottaa kovuus ja rohkeus?

[Daria Nyman]

Koiran kovuudella ei ole yhteyttä luoksepäästävyyteen. Kaverin käppänä sai luonnetestissä arvion: kova, se kerjää rapsutuksia varmasti enemmän kuin meidän pehmeä sakemanni.
Pehmeä koira on taipuisampi ja helpompi kouluttaa tiettyyn pisteeseen, mutta muistaa ikävät asiat niin että niistä voi tulla ylisepääsemättömiä ongelmia.

:tuki: Sattumalta löysin tämän keskustelun pätkän ja kaipaan "pikaista vinkkiä", mitä en missään nimessä saa kokeilla. En tullut ajatelleeksi koko asiaa, ennen kuin se oli jo käytännössä ohi!
Olen pari päivää sitten saanut koirakseni 3h ajomatkan päästä 2v sakemanniuroksen, joka ei oikein tunnu osaavan yhtikäs mitään. Vaikutelma hieman pehmyt, vaikka sitä vahtiviettiseksi kehuttiin. Juu, vahtii kyllä - en sitä kiellä, mutta vaikutti vähän jopa aralta.
TÄNÄ ILTANA: reilun 40min asfalttitallonnan ja kinosten tutkinnan jälkeen tulimme paikkaan, jossa katuvalojen loputtua alkoi jännää pörinää. Juuri kun aloin katsella ympärilleni, tajusinkin sen äänen tulevan vierelläni kulkevan koiran rintakehästä??? Ei mennyt ensin jakeluun mistä oli kyse, ennen kuin aloin katsoa koirani ulkonäköä ja tässä vaiheessa mukaan tuli varoitushaukahtelua sekä jarrut päälle. Säkäkarvat koholla ja lisää jarruttelua, haukkumista. En sentään väkisin raahannut mukaani, kunhan nyt totesin vain ettei siellä mitään ole, ala tulla... Sitten keksin, mistä oli kyse. Se ilmoitti minulle tien päässä olevasta "isosta liikkumattomasta möykystä" Lopetin "pakkokävelytyksen" heti ja vähän niinkuin maanittelin pienellä väkipakolla sitä lähestymään. Suostui tulemaan kohti pimeänhämärää tienpäätä ja AUTOA. Se oli auto, jota se ei olisi halunnut mennä lähelle. Minäkin selittämään sille, ettei se mikään mörkö ole, se on vain auto. Niinkuin toinen olisi ymmärtänyt, että aha - joo, siis auto. No kyllä otti pattiin, kun jälkikäteen tajusin yhtäläisyyden luonnetestin kelkkakokeesta ja tästä epämääräisestä möykystä! Kiersimme auton ja se siitä. Ei ongelmia.
Vartin päästä tuli takaamme lenkkeilijä, siitä se ei ottanut sen kummempaa notiisia. Ilmaisi kyllä tulijan hyvissä ajoin, tuuli toi askelluksen. Näin sen pään liikkeestä, että "näin sut, juokse vaan, jos et ton kovempaa tuu". Ohitustilanteessa mies jolkotti tahtia muuttamatta ihan metrin päästä. Meidän poika ei edes kuonoa nostanut kinoksestaan, kai siellä oli tärkeämpää haisteltavaa.
Eli tämän iltaisen kokemuksen myötä etsin nyt suht kiihkeästi apuja/neuvoja/vihjeitä mitä tehdä ja välttää tekemästä, ennen kuin saan sen keskinäisen luottamuksen rakennettua. Tämä koira tuntuu olevan erittäin sosiaalinen ja luoksepäästävä, jos "oma ihminen" on mukana.
Mahtaako mikään koulutuskenttä olla kiinnostunut yli 50v eukon hairahduksesta mennä hankkimaan itselleen kaksivuotias "pellolla kasvanut" uros, ilman että haluaa lähteä kilpailemaan missään lajissa. Tottista haluan kuitenkin sen kaaliin tunkea sen verran ettei tarvii hävetä kun päiväsaikaan liikkuu. Jäljestäminen on näköjään ihan omiaan tuolle, niin mennään nokka maassa jatkuvasti. Samoin voisin kuvitella hakua, hyvin on havainnoinut kaikkea ympäriltään, jos jotain poikkeavaa on näkösällä. Hihnassa kulku vaikuttaa jotenkin holtittomalta, sen haluaisin saada heti varmalle pohjalle. Ei vedä juuri lainkaan, mutta näyttää jotenkin "varovan hihnaa" - liekö joku joskus tempaissut liiankin napakasti. Sattuneesta syystä käytän toistaiseksi kuonopantaa apuna, siihen se ei pullikoinut lainkaan. Päinvastoin, jo toisella asettamisella oli niin innoissaan kuin vain lapsi olla voi. Eli monessa asiassa tosi pentumainen. Taustatiedoista vain sen verran tietoa, että on elänyt 4v koiran "varjossa". Oliko sekin sakemanni, en tiedä. Tai samaa rotua, en tiedä sitäkään. Enkä ole saanut myöskään vastauksia kyselyihini.
Näiden parin päivän aikana olen yrittänyt mahdollisimman pian selvittää mm. sitä, mikä olisi sille se mieluisin palkinto (ellei tuota jatkuvasti vieressä makoilua ja rapsutuksenkaipuuta oteta huomioon). Namupaloista se ei tunnu oikein välittävän, ottaa mutta saattaa pudottaa ja poistuu. Motivaatiopatukkaa ja -narua olen kokeillut, se tulkitsee ne vain leluiksi, joihin ei ehkä saakaan koskea. Joko sillä ei ole koskaan ollut leluja joilla leikkiä, tai sitten sitä on kielletty. Eli sen tyyppistä arkuutta. Erittäin hienosti antaa ottaa suusta pois, oli se sitten ruokaa tai tavaraa.
Kovuuteen liittyen vielä sellainen havainto, että eilen illalla jossain takanamme kylän pojat paukuttivat uudenvuodenjämiä pariin otteeseen ja aika kaukana takanamme, metsän siimeksessä. Kummallakin kerralla koirani kääntyi napakasti katsomaan taaksemme, mutta jatkoi sitten kinosten nuuskintaa. Ei onneksi lähtenyt pinkomaan huitsin nevadaan.
Kaikkea tuollaista siis eteen tullut kahden vuorokauden aikana. Nyt viikonlopun aikana yritän päästä jyvälle, mitä sen "ajatusmaailmaan" oikein kuuluu (siis sääntöjä ja tapoja).
Tuli vähän pitkä viesti, mutta josko joukostanne löytyis joku, joka olisi kiinnostunut antamaan vinkkejä "pikapalutteena". Ohimennen sanottava, että on hyväntuntuiset ja siistit nämä sivut, mitä käyttöömme on annettu.
t. Daria :jadi: :rikki: :rikki: vissiin tuo korvieni väli, kun uskallan moisia miettiä :voitto2: mielessä :box:

[Sanna Varpula]

Daria:
Ehdottomasti kannattaa käydä kentillä koiruuden kanssa, mikään oppi ei ole pahasta, ei ohjaajalle eikä koiralle.
Rohkeasti mukaan vaan. :tsemp: