Johtajuudesta pennun kanssa ja NILIF-periaate

[Auli Impola]

Kyllä ne koirat tunnustavat auktoriteetin aikuistuessaan. Niinkuin Hannakin tuossa vihjaisi, koiranpennun käsittely tehdään sen mukaan, mitä siltä aikuisena odotetaan. Opetan koirani rakastamaan itseäni. Ne saavat hyppiä vasten ja purra. Ne eivät tee sitä vieraille, koska ne eivät ole kiinnostuneita vieraista ihmisistä. Se kaikki kiva elämässä on tapahtunut minun kanssani. Lenkillä ollessamme ne eivät saa reagoida vieraisiin ihmisiin tai koiriin. Jos ne meinaavat niin tehdä, läppäsen keskelle otsaa ja kiellän.

Auktoriteetti tulee automaattisesti, esim. kun käsken pentua istumaan. Ohjaan sen istuma-asentoon ensimmäisen käskyn jälkeen. En käske milloinkaan kahdesti. Koiralle ei anneta mahdollisuutta olla tekemättä ensimmäisen käskyn jälkeen. Tehdystä työstä palkka, eli ylimalkaiset kiitokset. Halailen ja pussailen koiria. Kyllä se laumanjohtaja tekee niin, eikä se vähennä arvovaltaa. Pääasiana on se, että auktoriteettia ei tarvitse kalastella tuollaisilla keinotekoisilla asioilla, vaan se auktoriteetti näkyy tositilanteessa. Esim. jos koira alkaa rähistä, se tuntee todella nahoissaan, että johtaja ei pidä siitä. Kun se käyttäytyy hyvin, laumanyhtenäisyyttä pidetään yllä vierekkäinmakoilulla ja rapsutteluilla. Saatan hyvin mennä lattialle makailemaan ja kaikki koirat tulevat lähelle. Jotkut jopa istuvat päälle. Milloinkaan en ole joutunut "ottelemaan" koiran kanssa johtajan asemasta. Ne uskovat minun hiljaista ääntäni ensimmäisellä käskyllä. Jos en ole kotona, ne uskovat niitä hoitamaan jätetyn ihmisen ensimmäistä käskyä. Ne ottavat kontaktia ihmiseen ja yrittävät ymmärtää, mitä niiltä halutaan.

Taluttimen repiminen on sallittua, koska talutin on aina lenkillä mukana, kun purupatukka taas ei. Jos tulee tilanne, missä koiraa pitää palkita, sen voi palkita taluttimella leikkien. Pääperiaatteet:
1. Mun kanssa voi tehdä mitä tahansa, eli leikkiä, haastaa, purra (=hyväntahtoisesti eikä kovaa) tai hyppiä vasten.
2. Vieraita ihmisiä tai koiria ei huomata. Jos näin käy, siitä tulee rangaistus. (Eli ne eivät hypi vieraita vasten milloinkaan, paitsi kummitätiä.)
3. Sisällä ollaan rauhallisia, ulkona saa meuhata.

Koirani ovat miellyttäviä ja rauhallisia kotikoiria, mutta kentälle mentäessä ne syttyvät. Koska niitä ei ole puremisesta kielletty, niillä ei ole suurta kynnystä tarttua patukkaan, tyynyyn, palloon tai hihaan. Ne rakastavat taistelua, koska niille on tehty asiasta mieluinen ja sallittu. Niillä ei ole takaraivossa pelkoa siitä, että mitä jos tämä ei olekaan sallittua. Mielestäni koira ei tarvitse mitään napakkuutta, ainoastaan johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Sanna, kertoisitko vielä, miten mielestäsi dominointi näkyy koirassa.

[Sanna Hannula]

Kiitos Aili vastauksestasi!

"Mielestäni koira ei tarvitse mitään napakkuutta, ainoastaan johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta."

No mitä se kellekin tarkoittaa. Minä tarkoitin sillä lähinnä juuri sitä, että jos minä sanon niin se tehdään kanssa. Eli opittujen asioiden vaatiminen ja tarvittaessa sopivan jämäkkä kielto tai pakote.

"Sanna, kertoisitko vielä, miten mielestäsi dominointi näkyy koirassa."

No ihan maalaisjärkipohjalta ajattelisin, että dominoiva koira kyseenalaistaa omistajan auktoriteettia ja käskyjä, komentaa murisemalla/haukkumalla/näykkimällä, puolustaa ruokaansa, leluaan tai vaikka paikkaansa sohvalla, ei alistu hoitotoimenpiteisiin tms. Olenko ihan hakoteillä?

[Auli Impola]

Sanna, kysyin ihan siksi, että dominoinnista on aika omituisia määritelmiä. Et ole kovasti hakoteillä. Pureminen voi olla koiralta silti myös hellyyden osoitus. En siis tarkoita Puremista vaan <3*puremista'<3. Joillekin oli kerrottu, että jos koira kulkee taluttimessa omistajan edellä, se dominoi. Tai jos se katsoo omistajaansa silmiin, se dominoi. Käsittämättömiä juttuja. Kun mä puhun koirieni kanssa, katson niitä silmiin. Kutsun sitä katsekontaktiksi.

Jos koira tuijottaa kuono alaviistoisesti, korvat eteenpäin ja murisee matalasti mun yrittäessä ottaa sen lelua, se dominoi. Jos koira yrittää astua minua, se dominoi. Jos jostakin syystä minulle kävisi noin, koira saisi sen verran tukkapöllyä, ettei yrittäisi sitä uudelleen. Koiraa pitää opetella lukemaan oikein tietääkseen, milloin se jullikoi ja milloin se on jotain muuta. Lauman johtajan alamaiset kilpailevat johtajan suosiosta pyrkimällä lähimmäs johtajaa. Siksi ne tulevat lähelle ja viereen, ja yrittävät ajaa muut koirat pois.

Kiitos Sanna keskuttelun virittämisestä. Täällä ei ollakaan pitkään aikaan keskusteltu mistään kivasta. Tsemppiä sulle koiran kanssa. Onnistut varmasti, koska selvität asioita ja otat selvää erilaisista koulutustyyleistä.

[Sanna Hannula]

Tietty puremista samoin kuin murinaakin voi olla monenlaista, riippuu ihan tilanteesta ja koiran muusta elekielestä mitä se milloinkin tarkoittaa. Täytyy ehkä vielä miettiä, miten menetellä uuden pennun kanssa sen puremisen sun muun riekkumisen suhteen.. Ei minua oikeastaan haittaa leikillinen kiltti pureskelu tai hyppiminen aikuisenakaan, mutta vieraita vasten en halua sen hyppivän. Kuitenkin joistakin meillä vierailevista tutuista tulee sillekin kavereita, minkä takia on ehkä koiralla mahdollisuus innostua vähän liikaakin niitä vieraita tervehtiessä.. tosin ihan rentoja ja koirista pitäviä tyyppejä ne meidän kaveritkin on

"Kiitos Sanna keskuttelun virittämisestä. Täällä ei ollakaan pitkään aikaan keskusteltu mistään kivasta. Tsemppiä sulle koiran kanssa. Onnistut varmasti, koska selvität asioita ja otat selvää erilaisista koulutustyyleistä."

Kiitos sinulle Auli kannustavista sanoistasi! Uskotaan ja toivotaan.

[Jenni Kärki]

-

[Seija Kulmala]

Aulin kanssa olemme kovasti samoilla linjoilla.

Omat koirani/pentuni saavat elää kuin pellossa. Samalla pennun kanssa kuitenkin tehdään tosi paljon asioita, niinpä pennulla ei ole juurikaan energiaa mihinkän epätoivottuun käytökseen.

Ensiksi: ajoitus!!! Ajoitan pennun tulon siten että pystyn olemaan sen kanssa mahdollisimman paljon ja pitkään yhdessä, ilman sen kummempia muita velvoitteita. Pyrin ottamaan pennun sulan maan aikaan, jotta pääsen ajamaan jälkiä sen kanssa joka päivä. Pentu kulkee mukanani lähes joka paikassa, se opettelee autoilemaan, käymme kirkonkylällä aluksi, sitten kaupungilla, rautatieasemat, opetellaan portaita, käydään erilaisissa sisätiloissa, tavataan ihmisiä ja lapsia. Nähdään muita eläimiä, kun kerran maalla asutaan, hevoset, lehmät ja siipikarja tulee tutuksi pennulle. Treenikentällä pentu käy jo 7 viikkoisesta, aluksi sylissä vilkuilemassa touhuja. Tottiskuviot aloitetaan heti, ruualla ja kotona aluksi, sitten häiriöttämässä tilassa ulkona, ja kun treenikenttä on tuttu, muiden sekaan harjoittelemaan.

Vähitellen pentu tutustuu muihin koiriimme (aluksi siis leimautan pennun itseeni, sitten vasta tutustutan lauman toisiin koiriin), kun sen voi turvallisesti sallia. Aika sitten näyttää, kenestä tulee sen hyvä ystävä ja kenestä ei. Lenkitän pennun lähes vuoden ikään saakka yksin, ilman muita koiria, koska lenkillä voidaan tällöin tehdä kaikkea muuta kivaa, opetan kaikille pennuille huvikseni esineruudut ja etsinnät, vaikka ne eivät näissä lajeissa ehkä koskaan kilpaile. Kivaa tekemistä metsässä kuitenkin.

Mikäli pentu vielä tämän päälle jaksaa käyttäytyä huonosti, yritän ensiksi suunnata sen mielenkiinnon muualle. Jos se ei auta, yritän suojautua itse, tai siirtää pennun turvalliseen paikkaan, esim portin taakse tai pihalle riehumaan.

Tuosta rähjäämisestä: en anna vieraiden koirien nuuskia tai tervehtiä pentuani. Jos vastaan tulee koirakko, yleensä pyydän pennun istumaan/odottamaan ja annamme koirakon ohittaa meidät. Pentu oppii nopeasti olla reagoimatta koirakkoon ja odottaa vain palkkaa jonka kuuliaisuudestaan saa (makupala tai pelkkä taputus/kiitos).

Kylläpä kirjoittaessa tulikin pentukuume!