Alaosastojen tarkoitus

[Päivi Ollikka]

Juu sorry Tampereen tai muunkaan mainitseminen. En tosiaan asiaa sen enempää tunne muuta kuin huhu tasolla - enkä ole niihin aikaisemmin mitään ajatusta edes liittänyt. Porukat aina välillä kinastelee - ei siinä mitä.
Kuten edellä tuli huomattua, nyt noussut kohu "väärän rotuisista ja ongelmista alaosastoissa" - huhut luotsaa yleistämielipidettä. Jos asia pysyy pikku piirissä niin ei ongelma, mutta saavuttaessaan valtakunnallisen tason kasvaa myös virhemarginaali.
Juuri niin kuin Mia tuossa mainitsi - voi samassa rytäkässä mennä lapsi pesuveden mukana.
Toivottavasti nämä keskustelut vain karsivat rönsyjä ja edistävät yhteistyötä.

[Sonja Lehtinen]

Aika ongelmallinen soppa, meillä kun asiaa on käsitelty on vedottu niin yhdistyslakiin jäsenien tasa-arvon suhteen, kuin siihen että se muun rotuisen ohjaaja onkin tutustumassa rotuumme, suunnitellen huolella saksanpaimenkoiran hankintaa.

Itse toivoisin että jokaisesta koirasta laadittaisiin jonkinasteinen koulutussuunnitelma, jossa tähtäin on jalostustarkastus/rohkeuskoe ja/tai rodunomainen koe. Ja vaikka kyseessä olisi saksanpaimenkoira, niin jollei tavoitteisiin ole realistisia mahdollisuuksia. Mikäli maalimiehiltä(heidän ryhmistään) ei tule kokeisiin ollenkaan koiria, eikä myöskään koulutussuunnitelmia toimiteta. Onko henkilö silloin spl-maalimies, ja ryhmänvetäjänä oikeutettu treeniaikaan.
Tällaisella koulutussuunnitelmalla olisi myös jalostuksellista aspektia, eli voitaisiin samalla lomakkeella kerätä tietoja, minkä koirien jälkeläisiä reeneissä käy, ja jossain määrin jopa ominaisuuksista. (Ihan rastiruutuun periatteella onko vahvuus heikkous vai siltä välin, viettikestävyys, ote, vietinvaihdot, hallinta...) Tietenkään tällaista ei käytettäisi yksittäisen koiran meriittinä, vaan koko koirakantaa ja mahdollisesti maalimiesten koulutusta ajatellen.

Joskus muinoinhan ainakin näitä treeneissä käyvien koirien ja koulutustavoitteitten tietoja on keräilty, ja lehdessäkin julkaistu.

[Ville Salmia]

Kyllä SPL:n kokoisella liitolla ja sen jäsenyhdistyksillä (ao:t) pitää olla selkeämmin rajatut säännöt. Nyt tuntuu että vaikka kuinka "valoja vannotaan" ,ja ukkoo ja akkaa kastetaan yhteen sun toiseen virkaan ,niin perusajatus työstä sakemannin eteen on hukkumaisillaan?!
Ajat muuttuvat ,mutta kaiken ei tartte muuttua mukana. SPL on itse itsensä luonut.Sen tarttee kyetä myös itse itseään kehittämään.Näille asioille täytyy löytyä kaikenkattava sääntö jota kaikki ao:t saavat luvan noudattaa. Maalimieskoulutukseen sellainen jo tehtiin.Tehtäköön sitten sellainen myös muille, vaikka vaan selkeämmän tulevaisuuden nimissä.

[Marko Koskensalo]

Ryhmässäni on saksanpaimenkoirien lisäksi muun rotuisia, joita harjoitan SPL:n kentällä. Ryhmäläiseni kuuluvat alaosastoon.

Siinä vaiheessa, jos alaosasto päättää, että koulutukseni ei palvele saksanpaimenkoiraa ja eikä edistä saksanpaimenkoirien koulutusta, vetäydyn kentältä.

SPL-maalimies, Marko Koskensalo

[Riitta Vainiontaus]

Koska Marko itse vastasit omalla nimelläsi niin kysyn suoraan sinun mielipidettäsi sinunkohdaltasi kuviteltuun asiaan.

Olisiko sinusta SPL-maalimieskoulutuksen käyneenä maalimiehenä oikein, ettei esim ensivuonna ryhmääsi mahtuisi alaosaston saksanpaimenkoirat, koska muunrotuiset olisivat parempia?

Tässä on minusta se raja, mikä on rotujärjestön alaisuudessa toimivan alaosaston ja palveluskoirayhdistysten ero. Koiria ei voida pelkästään ominaisuuksien perusteella valita rodusta riippumatta vaan saksanpaimenkoirat ovat etusijalla.


Riitta Vainiontaus

[Marko Koskensalo]

Riitta

Jos perustelisin asiaa kuvailemallasi tavalla, niin se olisi minun mielestäni ja minun ryhmässäni väärin. Uskomukseni mukaan ryhmäni muun rotuiset eivät loista erinomaisudellaan saksanpaimenkoiran rinnalla.

[Ville Salmia]

M.K on mielestäni ehkä kuitenkin "eikoistapaus" siinäkin suhteessa, että kilpailee MM-huipulla FCI:n puolella kisakoirana mali, ja kouluttaa omia ja ryhmänsä sakemanneja samalla anatumuksella.Tekee siis joka suuntaan työtä. Ja luvalla sanoen varsin hyvillä näytöillä. Aivan eri asia kun että jossain ao:ssa sakemanniharrastajat eivät enään istu edes hallituksessa.
Jokaiselle ao:lle kelpaa taitavat kouluttajat,mutta mihin ao vetää rajan muunrotuisten suhteen? Niinkauan kun veskarilla riittää resurssit ja aika,ja ao:n sakemanniohjaajista koostuva hallitus hallinoi omaa omaisuuttaan ja päättää asioistaan ,niin ei pitäis olla probleemaa. Tosin suuntaus on viime aikoina huolestuttavasti ollut toisensuuntainen. Ja siihen pitäisi asettaa jonninmoiset rajat. Moraalisesti oikeutetut rajat.

[Antti Karanka]

Kyllähän maalimiehellä on, ja pitää olla oikeus valita kenenkä koiraa treenaa!
esim Henkilö kemiat kun ei aina kohtaa ohjaajan kanssa jne.Mitenkään vähättelemättä edellä meinittuja asioita,niin aika usein kaikissa konflikti tilanteissa joita maalimiesten ja ohjaajien välillä ilmenee näyttelee jollain tavalla suojeluun kelpaamaton koira isoa osaa.Siihen sitten aletaan kehittelemään kaiken mailman muita tarinoita mukaan

[Tea Runnakko]

On totta, että asiat voi joskus kärjistyä ja henkilökemiatkaan ei pelaa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että jonkinlainen oikeudenmukaisuus rodunomaisen alaosaston toiminnassa täytyy olla! En usko, että se on aina koiramateriaalista ollut kiinni, eikä uskoakseni myöskään ole ollut pelkkä henkilökemiajuttukaan (ainakaan aluksi). Täysin totta, että maalimiehellä on ja pitääkin olla oikeus valita treenattavansa. Kuitenkin tulisi muistaa, missä yhdistyksessä toimitaan. Asia, joka suuresti minua eräissä tapauksissa häiritsee ja herättää ristiriitaa on kielteinen asenne spl-järjestelmää kohtaan sekä ärsyyntyminen siitä, että muistutetaan alaosaston tarkoituksesta. Kuitenkin samanaikaisesti halutaan toimia spl-alaosastossa. Kuinka tällaisen asenteen ollessa vallalla voi edes olettaa yhdistyksen hallituksen ajavan ensisijaisesti saksanpaimenkoira-asioita. Ihmetyttää henkilöiden motiivit ja sitkeä halu toimia asemassaan!?!


On yhdistyksiä, joissa yhteistyö toimii ihailtavasti alaosaston perustarkoitusta kunnioittaen, mutta ongelma tulee juuri siinä kohtaan, kun yhdistyksen toiminnan varsinaiset tavoitteet unohtuvat.

[Mervi Niemi]

Tässä on nyt penätty meidän vääränrotuisten "todellisia motiiveja" ja kaikki muunrotuisten kanssa treenaavat on nyt nähty loisina, jotka ketun häntä kainalossa taapertavat valmiiseen pöytään. Eiköhän meidän "vääränrotuisten" harrastajien tausta ja motiivien kirjo ole monenlainen.

Itselläni oli saksanpaimenkoira, olin perustamassa yli 10 vuotta sitten alaosastoa ja toimin aktiivisena jäsenenä niin johtokunnassa kuin muussa toiminnassa. Perhepoliittisista syistä harrastus jäi hetkeksi taka-alalle omalta osaltani (jäsenyys Saksanpaimenkoiraliitossa ja alaosastossa ei), mutta avomieheni sen sijaan tuon ajan toimi alaosastossa erittäin aktiivisesti. Ja minä myös tietenkin sitä kautta, että jonkunhan ne lapset on hoidettava silloinkin kun alaosaston kenttää tuunataan ja puunataan, sekä koulutetaan alaosaston koulutuksissa.

Erinäisistä syistä johtuen tuli vaihdettua rotua, ja vastoin odotuksia kyseinen yksilö osoitti omaavan jonkinlaisia ominaisuuksia suojeluun. Oli todella luontevaa kääntyä vuosien aikana tutuiksi tulleiden ihmisten ja oman alaosaston puoleen.

Teen koiran kanssa tavoitteellisesti töitä ja harjoittelen uudessa lajissa ohjaamista paitsi tämän koiran hyväksi, myös tulevien koirieni hyväksi. En ole ihan niin ikäloppu, etteikö koiria vielä tulevaisuudessakin tulisi todennäköisesti harrastettua - eikä saksanpaimenkoira ole mitenkään pois suljettu.

Ymmärrän toki, että rotujärjestö on rotujärjestö, mutta asiat eivät ole aina mustavalkoisia.

Treeniterveisin

mervi

[Kari Salkosalo]

Mervi: Kerroit olleesi aikanaan spk-ihminen, mutta vaihdoit "erinäisistä syistä" rotua. Mitkähän nämä syyt olivat? Tosiasia kuitenkin suojelun osalta on se, että hyvällä käyttölinjaisella spk:lla, tai yleensä hyvällä spk:lla pystyt harrastamaan/kilpailemaan suojelussa siinä, kuin hyvällä malillakin. Nämä kaksi rotua ovat kuuitenkin ne potentiaalisemmat rodut, joilla voi suojelua treenata ns. menestyksekkäästi. Muut vaativat jo lähestulkoon satumaista tuuria ominaisuuksissa.

Olen varma ja vakuuttunut, että sutta ja sekundaa, samoin kuin hyviäkin yksilöitä löytyy molemmista roduista (spk, mali) niinpä ihmettelenkin tätä rodun vaihtamistasi. Toki samaan soppaan kuuluu tietysti se kulttuuri sekä kaverit, joiden kanssa on treenattu.

Näkemykseni on se,että jos vaihdan rotua, niin vaihdan myös rotujärjestöä ja toiminta ympäristöäni. Minä en edes viitsisi ajaa "vanhoja kavereitani" tai itseäni siihen jamaan, jossa mittauttaisin kaverini/kaveruuteni vanhoihin spk-ystäviini uudella rodullani. Puhumattakaan, jotta alkaisin vanhaan ystävyyteen vedoten vaatimaan spl-veskaria treenaamaan uutta rotuani suojeluun. Minulle tämä on selkeä kokonaisuus, jossa rodun mukana tulee treenit rotujärjestössä ja ystävyys rodun parissa, muiden harrastajien kanssa. Jos taas rotu ei pystyisi antamaan niitä ominaisuuksia, joita koiraltani vaadin, olisin toki valmis vaihtamaan rotua ja koko siihen kuluvaa palettia. Ei tämän sen ihmeellisempää pitäisi olla, elämä tosin on valintoja täysi ja valinnat tuovat myös omat ongelmansa. Ehkä olisi syytä silloin miettiä mitä on saamassa, ja mistä on valmis luopumaan, koska kaikkea tuskin voi saada samassa paketissa.

Tämä toki on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, eikä varmastikaan ainut ko. asian tiimoilta.

T:Salkkis

[Veli Malo]

Joskus kauan sitten SPL loi maalimiesten koulutusjärjestelmän tukemaan saksanpaimenkoiran jalostusta. Malimiesten tarkoituksena oli toimia alaosastoissa saksanpaimenkoirien kouluttajina niiden rodunomaisiin kokeisiin, jalostustarkastuksiin jne.
Koiria treenattiin SchH- kokeeseen, jonka tarkoitus oli tutkia ja tuoda esiin saksanpaimenkoiran rotumääritelmän mukaisia ominaisuuksia. Vielä nykyisinkin SPL:n säännöt ja tätämyöten myös alaosastojen säännöt tukevat tätä tavoitteellisuutta.
Maalimiestemme koulutuksen vaativuus on kiistaton joka puolella maailmaa, en yhtäkkiä keksi muita maita jossa pätevöinti maalimieheksi vaatii niin paljon aikaa ja vaivaa sekä antautumista. Luulisi että tämä koulu olisi omiaan pitämään ainakin maalimiesten omistautumisen saksanpaimenen kehittämiseen ehdottomana ykkösasiana, mutta toisin on käynyt. Kilpailuvietti on ottanut omansa ja näinpä on joitakin maalimiehiä kääntynyt muihin rotuihin, lähinnä maleihin. Loistavasti maailmalla pärjänneet malimmehan ovat jo pitkään tehneet huikeita pistesaldoja kansainvälisillä areenoilla. Onpa kovin keskusteltu myös pistesaldoista malit versus sakemannit. Tältä näkökannalta on arvatenkin suuri kiusaus maalimiehelle lähteä "loistamaan" esim. juuri maliporukkaan, koskapa koulutustaso maalimiehenä on kiistaton valtti muiden rotujen puolella. Koskapa maalimiehet ovat tässä debatissa avainasemassa, asetankin heille kaikille omantunnon kysymyksen: Onko juuri Sinun sydämesi saksanpaimenkoiran kehittämisessä, siellä mihin Sinut on koulittu?

[Auli Impola]

Kari.. NIIIN samaa mieltä. Ystävyyssuhteet toki vois säilyä, mutta ei samalta pohjalta. Ei treenien muodossa, vaan niinkuin "normaaleilla" ihmisillä. Itse en voisi silti ikinä kuvitella vaihtavani rotua. Kaikki sakemannit eivät ole täydellisiä, mutta parhaita silti ; ))

Auli

[Mervi Niemi]

Sanavalintani oli ilmeisen huono ja ilmeisesti jollain tapaa vihjaileva, mikä ei ollut tarkoitus. "Erinäiset syyt" viittasivat henkilökohtaiseen elämäntilanteeseeni, jossa etsin lähinnä lenkkikaveria tai korkeintaan kansallisten lajien koiraa. Mielenkiinto ja kokeilunhalu suojeluun kypsyivät koiran kasvaessa ja elämäntilanteen pikkuhiljaa muuttuessa. Ei se mikään maailmanlopun tykki ole (eikä muuten malinoiskaan), mutta ei kai se rikos ole suojelua harrastaa vähän pienemmilläkin paukuilla ja opetella samalla paremmaksi kouluttajaksi?

Tarkoitukseni ei ollut asettua tähän julkiseen oikeudenkäyntiin, jossa arvioidaan juurin minun tai koirani kelpoisuutta lajiin tai moraalista oikeuttani rodunvaihtoon, vaan valottaa erilaisia motiiveja osallistua saksanpaimenkoiraliiton koulutuksiin.

mervi

[Kari Salkosalo]

Ei kait tämä mikään "julkinen oikeudenkäynti" ole. Ymmärän tilanteesi paremmin Mervi, kun hiukan valoitit asiaa enemmän ja toki suojelua voi opiskella muillakin kuin niillä "viimeisenpäälle tykeillä".