Ongelmia irrotuksessa

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Hanne Muurinen

Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Meillä on ongelmana irrotus. :? Kyseessä on reilu 15 kk:n ikäinen narttu, kovasti saalispainotteinen. Nyt tässä kevään mittaan on molari alkanut leikittää tyynyllä ja onpa se haukkukin sieltä saatu kaivettua. :) Mutta piru, kun ei irrota otettaan tyynystä! Taas tämä klassinen "Kyl se kotona osaa.", eli metsässä irrottaa kepeistä, sisällä irrottaa - mitä milloinkin sattuu suussa olemaan (sukka, kenkä jne., tykkää siis kannella), tottistreeneissä irrottaa patukasta/pallosta. Mutta purutyynystä ei! Tai jos irrottaa, mielellään nappaisi uudelleen kiinni. Tykkäisi kovin omia tyynyn oikein "kaapimalla" sitä mahansa alle.

Kertokee nyt viisaammat, miten saan irrotuksen malliin "IRTI" ja "plop" koira pudottaa tyynyn hamuamatta sitä enää?
Päivi Ollikka
Viestit: 268
Liittynyt: 25 Joulu 2007 19:46

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Päivi Ollikka »

Vaikea sanoa mitään näkemättä koiraa- mikä olisi paras tapa opettaa asia.
Maalimies ihan hommansa puolesta varmaan teitä neuvoo parhaiten. Jos jotakin jää epäselväksi niin lisäkysymyksiä kannattaa esittää - ja niin kauan ett homma on selvää kolmiossa ohjaaja-mm-koira.
Aika yleinen ongelma ja ratkaistavissa :tuki:
Tsemppiä :)
Avatar
Jenni Heikkinen
Viestit: 10
Liittynyt: 18 Tammi 2010 12:44
Paikkakunta: Keski-Suomi

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Jenni Heikkinen »

^^Saitkin vissiin viimeks treeneissä maalimieheltä vinkkejä. :)

Sama meillä oli Urmon kanssa viime talvena, aina irrotuksen jälkeen nokkimassa tyynyä. Meidän (mun) tapauksessa auttoi ainakin osittain nopeampi reagointi, ja lisää napakkuutta ja jämäkkyyttä ohjaamiseen. Omalla ohjaamisella sekä ehkä myös koiran kasvamisella se nokkiminen sitten loppui.
Hanne Muurinen

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Joo Jenni, hyviä neuvoja sainkin. ;) Totta on, että täytyy reagoida nopeammin ja paljon jämäkämmin. Huoh... No vaan niin nopee koira ja hidas ohjaaja. :lol:
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Tässäpä onkin maalimiehillä ja tietenkin myös ohjaajille pähkinä purtavaksi.

Kummanko ehdoilla koiraa viedään eteenpäin.

Maksimaaalisesti käyttämällä koiran resusseja vai ohjaajan resusseja.

Ensimmäinen vaihtoehto tuo yleensä niin paljon ongelmia, ettei koiralla koskaan ole tulosta.

Toinen vaihtoehto tuo yleensä sen tuloksen ja antaa omistajalle mahdollisuuden kehitty ohjaajana. Vaatii maalimieheltä paljon enemmän, kun ei voi viedä koiraa eteenpäin, kuin vain sen verran, että ohjaaja pystyy sitä tukemaan ja kouluttamaan.

Tärkeä on aina muistaa, ettei maalimies kouluta koiraa, vaan sen tekee aina ohjaaja. Maalimiehen tehtävä on olla avustajana tässä yhtälössä.


Maalimiehillä pitäisi pystyä olemaan vielä enemmän valtaa laittaa ohjaajat ajamaan jälkeä valmiimmaksi ja tottis hyvin kuntoon. Tällöin maalimiestenkin olisi helpompi avustaa itse C-osan koulutuksessa, kun koiralla ja ohjaajalla on muodostunut kyky lukea toisiaan A ja B osan harjoituksissa. Liian paljon meillä kentillä on C-osan harjoittelijoita, joita ei oikein kiinnosta A ja B osan saattaminen kuntoon. Tämä rasittaa maalimiesten jo muutenkin ylityöllistettyjä ryhmiä.

Maalimiestenkin tulisi pystyä olemaan myös objektiivisia siihen, mihinkä ohjaajan rahkeet riittävät. Mikäli ohjaaja pystyy viemään koiraa n.80 - 85 pisteen huitteilla eri osa-alueilla tulisi siihen tyytyä, eikä yrittääkkään ottaa pois mahdollisia virheitä, joita omistaja ei kuitenkaan jaksa/viitsi/osaa työstää koiralta pois. Tyydytään siihen, että suojelu on myös kiva harrastuslaji, eikä sitä tarvitse harrastaa verenmaksusuussa tähtäimenä mestaruustaso. Monella ei tänäpäivänä aika eikä rahatkaan riitä mestaruustasoiseen treenaamiseen. Mestaruustaso vaatii aivan erilaisen menttaliteetin kuin vain harrastaminen.


Tämä oli yleistä pohdintaa Hannen aloitukseen ei kannanotoksi Hannelle.

Riitta Vainiontaus
Ville Salmia
Viestit: 395
Liittynyt: 04 Joulu 2007 15:11

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia »

Riitta; meillä oli aikanaan jo 90-luvun alussa sellainen tapa että tarkistettiin treeniryhmän A-ja B- osiot pistokokeenomaisesti.Jos ei ollut edennyt, niin joutu tauolle puruista.Takaisin sit, ku pysty näyttämään et hommia oli tehty.
Toimi hyvin koska tuloksia tuli paljon. Luulis et ryhmässä olisi ollut suurta liikennettä pois ,mutta päinvastoin, ryhmä oli tiivishenkinen ja pysyi kasassa.

Mutta silloin moni muukin asia oli toisin,sekä hyvässä et pahassa. :?
Hanne Muurinen

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Hanne Muurinen »

Hyvä pätkä, Riitta. Ymmärsin kyllä sen yleiseksi pohdinnaksi. :wink: Sen verran täytyy tuosta tottiksesta sanoa, että sitäkin on tietystä vaiheesta eteen päin vähän hankala tehdä yksin. Meillä pitäisi tällä hetkellä olla se apuohjaaja katsomassa, että koira on seuratessa suora - itse sitä on vähän hankala nähdä. Tietty yksin voi treenata paikalla oloa, jääviä liikkeitä jne., mutta ainakin minulle on opetettu niin, että seuraaminen on kaiken perusta. Toki treeneistä pitäisi tehdä monipuolisia, joten varmaan välillä on ihan aiheellistakin tehdä jotain muuta, kuin seuruuttaa. :lol:

Tuon irrotuksen suhteen ollaan nyt siinä pisteessä, että jollei se ala kohta olla kunnossa, ei ole mitään järkeä jatkaa C-osan treenaamista (siis niin kauan, kuin irrotus ei ole kunnossa). Koiralla saalista riittää, eikä me nyt oikein edetä ilman irrotuksen hallitsemista. Riitta mainitsi noista tavoitteista, ettei ne kaikilla ole siellä mestaruustasolla. Voin avoimesti tunnustaa, että jos joskus saan tuon eläimen kanssa SchH1-tuloksen tehtyä, olen enemmän kuin tyytyväinen ja erittäin ylpeä itsestäni (sekä koirasta toki :wink: )! Jonkun mielestä minun ei ehkä kuuluisi em. lausunnon johdosta olla ollenkaan mukana suojelua treenaavassa ryhmässä (koska en tähtää mestaruustasolle), mutta so? Tämä on minulle harrastus, jossa haluan kehittyä koiraohjaajana ja oppia uutta. Tämä on aktiviteetti, jota harrastan käytössä olevien resurssien (aika, raha jne.) mukaan. Nälkä saattaa ehkä kasvaa syödessä ja sutsi ykkösen jälkeen saattaa olla haluja tehdä kakkonen ja kolmonenkin... Tai sitten ei. Tällä hetkellä tavoite on kuitenkin ykkösessä.

Olen lähdössä tänään maalle koirien kanssa vajaaksi kahdeksi viikoksi. Siellä on aikaa treenata tottista ja peltoja tehdä jälkeä. Lisäksi aika siellä toden näköisesti käy sen verran pitkäksi, että tulee tehtyäkin. 8) :lol: Seuraavan kerran, kun menen purutreeneihin, on irrotuksen oltava kuulemma kunnossa. :box: Wuaaah, melkoista ajatuksen virtaa, yrittäkää saada selko (ja löytää punainen lanka) näistä mun ajatuksista. :tuki:
Pirjo Niskanen

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Pirjo Niskanen »

Onneksi meillä on mahdollisuus suorittaa epäviralliset AB osakokeet, joilla voi ohjaaja itse mitata koiransa ja itsensä koekunnon sekä samalla saa maalimies päivityksen koirakon tottiksen ja jäljen taitotasosta.
Avatar
Jenni Heikkinen
Viestit: 10
Liittynyt: 18 Tammi 2010 12:44
Paikkakunta: Keski-Suomi

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Jenni Heikkinen »

^^Kyllä te sen irrotuksen saatte kuntoon. Hyvinhän teillä lähti jo näillä uusilla vinkeillä liikkeelle. :)
Päivi Ahola

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Päivi Ahola »

Hanne Muurinen kirjoitti:... Riitta mainitsi noista tavoitteista, ettei ne kaikilla ole siellä mestaruustasolla. Voin avoimesti tunnustaa, että jos joskus saan tuon eläimen kanssa SchH1-tuloksen tehtyä, olen enemmän kuin tyytyväinen ja erittäin ylpeä itsestäni (sekä koirasta toki :wink: )! Jonkun mielestä minun ei ehkä kuuluisi em. lausunnon johdosta olla ollenkaan mukana suojelua treenaavassa ryhmässä (koska en tähtää mestaruustasolle), mutta so? Tämä on minulle harrastus, jossa haluan kehittyä koiraohjaajana ja oppia uutta. Tämä on aktiviteetti, jota harrastan käytössä olevien resurssien (aika, raha jne.) mukaan. Nälkä saattaa ehkä kasvaa syödessä ja sutsi ykkösen jälkeen saattaa olla haluja tehdä kakkonen ja kolmonenkin... Tai sitten ei. Tällä hetkellä tavoite on kuitenkin ykkösessä.
Hyvä kirjoitus ja realiteetit tässä vaiheessa kunnossa sekä mietityt ja varmasti jatkossakin ja nostettavissa kun niitä onnistumisia ja sujumisia vaan kummasti alkaa osumaan kohdalle:).

Monella se tavoite on siellä mestaruustasolla ja sielläkin on eritasoja tavoitteille, ja huomaamaan joutuu että tavoitteet nyt oli.. :eek2: mutta tämä on rankka ja kova laji - niillä alemmillakin tavoitteilla ja tekemistä riittää.

Lajina ehkä vähän sokeutunut siinä mielessä että joskus tuntuu; että ei saisi olla aloitteleva ja iloita /pohtia niitä pieniä onnistumisia/ epäonnistumisia jotka väkisinkin ovat ihan eritasolla kuin pitkään tahkonneiden ... Omalla kohtaa todennut jo aikoja sitten että tähdet nyt vaan on niin päin että sitä vaan on alusta pitäen ollut lajia tukeva harrastaja - uskon että meitäkin tarvitaan .. rakkaus lajiin ja häntäkoiraan ja sen ominaisuuksiin on usein varmaan jopa kovempi.. sillä äkkipekan koira se vasta lujilla on:)... ja äkkipekka koiraa kouluttaessaan.. myös..
päxätökaikelviisii...ja sillai..
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Kirjoitan taas yleisellä tasolla, enkä taas kirjoita pelkästään Hannelle.

Kun tähdätään koe tuloksiin, eikä mestaruustasolle kannattaa ohjaajankin miettiä muutamia asioita
Mihinkä kommervenkkeihin minun taidot/viitseliäisyys/tai edes pitkäntähtäimen halu riittää.

On monelle äärimmäisen vaikeaa kouluttaa koiraa hihna toisessa kädessä (välillä kaksikin hihnaa eri kaulaimille), patukka tai pallo kainalossa ja vielä raippa toisessa kädessä rankaisemassa koiraa. Ole siinä sitten rento ja luonteva. Miettikää, jos kaikkien hilavitkuttimien käsittely ei tunnu luontevalta, olisiko paras antaa vain sen koiran hieman poikittaa ja ottaa riski, että teillä on" enää" 90 pistettä tottiksessa.

Olen monesti katsonut tätä jatkuvaa ohjajan ja koiran välistä konfliktia kentillä. Se harvoin johtaa hyvään lopputulokseen. Koiran jatkuva ohjaaminen ohjaajan äärirajoilla tai jopa sen yli ei tuota hyvää tulosta. Saattaa olla, ettei koira enää poikita, mutta muista liikkeistä ei sitten enää tulekkaan pisteitä kuin 85. Kaikki rento ilo koiran tekemisestä on tapettu ohjaajan jatkuvan epätoivon ja mielialavaiheluiden takia.

Puhukaa tuomareiden kanssa ja lukekaa ohjekirjoista kuinka paljon mikäkin virhe vähentää lopullisissa pisteissä. Tuumailkaa sen jälkeen haluatteko edes työstää koko virheen pois, vain osan siitä tai sitten annatte virheen olla ja jatkatte teidän vahvuuksilla. Näin myös kiireisten ihmisten harrastaminen säilyy mukavana ja tuloksia on kiva tehdä, kun ei tarvitse aina itkua ja hammastenkiristystä.

Kokemuksen myötä karttuu tietotaito ohjata koiraa. Mikään ei estä seuraavalla koiralla kilpailemasta, vaikka maailmanmestaruudesta. :voitto:
Tai sitten vain jatkaa harrastuspohjalta.

Riitta Vainiontaus
Ville Salmia
Viestit: 395
Liittynyt: 04 Joulu 2007 15:11

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia »

Pisteitä ei menetetä .....niitä kerätään.Suorituksen edetessä sinne ansaitaan lisää sitä mukaan ku liikkeen taso antaa myöten.
Juha Puurunen
Viestit: 604
Liittynyt: 04 Joulu 2007 08:30

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Juha Puurunen »

Juuri näin Ville :) Vaikka tässä nyt mennäänkin asian viereen, niin en malta olla kirjoittamatta. Ajatusmalli, jossa jokaisella on 100 pistettä suoritukseen lähtiessä, aiheuttaa suurimmat pettymykset. Kun ajattelee aloittavansa nollasta, niin jokainen ansaittu arvosana/piste tuntuu voitolta ja kannustaa tekemään lisää töitä. Tuomarikoulutuksessa painotetaan nimenomaan ansainta-ajatusta, minkä arvosanan koira suorituksestaan ansaitsee, ei sitä kuinka paljon pisteitä se tulee menettää mistäkin virheestä. Tuomarina usein törmää kysymykseen, kuinka paljon menetän tästä tai tästä virheestä. Vastaus on aina sama, en tiedä, ellei kyse ole niistä harvoista tapauksista jotka on erikseen mainittu koeohjeessa. Kokonaisuus määrittelee arvosanan ja arvosana pisteet.
Riitta Vainiontaus
Viestit: 234
Liittynyt: 02 Tammi 2008 20:39

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Riitta Vainiontaus »

Mielestäni on silti helpompi puhua pisteiden menetyksestä, jos jonkin virheen suo koiralle, kuin sen ettet nyt sitten ansaitse jotakin pistettä. Täydellinen suoritus on 100 pistettä. Jokainen suoritus täydellisenä on jonkin määritellyn pisteytyksen arvoinen. Hyvällä kokonaisuudella voi paikata joitakin suorituspuutteita. Yleiskuvalla on paljon merkitystä.

Kyllä jokaisella tuomarilla ja pidenpään harrastaneella on jonkinlainen käsitys siitä paljonko pisteitä menettää pienistä virheistä.

Valitettavasti heitto tuomaroinnissa on erittäin suurta. Toiselta saa samanlaisella suorituksella, jopa 10 pistettä vahemmän kuin toiselta. Ne ovat tuomarin omista mieltymyksistä kiinni.

Tärkein tuossa minun kirjoituksessa on lähinnä se, että iloitaan niistä koiran vahvuuksista ja vahvistetaan niitä edelleen. Puututaan virheisiin tai annetaan niiden olla, jos niitä ei osaa/halua/ tai viitsi poistaa. Ei se kokeissa käyntejä estä.

En tarkoita tällä sitä tietenkään, että kouluttamattomalla koiralla, joka riekkuu sinne tänne mentäisiin kokeisiin ja pilattaisiin muiden kokeet.

Uskoisin, että koulutusohjaajatkin pääsisivät helpommalla, kun ei tarvitsisi aina paapattaa niistä virheistä koirakolla, joita ei kuitenkaan niiltä koskaan työstetä kotona pois.

Mitä mieltä Ville ja Juha on itse,asiasta. Tulisiko osan harrastajista antaa vain joidenkin virheiden olla, jos niiden poistaminen tuntuu syystä tai toisesta ylivoimaiselta poistaa ja jatkaa harrastusta hyvässä porukassa, hyvässä hengessä omien tavoitteiden ja resussien mukaan?

Riitta Vainiontaus
Ville Salmia
Viestit: 395
Liittynyt: 04 Joulu 2007 15:11

Re: Ongelmia irrotuksessa

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia »

Vastaus esitettyyn kysymykseen.

No tietty pitää jatkaa harrastamista,mutta olen siltikin sitä mieltä, että nimenomaan virheiden kautta oppii paremmin ku menestyksen. Asennekysymys,siis kuinka suhtautuu kouluttamiseen ylipäätään.Jokaisella tietty jälleen valinnanvapaus.Mutta jos haluaa kehittyä ohjaajana, niin jokaista virheeseen kannattaa yrittää löytää ratkaisu. Ei silti kannata lähteä hulluna takomaan virhettä pois,vaan tekemisellä täytyy ensin olla jokin järkeistetty tarkoitus.Neuvoja saa varmasti kysymällä.Kohta on liiton kesäleiri, jonne kokoontuu iso määrä maan parhaita kouluttajia.Olen takuuvarma ,että jos kyseisen koiran kanssa menis sieltä kysymään apua,niin 2-3 päivää riittää. Ainahan se on veteen piirretty raja, kuinka koiransa kanssa tasapainottelee kun ongelmia kohtaa.Mutta ainoa varma asia tässä on se, että jos antaa jollekin virheelle periksi, niin ainakaan sitä nimenomaista asiaa ei opi kouluttamaan pois seuraavaltakaan.
Jokaikikinen kouluttaja /ohjaaja/kilpailija/maalimies törmää näihin ns. "käsittämättömiin ennalta-aavistamattomiin koulutusongelmiin".....kysymys on minusta vaan siitä, kuinka kova motivaatio on kouluttaa koiransa pois ongelmasta.
Sitten taas joku seuraamisen pieni poikittaminen ei ole edes vielä virhe verrattuna irroitusongelmaan, joka taasen on jo koko kokeen hylkäävä tekijä.On siis opittava tasapainoilemaan, ja tarkasteltava omaa koiran suoritusta kokonaisuutena.Se onkin vaan mun henk.kohtainen mielipide,kerran kysyit.
Itsekin taistelen jäljen kanssa, vaikka luulin, että tämä koira ei tee virheitä.Koira ei ole kunnossa mutta kaikkea sekään ei selitä.On uskallettava katsoa peiliin ,ja myönnettävä tosiasiat.Sitten koira kuntoon, ja uuteen hyökkäykseen. Ongelma on melko todennäköisesti sekoitus puolikuntoisuudesta ,ja liian vähästä ja lepsusta harjoittelusta.Koiran työmoraalia (painetta) ja viettiä pitää nostaa, vaikka sen terveeksi saisikin (jos saa).Tämä omakohtainen kokemukseni vain esimerkkinä siitä, että koirankoulutukseen kuuluu aina ongelmaratkaisua,se ei lopu ennen kun koira on haudassa.

Terv. Ville
Vastaa Viestiin