Osaisko joku auttaa!

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Erja Olla'n

Osaisko joku auttaa!

Viesti Kirjoittaja Erja Olla'n » 01 Syys 2003 15:52

Nyt kun on meillä pentu ollu t reilun viikon niin on ilmennyt eräs seikka joka on mielestäni aika paha :cry:

Ongelma on kolmivuotiaan pelko kpentua kohtaan.
Pentuhan tietysti puree ja roikkuu lahkeessa yms.
No, poika tietty yrittää juosta karkuun yms.
Poika ei uskalla koskea pentuun vaikka olen sanonut että kieltää ja jos ei muuten usko niin ottaa niskata eikä välitä vaikka pentu siinävaiheessa huutaa kun syötävä :roll:

Mikä nyt auttais tässä tilanteessa??

Poika on siis 3½ vuotias ja pentu nyt reilu 8 viikkoa vanha...

Seija Kulmala

Pentu puree

Viesti Kirjoittaja Seija Kulmala » 01 Syys 2003 16:09

Hei

Henkilökohtaisesti en suosittele että lapsia neuvotaan rankaisemaan pentua varsinkin kun kyseessä on vasta 8 viikkoinen pentu ja alle kouluikäinen lapsi. Koiranpennulla on vielä kovin hauras luusto ja lapsi ei aina osaa arvioida voimiansa taikka rankaisun tarvetta. Niskasta ravistaminen tai pennun selättäminen vain yllyttää pentua puremaan lisää, kiva leikki...

Mielestäni aikuisen on syytä puuttua tilanteeseen jos ja kun pentu puree (kuten pennut tekevät). Ehkä pahimman riiviöhetken päivästä pentu voisi viettää portin takana ja lapsi portin toisella puolella?

Pureminen loppuu aikaan, me käytämme siihen asti sisällä vanhoja kumisaappaita. Ei hullumpi idea vai mitä? :P

SK

Erja Olla'n

Re: Pentu puree

Viesti Kirjoittaja Erja Olla'n » 02 Syys 2003 08:39

Seija Kulmala kirjoitti:Hei

Henkilökohtaisesti en suosittele että lapsia neuvotaan rankaisemaan pentua varsinkin kun kyseessä on vasta 8 viikkoinen pentu ja alle kouluikäinen lapsi. Koiranpennulla on vielä kovin hauras luusto ja lapsi ei aina osaa arvioida voimiansa taikka rankaisun tarvetta. Niskasta ravistaminen tai pennun selättäminen vain yllyttää pentua puremaan lisää, kiva leikki...

Juu,siis ei se sitä ees selätettyä saiskaa! :roll:
Pentu painaa jo 10kg (eilen punnittiin) joten ei pojalla ois mitään mahiksia sitä selättää tai ravistella.On riittäny että ottaa vähän niskanahasta kiinni.Siis ei tartte ottaa kovaa kiinni ni se huutaa ku syötävä..
Kyllä siinä aina jäis poika toiseks jos selättämään yrittäis.
Pureminen loppuu aikaan, me käytämme siihen asti sisällä vanhoja kumisaappaita. Ei hullumpi idea vai mitä? :P

SK
Niinhän se on,mutta poika kun on paniikissa valmiiks alas tullessaan joka aamu ja hoidosta kotiin tullessaan on valmis paniikki päällä kun pelkää koiraa.Ei ole kivaa... :cry:

Mikael Väliheikki

Viesti Kirjoittaja Mikael Väliheikki » 02 Syys 2003 09:20

Meillä on 4 kpl panikoitsijoita ikävälillä 10 v.- 1,5 v. ja pentuja tulee tappavan tasaiseen tahtiin pitkin vuotta. Tarvitessa muksut pakenevat pakastearkun päälle istumaan tai omaan huoneeseen, pienin pelastetaan syöttötuoliin. Itse hoksasin aidata lapset olkkariin leluineen, jolloin pentu vipeltää muualla huushollissa. Aikanaan kun pennusta virta alkaa vähetä, lapset lasketaan vapaaksi :wink: . Kun lapset malttavat liikkua normaalisti käsiään heiluttelematta, pentukin pysyy rauhallisempana. Lisäksi olemme yhdessä leikkineet pennun kanssa sukanvetoa tms., jolloin muksut ovat oppineet kiinnittämään riiviön huomion itsestään juuri esim. sukkaan tai rättiin. Lattialla on sijoiteltuna erinäinen määrä vinkuleluja, puruluita ym., joita heitellään suuntaan B riiviön harhauttamiseksi. Niin, ja onhan meillä vielä ne sijaiskärsijät, sheltit.. ne kyllä osaavat irvistää ja näykkäistä takaisin tarvitessa.
Tsemppiä, jo vuoden kuluttua kaikki näyttää huomattavasti kirkkaammalta.. :wink:

t. Mamiwäli

Erja Olla'n

Viesti Kirjoittaja Erja Olla'n » 02 Syys 2003 09:31

Mikael Väliheikki kirjoitti:Meillä on 4 kpl panikoitsijoita ikävälillä 10 v.- 1,5 v. ja pentuja tulee tappavan tasaiseen tahtiin pitkin vuotta. Tarvitessa muksut pakenevat pakastearkun päälle istumaan tai omaan huoneeseen, pienin pelastetaan syöttötuoliin. Itse hoksasin aidata lapset olkkariin leluineen, jolloin pentu vipeltää muualla huushollissa. Aikanaan kun pennusta virta alkaa vähetä, lapset lasketaan vapaaksi :wink: . Kun lapset malttavat liikkua normaalisti käsiään heiluttelematta, pentukin pysyy rauhallisempana. Lisäksi olemme yhdessä leikkineet pennun kanssa sukanvetoa tms., jolloin muksut ovat oppineet kiinnittämään riiviön huomion itsestään juuri esim. sukkaan tai rättiin. Lattialla on sijoiteltuna erinäinen määrä vinkuleluja, puruluita ym., joita heitellään suuntaan B riiviön harhauttamiseksi. Niin, ja onhan meillä vielä ne sijaiskärsijät, sheltit.. ne kyllä osaavat irvistää ja näykkäistä takaisin tarvitessa.
Tsemppiä, jo vuoden kuluttua kaikki näyttää huomattavasti
kirkkaammalta.. :wink:

t. Mamiwäli
NO, meillä ei tota ongelmaa sentään oel.Meillä pojat asuu yläkerrassa ihan kahestaan.Vessaan ois vaan kiva välillä päästä :wink:
Ja ulos yms.
kuten syömään :evil:

Kyllä meilläki on enne nollu pentuja (kaks pentuetta olen kasvattanu) mutta sillon ei ollu lapsia :? :?

Eija Simola

OSAAKO JOKU AUTTAA

Viesti Kirjoittaja Eija Simola » 02 Syys 2003 11:36

:rolleyes:

Meilläkin on kaks´poikaa, ikä nyt 6 ja 8-v., mutta kun eka saku tuli taloon pari-kolme vuotta sitten oli aika opettaminen ettei pennun läsnä ollessa kannata juosta ainakaan karkuun, ettei huidota käsillä kun heinämies.

Mutta nyt kun tänä kesänä tuli 2 uutta pentua niin pojat on kuin ei ikinä näitä ongelmia olisi ollutkaan meidän perheessä. :P

Mutta aikaisemmin pyrimme olemaan mahd. paljon samaan aikaan poikien ja pennun kanssa, ja näin opettaa molempia, siis penuta että poikia, miten "pitäisi käyttäytyä". Ja kyllä se pentukin pikku hiljaa huomasi että " hei, noiden kanssahan voi leikkiä tai niiltä voi kerjätä ruokaa tai saada rapsutuksia".

Ollaan myös järjestetty portti eteisen (aika iso) ja olohuoneen välille sekä eteisen ja keittiön välille. Tällä järjestelyllä on saatu rauhoitettua sekä pentujen että lasten menoa. Siis ei tule ympäri-talon-juoksukilpailuja kummallekaan osapuolelle.

Mutta ymmärän että tilanne tuntuu tosi vaikealta kun pieni lapsi "pelkää" ja kun se pentukin voi vähän "pelätä" lasta. :shock:

Mutta ei muuta kuin tsemppiä!
Tästä tosin ei tainut olla kovinkaan paljoa apua sulle :wink:

Sanna Immonen

Viesti Kirjoittaja Sanna Immonen » 02 Syys 2003 21:50

Meillä on 3 lasta, 1v10kk napataan syliin tarpeen vaatiessa, 4v ja 7v osaavat jo kiinnittää penskan huomion sille sallittuun riepuun tms. Alussa pentu oli ihan tyhmä koira joka puree koko ajan :lol: mutta kun vaan jaksoi (ja edelleen jaksaa...) selittää miksi ja miten jne... niin voi sitä iloa, joka lasten naamalla näkyy kun he huomaavat että täähän toimii!! Nyt mukulat "kouluttavat" omia kavereitaan :roll:

Ville Salmia

lapset ja koirat..........

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia » 08 Syys 2003 18:54

Meillä on ollut paljon koiria (osa läpikulkumatkalla) ,ja vanhimmat pojat ovat jo 14 ja 17.Nuorin on 8 ja kasvoi aikoinaan vanhan kisakoirani kanssa ,paita ja perse.Opetteli kävelemään koiraan tukien jne..
Jokainen koira on jo pienenä opetettu ettei lapsia purra.Jos koira ei kykene sitä oppimaan niin se vaihtaa osoitetta.
Meillä on kerrottu pennulle kun se ns. älytön ja kova pureminen alkaa että nyt se muuten loppui ennenkuin ehtii edes alkamaan.Niskasta salamannopea ravistus ja tiukka EI!! Sit heti leikkiä muilla esineillä perään.Jos koira menettää siitä toimintakykynsä loppuelämäksi,niin oliko sillä sitä alunalkaenkaan?No,ainakaan se ei siinä tapauksessa ole meidän koira.Mulla tulee koiria olemaan jatkossakin paljon (nimenomaan pentuja),ja niiden on vain se kestettävä.Meillä siis koirat ei saapurra perheenjäseniä.
Olen mustavalkoisen koulutuksen kannalla ja se alkaa jo pennusta.
Eihän se tietenkään mieltäylentävää ole pentua ravistaa,mutta kahdesta pahasta valitsen sen vähemmän pahan.

Mika Riikonen

Viesti Kirjoittaja Mika Riikonen » 10 Syys 2003 10:58

Olen samaa mieltä kuin Ville, ei se pentu siitä pilalle mene jos sille asettaa selvät rajat.
Niskasta kiinni ja tiukka ravistus. Ehkä ei toimi ekalla kerralla mutta muutaman toiston jälkeen toimii.(Ja jos ei toimi niin ravistelu on ollut liian tehotonta).
Ja muista jos se näykkäsee viikon päästä uudestaan edes vähän, sitä ei saa katsoa sormien välistä.

Lari Luoma

Viesti Kirjoittaja Lari Luoma » 10 Syys 2003 11:04

Meillä 5-vuotias tyttö juoksi alussa karkuun ja tottakai pentu oli heti perässä näykkimässä. "Koulutin" sitten lapsen leikkimään pennun kanssa pennun leluilla. Neuvoin, että ei saa juosta ja pitää niin kovaa ääntä koko ajan. Tyttäreni ihme kyllä oppi ja nykyisin (koira on nyt 10 kk) leikkii koiran kanssa jopa parikin tuntia yhteen menoon ilman mitään ongelmia ja molemmilla tuntuu olevan kivaa. :)

Jos lapset haluavat leikkiä rauhassa, kannattaa koira ja lapset eristää eri tiloihin.

Erja Olla'n

Viesti Kirjoittaja Erja Olla'n » 15 Syys 2003 08:47

Lari Luoma kirjoitti: Jos lapset haluavat leikkiä rauhassa, kannattaa koira ja lapset eristää eri tiloihin.
Juu,eri tiloissa on.Pojat yläkerasas ja koirat ja vanhemmat alakerrassa.Muta lähinnä tää "ongelma" onki ulkona kun kaikki juoksee joka suuntaan yms...

5 vuotias kyllä jo ymmärtääki paremmin kun 3 vuotias ja on isompikokonenki.
Taas meni yhet kousut pojalta rikki viikonloppuna. :roll:

Jyrki Jalassuo

Lapset erityissuojeluun....

Viesti Kirjoittaja Jyrki Jalassuo » 24 Syys 2003 18:44

Koiran isännän tai emännän tulee osoittaa pennulle lapsen olevan lauman johtajan erityissuojeluksessa. Pennun tulee oppia, että lasta ei vahingoiteta missään tilanteessa vaan pentu väistää lasta kuten laumanjohtajaa. Laumanjohtajan tulee opetella tuntemaan pentu niin että osaa laittaa rajat toiminnalle pennun vaatimalla kovuudella, ei liikaa ei liian hellästi... Meidän lapsi on tosin vielä konttausiässä, mutta 5kk Simo-pentumme on oppinut säännöt melko nopeasti ja nykyisin heidän yhteiselämänsä on nautittavaa katseltavaa. Koiran koulutus taitaakin olla ollut helpompaa kuin lapsen tulee olemaan :roll: . Mielestäni on hyvä aloittaa siitä että lapsen lelut ovat lapsen omia, niihin ei pennulla ole asiaa... mutta taasen pennun leluja lapsi voi huoletta ottaa ja tarkastella, jonka jälkeen pentu saa ne takaisin... Puremisen/ näykkimisen suhteen mielestäni kannattaa noudattaa alusta alkaen nolla toleranssia :!: , kun on kyse lapsesta... Auttaisikohan lapsia jos he saisivat osallistua pennunhoitamiseen tilanteissa joissa selkeästi aikuisella on kontrolli pentuun (kynsienleikkuu tai korvien putsaus?)? Oman lapsen suhteen pennun opettaminen on ollut mielestäni helpompaa kuin vierailevien lasten, "jotka ei kuulu laumaan...".

t. Jyrki

Kristiina Uusivirta

Viesti Kirjoittaja Kristiina Uusivirta » 28 Syys 2003 20:52

Sun pitää pitää huoli siitä, että lapsen ei tarvi pelätä koiraa ja ettei mitään pääse tapahtumaan! Se on kurjaa, jos karkuun pitää juosta:(

Auli Impola

Viesti Kirjoittaja Auli Impola » 07 Loka 2003 12:40

Mulla ei ole lapsia, mutta kavereiden lapsukaisia olen paljon katsellut. Monissa perheissä yritetään 8 - 10 viikkoiselta pennulta vaatia, että ei juokse kirkuvan ja käsiään heiluttavan lapsen perässä. Usein lapsi käy tökkimässä pentua silloinkin, kun se olisi rauhassa. Pentu riehaantuu ja vanhemmat komentavat pentua. Tämä on musta hemmetin väärin.

Lapselta, joka ymmärtää puhetta, voi vaatia enemmän kuin pieneltä koiran pennulta. WäliMamman ja Mikaelin lapsia seuratessani, heille oli tämä tehty selväksi. Lapset pitää opettaa, että koiran edestä ei lähdetä juoksemaan ja kirkumaan. Kun lapset leikkivät rajummin leikkejään, koirat voi sulkea tarhaan tai vaikka boxiin. Tai laittaa sinne aidan taa. Väliheikkien lapset kohtelivat pieniä pentuja rauhallisesti ja hellästi.

Valitettavasti lapset ovat usein julmia eläimille. He tekevät pahojaan, kun aikuisten silmä välttää. Koira saa siitä aina syyn, koska jokainen ihminen rakastaa lapsiaan enemmän kuin koiraansa. Minun mielestäni olisi kuitenkin lapsen oman kasvamisen kannalta tärkeää, että lapselle opetetaan ,miten eläintä pitää kohdella. Kun minä olin pieni, isäni opetti, että pennun pitää antaa olla rauhassa, kun se nukkuu tai syö. Selkäsauna olisi tullut, jos koiraa olisi kiusattu. Se on mielestäni oikein. Kun lapselle opetetaan, miten koiraa pitää kohdella, se oppii myös kunnioittamaan paremmin muita ihmisiä.

Eli, jotta pojan ei tarvitsisi pelätä koiraa, erota heidät toisistaan siksi aikaa, kunnes pentu vähän rauhoittuu. Opeta samalla lasta kohtelemaan koiraa oikeudenmukaisesti. Muutaman kuukauden kuluttua ongelmat ovat hämärä muisto vaan.

Terveisin

Auli

Satu Baggström

Viesti Kirjoittaja Satu Baggström » 08 Loka 2003 08:52

Meillä kaksivuotias touhuaa täysillä koirien ja pentujen kanssa jokapäiväisessä elämässä.Poikamme leikkii pentujen kanssa rättileikkejä,harjaa isoja koiria,vie ruokakuppia jne.
Ja onpa alkanut viemään makkaroita nurmikolle,hän treenaa... :)

Alusta asti olemme koettaneet tehdä ns. pelisäännöt niin pojalle kuin koirille.Koiria ei saa kiusata,hellästi kohdellaan ja koirat taas osaavat pihalla varoa lasta juostessaan.
Jos pennun/pentujen meno yltyy mahdottomaksi,niin lapsi "suojaan". Samoin kun lapsi juoksee ja vimmaa ei syytä laskea pentuja sekaan.
Kummallakin on "oma reviirinsä" ja sitä kunnioitetaan puolin ja toiisin.

Huomaa kuinka tärkeitä koirat ovat lapselle,ollessamme reissussa koiran kanssa ja lapsi oli mummon hoteissa,palatessamme hän juoksee vastaan ja huutaa onnellisena "meidän saga tuli" ja halaa sitä,sen jälkeen vasta vanhemmat saivat huomiota :D

Mielestäni kun lapsi saa osallistua koiran hoitoon se oppii käsittelemään luontokappaletta luontevasti ja eläinkin huomaa että lapsi kuuluu laumaan.
Hiljaa hyvä tulee...

Vastaa Viestiin