Omalla kohdallani se paras tapa on yleensä ollut totaalinen piiloutuminen. Tämä on täytynyt aina tehdä hyvissä ajoin ennen kehään menoa. Jos missään vaiheessa koira näkee minut kehän laidalla, se aivan varmasti kauhoo siinä kohdassa joka kierroksella jalat umpiristissä. Lopulta vasta siinä vaiheessa, kun koiraa alkaa "tympimään" koko touhu (jos kehässä menee kauan ja näin pääsee käymään), juoksentelen koiran edellä kehän ulkopuolella ja tarvittaessa kutsun koiraa.
Tuomarit ovat poikkeuksetta lähes aina erilaisia. Jokaisella on oma näkemyksensä, mutta silti heillä on perustanaan se rotumääritelmä. "Tiukkuudesta" en nyt ihan tiedä, mitä sillä haet, mutta eihän tarkoitus olekaan, että arvosteltiinpa ulkomuotoa tai koiran koesuoritusta, että löysäillään. Saat koirastasi realistisen arvostelun, joka kertoo paitsi itsellesi myös kasvattajallekin paljon.
Eikä siellä näyttelyssä itsensä nolaamista tarvitse pelätä. Mukava ja avartava kokemus se pääosin on (jos ne toisinaan sattuneet huonot säät unohdetaan) ja siellä pääsee tutustumaan sekä ihmisiin, että toisiin koiriin.
Mukavaa kunnonkohotustreeniä teille ja tsemppiä tulevaan näyttelyyn!