Rohkeuskoekoulutusta

[Rautiainen Sirpa]

Ei meilläkään yhtään koiraa treenata saman kaavan mukaan, koska mukaan mahtuu hyvin erilaisia koiria ja ohjaajia, on aloittelijoita ja vähän pitempään harrastaneita ja kisanneita ja koiran/ohjaajan mukaan koulutusohjaaja sitten neuvoo...ja se on muuten taito sekin... ja meillä ainakin uuden tulokkaan pyydetään aina ensin kertomaan miten reenaa ja näyttämään myös mitä koira osaa... eikä koulutusohjaaja ole se joka päättää miten koiraa reenataan, vaan hän on se oikeaan suuntaan ohjaaja, käskee miettimään voisiko asioita tehdä toisin, ohjaaja itse on aina loppupeleissä vastuussa siitä koirastaan ja omasta reenistään.

Mullakin lähipiirissä vanhoja batuja, jotka harrastanut vaikka mitä koirillaan aikojen alusta, mutta ei niidenkään neuvot sulje pois niitä hyviä neuvoja mitä olen eri koulutusohjaajilta saanut

Ja BH nyt menee heittämällä keneltä vaan, eihän siihen tänä päivänä kovin kummosia vaadita kun ei ole sitä ampumistakaan... Mutta kukin tyylillään

Sitä en vaan siedä, että koulutusohjaajia mollataan, vaikka tekevät saksanpaimenkoiran eteen ilmaista työtä ja ovat monelle aloittelijalle ja harrastajallekin kullanarvoisia apuvälineitä... aina ei vaan kaikkien kemiat natsaa ja sille taas ei sitten voi mitään...

Ja matka koulutusohjaajaks on pitkä ja kivinen, ihan niinkuin maalimiehilläkin... Mä ainakin nostan hattua kaikille koulutusohjaajille/maalimiehille, jotka jaksavat vuodesta toiseen tehdä työtä tämän ihanan rodun eteen, kaikesta epämukavasta huolimatta...

terkkuja sirpa

[Joanne S A Vähämaa]

Oppilaaksi soveltuvalla henkilöllä tulee olla seuraavat ominaisuudet:
- Oppimishaluinen ja -kykyinen
- Ryhmätyöskentelykykyinen
- SPL-henkinen
- Vähintään BH-koe suoritettu hyväksytysti itse kouluttamalla koiralla
- Koulutusohjaajaoppilaan tulee omistaa tai ohjata saksanpaimenkoiraa koulutukseen hakeutuessaan

On muuten ihan helvetin kivinen tie Noilla ehdoilla määkin pääsisin koulutukseen. Paitsi että en oo ryhmätyöskentelykykyinen kun soitan suutani jatkuvast

Ja siitä BH:sta. Sen ei ollut tarkotus olla mikään meriitti "olkaa te hiljaa kolmosen suojelukoirienne kanssa, ON MULLAKIN BH!!" Vaan voin edelleen jatkaa tarinaa. Koulutusohjaajan mielestä koira ei seurannut tiiviisti, vaan oli kokoajan vähän edellä tai vähän jäljessä. Mikä piti täysin paikkansa. Mutta koska kyseessä oli VAIN BH, en näe tarvetta ruveta puuduttamaan vähän reilu vuoden vanhaa koiraa tottikseen, hinkkaamalla pieniä yksityiskohtia. Mun mielestä tuon ikäisen koiran kanssa on tärkeintä että sillä pysyy mielenkiinto yllä. Niitä asentoja kerkee hiomaan myöhemminkin. Pääasia on kai kuitenkin saada kokeesta hyväksytty. Ainakin mun arvoilla. Mut jos kentän lähtökohta on se että BH-kokeeseen menevän koiran tulee käyttäytyä kun kolmosessa kisaavan, niin sillon mä katson että sieltä saatavat ohjeet ei anna mulle mitään. Hatun nosto heille koulutusohjaajille jotka oikeesti on päteviä ja näkee koirasta ja ohjaajasta mitä ne tarvitsee, valitettavasti joillekin on vaan tärkeämpi se titteli "Koulutusohjaaja", kun tittelille tarkoitettu toiminta. Näin se vaan on ja se on fakta. Samaa löytyy myös maalimiehistä. Kaikki ei yksinkertaisesti osaa lukea koiria vaikka olis omillaan tehnyt mitä suorituksia.

Mutta en yleistä! Jotkut ostaa Bemarinkin ihan oikeesti vaan ajoon

[Rautiainen Sirpa]

Melkein kuka vaan pääsee koulutukseen, mutta matkalla tippuu moni pois, osa siksi ettei jaksa ja osa varmaan siksi ettei oikeasti sovellu tehtävään vaikka halu olisikin kova tai sitten vaan huomaa ettei se koulutusohjaajana toimiminen sitten olisikaan se oma juttu... en oikeesti usko, että kukaan lähtee koulutusohjaajaksi/maalimieheksi pelkän tittelin vuoksi... mä ainakin uskon, että kaikilla tehtävään rupeavilla on voimakas halu viedä saksanpaimenkoiraa eteenpäin maailman parhaana rotuna

Ja tosta BH:sta mä taas ajattelen asian niin, että kun tekee pohjatyön eli sen BH:n hyvin on siitä paaaaaljon helpompi jatkaa eteenpäin, eikä mulla ole hinkua viedä koiraa edes siihen BH kokeeseen heti kun sallittu ikäraja ylittyy, mä vien sitten kun osaa sen verran, että olen itse tyytyväinen, meni siihen sitten kaks tai kolme vuotta.... eipa tartte sitten jatkossa korjailla niin paljon virheitä, koska niitähän tulee kaikille jatkossakin, kun koirahan on kuitenkin elävä olento ja huonoja päiviä on niin koirilla kuin ohjaajallakin... mutta jos se pohjatyö on tehty huolella pääsee huomattavasti helpommalla jatkossa

Mulla ei ole kolmosen suojelukoiraa ei edes ykkösen suorittanutta, kansallisia lajeja olen kyllä suorittanut ja AB kokeita, joten ei osunut eikä uponnut

Terkkuja sirpa

[Ville Salmia]

Joanna...on se kuitenkin niin että jos ei osaa koiraa lukea..niin ei sillä kovin kummoisiin suorituksiin koiranohjaajanakaan yllä. Riippuu tietty siitä mitä pidetään "hyvänä" ja mitä "huonona" suorituksina. Ja yhtä tärkeää on ,että koira pystyy lukemaan ohjaajaa /maalimiestä.
Ei koulutusohjaajakoulutus eikä maalimieskoulutus vielä itsessään mitää tuloksia takaa.Mutta esim. maalimieskoulutuksen käyneitä Suomen - ja Maailmanmestareita on kyllä kieltämättä aika paljon.Joten jokin taika siinäkin koulutuksessa on.Siitä taasen, että mikä on kunkin kursseille osallistujan motiivi voidaan olla montaa mieltä. Mä en enään usko ,että kaikki maalimieskoulutukseen nykyään osallistuvat olisivat puhtaasti rodun asialla.Eiköhän suurin osa kuitenkin ole omalla asialla.
Mutta jos Joanna mielestäsi saavutat itsellesi ja koirallesi riittävän osaamisen tason omilla keinoillasi, niin mikään taho maailmassa tuskin sulta evää oikeuttasi harrastaa haluamallasi tavalla.Ei edes SPL.

Sen pituinen se.

[Joanne S A Vähämaa]

Totta. Helpompihan se on jatkon kannalta ettei tarttis enää tottista opettaa kisavaiheessa, vaan vois keskittyä muihin osuuksiin ja ottaa tottista vaan sit muistutus mielessä. Mutta on myös kiva saada se BH pois alta että pääsee sitten reenaamaan jotain muuta. Sehän on vallan kokeen vaativuustasosta kiinni mitä koiran pitää osata, ja mulla on ollu tapana edetä sen mukaan. Ja mun koiran koulutus on melko suurpiirteistä puuhaa, paskan lappamisen, remontin, lapsen hoidon ja maatilatöiden välissä. Keskityn sit niihin yksityiskohtiin kun on aikaa ja kiinnostusta Mutta kukin tyylillään, ja eikös se lopputulos ole se ratkaseva. Tää keskustelu menee nyt taas vähä ohi aiheesta Mutta kuten jo aikasemmin sanoin, en toki moiti kuin yksilötasolla, niitä yksilöitä vaan on sattunut omalle kohdalle ja tuttujen kohdalle valitettavan monta

[Joanne S A Vähämaa]

Eheeei. Kyllä valtaosa mun keinoistani on muilta lainattuja. Kiitos kouluttajilleni jotka ovat aina lähellä puhelinta Muista asioista olen Ville sun kanssa hyvinkin pitkälti samaa mieltä. Kyllä joskus kuitenkin tuntuu että ne tittelit on joillekin vaan niitä "munan jatkeita" alasta riippumatta. Ja tiedän ihmisiä jotka on ihan oikeesti päteviä eläinten kanssa. Enkä väitä etteikö edellisissä teksteissä mainitutkin olisi, mutta se on sit eriasia tulla toimeen ihmisten kanssa ja antaa palautetta oikealla tavalla eri persoonille. Ei vaadi tosiaan pelkkää koiranlukutaitoa, ja suurimmaks osaksi koulutsohjaajien koulutus on kuitenkin ihmisten koulutusta. Kuten tuolla jossain aiemmin joku mainitsi että ei pidä ottaa nokkiinsa k.o:n sanomisista. Eli pitäiskös sitten koulutusohjelmaan lisätä joku "ilmaise itsesi oikein"-osio, kun nyt tuntuu kovin moni kuitenkin kiertävän kaukaa näitä alaosastoja ja koulutuksia, eikä se nyt aina voi olla kiinni koiranomistajien ahdasmielisyydestä.

[Birgit Johansson]

Nii, mun kokemus aikoinaan koulutusohjaajahommasta on, et osa ihmisistä on kovin, kovin herkkänahkaisia niiden sessujensa suhteen, osa taas ei todellakaan jaksa nähdä niin paljon vaivaa, mitä oikeasti tavoitteellinen kisailu/koulutus vaatisi. Mut itse vaatia monenlaista kyl osataan (aika pirunmoisesti sanottu). Vain pienestä osasta, ehkä se on se kolmannes, tulee niitä hommalle sydämensä menettäneitä ja heissä lienee sitten se harrastuksen tulevaisuus, he ovat niitä, jotka toivovatkin, että virheistä sanotaan, jotta voivat edistyä. BH-kokeesta kansallisten puolelta löytyy juu, tuomaraeita et läpi menee, vaiks koira ois metrin siellä tai täällä. Otetaan vissiin tosissaan se, et kyse on hallinnasta ja riittää, kun koira ei suoranaisesti sentään karkaa. Mut, sitten kun ruvetaan oikein kisaamaan, ni se kisa, koko kisapäiväkin on erilaista, se on ihan eri juttu kun harjoitukset kotona ja toisinaan siellä kotikentälläkään, siinä on useampi sunnuntaitreenari ollut sitten ihmeissään. Tietty, kansallisella puolella löytyy aika monen kirjavaa tuomaria niissä luokissakin, tai on ainakin ennen löytynyt. Mä en kyl kauheasti ehkä puhuisi vielä BH:n osalta heittämällä läpimenosta, koiralla, jolla koulutus on aloitettu kuukausi ennen ko koetta.. sopii tyyli kyl vissiin niihinviimevuotisiin rohkeuskoevideoihin, mitä saatiin kaikki pällistellä ja kummastella. , näinpä sainpa tämän liitettyä takaisin aiheeseen.

[Joanne S A Vähämaa]

No se BH meni heittämällä läpi. Ainakin kun vertaa muihin osan ottajiin. Jos BHn tarkoitus on varmistaa että koirakko on valmis lähtemään reenikentälle aiheuttamatta kenellekään mitään vahinkoa, niin kyllä, läpi meni ja HEITTÄMÄLLÄ. Läpi meni myös paljon huonompia. "Poistuakseni taas aiheesta"

[Maaret Guldbrand]

Itse aiheesta "Rohkeuskoekoulutus" sen verran että niin kauan kuin muistan .....suurinpiirtein 1980-luvulta eteenpäin on aina löytynyt
ns. "koottuja selityksiä" sille miksi rohkeuskoe on ollut näyttelypainoitteisille harrastajille kuuma peruna.....maalimiesverkosto on
liian harva, välimatka maalimiehelle liian pitkä yms.....seli.....seli!

Nyt SPL olisi satsannut aiheeseen täysillä...ei sopinut nytkään...taas löytyy kapallinen tekosyitä miksi ei ....
"kapallisesta" tulee väistämättä mieleen kun Viitalan Lasse oli SM-kokeessa Amijas Dikon kanssa ...lähetti koiran ns. pitkään pakoon
ja huusi maalimiehelle: "Pysähtykää tai muuten on housuissanne kapallinen umpipaskaa"!!!! ....ja varmaan olisi ollut! (taisi olla Kurikassa ja tuomari Saksasta ..hymyili vain))

Herätkää näyttelyväki!!!!

[Joanne S A Vähämaa]

Niinpä.

[Birgit Johansson]

Jos BHn tarkoitus on varmistaa että koirakko on valmis lähtemään reenikentälle aiheuttamatta kenellekään mitään vahinkoa,

No, silloin kun kävit sitten kentällä, ni kerroitko koulutusohjaajalle/ille tämän tavoitteesi?

[Päivi Ahola]

Ei liity varsinaiseen aiheeseen mutta noihin mutkiin matkan varrelle..

uuden ihmisen tullessa kentälle - on hänen vaikea useimmiten asettaa tavoitteita. Kuva siitä miten koiran tulee toimia tai mikä on se ihanne ei voi mitenkään olla rakentunut vielä. Koulutusohjaajan tai kentällä kokeneemman roolissa tönöttävän yksi vaikeampia tehtäviä on kyetä lukemaan sitä ihmistä joka sen koiransa kera siellä seisoo ja alkaa yhdessä rakentamaan sitä koiraa ja ohjaajaa.

Tuntosarvet kohollaan lähdetään rakentamaan uuden oppijan käsitetasoja.. opastetaan mistä löytyy tietoa. Harjoisustaso pidetään oikealla tasolla, riittävän yksinkertaisena sillä siitä se lähtee niin kokeneen kuin kokemattomankin ohjaaminen.

Koiranohjaajalla on vastuu mutta itse olen sitä mieltä kun ohjaan toisia että se suurempi vastuu omalla tavallaan on minulla ohjaajana; saada aikaan ymmärtämistä asioiden suhteen, ruokkia sitä orastavaa halua kouluttaa koiraa ja pikkuhiljaa luotsata ja antaa niitä mielikuvia mitä se kouluttaminen on ja miten niihin tuloksiin päästään. Tukea niissä vastoinkäymisissä.. niitä tulee ja paljon..

Peloittava kohdattava on uusi erittäin tavoitteellinen ohjaaja joka haluaa päämääränään huippusuoritus koiran ja suoritukset ja haluaa sitä ja tätä.. ja on jo vahvat käsitykset tietyista asioista. Miksi vaikea, koska useimmiten siinä kohtaa koulutusohjaajan vaativin tehtävä on tuoda ja siirtää niitä tavoitteita realistisemmalle tasolle. Vaikeaa koska siinä kohtaa usein tarvitaan nimenomaan realismia tuotava ohjaajan taitoihin ja kykyihin sitä asiaa kohti - ja ohjaaja joutuu ymmärtämään että koirankoulutus ei ole sitä että on päättänyt tehdä kaiken oikein... vaan se kaikki on opittava monen epäonnistumisen kautta.. eli pelkkä voimakas halu ei riitä.. vaan on oikeasti tehtävä ja tehtävä ja nöyrryttävä, sillä siitähän koiran koulutuksesta on kysymys.. nöyryydestä.

Analysoiva positiivinen asenne uutta ihmistä kohti on melkein ainut tie.. ja kun tutuksi tullaan niin sitten avata siihen se ei niin positiivinen korjaaminen..

paxa

[Milko Naumanen]

Tää on vähän niinkuin työelämä,jos saat negatiivista palautetta niin tuntuu pahalta ja jos postiivista niin on voittajan meininki.

Jos kaikki oltais avoimia ja osattais ottaa palaute avoimesti vastaan,niin se negatiivinenkaan ei kuulostais aina vitt*ilulta.

Vaikeaa,muttei mahdotonta.

Esim, jos joku sanois kentällä että: "Naumanen kouluta sitöä koiraas ja mieti mitä vit*ua ole tekemessä" niin että se olisi hyökkäys minua/koiraani kohtaan vaan että kerrotaan,että A:et ole tehnyt kaikkea sitä mitä voisit ja B: Katso peiliin ja etsi sieltä syyllistä.

Aika harvalle on merkitystä mikä koira sulla on oo mistä se on hankittu,jos teet työtä ja yrität parhaasi,se on tärkeintä.

Vaikka koirasi oli maailmanmestarin sukua,mutta en tee mitään duunia koulutuksen eteen,niin tekosyitä on turha keksiä.

Työelämässä on aivan sama ilmiö,jos arvostelet jonkun työtä,niin et arvio työtä vaan tekijää,vaikka jokaiselle meistä tulee joskus se huono päivä ja kaikki menee vituik*i.

[Päivi Ollikka]

OT:
Kyllä sitä vähän täytyy kestää
Aikoinaankun ratsastin niin oppi kuulemaan kaikenlaista. Kaverilleni huudettiin Saksassa, että mitä sä ratsastat siellä kuin vanha emakko. Kaveri ei osannut saksaa niin toiset käänsivät sen hiukan parempaan muotoon
Jogilla kun oltiin niin suojeluharkoissa se huutaa: Eiiiiii noin nopeasti kävelyä. Sitten kun yrittää kävellä hitaammin niin tulee huuto: Mitä sä siellä hiippailet kuin joku intiaani. Älä katso koiraan, ÄLÄ KATSO KOIRAAN!!!! Tiedän olevani huono kuuloinen, mutta tavaroiden heittely ei välttis viittaa pelkästään sen takia äänen nousuun
Saksassa aikanaan oppi, jos sulle ei kukaan huuda ne ei välitä pikku paine persuksissa laittaa tekemään asiat paremmin. Koiria treenatessa asiat tulee niin nopeaa tahtia eteen ettei siellä saa munia.
Itse en enää toimi koulutusohjaajana, mutta joskus neuvon toisia. Hyvin vaikeaa Joannan kuvailema tilanne, että ohjaaja ei halua muuttaa mitään. En oikein keksi mitä sitä kuuluisi sanoa.
Joskus joudutaan tekemään kompromisseja esim. Kun koe on tulossa eikä koiraa saa kokonaan korjattua tai koira on jo iäkäs ja väärin opittua on vaikea muuttaa. Silloin yritetään pelastaa mitä on pelastettavissa. Esim hyväksytään vino asento istumisissa ja hitaus. Pääasia että istuu. Tällaisessa tilanteessa on myöskin vaikeaa motivoitua pitkäntähtäimen treenaamiseen, koska emme voi varsinaisesti kouluttaa koiraa. Pelkkä harrastelu sinnepäin on aika tylsää
Onneksi kouluttajia on moneen junaan varmasti jonkun kanssa se yhteinensävel löytyy. Treenitiimi on kaiken avain yksinään ei hommasta tule yhtikäs mitään. Se mistä kennelistä tai mistä linjasta koira on, ei merkitse yhtään mitään jos on asialleen omistautunut ja innokas treenari.

[Päivi Ahola]

silloin kun se "viduilija" tietää mistä syystä viduilee.. niin antaa palaa vaan.. mutta jos siitä tulee normikäytäntö millä peitetään oma osaamattomuus toisen ohjaamisessa.. tai oma tiedonpuute ohjaajmistilanteessa. Tästä seuraa että oppijaäkkipojan kysyessä ei kysymyksiin irtoa perusteluiksi mitään muuta kuin diibadaabaa.. tai komenttina "näin tulee vaan tehdä.. "ja /tai lisää pään aukomista.. .. eikä missään kohtaa havaita edessä olevan oppijan syvää suota missä tämä polkee.. ymmärtämättä kuinka muuttaa opittua kaavaansa.. shit ja oma arvo niille..

Itselläni on ollut suurimmaksi osaksi kunnia olla hepos ja koirapuolella melkoisten asiaansa omistautuneiden veijareiden kyydissä opetuksen alla ; potaskaa ei ole niskaan satanut, enemminkin asiantuntejuutta ja suurta välittämistä koirakon kehittymisen rakentamiseksi. Äärettömän hyvää tilannesilmää ja tilanteen haltuunottoa tarpeenvaatiessa. Kysymyksiin on aina tullut perusteltuja asiallisia vastauksia.. joten Hattukourassa siitä on kiitettävä.. jotta ollaan edes tässä kohtaa elikkoelämässä....

päxätö joka ei ole todellakaan helppo ohjattava.. voimakas jäärä omantien kulkija..ei nöyrry mutta nöyrä suuren osaamisen kohdatessaan:)..