Syyskokous 2012

[Juha Puurunen]

Tuntuu hullulle kirjoittaa kesän kynnyksellä syksyn kokouksesta. Kokouksessa tullaan olemaan kuitenkin sen verran isojen asioiden äärellä, että valmistautuminen on hyvä aloittaa ajoissa. Sääntöjen mukaan erovuorossa on allekirjoittanut ja jo eronnut Aukke. Kokouksessa on siis täytettävänä jalostusvastaavan ja talousvastaavan paikat. Sääntöjen mukaisesti myös puheenjohtajan kausikin on katkolla.

Kriitikoita riittää, vastuunkantajista on puutetta, päätösten tekeminen on vaikeaa ja niistä kiinnipitäminen mahdotonta. Eri ryhmittymien välinen kuilu on syvä ja kaikki istuvat poteroidensa pohjalla vailla halua minkäänlaisiin kompromisseihin. Tätä taustaa vasten olen tehnyt ratkaisuni. En tule asettumaan ehdolle SPL:n hallitukseen, enkä ole käytettävissä myöskään toimikunta työskentelyssä. Mielestäni SPL on tällä hetkellä historiansa pahimmassa kriisissä. Koen itse olevani osasyyllinen tilanteeseen, joten minun on kannettava vastuuni ja annettava tilaa uusille ajatuksille ja voimille.

Samalla luovun WUSV 2015 hankkeen vastuutehtävästäni. Tämä päätös oli vaikea. En ole koskaan (?) jättänyt kesken työtä johon lupautunut. Tällä kertaa sen kuitenkin joudun tekemään. En jaksa enää uskoa, että SPL:sta löytyy tarvittavaa yhtenäisyyttä WUSV MM 2015 projektin läpiviemiseen, enkä halua työskennellä riitojen repimässä organisaatiossa. Toivon toki, että projektin pariin löytyy aktiivisia ja vastuunsa tietäviä ihmisiä, jotka vievät hankkeen loppuun. Lupaan tulla rivityöläiseksi, vaikka liikenteenohjaukseen

Olen työskennellyt toimikunnissa 90-luvun alkupuolelta sekä 4 eri puheenjohtajan kanssa hallituksessa. Yhtään väheksymättä aiempia, odotin hallitustyöskentelyn saavan laajakatseisen, johdonmukaisen ja asiakysymyksiin perustuvan suunnan nykyisen pj:n astuessa ruoriin. Näin kävikin, kiitos Mälli erinomaisesta työstä, mutta seuraukset tästä oli minulle suuri yllätys. Sen sijaan, että eri ryhmittymät olisivat tukeneet tätä suuntaa, alkoikin entistä suurempi vastustus. Vaikka eri suunnista oli aiemmin kritisoitu päätöksenteon "soutaa, huopaa" tapaa, aloitettiin nyt lähes jokaista päätöstä kohtaan välittömästi vastustus kampanja kieltäytymällä päätösten mukaisista toimista asenteella "tehkää kun kerran päätittekin". Joissakin tapauksissa tämä on tehty jo etukäteen valmistelemalla esitykset muotoon jossa hallitukselta on vietiin jo ennakkoon harkintavalta. Lopullinen päätös syntyi kevään jalostustoimikunnan kokouksen ja sen jälkeisten tapahtumien jälkeen. Kokouksessa jalostustoimikunta (=hallitus) kävi erinomaisen hyviä ja laajakatseisia keskusteluja sekä teki niiden perusteella selkeitä linjauksia, joista tuolloin vielä oltiin yhtämieltä. Välittömästi kokouksen jälkeen tehtyihin päätöksiin asti tuo yksimielisyys ei enää kantanut. Rohkeuskoe asiassa palattiin välittömästi istumaan, jos mahdollista, entistä syvemmälle omiin poteroihin.

Kiitos kuluneista vuosista minua eri tehtäviin esittäneille, kannattaneille ja tehtävien hoidossa tukeneille, vuodet on olleet antoisia ja koen omalla pienellä panoksellani vaikuttaneeni myös positiivisesti Saksanpaimenkoiran nykyisyyteen ja kenties tulevaisuuteenkin. Kiitos myös erimieltä olleille ja rakentavaa kritiikkiä esittäneille, ilman teitä eri näkökulmien muodostaminen on mahdotonta.

-Juha

[Birgit Johansson]

Tuon tekstin jokaisen pitäisi lukea ajatuksella. Yhdistyshommat on nykyään ihan peestä näin vanhan yhdistysaktiivin näkökannasta.
Ihemettelen kovasti, että kuka viitsii enää lähteä hallitukseen (mut nostan hattua sille, joka sen tekee). Ja toisaalta, jos koko hallitus olis vain käyttökoiraihmisistä koostuva, ehkä sitten rodun asiat etenis niin kuin käyttökoirarodulla kuuluu. Ja hallituksern ei pitäisi olla hiekkalaatikko, ennen vanhaan ainakin puheenjohtajan sana oli laki, se viimeinen sana, jota kunnioitettiin. Tämmöinen vanha(aikainen) harrastaja ei voi käsittää tuota mainittua vastustusta. Kuin myös, on se mikä tahansa istuin, jolle henkilö on valittu, ni hän sen asian hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla, ikivanha totuus on sekin, että keskeneräisiä töitä ei pidä arvostella. Toinen ikivanha totuus, et mitä enempi keittäjiä, ni sitä isompi soppa. Ei kukaan voi tehdä yhtään mitään parantaakseen asioita ilman riitaa, jos koko ajan lyödään kapuloita rattaisiin. Hallituksien historiassa on vissiin kokeiltu jo kohta kaikkea, ei taida auttaa demokratiat ei mikään tässä porukassa… onko se niin, että jos ei hyvällä, ni sitten pahalla… se kun toimii niiden koirienkin kanssa… eli palataan Kekkosen aikakauteen.
Sivusta seuraajana satavarma ei voi olla kaikesta, mut tältä se näyttää. Ja tässä valossa ei tulis mieleenikään ite ottaa niskoilleni mitään hommaa. Tai no, korkeintaan vähäsen alaosastotasolla… Mä aion reenata vaan omaa hurttaani ja keskityn siihen. Kuten jo sanoin, nostan hattua sitten niille muille uskalikoille.

[Päivi Ollikka]

Ei oo helppoo ei. Huhujen mukaan syksyllä tehdään isoja päätöksiä. Toivottavasti asiat tulevat ajoissa tavallisen kansan tietoon niin asiat ehtivät hakea väylänsä ennen päätöksiä. Voiko hallituksenjäsenen liputtaa ulos epäluottamuslauseella tms. Vaikka kautta olisi jäljellä?

[Kari Sihvola]

Avaanpa minäkin tunnetusti sanaisen arkkuni näin harrastuksen ja kasvatustyön ehtoopuolella.
Juhan kirjoituksen pitäisi pistää ihmiset miettimään vakavasti liiton ja saksanpaimenkoiran nykytilaa.
Liiton nykytila lähtee jo alaosastotasolta. Johtokunnissa tehdään demokraattisia päätöksiä, mutta jos joku päätös ei jotakuta miellytä,
niin"ruskeakieli" vie asian johtokunnan ulkopuolisen treeniryhmän "päätettäväksi". Se, että jopa alaosastotasolla on tilanne sellainen, että eri harrastaja-
kunnat saati treeniryhmät eivät mahdu samalle hiekkalaatikolle on erittäin huolestuttavaa.
Olen itse harrastanut, kasvattanut ja ollut alaosasto- toiminnassa mukana 1980-luvulta ja liiton toimikuntatyöskentelyssä joitakin
vuosia ja muistan ajat, jolloin sekä näyttelyväki että käyttöväki mahtui leikkimään samalle hiekkalaatikolle.
Itse olen harrastanut sekä näyttely- että käyttelypuolta ja arvostan molempia ryhmittymiä, kunhan toimitaan paimenen parhaaksi.
Esim. tämän ja viime vuoden päänäyttelyn rohkeuskoesuorituksien jälkeen pitäisi näyttelylinjaisten kasvattajien myöntää jo se tosi asia, että nuo koirat ovat
jo kaukana käyttökoirasta, mitä saksanpaimenkoiran pitäisi edustaa. Osa päänäyttelyn rohkeuskokeeseen osallistuneista koirista esitti
kelpo suorituksia(esim. Antton/Jani), mutta suuri osa oli todella kelvottomia suorituksia joko harjoittelun puutteen tai koiramateriaalin takia.
Esimerkkinä otan yhden VA-koiran. Koira on rakenteeltaan ja liikunnaltaan maailmanhuippua, mutta käyttöominaisuuksiltaan todella
surkea. Koiralla on suojelutulos, mitä ilmeisemmin ulkomailla "tehty". Tunnen koiran omistajan hyvin ja olen myös esittänyt ko. koiran näyttelyssä
ja koiran omistaja on todella mukava ihminen ja onnittelen vilpittömästi VA tuloksesta päänäyttelyssä. Mutta se, että tuollaisilla käyttöominaisuuksilla
varustettuja koiria tullaan jatkossa mainostamaan suojelukokeen ja rohkeuskokeen tehneenä en voi hyvällä sydämmelläkään hyväksyä.
Tarkoitukseni ei ole millään tavoin mollata koirien omistajia, vaan ainoastaan tuoda esiin huoli saksanpaimenkoiran tulevaisuudesta.
Myös pitkänlinjan näyttelylinjaisten kasvattajien täytyisi avata silmänsä ja myöntää se tosi asia, että suurimman osan näyttelylinjaisten koirien
käyttöominaisuudet eivät vastaa käyttökoiran ominaisuuksia.
Olen jopa elänyt sen ajan, jolloin ns. näyttelylinjaiset olivat myös käyttöominaisuuksiltaan vähintään kohtuullisia,
Myös käyttelyväen täytyisi ymmärtää se tosi asia, että suurin osa harrastajista tarvitsee/haluaa koiran jonka kanssa voi harrastaa suojelua,
kansallisia lajeja, näyttelyitä tm. eikä kaunis toimiva saksanpaimenkoira ole uhka rodulle.
Myös se, että liitto järjesti mahdollisuuden harjoitella rohkeuskokeeseen osallistuville, mutta tätä mahdollisuutta ei "näyttelyväki" halunnut
käyttää hyväkseen osoittaa sen, että joko "näyttelyväki" ei ymmärrä tai ei halua myöntää näyttelylinjaisten nykytilaa.
Rohkeuskokeen osalta ei mielestäni voida tehdä kompromissejä, se joko suoritetaan spl-koetuomarille tai se poistetaan kokonaan.
Uudella syksyllä valittavalla hallituksella ei ole helppo posti.

Ajatuksia rakkaudesta rotuun kirjoitteli Kapa,(kohta ex) riviharrastaja, kasvattaja.

[Tita Poikonen]

Ohoh Kapa Yllätit minutkin

Kyllä Juhan sanat laittoi minutkin miettimään... Pohdin pitkään tohdinko tänne ajatuksiani laittaa.

Itse ajattelen myös että taidetaan tietynlaisella vedenjakajalla seisoa, kun kyseessä on rotu nimeltään saksanpaimenkoira. Meillä on niin sanottuja näyttelykasvattajia ja sitten käyttökasvattajia. Lisäksi on myös kasvattajia (joka oikeasti taitaa olla enemmistö) jotka kasvattavat tai paremminkin pennuttavat koiriaan joko rahan toivossa tai sitten muuten vaan kun omistan niin mukavan saksanpaimenkoiran... Tuota matkaa olen seurannut pian 20 vuotta ja kuilut vaan syvenevät. Eikä vähiten siitä syystä, että ihmiset eivät tule toimeen keskenään

Jos asioille ei pystytä oikeasti pian mitään tekemään niin tämä kuilu jatkaa vain syventymistään... Voidaanko kohta enää puhua rodusta saksanpaimenkoira? Se koko maailman suosituin käyttökoirarotu? Mielestäni avainasemassa on ilman muuta rotujärjestö, ei mikään muu taho! Tiedän että raha valitettavasti näyttelee joskus liian suurta roolia tämänkin rodun parissa mutta kaikki meistä tietää senkin että tuhoon tuomittu tie on sekin... Hyödyn siitä kerää ehkä yksi taho mutta kauaskantoista se ei ole...

Niinpä haluaisinkin heittää haasteen teille, oikeasti rakkaudesta rotuun harrastavat ihmiset: nostetaan SPL taas sille kuuluvaan asemaan eli koko Suomen suurimpaan rotujärjestöön jonka esimerkkiä ovat joskus monet seuranneet, koko maailmassa ainutlaatuista koulutusta tarjoava rotujärjestö, jonka kasvattajat ovat jo osoittaneet osaavansa kasvattaa hyviä rodunomaisia käyttökoiria! Meillä on täällä Suomessa ainutlaatuista tietotaitoa, jota maailmalla arvostetaan! Ainoa ongelma vaan on että pystyttäisiin toimimaan keskenään hyvässä hengessä rodun hyväksi.... uskon silti vieläkin että meiltä näitä ihmisiä löytyy, he ehkä vaan eivät vaan ole niitä kaikkein äänekkäimpiä tyyppejä, tulkaa esiin syyskokouksessa, teitä tarvitaan kipeästi!

Terveisin Tita Poikonen
SPL-kasvattaja
SPL-tuomari
SPL-koulutusohjaaja ja
myös riviharrastaja

[Birgit Johansson]

Sihvola kirjoitti hyvin, koska kerran näyttelyväki ei taida olla kiinnostunut käyttöpuolesta vanhan pennin vertaa, ni juuri siksi, mun mielestä rotujärjestön puikoissa pitää olla vain käyttökoiraihmisiä. Jospa toiminta sitten lähtis ja sujuisi siitä näkökannasta, jota sen kuuluisikin olla eli käyttökoira-ajatuksella panostaen koirien toimivuuteen ja tietty terveyteen. Että jos vaan käyttöihimset vielä jaksaa aktivoitua, ni minusta se olis ihan superia. Kylhän näyttelyväki senkin jälkeen saa juosta näytelmissään ja puuhata entiseen malliin niiden koirien kanssa, ei se sitä estäisi. Tietty, jos muutoksia tulis, ni ne saavutukset voi muuttua...

Mut, jospa sitten, ne äänestykset ja päätökset joita hallituksessa tehdään, ni myös pysyisi. (mutisee täällä, et miten ne voidaan kiertää tai kumota, näinhän se vissiin meni pöytäkirjan mukaan tuossa rohkeuskoeasiassa. Mun mielestä ihan ennnenkuulumatonta...)

Ja mäkin laitan tähän, että SPL:ään alunperin olen liittynyt v -79 (tyttäreni syntymän jälkeen kolmen vuoden tauko) ja sieltä asti puuhastelua alaosastotasolla vaihtelevasti. Nyt aikomus ois siis keskittyä vain omaan hurttaan, kunhan tuo ipana kasvaa. Ja mieluiten tekisin sen rotujärjestön puitteissa.

Muokkaan vielä, että kiitos ja anteeksi suorapuheisuuteni, otetaan asiat asioina.

[Mari Koskinen]

Minä olen Birgit hieman erimieltä siitä että käyttölinjaisten edustajia pitäis olla päättämässä saksanpaimenkoirien asioista. Kun mainitsit että näyttelyväki ei ole ollenkaan kiinnostunut käyttöpuolesta niin sekään ei nyt varmasti pidä kokonaan paikkaansa. Kun itse aloitin esimmäisellä koirallani harrastuksen alaosaston kentälle viitisen vuotta sitten niin se määrä mitä sain negatiivista palautetta koirastani oli sen verran murskaavaa, että melkein lopetin harrastamisen siihen. Ensimmäisten purutreenien aikana olivat koulutusohjaajat ruvenneet utelemaan tutultani koiran vanhempia ja todenneet, että tulokset ovat ulkomaisia joten koirastani ei tule mitään ja se on täysin *****, vaikkakin maalimies löysi positiivista sanottavaa treeneistä. Kuinka voidaan olettaa että tällaisen kohtelun jälkeen kovinkaan moni näyttelylinjaisen koiran ohjaaja viitsii edes jollain tasolla yrittää mitään kun se tuntuu samalta kuin hakkaisi päätä seinää? Pientä ryhditäytymistä olisi tarvittava siis tuolla alaosastojen suvaitsevuudessakin.
Alaosaston vaihdoksen myötä törmäsin koulutusohjaajaan, joka on osannut hienosti opastaa meitä oikeaan suuntaa vaikka treenaaminen ei todellakaan ole aina ollut ruusuilla tanssimista kun ollaan korjailtu mun koulutusvirheitä. jos joku homma ei pelitä niin sitten ollaan keksitty muista konsteja kuinka koira saataisiin toimimaan. Maalimiehenä toimii palveluskoiraliiton maalimies, joka jaksanut treenata koiraa välittämättä sen linjasta. Nyt en siis sano, että mun koira olisi mikään tykki vaan sitä että jos mahdollisuus annetaan ja suvaitsevuutta löytyy voi myös näyttelylinjaisista löytyä niitä, joilla ominaisuuksia löytyy. Jos näin löytyisi näyttelylinjaisisra sitä jalostusmateriaalia jonka perään tässä on huhuiltu.

[Birgit Johansson]

Hyvä, että näyttelyväestäkin joku ottaa osaa asiaan ja tuo näkökantansa esille. Hyvät näyttelyihmiset: te tunnette toisenne, valitkaa keskuudestanne sitten ne, jotka ovat rodun Oikealla asialla. Kyllä se siitä, on tässä käyttöpuolenkin porukoillakin "mennyt koiria hukkaan" syystä tai toisesta. Käyttöpuolella ei vaan suuremmin kitistä, kun se tiedetään, että ei meistä virheetön ole kukaan, parhaansa kukin yrittää. Kyllähän minusta tämä mainittu Anton on saanut suuren huomion, eikös se olekin tässä se asian ydin, eli koiramateriaali? Tietysti koulutuksen osaamisella on osansa, mut nythän sitä lienee ollut tarjolla. Jos jossain alaosastossa onkin sitten "korjattavaa", ni kyllä palaute siitä kuuluu sinne.

Ja se, mikä saa minut näin avautumaan, on ihan se, että kyllä se potuttaa, kun näyttää siltä, että ne on ne käyttökoiraihmiset, jotka marsii hallituksesta ulos yksi toisensa perään.

[Suvi Alanko]

Kyllähän näyttelylinjaisten omistajatkin haluaisivat treenata koiransa kanssa suojelua, mutta tässä on se valitettava tosiasia, että maalimiehiä ei ole riittävästi kaikille halukkaille..... Ja kuten edellä mainittu, jos yrität nlylinjaisen kanssa puruihin, niin pitkin nenän vartta katsotaan ja paskaa saat niskaan, jos ei päin naamaa niin ainakin selän takana. Sekään ei auta asiaa että alaosastoissa treenaillaan malinoiseja. Joten missä täs reenaat koiran kanssa rohkeuskokeeseen??? Ei pari harjoituskertaa ennen päänäyttelyä kenenkään persettä lämmitä.... Ja jos koira on treenattu maalimiehen puutteessa jonkun sinnepäin " maalimiehen " kanssa, niin mitäpä sitä ihmeitä odottelemaan. Sitten kun lyödään eteen pätevöity maalimies, niin koirat ei tohdi ottaa kiinni, kun painetta tuleekin ihan erilailla. Mielestäni kaikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä treenaamaan pätevän maalimiehen kanssa, tätä kautta niitä koiran ominaisuuksia voisi kehittää eikä nuo rohkeuskokeiden videot olisi niin järkkyä katseltavaa...

Miten niin nlyväki olis Oikealla asialla??? Kukaan ei ole oikealla asialla niin kauan kun näistä linjoista pitää tapella ja molemmat osapuolet kieltävät toistensa olemassaolon. Onko yhteistyö noin vaikeata? En ihmettelisi vaikka koko SPL olisi pian historiaa....

Kas kun ei pistetä liiton sisälle kahta hallitusta, toinen nlyväelle ja toinen käyttöväelle?!

[Mirva Sainio]

Helou!
Mun mielest on aikamoinen klisee toi ettei saa sen takia treenejä,kun koira on näyttelylinjainen.
Kyllä se on ihan koirakohtaista eikä linja.
Myös käyttö- ja sekalinjaisista löytyy yksilöitä, joista ei vaan yksinkertaisesti ole lajiin.
Kyllä koiran täytyy NAUTTIA tekemisestä ja HALUTA tehdä, on väärin koiraa kohtaan harjoittaa sitä lajiin johon sillä ei ole geneettisiä edellytyksiä ja tämä valitettavasti rupeaa olemaan aika yleinen ongelma näyttelylinjaisissa.
Omakohtaista kokemusta löytyy myös, jonka vuoksi kehtaankin tähän kommentoida. Olen aloittanut oman suojeluharrastukseni näyttelylinjaisella koiralla. EI KOSKAAN eikä ikinä meitä väheksytty koirani LINJAN takia, korkeintaan huutia tuli (ja usein) aloittelijan kädettömyydestä.
Tänä päivänä näen ja tiedän, että koirallani oli edellytykset lajiin. Silloin aloittelijana en kyennyt lukemaan koiraani eli jos se olisi ollutkin epäkelpo lajiin, niin olisin varmaan niellyt tuputettuna tän kliseisen väittämän... Ja pitäisin käyttökoiraväkeä p**** tyyppeinä.... ehkä, en tiedä.... ihminen tuppaa olemaan epärehellinen ehkä eniten ITSELLEEN...

[Mari Koskinen]

Omalta kohdaltani sain kyllä saavillisen ***** niskaa juuri linjan vuoksi ja sen vuoksi että vanhemmilla oli ne ulkomailta hankitut tulokset. Aina sain kuulla kuinka treeneissä ollut käyttis oli hyvä ja kuinka se kehittyi ja omanihan olisi koulutusohjaajien mielestä jotain muuta. No anyway vaikkaikin koirani ei ole tykki niin katsoisin että sillä jonkinlaisia ominaisuuksia on suojelun saralla, koska viime syksynä saimme suoritettua IPO2:sen ja siis tämäkin Suomessa.

[Birgit Johansson]

Mirva sen sanoi, se on just noin ainakin niissä kahdessa alaosastossa, jossa ite olen toiminut. Nlylinjaisia on treenattu, mikäli koirilla vähänkään lahjoja on, mun tietääkseni treenataan edelleen. Ja noin muuten, edelleen sanon, että jos on sanottavaa, se kuuluu sinne ko. alaosastoon. Tässä jutussa on aiheena pääliiton hallitus. Alaosastot on omia rekisteröityjä yhdistyksiään kukin ja siihen ei ulkopuolinen, esim. minä, en voi vaikuttaa, että miten missäkin toimitaan. Tietenkin maalimiehissä on eroja kaikin puolin, niin koiranäkemyksessä kuin treenitavoissakin, niinhän meissä ohjaajissakin on. Ihmisiä ne on mokketkin, hyvänen aika sentään.
Mari, nythän sulla on asiat sitten ihan hyvin, eikö? Mitä odotat nyt, siis liiton hallitukseltako?

Ja se Oikea asia, väännän rautalankaa, koska ei kerran sitä tajuttu (haloo käyttökoirarotulaiset). Uskon (saatan olla kyl naiivi ja ainakin osin aina optimisti), että hallituksessa asiat etenis ja sujuisi paremmin, jos näyttelyväkeä edustavat olis niitä, joille rodun käyttöominaisuudet olis se sydämen asia, numero yksi (mulla vain usko tän suhteen alkaa olla loppunut). Silloin kun kaikilla hallituksessa olis sama tavoite, asiatkin kenties sujuisi oikeaan suuntaan. Silloinhan on ihan sama, kuka mitäkin linjaa edustaa, eikö? Koska näyttelyväki varmaan parhaiten on kärryillä toisistaan kuin myös joku on niistä koirista (?), osaavat parhaiten valita myös oikeat edustajansa ehdolle liiton kokoukseen.

Mutta, tuo ylläoleva ei kenties onnistu (onko heitä), ni mä ainakin toivon mahdollisimman monen käyttökoiraihmisen menevän ehdolle hallitukseen. Osaa hekin sitä rakennetta ajatella.

Ja kyllä, samaa mieltä Mirvan kanssa, tuota kliseetä näyttelyväki taitaa ihan tuputtaa uudemmillekin. Ja, kyl sitä paskaa voi sataa käyttökoirankin omistajalle, kuten jo sanoin, he ei vaan niin paljon kitise nettipalstoilla eikä muutenkaan näistä. Ei saa olla niin herkkänahkainen, jos ny kerran joku jotain sanookin, mutta, täytyy muistaa, että se koiramateriaali on voinut antaa ihan aihettakin siihen... Jokaisen, niin kasvattajan kuin harrastajankin on hyvä opetella valmiiksi lause, että paska on paska (pahoittelut vahvasta imaisusta) ja niellä sitä tovi, sen jälkeen se homma lähtee kehittymään. Käyttökoiraihmiset ymmärtää tämän, eikä niistä kitistä, vaan ehkä koira menee vaihtoon tai joku toinen vaihtaa koirallaan lajia (Ja toki se koira silti voi olla kuinka kiva tahansa muutoin.) Mä en tiedä, et miten kukakin kasvattaja koiriaan myy, mä ite kyllä pohjustan, et välttämättä joka sessestä, ei rodussa, ei pennuissa, ei ole suojeluun, sitä kun ei pentulaatikolla oikein näy. Mut, pennunostajat osaavat tällöin varautua siihenkin, käyttökoiraihmiset taitaa muutoinkin olla paremmin tietoisia, että niin voi käydä.

Kääk, ny ei ehdi enempää vääntää

[Mari Koskinen]

Birgit, minä en odota mitään liitolta. Asiani koski lähinnä sitä että kuinka tuolla "kentällä" annetaa mahdollisuuksia treenata näytelylinjaisilla. Sehän mielestäni alkuperäinen pointtini on ollut. Ja jos aloittelevat harrastajat kokevat lyttäyksen heti alkumetreillä vain sen vuoksi että linja on väärä, niin eikö ole todennäköistä että ne luovuttavat.

[Vesa Hirvioja]

Keskustelu on asallista ja hyvää mutta poikkeaa aika kauheasti alkuperäisestä otsikosta " Syyskokous 2012" jonka Juha aloitti.
Siirtäkää tämä keskustelu mielummin jonkun toisen otsikon alle vaikka " Saksanpaimenkoira nyt" ja ottakaa kantaa täällä tuohon alkuperäiseen aiheeseen.


kiitoksia

Mälli

[Sonja Lehtinen]

Voidaanko noita kahta asiaa erottaa toisistaan? väittäisin että yhdistyksen nykytilanne on suoraa seurausta koirien tilasta, kun nyt koiria on jalostettu kahteen eri suuhtaan on aika selvää ettei yhteisymmärrystä löydy. On ihmisiä jotka pitävät näyttelyitä vain pinnallisen ulkomuodon/ kauneuden arvostelu tilaisuuksina, ja niitä jotka eivät harrasta muuta kuin näyttelyitä, ja eivät ole myöskään koskaan itse BH koetta edes koiran kanssa ohjanneet. Ja sitten suuri joukko siinä välissä, ääripäät kiihdyttävät erkanemista ja jos haluaa menestyä pitäisi erikoistua. Ulkomuoto ei palvele enää millään tavoin koiran käyttökestävyyttä (vertaa mihin tahansa koiraeläimeen tai vaikka omaan rotuumme muutama vuosikymmen sitten) ja valitettavasti ne äärikäyttöominaisuudetkaan ei palvele sitä monipuolista ja ohjattavaa käyttökoiraa, mikä teki saksanpaimenkoirasta niin suositun. Lisäksi vielä rodullamme on enemmän perinnöllisiä sairauksia kuin millään muulla rodulla.
Itse laitan huomenna ikiuneen oman kasvattini, sen tunnetuimman perinnöllisen sairauden (HD) vuoksi, 7/8 pentueesta terveitä, mutta olisiko jotain ollut tehtävissä ??? Kuinka moni kasvattaja kamppailee terveysongelmien kanssa, kuinka moni on joutunut luopumaan koirastaan aivan liian aikaisin? Kuinka monen harrastaminen tyssää koiran terveyteen. Kuinka paljon turhautumista se koirasta ja/tai harrastamisesta luopumisen tuska aiheuttaa, ja mihin se purkautuu?
Minä en voi syyttää kuin itseäni, mutta ymmärrän että turhautuminen purkautuu myös liittoa, sen hallitusta ja hallituksen jäseniä kohtaan.
Itsekkin usein miettinyt onko kyseessä politiikka vai todelliset mielipide erot siitä mitä rodun tulisi olla?
Ja jotta voitaisiin miettiä keinoja millä yhdistys vie rotua eteenpäin, tulisi ensin selvittää minkälaisena ihmiset sen ihanteellisen ja rotumääritelmän mukaisen saksanpaimenkoiran näkee, henkisesti, fyysisesti terveydellisesti. Mitkä ovat ne rajat joista ei tingitä? Yhteistyö voisi olla helpompaa, jos olisi yhteinen päämäärä, nyt sitä tuskin on.