Syyskokous 2012

[Jaana Paavola]

Mä olen karrikoidusti sanonut, että jospa vaikka terveys menisi kaiken edelle, niin saataisiin keskimääräistä parempia saksanpaimenkoiria. Eli jotta edes ajateltaisiin yhtä seikkaa jalostuksessa, eikä pennutettaisi päämäärättä...Toki itse mietin muitakin seikkoja, vaikka jossakin määrin aina sattumallakin on sanansa sanottavanaan. Mutta edes terveys ( ja ihan oikeasti ja rehellisesti arvioituna ) olisi sekä kasvattajien että hallituksen päämäärä... Eniten surua kuitenkin tuottaa ennenaikaisesti monttuun menevä ja eläinlääkäreitä työllistävä moppe. Vaikka ei ne kaikki terveetkään onnelliseksi tee...

[Eero Lukkari]

Joo minunkin mielestä terveysasiat ovat olleet viime vuosina aivan liian vähän huomion kohteena suhteessa niiden tärkeyteen. Ei varmaan vaatisi ihmeitä saada edes selkäkuvaus ristiluu- ja lannerankaongelmista pevisaan ja luulisi siinä Kennelliiton auttavan (joku aika sittenhän Kennelliitto peräti tiedusteli rotuyhdistysten tarpeita). Selkätutkimus on JTO:ssa ja toimintasuunnitelmassakin, miksi hallitus=jalostustoimikunta ei noudata niitä ja ole asiassa aktiivinen?

[Esa Koivulahti]

"Ja jotta voitaisiin miettiä keinoja millä yhdistys vie rotua eteenpäin, tulisi ensin selvittää minkälaisena ihmiset sen ihanteellisen ja rotumääritelmän mukaisen saksanpaimenkoiran näkee, henkisesti, fyysisesti terveydellisesti. Mitkä ovat ne rajat joista ei tingitä? Yhteistyö voisi olla helpompaa, jos olisi yhteinen päämäärä, nyt sitä tuskin on."

Sonjan sanoma on yksiselitteinen ja pitää varmasti paikkansa. Mielestäni hallituksessa on käyttökoiraihmisiä ollut aiemmin ja on nytkin aivan riittävästi. Uskallus tehdä päätöksiä, joskus kipeitäkin, kuitenkin puuttuu. Luulen, että pelko jäsenmäärän pienentymisestä (taloudellinen syy) ohjaa liikaa päätöksentekoa. Tällöin puhutaan päätöksistä, jotka rajoittavat näyttelypuolen kasvatustoimintaa.

Käyttökoiraihmiset ymmärtävät varmasti, jos liitto haluaa minimikriteerit jalostukseen käytettäville koirille rakenteen suhteen. TERVEYDESTÄ mielestäni ei pitäisi kenenkään olla eri mieltä päätöksistä, jos/kun niillä pyritään parantamaan sitä puolta rodussa.

Toivottavasti hallitukseen löytyy jatkossakin ihmisiä käyttö/näyttöpuolelta jotka OIKEASTI haluavat kehittää saksanpaimenkoiraa niin, ettei sen hienoja ominaisuuksia menetetä.

T:EKKU

[Maaret Guldbrand]

Hyviä pohdintoja SPL:n tämän hetken tilanteesta......loppupeleissä kyseessä ei ole itse asia eli saksanpaimenkoiran tulevaisuus ja liiton tulevaisuus vaan ihmisten väliset konfliktit.....käyttäytymisongelmat.....ja muut sijaistoiminnot...sääli vaan että sijaiskärsijänä on
arvokas käyttökoirarotumme! Eka saksanpaimenkoirani oli muuten Marodahls Jovanka, vahvasti näyttelylinjainen , joskus 70-luvun lopulla ja
sillä kyllä oli "kaikki palikat kohdallaan" kun ihan huvin vuoksi tuli kokeiltua suojelun alkeita.....tänään tilanne on toisin.....
Rotujärjestöllä on tosi raskas reki vedettävänä..... oikeastaan aika toivoton. Yksittäiset kasvattajat jotka "kulkevat omia polkujaan" vielä pystyvät
vaalimaan rotumme tärkeitä ominaisuuksia....kiitos heille!!!

[Joanne S A Vähämaa]

En tiiä osuuko taas yhtään ees aiheeseen mutta... Käyttöpuoli solvaa kokoajan näyttelylinjaisia paskojen käyttöominaisuuksien vuoksi, yhtenä suurena osana puutteelliset vietit ym päänsisäiset ominaisuudet. Eikä varmasti turhaan. Mutta kovasti on mahdotonta saada näihin afroditeihin lisää potkua kun käyttöpuoli pihtaa jalostusuroksiaan. Lähes kaikissa "jalostukseen tarjotaan" ilmotuksissa käyttölinjaisten kohdalla lukee käyttö/ sekalinjaisille nartuille ja käyttökokeen suorittaneille nartuille. MIKSI`?? Ja mitä se koulutustunnus siitä koirasta kertoo muuta kun että sitä on koulutettu. Jokainen joka vilpittömästi haluaa tehdä työtä rodun hyvinvoinnin eteen varmasti tuntee oman koiransa ja onko siitä jalostukseen vai ei, ja minkälainen uros sille olis paras.

Mutta myös näyttelyväki hieman ihmetyttää että kukaan nly puolen kasvattajista ei ikinä osallistu täällä mihinkään keskusteluun, ja kerro omaa mielipidettään ja puolusta omaa kantaansa. Huhuuuuu, näyttelykasvattajat! Kohta teidät jyrätään ja uusi PEVISA kieltää mustaruskean värin ja "kauniit" linjat. Vähän ääntä pitäis pitää eikä niellä kiltisti ja hiljaa kaikkee mitä toinen puoli päin näköö räkii.

Ite en kasvata työlinjaa enkä näyttelylinjaa. Pyrin kasvattamaan saksanpaimenkoiraa. Tosin tänäpäivänä se on aivan perkeleen vaikeaa.

[Juha Puurunen]

" Uskallus tehdä päätöksiä, joskus kipeitäkin, kuitenkin puuttuu. Luulen, että pelko jäsenmäärän pienentymisestä (taloudellinen syy) ohjaa liikaa päätöksentekoa. Tällöin puhutaan päätöksistä, jotka rajoittavat näyttelypuolen kasvatustoimintaa. T:EKKU

SPL:n mahdollisuudet tehdä päätöksiä, joissa rajoitetaan kenenkään kasvatustoimintaa on varsin rajalliset. Annatko, Ekku, yhden esimerkin päätöksestä jossa uskallus on puuttunut asioissa joissa olisi rajoitettu vain näyttelypuolen kasvatustoimintaa. Vastaan jo edeltäkäsin, ettei rohkeuskoe esitys ole sellainen. Miten pakollinen rohkeuskoe olisi rajoittanut näyttelypuolen kasvatustoimintaa? Pakollisena se olisi voitu määrätä SPL: toimesta vain SPL-näyttelyihin. Erikoisnäyttelyissä noudatetaan Kennelliiton hyväksymiä erikoisnäyttelysääntöjä jolloin pakollinen rohkeuskoe vaatii sääntöjen muuttamista ja hyväksyttämistä Kennelliitossa. Vaikka tällainen esitys olisikin saatu läpi Kennelliitossa, miten se olisi rajoittanut näyttelyväen kasvatustoimintaa? Ei SPL:n näyttelyihin osallistuminen sentään rekisteröinnin ehtona ole! Ja ajatus siitä, että SPL-näyttelyiden mainosarvo on merkittävästi parempi kuin Kennelliiton näyttelyiden on aika itsekeskeinen.

Sen myönnän, että taloudelliset seikat vaikutti tässä päätöksessä ainakin minun kohdalla päätöksen tekoon. Henkilökohtaisesti en ole edelleenkään vakuuttunut sen enempää koetuomarien kuin maalimiestenkään sitoutumisesta. En ole vielä tavannut maalimiestä joka olisi varauksetta sanonut ottavansa ryhmäänsä jokaisen siihen haluavan. Koetuomarit teki ensin päätöksen, joka on luettavissa ptk 1/2011 ja seuraavana vuonna takkinsa kääntäen taipui rohkeuskoe-esityksen taakse. Harvoin olen joutunut päätöksiäni katumaan mutta tämän päätöksen kannattamista koetuomareiden kokouksessa häpeän. Pakollinen rohkeuskoe jokaisessa näyttelyssä olisi väistämättä aiheuttanut harrastajamäärien pienemisen. Harrastajamäärien ja sitä kautta jäsenmäärän pieneneminen olisi vaikuttanut negatiivisesti liiton talouteen. Summa summarum, päätös pakollisista rohkeuskokeista olisi vaikuttanut ainoastaan negatiivisesti vailla minkäänlaisia positiivisia vaikutuksia. SPL-näyttelyt olisi muuttuneet erikoisnäyttelyiksi tai, mikä vielä pahempaa, näyttelyväki olisi siirtynyt Kennelliiton näyttelyihin.

Liiton jäsenmaksukertymästä tulee (mutua) vähintään 40% ihmisiltä jotka ei harrasta oikeastaan mitään, kenties käyvät kerran jäsenyytensä aikana näyttelyssä. Osallistujamäärien perusteella 40% tulee näyttelyitä harrastavilta. Kuinka paljon kertymästä olisi menetty päätöksellä joka ei näyttelykasvattajien toimintaan olisi vaikuttanut juuri mitenkään? 10%, 20% vai jopa enemmän. Joka tapauksessa puhutaan merkittävästä summasta. Heikentynyt talous taas johtaa siihen, että varoja on käyttöominaisuuksista huolehtivaan toimintaan on entistä vähemmän. Koulutus- ja koetoiminta kuluttaa suurimman potin liiton kassasta, niinkuin pitääkin. Mistä, Ekku, olisit ensimmäisenä leikkaamassa? Koetuomarikoulutuksestako? MM-joukkueen tuesta? Maalimieskoulutuksesta? Koulutusohjaajakoulutuksesta? Kasvattajakoulutuksesta?n Millä muulla rotujärjestöllä on varaa näin laajaan ja laadukkaaseen koulutustarjontaan?

Minun henkilökohtaisen näkemyksen mukaan SPL tarvitsee sekä näyttö- että käyttöpuolensa mutta ennenkaikkea se tarvitsee jokaista jäsentään. Vain vahvalla, myös taloudellisesti, liitolla on mahdollisuus toteuttaa ja edelleen kehittää nykyisen kaltaista koulutus- ja valistustoimintaa joiden merkitys käyttöominaisuuksien jalostukselle on suurempi kuin yhdenkään rohkeuskokeen.

-Juha

[Ville Salmia]

Juha; Kun sanoit että et ole vielä tavannut maalimiestä joka sanoisi ottavansa ryhmäänsä jokaisen halukkaan. En minäkään.Miksi pitäisi? Eikö koira ole ainoa mittari ? Jos koira ei kykene ,niin koira ei kykene.Toiminnan on kestettävä päivänvalo myös eläinsuojelullisista näkökulmasta. Jos koira ei nauti lajista,niin sen treenaaminen on epäeettistä. Tällöin kaikkia ei edes tarvitse treenata,ja sehän luo ihan terveen luonnonmukaisen karsinnan.Niitä jotka pystyy ja haluaa tulisi palkita ,eikä kaikkia koiria laittaa samaan muottiin ,koska sekään ei ole oikein. Nly harrastustahan voisi näin ollen jatkaa ,vaikka ei suojeluun osallistuisikaan. Mutta suurimmat palkinnot menköön niille kelle ne kuuluukin.

Eipä mulla muuta.

[Juha Puurunen]

Juha; Kun sanoit että et ole vielä tavannut maalimiestä joka sanoisi ottavansa ryhmäänsä jokaisen halukkaan. En minäkään.Miksi pitäisi? Eikö koira ole ainoa mittari ?

Asian voi käsittää myös noin. Selvennetään nyt vielä, että olen tavannut maalimiehiä jotka suoralta kädeltä sanovat etteivät ole kiinnostuneita treenaamaan koiria joiden lahjakkuus yltää nipinpapin rohkeuskokeen ja/tai ykkösen suoritukseen. Ja tuon pitäisi kuitenkin riittää perusvaatimukseksi. Esitän nyt täysin henkilökohtaisen kysymyksen. Montako näyttelykoiraa jonka lahjat riittää nipinnapin rohkeuskokeeseen, olettaen treenaamisen olevan vielä eläinsuojelulliset näkökohdat huomioivaa, olet valmis ottamaan treenattavaksesi? Omasta puolestani vastaan rehellisesti, en yhtään.

[Matti Saarivuori]

Puurunen kirjoitti viestissään: "Minun henkilökohtaisen näkemyksen mukaan SPL tarvitsee sekä näyttö- että käyttöpuolensa mutta ennenkaikkea se tarvitsee jokaista jäsentään."
Tuo on oikein kaunista puhetta. Teot kuitenkin puhuvat puolestaan.
Minäkin kuvittelin SPL:n tarvitsevan jokaista jäsentään ja heidän työpanostaan siihen asti kunnes Puurunen SPL:n hallituksen jäsenenä, talousvastaavana ja varapuheenjohtajana osallistui SPL:n muun hallituksen mukana Aukken jalostustoimikunnan pois potkimiseen.

[Ville Salmia]

No mun maalimieshommat rajoittuu tätänykyä siihen ,et teen meidän omia koiria + satunnaisesti veskarin tarpeen mukaan autan. Ei näillä TULES vaivoilla+ kolmivuorotyöllä, mitään treenejä vedetä. Mutta silloin kun vedin,niin ainakin 75% koirista oli nly -linjaisia.
Mutta jos ihan pakko olis treenata lääkkeiden voimalla, niin kyllä 3-5 koiraa reenaan.Edellyttäen et saisin omatkin treenattua kentällä. Monta koiraa sä ottaisit? Ai sorry...siihen sä jo vastasit.

[Esa Koivulahti]

Juha, jos pystyt ajattelemaan asioita ”laajemmin”, luulisi sinunkin ymmärtävän muutaman asian. Väität ettei rohkeuskokeen pakollisuudella ole merkitystä näyttelylinjaisten koirien kasvatukseen. Väitteesi on väärä. Otetaan kasvattaja, joka kasvattaa näyttelylinjaisia koiria ja hänen pääasiallinen harrastuskenttänsä on näyttelyrintamilla ja hänen kasvattejaan ostavat tavalliset ihmiset ja ne jotka ovat suuntautuneet samalle puolelle (näyttelyharrastus). Näitä koiria markkinoidaan tietysti, milläs muullakaan kun näyttelymeriiteillä. Mikäli rohkeuskoetta ei pysty suorittamaan erinomaisella arvosanalla, ei voi saavuttaa korkeinta arvosanaa näyttelyssä. se on silloin siinä. Se haittaa markkinointia.

Mikäli Kennelliitto ei olisi ollut halukas muuttamaan sääntöjä erikoisnäyttelyiden suhteen, olisi SPL:lla mahdollisuus tehdä päätös (kerrankin voi vaikuttaa itse), että järjestetään vain SPL-näyttelyitä. Luulen, että erikoisnäyttelyt Kennelliiton alaisuudessa (voi saada sertin ja anomisaikataulut on pitkiä) eivät olisi olleet kynnyskysymys.

Maalimiesten ja koetuomareitten sitoutumisesta, koetuomarit varmasti ajattelevat suurimmalta osaltaan niin kuin itsekin ajattelin aiemmin, ei kiinnosta. Uutta päätöstä tehtäessä suurin osa kuitenkin lupasi sitoutua, koska odotusarvo oli, että kun ehdotus kokonaisuudessaan menee läpi, voidaan olettaa, että koirien taso koulutuksen osalta vuosien kuluessa paranee ja tilaisuudessa on miellyttävämpi arvostella.

Ajatuksena maalimiesten suhteen ei ollutkaan, että kaikki halukkaat pitäisi saada olemassa oleviin suojeluryhmiin. Perimmäinen ajatus oli että koulutustilaisuuksista kerättäisiin halukkaita maalimiesoppilaita, näille järjestettäisiin kokonaan erillinen koulutus, he lähtisivät kouluttamaan näyttelykoiria ja huolehtisivat tulevaisuudessa uusien oppilaiden koulutuksesta.

Harrastajamäärien pieneneminen on juurikin sitä mitä tarkoitin (taloudellinen ajattelu ohjaa päätöksentekoa). Juha, siinä olet oikeassa, että näyttelyväki olisi varmasti boikotoinut ja vastustanut esitystä ja sen läpimenoa, niin kuin se teki nytkin. Mikäli päätös olisi tehty, olisi se eittämättä vaikuttanut ehkä myös jäsenmäärään. Pääasiassa päätöksellä olisi ollut vaikutus niiden kasvattajien toimintaan joilla kasvatustoiminta on taloudellisesti merkittävää ja materiaali on luonteen osalta sellaista, etteivät koirat voi saavuttaa sitä erinomaista arvosanaa rohkeuskokeessa. Ihmekkös tuo, jos sitä vastustetaan.
Liiton toiminta on tietysti aina asetettava niin, että tulot riittävät kattamaan menot.
Väitän kuitenkin että näyttelykoiraväestäkin suurin osa on sellaista, että ymmärtävät kuinka tärkeää on saksanpaimenkoiralle luonneominaisuudet ja niistä huolehtiminen. Uskon, että harrastajamäärät olisivat muutamassa vuodessa palautuneet vähintäänkin lähtötasolle.

Minustakin SPL:lla saa olla molemmat puolet (käyttö ja näyttö). Minusta asiassa ihmeellisintä on se, että käyttökoiraihmisten täytyy nostaa esille ongelma näyttelykoirien onnettomista luonneominaisuuksista. Minusta sen pitäisi olla näyttelykoiraihmisten asia, tai ainakin JALOSTUSTOIMIKUNNAN tai HALLITUKSEN asia. Sori, unohdin, että nehän ovatkin tänä päivänä yksi ja sama instanssi.

Omalta osaltani olen mielestäni aiheesta riittävästi kirjoittanut ja sanonut. Minulla on parempaakin tekemistä…

EKKU

[Juha Puurunen]

Juha, jos pystyt ajattelemaan asioita ”laajemmin”, luulisi sinunkin ymmärtävän muutaman asian. Väität ettei rohkeuskokeen pakollisuudella ole merkitystä näyttelylinjaisten koirien kasvatukseen. Väitteesi on väärä. Otetaan kasvattaja, joka kasvattaa näyttelylinjaisia koiria ja hänen pääasiallinen harrastuskenttänsä on näyttelyrintamilla ja hänen kasvattejaan ostavat tavalliset ihmiset ja ne jotka ovat suuntautuneet samalle puolelle (näyttelyharrastus). Näitä koiria markkinoidaan tietysti, milläs muullakaan kun näyttelymeriiteillä. Mikäli rohkeuskoetta ei pysty suorittamaan erinomaisella arvosanalla, ei voi saavuttaa korkeinta arvosanaa näyttelyssä. se on silloin siinä. Se haittaa markkinointia. EKKU

Meriitit, jotka näyttelyistä tulee on saatavissa muualtakin kuin SPL/Erikoisnäyttelyistä. Osa on jo siirtynyt niitä muualta hankkimaan, kuten näyttelyjen kävijämääristä käy ilmi. Myönnät, että päätöksellä olisi ollut vaikutusta jäsenmääriin ja sitä kautta liiton talouteen. Rohkeutesi ei kuitenkaan riitä kertomaan miten/mistä taloutta sopeuttaisit. Esität kirjoituksessasi muitakin väitteitä, jotka voi olla yhtähyvin oikeita kuin vääriäkin. Tässäkään asiassa oikeat ratkaisut tuskin syntyvät "yhdessä" päässä. Omat päätökseni olen perustanut siihen minkä minä uskon olevan Saksanpaimenkoiran edun mukaisia, niin saavutettavien tulosten, kuin niiden vaikutustenkin perusteella. Ja kuten sanoin jo aiemmin, se mikä on pois SPL:lta, on pois käyttöominaisuuksia vaalivasta toiminnasta, koska siihen SPL panostaa koulutusten yms toiminnan muodossa enemmän kuin yksikään rotujärjestö Suomessa.

Enköhän minäkin ole jo kirjoittanut sen mitä on sanottavaa. Tärkein tuli jo aloitusviestissä. Niskaan tulleen tavaran määrästä päätellen toimintani on ollut väärin ja velvollisuuteni on siirtyä syrjään. Avoimmuuden periaatteen mukaisesti, jota hallitukseltakin on edellytetty, toivon tulevaisuuden vastuunkantajien ilmoittavan hyvissä ajoin ehdolle asettumisestaan. Vain silloin jäsenistöllä mahdollisuus tehdä harkintaan perustuvia päätöksiä hallituksen kokoonpanon suhteen. Paikkoja on auki sen verran, että valittavilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa Saksanpaimenkoiran tulevaisuuteen. Vaikka ilmoititkin jo päättäväsi kirjoittamisen, niin kysyn kuitenkin vielä. Ekku, aiotko asettua ehdolle hallitukseen syyskokouksessa? Entä Saarivuori, mikä on halukkuus vastuunkantoon?

[Matti Saarivuori]

Vastuuni olen kantanut kaikissa tehtävissä, joissa olen toiminut. Siitä Puurusen ei tarvitse olla huolissaan. Jalostustoimikunnan jäseneksi ryhdyin Aukken pyynnöstä ja tein siinä parhaani. Olen tuntenut Aukken vuodesta 1979 lähtien, jolloin hän toi minulle ensimmäisen saksanpaimenkoirani (Obelix von Nordicumin narttupentu Fankan Lanza). Aukke ilmeisesti ajatteli, että voisin toimikunnan jäsenenä työskennella saksanpaimenkoiran parhaaksi, koska olen ollut jo vuosia huolissani rodun tilasta ja kaikenmoista tietoa ja taitoa on ehkä vuosien aikana kertynyt jo koulutuksen ja ammattienikin puolesta.
SPL:n nykyjohto (Puurunen etunenässä) potki jalostustoimikunnan pois, koska se ilmeisesti osui arvioissaan lähemmäs rodun alennustilan syynä olevaa mätäpaisetta kuin uskalsimme arvioidakaan.
SPL:n nykyjohdon johtavana periaatteena näyttää muutenkin olleen ennemminkin hajottaminen kuin rakentaminen. Ja nyt kun on hajotettu riittävästi, paljastuu totuus: väki tosiaan kaikkoaa eikä esim. vuoden 2015 kisoja ole enää kukaan toteuttamassa. Siitä varmaan tämä Puurusenkin vetäytyminen johtuu.
Turha kai sinä tilanteessa on huudella muilta vastuunkantoa.
Ja kuten olen jo aiemmin SPL:n keskustelupalstalla todennut, teen parhaani saksanpaimenkoiran puolesta sellaisilla foorumeilla, joissa työtä arvostetaan ja jossa se on merkityksellistä

[Kari Salkosalo]

Juhan vastuksista käy oikeastaan aika hyvin ilmi, se mistä "kenkä" tällä hetkellä puristaa. Juha ja nykyinen hallitus on erittäin huolissaan liiton rahatilanteesta, sen riittävyydestä nyt ja tulevaisuudessa. Vasta ryhmittymät, itse mukaanlukien, olemme enemmän huolissamme itse saksanpaimenkoirasta, ja sen tilanteesta
käyttökoirana nyt, ja tulevaisuudessa. Näin se tahtoo olla aina. Osa porukoista on kiinnostunut itse harrastuksesta ja sen kohteesta, osa taas sen ympärillä pyörivistä asioista

T:Salkkis

[Juha Puurunen]

Kerta kiellon päälle Minä, eikä mielestäni myöskään hallitus, ole huolissaan taloudesta sen enempää nyt kuin aiemminkaan. Liiton talous on tällä hetkellä erinomaisessa kunnossa. Vahvan talouden ansiosta on voitu toteuttaa projekteja, koulutusta ja muuta toimintaa joka säilyttää ja kehittää juuri noita peräänkuulutettuja omimaisuuksia. Huolissani olen ollut ja tulen olemaan, Saksanpaimenkoiran tulevaisuudesta nimenomaan sen käyttöominaisuuksien suhteen. Niistä olen kantanut huolta ja työpanokseni antanut siellä missä milloinkin on tarvittu. En ole kysynyt osaanko vaan opinko tekemään. Ja vielä kerran, kuten aiemmin jo kirjoitin, päätöksiä tehdessäni olen aina perustanut mielipiteeni ja kantani tuohon huoleen. Saarivuoren henkilökohtaisiin piikittelyihin en ota kantaa, jokainen olkoon uskossaan autuas. Salkin kanssa otetaan oluet, jopa toisetkin, siinä missä aiemminkin