SPL nyt...

[Maria Arfman]

Aika surulliselta alkaa kuulostamaan SPL:n tämän hetkinen tilanne. Omasta (riviharrastajan) näkemys on että liitto on panostanut enemmän ja enemmän koulutukseen, saanut aikaan hyvä seminaareja; suojelu/tottis/kansallisten lajien leiri... Nyt entistä enemmän pitäisi ihmisten antaa tukea ja arvostaa sitä mitä työtä nämä tekevät meidän eteen.

Tästä rohkeuskoe leiristä.... on todella ihmeellistä ettei ko tapahtumaan ollut osallistujia. Ensin halutaan että järjestetään, sitten ei osallistuta kun siihen tulee mahdollisuus. itselle tulee ainakin mieleen ettei arvosteta sitä omaa sesseä/koulutusta, saati muiden tekemää työtä...

Meidän koulutusjärjestelmämmekään EI voi olla huono, sen verran kehittymistä on tapahtunut ja tulosta maailmallakin saavutettu. Itse ainakin olen henkilökohtaisesti kokenut että koulutuksen taso on noussut viime vuosina. Kiitos niistä aktiivi-ihmisistä jotka jaksavat pysyä "ajanhermoilla" ja täten jakaa myös sitä tietotaitoa meille muille.

Sen haluaisin tietää mikä on nyt niin huonosti että pitää henkeen ja vereen tapella keskenään???

[Joanne S A Vähämaa]

Henkeen ja vereen on tapeltu aina. Ihminen on ihminen ja sille ei valitettavasti mikään riitä. Näin isoon yhteisöön mahtuu monta vastarannan kiiskiä jolla on aina jotain maristavaa, ja sit ihmiset jakautuu viivan kahta puolta ja pitää pöhlönä kiinni omista periaatteistaan ja mielipiteistään. Eikä se siitä tule muuttumaan. Onhan sitä spekuloitu että kummallekin linjalle oma liittonsa, mutta ei se mitään auta. Sitten tulee vaan uusia asioita jotka tappelee keskenään. Tämä ei päde vain tähän koira touhuun vaan ihan kaikkeen ihmisten maailmassa. Eduskunnassa käydään samoja taisteluita eri puolueiden välillä ja omankin puoleen kesken. Ne on vaan ne ihmisen henk koht mielipiteet joita tyrkytetään ja potkitaan omaa etua eteenpäin. Ihminen on itsekäs ja MINÄ OLEN AINA OIKEASSA! Mutta ehkä tästä vielä poikii jotakin hyvääkin

[Päivi Ahola]

spl-nyt.. täällä ja riviharrastaja kiittää .. eikä onneksi ole törmännyt niihin hirmuisiin riitoihin sen kummemmin omassa harrastuksessaan.. Eli tapahtumia riittää, ja niissä on ollut hyvä yhteishenki, missä on tullut käytyä..

Ainut mikä riviharrastajan silmään tökkää on nimenomaan tämä näytelmä/käytelmä proplematiikka.. jossa joskus hieman miettii että hmmm... miksi niin paatoksella..

Kesän kunniaksi lueskellut vanhoja ... vanhoja .. suskoiralehtiä.. muistellen niitä aikoja.. ja kyllä sieltäkin rivien välistä voi paljon lukea:).. ongelmia aina on ja keskustelua ja vatvomista riittää ..

ps. ja tahtoo kiittää myös tuota suskoiralehdestäkin.. kyllä sitäkin tulee vartottua ja luettua.

ps... jos olisin nuorempi tyttönen niin olisin huolestunut tuosta lajimme naisistumisesta... tämänkin lajin parissa.. jossain kohtaa se on tyttöjen vaan alettava hihaa pyörittämään.. ukot ja pojat vähenöö...