ihan piruillessani

asetan teille lyhytkarvasten omistajille kysymyksen että miksi just lyhytkarvaisen olette ottaneet kun on olemassa muitakin lyhytkarvaisia rotuja kuin saksanpaimenkoira?
(voi teidän asettaman miksi pitkäkarvainen virhekoira -kysymyksen kääntää myös näinpäin
kun on muitakin pitkäkarvaisia..)
toden totta niitä syntyy kuitenkin aina johonkin pentueeseen en mie sitä sano ja se kaatopaikka juttu nyt oli hatusta vedetty juttu
en mie halua täällä mitää mielipahaa ja kiihkoa aiheuttaa..
tuntuu vaan taas et vaik mie kuin saan joka kohtaan kirjottaa aina uudelleen ja uudelleen et mie rupean pentuhommiin vain jos tosiaan tunnen, että siitä on hyötyä.
ai niin, unohdin et mulla on pitkäkarvainen niin eihän siitä VOI olla hyötyä.
-anteeks vaan että ollaan olemassa
tässä maailmassa on liikaa jo muutenki koiria olipa ne mitä tahansa niin miksi lähtisin enää lisää sellaisia tekee jos ne ei mene kaupaks, ei ole kysyntää jne jne jne
kaikki kasvattaja immeiset ja muut toivottavasti ymmärrätte mitä mie tarkotan jne:llä
välil tuntuu et hohhoi onpas taas minua ymmärretty väärin, ehkä mie sit kirjotan silleen et niitä ei voi ku ymmärtää väärin.
onko saksassa muka oikeasti tollane järjestö? ohhoh..
(enkä mie hypi täällä nyt sit mittää tasajalkaa ku paraski lottovoittaja.)
tavallaan iha hieno juttu
(paitsi teistä, jotka tunnutte kokoajan työntävän pitkiksiä suohon hehe.. )
tuolla ei varmaan tuu sellasta oloo et vitsi ku ollaan nyt iha väärää sorttia ja et kokoajan saa pyydellä olemassaoloonsa anteeks..
viimeaikoina on tullu vähä sellanen fiilis et suunillee itseki tulee ammutuks siitä et on saksanpaimenkoiran väärinkäyttäjä ja häpäsiä ku on pitkäkarvanen (vitsi)
elämäni aikana olen ollu suurimmaksi osaksi lyhytkarvaisten saksanpaimenkoirien kanssa tekemisis. joskus vuonna -96 olisko ollu ,kun ekan kerran kohtasin pitkäkarvasen (kaveri otti pitkäkarvasen ja se oli tosiaan PITKÄkarvanen)
totesin et onpa söpö ja niin erilainen pitkänkarvansa kanssa.. etenki ku vertas meidän jo edesmenneeseen (12v, nyt kesäl hänestä luovuttiin)
lyhytkarv. kylläkin sekarotuiseen
(isä: saksari ja emä:saksari+suursnautseri)
TÄYSIN puhtaan näköiseen koiraamme. koko hänen elämänsä ajan Sirua luultiin aina vaan uudelleen ja uudelleen puhtaaksi ja pennuksi (jopa vanhoilla päivillään ja kaiken huippu oli se uros-luulo )
kaikesta huolimatta oli SIrussa siis niiiiiiin paljon eroa puhtaseen että, vaik olikin puhdasrotuisen näköinen-tietenki ku se oli vaan sekarotunen.
mulla saattaa hyvinkin olla seuraava koira joskus jotai 5v päästä lyhytkarvainen tai sit seon pitkäkarvainen aika näyttää... todennäköisesti otan pitkäkarvaisen.
mustakin olisi iha hieno ilmestys (pitkiksenä ku löytys ni ottasin )
-ja taasko mua ammutaan?!
harmaa tai sellane melekein musta mut vähä ruskeeta, mikäs se nyt olikaan.. joku bi- tai tricolour..
mutta jokatapauksen mun mielest se perinteinen saku on kaikenparas.
-ja vieläkö tulee luoteja
nyt joku taas tietty ajattelee no onpas, kun ei osaa raukka päättää mitä ottaa.... -mitäs on niin paljon vaihtoehtoja!
ja se ei ole mun vika et siitä ei ainakaan minua voi syyttää.
melekeinp se on iha sama mikä se on kunhan se on SAKSANPAIMENKOIRA
Enpä kirjota taas enempää ennenku jollai mennee hermot
- vaan eipä oo pakko lukkee. kuitenki jonku verran tuntuu kiinostavan ku kerran ne pittää lukkee
