pitkäkarvainen pörrö!

SPL:n näyttelyihin ja ulkomuotoon liittyvät aiheet
Ronja Taskinen

Viesti Kirjoittaja Ronja Taskinen »

Irene Routio kirjoitti:Itselle tuli pitkäkarvainen vahingossa. Rodut on evolutiivisesti uusia, tästä voisi luoda uuden rodun kuten valkoinen paimenkoira.
Minulle on aika lailla sama, jos joku vaikka kasvattaisikin pitkäkarvaisia, se on hänen oma asia vaikken sitä oikeastaan tuekaan. Mutta että pitäisi rajata omaksi rodukseen, ei todellakaan.
Irene Routio kirjoitti:"Söpöys" alkaa kyllä rasittaa, itsekin päädyin alunperin rotuun sen takia, että mm en halua ulkopuolisten kuseskelevan pilan päiten pihalleni tai pahoinpitelevän perheenjäseniä.
:shock:
Oliko muita kriteerejä?
Irene Routio

Viesti Kirjoittaja Irene Routio »

No mitä mieltä olet valkoisesta paimenkoirasta tai saksanpk:n valkoisesta muunnoksesta?

On joo tyrmistyttävää. Tietysti rodun sosiaalisuus ja sopeutuminen lapsiperheeseen ym oli tärkeitä, pystykorvat taas olivat liian itsenäisiä.

En tarkoittanut usuttavani koiraa kenenkään kimppuun, mutta kun kissa uhkailujen jälkeen katosi, niin ajattelin isomman raadon ainakin löytyvän helpommin...Kun naapuri saapuu pidämme koirat varmuuden vuoksi kytkettyinä ja vanhempi on niin herkkä, että kieltäytyy poistumasta sisältä, mikäli öykkäröintiä esiintyy. Lisäksi koiria käytetään esim avustajakoirina sosiaalisissa tilanteissa, että omistaja rauhoittuu hauvelin rapsuttelusta. Koiramme -lehdessä oli esim artikkeli aiheesta viime keväänä.

Mukava, ettet itse ilmeisesti ole törmännyt/saanut naapureiksi narsistisesta persoonallisuushäiriöistä kaärsivää henkilöä.
Ronja Taskinen

Viesti Kirjoittaja Ronja Taskinen »

Irene Routio kirjoitti:No mitä mieltä olet valkoisesta paimenkoirasta tai saksanpk:n valkoisesta muunnoksesta?
Sitä samaa, eli en juuri perusta. Siihenhän ei enää voi vaikuttaa, asia on jo tapahtunut ja mitä luultavimmin lopullinen, mutta ei pitkäkarvaisia sakemanneja (minun mielestäni) tarvitsisi rajata erilleen. Ei jalostuskriteeriksi kelpaa pelkkä ulkonäkö. Jos hyvistä käyttösuvuista sattuu syntymään pitkähkökarvainen pentu, minusta on ok käyttää sitä jalostukseen, jos se on aivan ehdotonta, eli koira on terve, hyvärakenteinen ja -luonteinen ja sillä on tuloksia eli annettavaa rodulle. (Edellyttäen tietenkin, että karvapeite ei ole mitään yli 10 cm pituusluokkaa, se menee minusta jo vähän yli - minä olen ainakin käsittänyt, että perimmäinen virhe pitkäkarvaisuudessa on pohjavillan puuttuminen? Puolipitkäkarvaisiltahan se ei välttämättä puutu.)

Nojoo, jokainen tietenkin tekee omat ratkaisunsa näissä asioissa. Minun ei liene ajankohtaista tai edes kovin tarpeellista pohtia tällaista. :lol:
Irene Routio kirjoitti:On joo tyrmistyttävää. Tietysti rodun sosiaalisuus ja sopeutuminen lapsiperheeseen ym oli tärkeitä, pystykorvat taas olivat liian itsenäisiä.
Ymmärrän toki, mutta kun ilmaisit sen aiemmin eri lailla niin jäi vähän erikoinen vaikutelma. :)
Irene Routio kirjoitti:En tarkoittanut usuttavani koiraa kenenkään kimppuun, mutta kun kissa uhkailujen jälkeen katosi, niin ajattelin isomman raadon ainakin löytyvän helpommin...
Kamala naapuri teillä.
Irene Routio

Viesti Kirjoittaja Irene Routio »

Sääli, ettei luonne ja käyttöominaisuudet ole säilyneet rotumääritelmän mukaisina. Nykyisin kadulla tulee harvemmin vastaan edes "vanhanmallisia" saksanpaimenkoiria. Kyllä ovat aika paljon ihan ulkoiselta olemukseltaankin muuttuneet rodun syntyajoista.

Kuvittelin pitkään kaikkien saksanpaimenkoirien muistuttavan sitä 40-luvulla äitini perheeseen rajavartiostosta hankittua koiraa, joka rakasti omaa laumaa, oli energinen ja tarvittaessa (liioittelematta asiaa) puolusti myös laumaansa.

Enpä taida vähään aikaan ryhtyä kasvattajaksi, parikymmentä kissaa olen sijoittanut kissayhdistyksien kanssa yhteistoiminnassa. Luotettavien ja vastuuntuntoisten harrastajien löytäminen pentueen jakajiksi olisi todella haastavaa. Puhumattakaan terveys- ja luonnehaasteista pentuetta luodessa.

Kyllä nuo naapuruussuhteetkin ovat todella haasteellisia. Ihan syntyperäisten suomalaisten välillä vallitsee huikeita alakulttuurillisia eroja. Välillä tarvittaisiin samanlaista puolueetonta alakulttuuritulkitsijaa kuin luodaan maahanmuuttajien ja syntyperäisten suomalaisten välisiä suhteita rakentamaan. Tällaisia kokeiluja on tosiaan käynnissä, itselläni on vain positiivisia kokemuksia ei-suomalaisista kulttuureista. Koska vaihtoehtoja on vähän, me kokeillaan taas perinteistä käräjäoikeuskäsittelyä näihin suomalaisiin alakulttuuriristiriitoihin. Olipa ikävää, että tuli nyt tuostakin ylipäätään mainittua.
Vastaa Viestiin