Ruokaa rakastavan ruokinta

[Satu Majamäki]

Minulla on lievästi sanottuna intohimoisesti ruokaan suhtautuva sakemanniuros. Se ei ole vihainen ruuastaan ollenkaan, mutta sillä vaan ikään kuin järjenvalo himmenee, kun ruoka-aika lähenee. Kyse ei ole siitä, että se joutuisi tai olisi koskaan joutunut kilpailemaan ruuastaan toisen koiran kanssa eikä siitä, että se olisi liian vähällä ruualla. Ollaan kokeiltu myös useaa ruokintaa päivässä, mutta into säilyy ihan yhtä suurena ja eikä se ollut muutenkaan kovin toimivaa. Olen saanut neuvon, että koira kannattaisi totuttaa siihen , että sillä olisi aina tylsää perusruokaa eli nappuloita tarjolla. Alkuun se söisi varmasti varsin runsaasti ja siirtymäaika olisi aika pitkä, mutta se menettäisi jossain vaiheessa mielenkiintonsa, kun ruoka ikäänkuin kärsisi inflaation. Onko teillä kokemusta tällaisesta?

[Merja Takaeilola]

Mitä ongelmaa on innokkaasti syövästä koirasta? Tietty jos ahmii joka kerta niin kuin uhkaa tukehtua... Varmasti parempi noin päin kuin sellainen koira, jolle saa tunkea ruokaa suuhun että pysyisi hengissä. Mielestäni ei kannata lähteä tuohon jatkuvasti ruokaa tarjolla -juttuun. Varmasti terveellisempää kun on ruoka-ajat koiralla kaksi kertaa päivässä.

Vielä kysymyksiä: minkä ikäinen koirasi on? Saahan se varmasti tarpeeksi ruokaa kasvuun ja aktiivisuuteen nähden?

[Satu Majamäki]

Koira on 3,5 -vuotias. Se on oikein hyväkuntoinen ja sopusuhtainen ja paremminkin ehkä aavistuksen tanakka, joten arvelisin ruokamäärien olevan riittävät. Sillä on kyllä vähän ahmijan vikaakin, mutta paljon suurempi ongelma on ruuan odotus johon sisältyy paljon vinkumista ja ympäri asuntoa juoksemista. En sanoisi, että tämä on ongelma, mutta olisi vaan omistajalle helpompaa ja pysyisi lattiat paremmassa kunnossa

[milko naumanen]

Siis se kuulostaa normaalille koiralle.

Tuohon juoksemiseen,kokeileppa niin,että jos koira juoksee yms hilluu,niin ei ruokaa,ruokaa saa vain oikein toimimalla,esim istuu yms.

Se,että koira on ahne,on hyvä lähtö kohta koulutukseen,ahneelle voi teettää "temppuja" joista palkkio on ruoka ja kun välillä jää ruoka pois(jos ei tee "temppua")niin mielenkiinto ruokaa kohti säilyy.

[Sirpa Hörkäs]

Eihän se ole saksanpaimen,jos se ei ahne olis.

Oma on varsinainen syöppö,en ole koskaan ajatellut,että se siksi hullu on.
Keittiöön se singahtaa esim.leikkuulaudan avauksesta kuuluvasta äänestä.Hurtille tulee viskeltyä milloin mitäkin suupaloja varsinaisten ruoka-aikojen ulkopuolellakin.Eli itte vahvistan tota keittiön äänistä paikalle singahtamista,mutta mulle se ei ole ongelma.

Varsinaisen ruokakuppinsa se saa eteensä vasta,kun odottaa istuen lupaa päästä sinne kupille.

[Johanna Romppanen]

Meilläkin on sama tilanne kuin Satulla. Eli koiramme on 4,5 vuotias uros. Ja kun laitan ruuan kuppiin turpoamaan tai riittää vain että koira tiedostaa sen että ruoka on tuloillaan niin silloin alkaa mahoton ralli. Koira juoksee sohvaa, kiikkutuolia ympäri ja on aivan vauhko siihen asti ennen kuin ruuan saapi. Tilanteeseen on sen verran saatu kuria että kun annan ruokakupin niin koiran on istuttava ja lasken kupin lattialle niin sitten saa vasta ruuan aloittaa kun sanon "saa ottaa". Mutta entä se syöminen... mahdotonta ahmimista, täytyy vain ihmetellä miksi?? Koira on tullut minulle 2,5 vuotiaana joten en tiedä onko jotain sattunut pentuna jne. ruokinnan yhteydessä.
Sitten kun ruoka on syöty niin koira on aivan erillainen, rauhallinen. Käypi ruuan antajan kiittämässä kuonollaan ja menee sohvalle / lattialle makuulle.
Meidänkään koiraa ei voi laihaksi sanoa. Oikeastaan se on aivan sopusuhtainen. Ja varsinkin kun on monet ruuat jouduttu vielä käymään läpi. Vuosi sitten todettiin vehnä allergia ja pakko oli myös ottaa kala / kanaton ruoka. Ja nyt on sitten mennyt suht hyvin. Mutta taas tuntuu korvaa kutittavan, että mitähän sieltä nyt löytyy...

[Terhi Puumalainen]

No, joo, on tää mun 2,5v uros ajoittain hyvinkin ahne ja innokas, mutta mitään ralleja ei kyllä esinny vaikka ruokaa laittelenkin koiralle. Sisällä ei muutenkaan tarvi järjettömästi riehua ku muuten pöydät kaatuu ja telkkarit tippuu..

Pennusta saakka koiran on joka kerta ennen ruuan saamistaan täytynyt tehdä jotain - nykyisin ruoka-aikaan harjoitellaan aina lyhyt osio sitä, mikä tottiksessa vaatii hiomista. Myös paikallaoloa ja rauhoittumista on harjoiteltu usein, jos ruoka lämpenee pöydällä. Joka päivä on kaksi erinomaista tilaisuutta pikkuiselle treenille. Ja koira ei edes mene kupille tai ota luita ennen kuin on lupa - vaikka lähtisin käymään pois asunnosta ja koira jäis kupin eteen istumaan.

Raakaruokinnalla koira on ja toki se on tottunut, että toisinaan väksäilen noiden lihojen, luiden ja kasvissoseiden kanssa (esim. broiskunsiipien erottelu ja pussitus annoksiin) muulloinkin kuin koiran ruoka-aikaan. Tuleehan koissu usein auttamaan noissakin puuhissa, mutta ei se vauhkoonnu kuitenkaan. Muun muassa irrottelee jäisestä köntistä broiskunsiipiä mun apuna, saa sit luvalla välillä muutaman palkaksi. Herkkupaloja koiralle tulee heiteltyä ja annettua päivittäin itelle kokkaillessa, mutta kerjääminen loppuu, jos käsken pois keittiöstä (peruuttaa kynnykselle katselemaan). Eikä toi kyllä keittiössä roiku aina, vaikka ite söisinki.

Ja aloittajalle: ruokaa ei kannata pitää kokoajan esillä. Enkä minä kannata ainakaan pelkkää nappularuokaa, ei tuolla ruokaan tylsistymisellä ole tän kanssa mitään tekemistä, mielestäni.
Tässä stoorissa taisi pointtini olla, että jos ei tykkää koiran ylenpalttisesta vouhottamisesta, niin vaadi sitä rauhoittumaan ja pidä kiinni vaatimuksistasi. Kyllä ne oppii erittäin pian, jos ruokaa ei tipu koheltamisesta.

[Mira Pelli]

meillä on nyt vuoden ikäinen poju.

pentuna oli varsinainen ruokahirmu, aina nälkäinen eikä koskaan ruokittu omasta mielestään.. ruoka kun oli turpoomassa niin jätkä istua nökötti siinä pöydän vieressä vaikka tunnin kunnes sai sen..

pitkään se vouhotti kipon ympärillä ja edelleenkin ilmoittaa ruoka-ajan tulemisesta (tulee viereen, "katsoo" ja piippaa et "hei mul on nälkä") mikä on musta ihan hyvä ettei oma muisti petä..

mutta jotain tapahtu ainakin meidän kohdalla, nyt ollaan pari kk syöty ihan normisti
ennen ahmi niin että puolet oli lattialla ja kuppi ties missä minkä takia hankittiin se korokekin..

mutta aina on ajoista pidetty kiinni, ja muutenkin rutiinit on aika tarkat. uskon että tääkin vaikutti siihen että tuo rauhottu. herkkuja ei paljoa saa, luita sillon tällön.

mutta onhan näitä, nirsoja ja syöppöjä.. mielestäni silti mielummin jälkimmäinen!

tässä meidän tarina.

mira