Muistoja menneiltä vuosilta

Jalostukseen liittyvät aiheet
Birgitta Vesa-Lehtinen

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Birgitta Vesa-Lehtinen »

Itse pelkkänä omistajana olen aina ollut sitä mieltä, että koiran kuvaaminen on minun etuoikeuteni. Näin tiedän, mitä koiran kanssa voi harrastaa, enkä
riko lisää jo valmiiksi sairasta koiraa (minulla on ollut C-lonkkainen). Henkilökohtaisesti kun minulle on tärkeää, että se koira saa viettää rodunomaista elämää
mahdollisimman terveenä tai ainakin kivuttomana ja mahdollisimman kauan - koira kun ensisijaisesti on ystävä.
Maaret Guldbrand
Viestit: 17
Liittynyt: 18 Loka 2008 22:58

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Maaret Guldbrand »

Olen Minna Knuuttilan kanssa samaa mieltä. Kovasti on viimeaikoina kritisoitu näyttelylinjaisten koirien käyttöominaisuuksien puutteellisuutta ja että jalostuskriteerejä tulee tiukentaa.....niin pitääkin mutta...
jos viranomaisten mielestä rotumme ei enää täytä heidän kriteerejään käyttö-/työkoirana niin silloin
tulee kyllä ns. käyttökoirakasvattajien olla todella huolissaan....missä ollaan menty pieleen...?
Viranomaiset tuskin hankkivat työkoiriansa näyttelylinjaisista yhdistelmistä.
Ville Salmia
Viestit: 395
Liittynyt: 04 Joulu 2007 15:11

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia »

Maaret ,osuit naulan kantaan. Kyllä se taitaa olla niin et käyttölinjainen SPK-jalostus on tänä päivänä liiaksi mennyt vietin perään. Mun mielestä hermoihin pitäis kiinnittää enemmän huomiota. Itse vasta aloittelen ,ja ekat muutamat pennut on todennäköisesti just voimakasta viettiä ja räjähtävyyttä täys. Mutta toivoisin et jalostus menis enemmän takaisin vanhan tyyliseen koiraan ,joka pystyi periaatteessa mihin lajiin ,tai työhön hyvänsä. Mun miellestä uudet koesäännöt (tarkemmin luettuani) saattaa antaa viitteitä siihen suuntaan. Oltais ehkä sittenkin jo ottamassa ensiaskeleita takaisin kestävään ,vahvaan, stabiiliin, vahvahermoiseen ja suoritusvarmaan sakemanniin. Siihen sopisi kyllä pyrkiä itsekunkin.
Jari Vihersalo
Viestit: 40
Liittynyt: 06 Joulu 2007 08:43

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Jari Vihersalo »

Mun mielestä ongelma ei oo mikään viettijalostus vaan että
käytetään surkeita narttuja jalostukseen. Koesäännöillä
ei oo paljoakaan merkitystä jalostuksessa jos niissä käyvät
vain urokset .
Minna Knuuttila

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Minna Knuuttila »

Jalostusneuvoja en tohdi alkaa kenellekään antamaan, mutta näin harrastajan/koiranomistajan kannalta on huomio kiinnittynyt pentueiden sukutauluihin, nyt kun olen niitä joutunut sillä silmällä tarkastelemaan. Näyttelylinjaisiin pentueisiin en ole tutustunut, seka- ja käyttölinjaisia on tullut tutkittua varmaan suunnilleen kaikki tällä hetkellä julkisesti tarjolla olevat pentueet.

Varmastikin yhdistelmät ovat harkittuja ja toivottavasti myös onnistuneita, mutta huomioni on kiinnittynyt aiemmassa viestissänikin mainitsemaani linjasiittämiseen. Jo isän takaa saattaa tulla kertaus johonkin tiettyyn koiraan sekä isäniisän että isänemän takaa esim. neljännessä polvessa. Lisäksi pentueen emän takaa löytyy monesti sama koira, joskus samaten linjattuna sekä emänisän että emänemän takaa. Suurimmassa osassa pentueita nämä samat kerratuimmat koirat esiintyvät vähintään kerran viiden koiran sukutaulussa, valtaosassa useammin.

Varmastikin ajatuksena on tuoda pentujen perimään mahdollisimman paljon jonkin hyväksi tunnustetun siitoskoiran geenejä, mutta samalla geeniperimästä ehkä häviää jotain tiettyjä asioita sekä tulee kerrattua samalla jotain ei-toivottuja asioita. Siinä mielessä ymmärrän Villen viestin viettijalostuksesta, kun aletaan vaalimaan vain jotain tiettyä tai muutamaa tiettyä asiaa, voidaan siinä uskossa hävittää jotain elintärkeää ajan saatossa.

Pentueita silmäiltyäni on tullut sellainen tunne, että terveydellisesti riskitöntä saksanpaimenkoirapentuetta on äärimmäisen vaikea löytää, sitten pitäisi vielä olla jonkinlainen odotusarvo harrastukseen sopivalle luonteelle. Kompromisseja on pakko tehdä ja riskejä on pakko ottaa. Tuntuu että on suurempi todennäköisyys saada käsiin jollain tapaa "viallinen" koira, kuin terve, elinvoimainen ja ominaisuuksiltaan sopiva. Tuttavapiirissäkin on ihmisiä, jotka ovat joutuneet luopumaan saksanpaimenkoiristaan yksi toisensa jälkeen jonkin harrastamisen estävän sairauden takia. Itsekin olen omistanut yhden monisairaan saksanpaimenkoiran ja nyt yksi kuoli juuri kun sen ehti saamaan nuoreksi aikuiseksi, omakohtaistakin kokemusta siis rodun tilasta on. Parhaimmillaan kuitenkin saksanpaimenkoira on tosiaan monipuolinen joka paikan ja lajin harrastus/työkoira ja itse toivoisin sen sellaisena säilyvän vielä vuosikymmenten päästäkin.

Mistä sitten uutta verta, kun kaikki eurooppalaisetkin koirat kantautuvat samoista suvuista, puhtaasti "kotimaisia" sukuja meillä ei taida enää juuri olla. Pitäisikö rotukirja avata hetkellisesti ja laajentaa geenipoolia esim. X-malinoiseilla? Vai onko vielä mahdollista jalostusvalinnoilla laajentaa geenipoolia rodun sisällä, etsimällä yksilöitä joiden sukutauluissa ei yleisimmin linjattuja koiria ole, silläkin riskillä että "viettijalostus" kokisi hetkellisen notkahduksen?

Harrastajan kannalta tuntuu aika hurjalta yhdistelmät, joissa sekä isän että emän puolelta on sisaruksia ilmoitettu useampia kuolleiksi muutaman vuoden iässä erilaisiin sairauksiin. Kannattaako moinen riskinotto, se jää tulevaisuuden näytettäväksi. Yksilöjalostus vs. linjajalostus, kumpi sitten lie parempi, sen kun tietäisi.
Ville Salmia
Viestit: 395
Liittynyt: 04 Joulu 2007 15:11

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Ville Salmia »

Niinpä Jari. Huonohermoisia ,vietillisesti tasapainottomia ja heikkorakenteisia narttuja. Siinäpä sitä ollaan.
Tilanne on toivoton ,ku siihen laitetaan helvetinmoinen viettipommi ,jonka tehtäväksi tulee ominaisuuksillaan piilotella nartun heikkoutta. Kovin usein ei jalostusnartuilla ole koulutusnäyttöä. Ei kovin kumma juttu.Parhaat koirat ovat synytneet hyvistä nartuista.En minäkään ole vielä tavannut tosi hyvää ,joka olisi paskan nartun jälkeläinen.

Mutta kyllä sekin on sanottava ,että kyllä koiratyyppi jolla voitetaan ,ja suoritustyyli jolla voitetaan, myös sanelee jalostusvalintoja. Se on vaan inhimillistä heikkoutta ,ei sen kummempaa.
Ei nykyään enään esim. Aufgeweckt B-petueella pärjäisi. Geetä pukkais, eikä koira taipuisi korkeempaan.Arvostelukin on muuttunut.Mielenkiintoista nähdä miten seuraavien vuosien aikana käy.
Heikki Pekonen

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Heikki Pekonen »

En kyllä allekirjoita, että käyttölinjainen spk olisi huonontunut verrattuna 70 ja 80 luvun koiriin. Kyllä näinä vuosikymmeninä oli erittäin vähän koiria, joilla pystyi suojelussa kilpailemaan. Edelleen olen sitä mieltä, että kolmosen suojelukokeen suorittaneella koiralla on lyhyt matka hyväksi työkoiraksi. Kaikki on vaan kiinni hyvästä hallinnasta kaikissa olosuhteissa.
Milko Naumanen
Viestit: 41
Liittynyt: 04 Joulu 2007 17:43

Re: Muistoja menneiltä vuosilta

Viesti Kirjoittaja Milko Naumanen »

Onko ongelma se,että kokeissa/kisoissa halutaan tietyn tyyppistä toimintaa,tietyn tyyppisiä koiria ja tälläisiä koiria sitten jalostetaan niitä haluaville vai se,ns pelkkä jalostus ?

Vai molemmat,onneksi nyt on edelleen kasvattajia jotka tekevät jalostusta muista välittämättä ja jotkut jopa onnistuvat.
Vastaa Viestiin