Olen valmis asettumaan ehdolle jalostusvastaavaksi, kun ei sinne ainakaan viimeksi ruuhkaakaan näyttänyt olevan, jos ajatuksillani on kannatusta. Tässä viestissä siis ajatuksiani jalostuksesta.Juha Puurunen kirjoitti:Harvoin näitä kriitikoita on kuitenkaan nähty ehdolla hallitukseen? Tuskin nähdään tänäkään vuonna.
Lähtökohta
Kennelliiton yleinen jalostusstrategia on hyvä lähtökohta rotujärjestöille. Koiranjalostuksen, varsinkin käyttökoirajalostuksen, tulisi mielestäni pohjautua nykyistä enemmän tosiasioille. Tulevaisuuden suunta pitäisi olla indekseihin ja geeniteknologiaan. En kuitenkaan tarkoita, että koiria pitäisi puhtaasti jalostaa tilastoilla, mutta ne ovat siinä oikein käytettynä hyvä apu. Eikä siirtymä tapahdu hetkessä, ja olen varmasti asian suhteen liiankin optimistinen, myönnän sen. Mutta aivan varmasti monille luonneominaisuuksille voitaisiin laskea indeksejä, jotka ovat tarpeeksi paikkaansa pitäviä, että niitä voitaisiin hyödyntää jalostuksessa. Olen tilastoinut luonnetestituloksia ja ominaisuusarviointituloksia ja molemmista löytyy eroja linjojen välille, lisäksi joidenkin luonnetestin osa-alueiden ja ominaisuusarvioinnin tulosten välillä on todella vahva korrelaatio (tosin otos pieni). Rakenteen mitattaville ominaisuuksille indeksien laskeminen onnistuisi helposti. Sairauksille myös, jos niitä saadaan tarpeeksi kattavasti tilastoitua.
Mutta mistä tietoa saadaan indeksien laskemiseksi? Karu totuus on, että nykymuotoiset näyttelyt, jalostustarkastukset ja kokeet eivät juurikaan anna tietoa, mitä voitaisiin hyödyntää indeksien luomisessa. Talentsichtung oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, tosin siinäkin on selviä puutteita. Kokeet ovat tietysti hyvin tärkeät, koska ne mittaavat palveluskoirien tärkeintä ominaisuutta eli koulutettavuutta, mutta voitaisiin miettiä, pystyisikö kokeista saamaan jotain muutakin irti kuin VIK-arvosanan. Ja toinen ongelma kokeiden kohdallahan on, että niihin osallistuu (jopa käyttölinjaisistakin) loppujen lopuksi aika pieni osuus, eli kattavuutta ei ole.
Luonneominaisuudet, rakenne, arviointijärjestelmä ja jalostustarkastus
Luonneominaisuuksissa mittaaminen on vaikeaa. Sellaista testiä luonneominaisuuksista tuskin voidaan kehittää, mihin koiran koulutus ja muu tausta ei vaikuta. Toinen vaikeus on arvostelu, eli eri arvostelijoiden arviot pitäisivät olla mahdollisimman yhdenmukaisia. Esim. Kennelliiton luonnetestissä arvostelijoiden vaikutus tulokseen on turhan suurta. Indeksilaskennassa tietysti arvostelijoiden vaikutusta pystyy jonkin verran korjaamaan.
Ainoita hyviä ehdotuksia jalostukseen nykyhallitukselta on FIN-arviointijärjestelmä + jalostustarkastus malli. Eli siis arviointi kouluttamattomille ja tarkastus koulutetuille koirille. Molemmat vain pitäisi laatia uusiksi puhtaalta pöydältä. Ominaisuusarvioinnissa on aivan turhia kohtia, joihin vaikuttaa lähinnä koiran koulutustaso. Arviointijärjestelmä pitäisi olla sellainen, että se mittaisi mahdollisimman paljon koiran luontaisia taipumuksia, ja että sitä voitaisiin ehkä jonain päivänä käyttää indeksilaskennan pohjana. Näin äkkiseltään tuntuisi, että lehdessä esitetty luonneosion kohtien määrä 4-6 kpl on liian vähäinen. Erilaisia testejä ja koemuotoja on niin paljon, ettei pyörää tarvitse välttämättä keksiä uudestaan, vaan poimimalla parhaat ideat eri testeistä voisi päästä jo pitkälle.
Rakenteessa pitäisi arvioida lähinnä sellaisia asioita, jotka ovat mitattavissa tai muuten yksiselitteisesti todettavissa. Ja mielestäni vielä oleellisempaa on rakenteen todellinen toimivuus. Nykyään näyttelyissä/tarkastuksessa arvioidaan lähinnä koiran ravia. Koiran pitäisi kuitenkin osata myös kävellä, laukata, hypätä, kiivetä ja olla tarpeeksi ketterä ja nopea.
Nykymuotoinen jalostustarkastus oli varmasti hyvä juttu vuosikymmeniä sitten, mutta aika on ajanut sen ohi. Osallistujien vähäinen määrä jalostustarkastukseen kertoo nykyisen merkityksettömyydestä. Jos nykymuotoisia SV-jalostustarkastuksia halutaan edelleen järjestää, ei minulla ole mitään sitä vastaan, mutta voitaisiin kehittää ihan oikea jalostustarkastus. Mielestäni jalostustarkastuksen tulisi olla tapahtuma, jossa tuomari ja maalimies etsivät koiran vahvuudet ja heikkoudet sekä tuovat ne arvostelussa esiin. Ja yksi tapa saada jalostustarkastukseen enemmän osallistujia olisi nykyistä vähäisemmät osallistumisvaatimukset. Nykyäänhän pitää olla AD-koetta ja näyttelytulosta, mielestäni ihan turhia.
Jalostusvaatimukset
Jalostusvaatimuksilla on kaksi merkitystä: varmistaa jalostusyksilöiden täyttävän tietyt minimivaatimukset ja tuottaa jalostuksellisesti arvokasta tietoa. Nykyinen lonkkaindeksi-pevisa on täysin naurettavaa yhteen ominaisuuteen tuijottamista. Meidän tulisi indeksoida koko koira, jotta voitaisiin tehdä oikeasti keskivertoa parempia pentueita. Ja yksi tärkeä asia on geneettinen monimuotoisuus. Sellaisia rajoituksia ei saa asettaa, jotka vähentävät harvinaisten sukujen edustajien käyttöä jalostukseen.
Nämä seikat huomioon ottaen ehdotus BH ja näyttelystä G on käsittämätön, tietoa se tuottaa perin vähän ja karsii koiria toisarvoisten tai kokonaisuus huomioon ottaen hyväksyttävien puutteiden takia pois jalostuksesta. SV:llä on ollut näyttely- ja koetulosvaatimukset kai vuosikymmeniä. Mitä hyötyä niistä on ollut, ei mitään. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku harrastaa näyttelyitä, mutta niitä ei tulisi sotkea käyttökoirajalostukseen.
Saksanpaimenkoiraliitosta
Jos edellinen jalostustoimikunta oli RSV2000:n juoksupoikia, vaikuttaa nykyinen hallitus liian SV-suuntautuneelta tulospakko- ja SV-jalostustarkastussuunnitelmineen. Minä en ymmärrä, miksi täällä Suomessa pitäisi kumarrella minnekään päin. Eikö täällä voitaisi poimia parhaat ideat käyttöön, tuli ne mistä päin tahansa, vaikka toisten rotujen piiristä. SV:n malli ei tue käyttökoirajalostusta, sen näkee sokeakin. NVBK-malit Belgiasta ja x-malit Hollannista tulivat ja valloittivat työkoiramarkkinat, jopa Saksassa, eikä niillä ole koskaan ollut tulospakkoja tai jalostustarkastuksia.
Mielestäni jokainen saa harrastaa sitä mitä haluaa. Monet ongelmat viime vuosina SPL:ssä ovat johtuneet näyttö-käyttö -ristiriidoista ja turhista kompromisseista. Ehdotus jalostustoimikunnan jakamisesta, tai omista jalostusvastaavista eri suuntauksille on siten mielestäni kannatettava ajatus.
SPL:llä olisi mielestäni valtava potentiaali käytettävissään. On oma tuomari-, maalimies- ja koejärjestelmä, kasvattajakoulutus ym. Jos nämä kaikki saataisiin täysin hyödynnettyä jalostuksen tukena, voisi SPL olla todellinen suunnannäyttäjä. Tarvittaisiin kuitenkin rohkeita, radikaalejakin ideoita ja niiden toteuttamista. Ei kompromisseja ja turhaa politikointia. Yritysmaailmassakin monet menestystarinat ovat syntyneet siitä, että on osattu ajatella asiaa Out of the box, normaalin kaavan ulkopuolelta.
Liiton toimintamalli on mielestäni ollut liian "ylhäältä alas"-vetoinen. Pahimmillaan hallitus tai toimikunta valmistelee esityksen itsekseen ja tuo sen "ota tai jätä"-periaatteella päätettäväksi. Jos joskus hallitukseen tai johonkin toimikuntaan päädyn, tulen mahdollisuuksien mukaan jo valmisteluvaiheessa hyödyntämään jäsenistön mielipiteitä ja ideoita. Ja osallistun mielelläni nettikirjoitteluun, jopa ei niin asiallisiinkin. Kritiikki on tärkeää, edesauttaa kehittymistä.
Kysykää jos on kysyttävää. Muunkinlainen kommentointi toivottavaa.