näykkiminen ja pureminen

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
petri halttunen

näykkiminen ja pureminen

Viesti Kirjoittaja petri halttunen »

meidän spk-tyttö nyt 8kk. näykkii ja puree lähinnä vaimoa ja lapsia, mutta ei isäntää. hihnassa kävelyttäminen onnistuu vain lähinnä minun kanssani ja muilla se on kiusallista nykimistä ja näykkimisen estämistä. onko tämä vielä pentukoiran ominaisuuksia tai sitä paikan etsimistä laumassa? pitäisikö olla vielä julmempi vai hommata kuonopanta? koira alkaa olla sen verran isokin, että kohta perheen nuorimmainen (8v) alkaa jo pelkäämään omaa koiraa kun on saanut puremisesta jo mustelmia. :cry:
milko naumanen

Viesti Kirjoittaja milko naumanen »

Olet ns "julmempi" eli kielto ja jos ei auta niin pakote="kuritus".

Eli näytät(te) että kyseinen toiminta ei ole sallittua.
Saija Hietakangas

Viesti Kirjoittaja Saija Hietakangas »

No mä en ole kyllä sitä mieltä että 8v lapsen pitäisi alkaa olemaan "julmempi", tai vaimosikaan jos ei sitä vain osaa olla.
Tuntuisi että koiralla on kovasti virtaa ja yrittää haastaa leikkiin niitä perheen jäseniä jotka on "alempana". Leikkikää sen koiran kanssa ja kouluttakaa sitä. Esim. lapsi voi juosta piiloon ja koira etsimään. Ei jaksa sitten enää riekkua. Ja tuohon puremiseen lenkillä.. välinpitämättömyys varmaan parhaiten tehoaa, eli ei kieltoja eikä katseita..sitten kun hetkenkin kulkee nätisti annetaan vaikka makkaraa.
milko naumanen

Viesti Kirjoittaja milko naumanen »

En tarkoittanut,että 8 v olisi ns julmempi,vaan aikuiset näyttäisivät,että näykkiminen ei käy.

Ja jos rupeaa koiraa leikillä väsyttämään,menee siellä metsässä koko päivä.

Ja koulutushan kuluu jokaisen koiran elämään.

Koirat on aika yksinkertaisia eläimiä,kyllä ne tajuaa kun kielletystä toiminnasta tulee rangaistus,niin ne lopettavat sen tekemisen.

Tarpeeksi kova rangaistus,niin se tehoaa,enkä tarkoita nyt mitään riepottelua vaan päättäväistä "ravistekua/tukkapöllyä".
Eija Peltonen

Viesti Kirjoittaja Eija Peltonen »

Ei koira minun mielestä saa purra ketään, ei edes leikkiin kutsuessaan. Jos se puree/näykkii, täytyy tuollainen käyttäytyminen kitkeä pois, koska ongelmat koiran kasvaessa omien sääntöjensä mukaan vain kertaantuvat ja näinkin ison ja voimakkaan rodun ollessa kyseessä, lopputulos ei voi olla mitään hyvää. En toki tarkoita, että koiranne kasvaisi muuten kuin pellossa, vaan nimenomaan tässä näykkimisasiassa. Joka tapauksessa, kyllä nykykoiran laumassa laumanjohtaja on ihminen, joka määrää, mikä on sallittua käyttäytymistä ja mikä ei ja kaikki ihmislaumanjäsenet ovat koiran yläpuolella.

Nykyinen koirani tuli minulle 7 kk:n ikäisenä ja koira selkeästi kokeili uuttaa emäntäänsä juuri näykkimällä. Meillä näykkimiseen puututtiin napakasti komentamalla ja jos ei puhe tehonnut, nappasin niskasta kiinni. Ja jos tämäkään ei tehonnut, vaan koira edelleen oli sillä mielellä, että hänen hampaansa ovat ne, jotka määrää, muljautin koiran nurin maahan ja "alistin" sen painamalla kädellä koiran kaulasta maata vasten KOIRAA SATUTTAMATTA (näinhän koirat/sudet tekee keskenäänkin). Eipä aikaakaan, kun näykkiminen loppui meillä. Silloin tällöin koiralle käy "vahinkoja" esim. leikkimisen ja painimisen yhteydessä, eli se saattaa käyttää enempi puruvoimaa kuin mitä leikkimisen yhteydessä on suotavaa. Tuolloinkin kovaääninen älähdys palauttaa pojan takaisin maan pinnalle ja leikki jatkuu.

Koirani koittaa vielä nykyäänkin "kyykyttää" äitiäni, joka ei ehkä ole kauhean selkeä auktoriteetti koiralleni. Äitini tyyli käskeä koira esim. pois sohvalta on: "viitsisitkö sä nyt tulla sieltä..?" Lisäksi äiti palkitsee koirani pöydän luona kerjäämisestä yms... Joskus äiti koittaa olla "kovana" ja komentaa koiraa, jos se hölmöilee, mutta yleensä äiti aina lopuksi antaa periksi ja koira kyllä tietää tämän. Käymme äitini luona keskimäärin kerran viikossa ja harvemmin koira kyllä on siellä itsekseen vaan yleensä joko mieheni tai minä ollaan myös paikalla ja äitini lipsumisiin puututaan ennen kuin ne edes tapahtuu. Saattaisi olla ongelmallisempaa, jos esim. mieheni toimisi samalla lailla kuin äitini. Voisiko teillä olla samantapaisesta asiasta kyse?

Mikään varsinainen asiantuntija en tässä asiassa ole, mutta tämmöisiä kokemuksia meiltä. Esim. kasvattajat, koulutusohjaajat tai ongelmakoirakouluttajat ovat varmasti perehtyneempiä tällaisiin tilanteisiin.
Viimeksi muokannut Eija Peltonen, 08 Helmi 2006 21:01. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Saija Hietakangas

Viesti Kirjoittaja Saija Hietakangas »

Mä en kyllä mielelläni antaisi tuollaisia neuvoja keskustelupalstoilla. Jos pentua alkaa kurittamaan, ja tekee sen väärin, voi asiat mennä pahemmaksi..
Eija Peltonen

Viesti Kirjoittaja Eija Peltonen »

No, minun ja Saijan tavat kasvattaa koiraa ovat jokseenkin erilaiset ja olkoon niin. Tämän keskustelun alkuperäinen tarkoitus kuitenkin käsittääkseni oli neuvojen/kokemusten pyytäminen ja siihen vastasin omalta osaltani. Mielestäni vastauksessani ei jäänyt epäselväksi se, että on toki olemassa ihan "oikeita" ammatti-ihmisiä, joiden puoleen kannattaa tällaisissa asioissa kääntyä, jos omat voimavarat eivät riitä.

Edelliseen tekstiini tein vielä korjauksen väärinymmärrysten välttämiseksi.
Veijo Kinnunen

Viesti Kirjoittaja Veijo Kinnunen »

Jos kaikkiin kyselyihin vastataan, ei mitään hätää, ota lellukka vain syliin, paapo sitä, luulen, että tällainen vastaus voi myös olla vahingollinen.
Saija Hietakangas

Viesti Kirjoittaja Saija Hietakangas »

No ehkä se nyt kuitenkin riippuu siitä koiran luonteesta mikä sille on sopiva tapa. Itse varmaan tekisin tuossa tapauksessa, jos pentu todella puree ja näykkii, kieltäisin jyrkästi ei ja ravauttaisin niskasta sen verran että vinkaisee. Mutta jos koira pehmeä luonteinen riittää vähempikin. Jotkus koirat vaan innostuu hyökkimään lisää jos alkaa selättämään tai liian hellävaraisesti ottaa niskasta, siksi en antaisi tälläisiä neuvoja keskustelupalstoilla kun ei tunne ihmistä eikä koiraa.
Jos koira ei sinun seurassasi näyki ja pure niin miten käyttäydyt/mitä olet tehnyt? Yleensä koirat kunnioittaa miestä sillä naiset ovat usein paapovia ja koiran silmissä alempi arvoisia juuri käyttäytymisensä ansiosta.
Annikka Poussu-Pyykkönen

pentu puree

Viesti Kirjoittaja Annikka Poussu-Pyykkönen »

Hei!

Olemme uusia näillä sivuilla, myös tuoreet 2 kk:n ikäisen sakemannin pennun omistajat.
Sani on iloinen vesseli, joka on yllättävän hyvin jo viikossa (tiedän.. aika on todella lyhyt ja vielä koko ajan sopeutumista tapahtuu jonkin aikaa, ja suhde syvenee) leimautunut uuteen laumaansa, eli kahteen aikuiseen ihmiseen. Ja joka jo tekee tarpeensa lähes kokonaan pihalla, tykkää leikkimisestä (mitä teemmekin paljon) ja samalla opettelemme sopivassa määrin uusia asioita, vähitellen. Ja tietysti vielä paljon pyllähtelee suoraan nukkuma-asentoon, missä kernaasti viettää välillä tunnin jos toisenkin!

Myös välillä kova purija, paitsi pöydänjalkaa, niin myös omaani... tai isännän... Joskus puremisesta muuhun leikkiin suuntaaminen onnistuu, joskus tiukempi ei-sana ja pieni napautus tai pään käsien väliin ottaminen ilman satuttamista, tai sitten huomiotta jättäminen. Olemme kasvattajan kanssa puhuneet tästäkin asiasta ja takataskussa on vinkkejä, jolla pureminen voi loppua aikaa myöten.

Silti myös mielenkiinnosta kysymys kokeneemmille näillä sivustoilla: Millä tavalla teillä on pienen pennun pureminen saatu aisoihin?

Ystävällisesti ja aurinkoisesti kysellen,

Annikka
Mervi Tervo

Viesti Kirjoittaja Mervi Tervo »

Meillä ollaan Eijan kanssa samoilla linjoilla. Ei koiraa tarvitse satuttaa kun sitä "kuritetaan". Sille vain näytetään kuka määrää tahdin meidän perheessä ja yleensäkin tässä maailmassa. Liiallinen paapominen ja koiran inhimillistäminen tuo vain hankaluuksia.
Meillä on kaksi sakemannia ja boksereita ollut aikanaan ja kaikille ovat toimineet samat kurit. Missään nimessä ei saa pennun antaa purra itseä tai muita -eteenkään lapsia!
Koira on onnellinen niin kauan kun sen elämä on mustavalkoista. Mikä on kiellettyä on kiellettyä aina ja mikä on sallittua, ei sitä pidä alkaa kieltämään.
Tehokkain tapa on kielto, sitten niskapuistelu ja jos vielä tarvitaan niin poskista tai kaulanahasta kiinni molemmin puolin, silmiin tuijotus ja toruminen uhkaavalla äänellä. Huutoja ei tarvitse käyttää, kyllä koira kuulee. Ja jos ei tämä tepsi (se kyllä usean toiston jälkeen pitäisi jo tepsiä), niin kenttään vaan niin kuin Eija sanoi ja toistan vielä, ettei ei koiraa silti tarvitse satuttaa!
Vastaa Viestiin