Käsittääkseni Liitto pyrkii pysymään saksalaisen ratsumestarin viitoittamalla tiellä vaaliessaan saksanpaimenkoiran jalostusta. Olisi mielenkiintoista lukea jalostusvastaavan Erkki Läikkeen tulkinta Stephaniz’in lausumasta, eli miten hän tämän seuraavan tulkitsee?
"Ihmiset, katsokaa, en voi tehdä mitään estääkseni teitä asettamasta koiria järjestykseen sen
perusteella mikä näyttää parhaiten rakentuneelta tai parhaiten liikkuvalta. En myöskään voi mitenkään estää teitä kilpailemasta ja katsomasta millä koiralla on parempi puruote tai millä niistä on paras kouluttaja. Mutta älkää Herran tähden sekoittako tätä siihen mitkä koirat tulisi jalostuksessa yhdistää mihinkin."
Sehän on kyllä järkeenkäypää että joku koetulos on edellytyksenä jalostuksessa , mutta yhden ainoan käyttöönoton vaatimus pienentäisi käytettävissä olevaa koiramäärää. Kaikki arvo SchH 1-3 ja tarkastettujen tuloksille mutta enemmän se kertoo ohjaajan ja koiran yhteistyöstä.
Liiton periyttämislakien mukaan voitaisiin samalla tarkastella ohjaajien jälkeläisten koirien ohjaus kykyjä. Henkilökohtaisesti Isäni voitti koiraurheiluluokassaan SM:t, koirani on maailmanmestarille sukua, sen eee on koira joka on perittänyt MM-voittajan, suomalaisen sellaisen. Itse kilpailen â€kyläkisoissaâ€, oliko siis isäni huono periyttäjä?
Kannattaisiko tulosvaatimuksissa edetä pienellä askeleella ja vaatia ainakin liiton arvostamilta SPL-kasvattajilta että heidän jalostukseen käyttämillään koirilla olisi edes joku käyttötulos?
rodun jalostus
-
Erkki Läike
Kyseisen lainauksen käännös näkyy olevan sanatarkasti suorittamastani käännöksestä.
Mitä hän tällä tarkoitti ? Hän tarkoitti minun käsittääkseni, että kilpailullisia tuloksia ei tulisi käyttää perusteena vaan pitäisi syventyä siihen, mitä ko tapahtumissa - niin näyttelyissä kuin kokeissa - voidaan todeta koirien ominaisuuksista. Ei ole harvinaista, että koira, jolla on ominaisuuksia niin ulkomuodon tai käyttöominaisuuksien osalta jostain ulkoisesta tai koulutuksellisesta syystä ei menesty odotuksien mukaisesti ja myös päinvastoin. Tämä merkitsee myös sitä, että yksittäisella tapahtumalla oli se sitten menestys tai katastrofi ei sinänsä ole koskaan jalostuksellista merkitystä.
Mitä tulee sitten arvoisan ratsumestarin ajatuksiin yleensä on pakko turvautua toisen käden tietoihin koska en ole häntä itseään koskaan tavannut. Kuitenkin hänen aloitteestaan ja ajatuksistaan lähtivät liikkeelle niin suojelukokeen käyttö jalostuskriteerinä kuin jalostustarkastuksetkin siinä muodossa, jossa ne edelleen tunnemme.
Mitä tulee yleensä jalostuskriteereihin on todettava, että niin meillä kuin muuallakin (ja muissa käyttökoiraroduissakin) ulkomuodolliset seikat ovat olleet usein määräävimpänä.
Kuten olen kasvattajakoulutuksen yhteydessä todennut - jotta käyttökokeita voitaisiin yleensä käyttää jalostuskriteereinä tulisi
- tietää mitä haetaan
- tietää miten sitä voidaan löytää ja todentaa
- koejärjestelyt ja arvostelu suoritetaan ajatellen em seikkoja (tämä ei ole ristiriidassa kilpailullisuuden kanssa ainoastaan tietojen rekisteröinti tulisi muokata oikein = voittaja ei välttämättä omaa parhaita jalostuksellisia ominaisuuksia eikä viimeinen ole välttämättä jalostuksellisesti poissuljettava)
Tulisi hakea niitä perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka johtavat rodunomaiseen ominaisuusrakenteeseen. Valitettava tosiasia on, että mikään nykyisin käytettäväsissä oleva menetelmä ei suoraan anna vastauksia näihin kysymyksiin.
Suojelukokeen valinta aikanaan perustui pitkälle siihen, että siinä on kolme erillistä osa-aluetta, joissa kussakin voidaan mitata hieman erilaisia asioita.
Kansallisten lajien osalta voidaan aivan hyvin saada tietoa joistakin osa-alueista - edellytyksenä, että kokeitten arviointi ja tietojen rekisteröinti tehtäisiin tätä taustaa ajatellen. Aivan samoin myös luonnetestitilanteista olisi mahdollista saada oikeata tietoa eräistä osa-alueista mikäli koejärjestelyt ja arvostelu tehdään nimenomaan tätä ajatellen.
Saksassa on menossa tällä hetkellä laaja projekti, jonka tarkoituksena on uudistaa jalostustarkastus. Kyseessä ei ole mikään kauneusleikkaus vaan todella uusi ajattelu. Asia on senverran laaja ja vielä keskeneräinenkin, että tässä ei ole syytä sitä tarkemmin repostella mutta kun siellä alkaa tulla valmista niin tieto tullaan levittämään myös meille.
Mitä hän tällä tarkoitti ? Hän tarkoitti minun käsittääkseni, että kilpailullisia tuloksia ei tulisi käyttää perusteena vaan pitäisi syventyä siihen, mitä ko tapahtumissa - niin näyttelyissä kuin kokeissa - voidaan todeta koirien ominaisuuksista. Ei ole harvinaista, että koira, jolla on ominaisuuksia niin ulkomuodon tai käyttöominaisuuksien osalta jostain ulkoisesta tai koulutuksellisesta syystä ei menesty odotuksien mukaisesti ja myös päinvastoin. Tämä merkitsee myös sitä, että yksittäisella tapahtumalla oli se sitten menestys tai katastrofi ei sinänsä ole koskaan jalostuksellista merkitystä.
Mitä tulee sitten arvoisan ratsumestarin ajatuksiin yleensä on pakko turvautua toisen käden tietoihin koska en ole häntä itseään koskaan tavannut. Kuitenkin hänen aloitteestaan ja ajatuksistaan lähtivät liikkeelle niin suojelukokeen käyttö jalostuskriteerinä kuin jalostustarkastuksetkin siinä muodossa, jossa ne edelleen tunnemme.
Mitä tulee yleensä jalostuskriteereihin on todettava, että niin meillä kuin muuallakin (ja muissa käyttökoiraroduissakin) ulkomuodolliset seikat ovat olleet usein määräävimpänä.
Kuten olen kasvattajakoulutuksen yhteydessä todennut - jotta käyttökokeita voitaisiin yleensä käyttää jalostuskriteereinä tulisi
- tietää mitä haetaan
- tietää miten sitä voidaan löytää ja todentaa
- koejärjestelyt ja arvostelu suoritetaan ajatellen em seikkoja (tämä ei ole ristiriidassa kilpailullisuuden kanssa ainoastaan tietojen rekisteröinti tulisi muokata oikein = voittaja ei välttämättä omaa parhaita jalostuksellisia ominaisuuksia eikä viimeinen ole välttämättä jalostuksellisesti poissuljettava)
Tulisi hakea niitä perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka johtavat rodunomaiseen ominaisuusrakenteeseen. Valitettava tosiasia on, että mikään nykyisin käytettäväsissä oleva menetelmä ei suoraan anna vastauksia näihin kysymyksiin.
Suojelukokeen valinta aikanaan perustui pitkälle siihen, että siinä on kolme erillistä osa-aluetta, joissa kussakin voidaan mitata hieman erilaisia asioita.
Kansallisten lajien osalta voidaan aivan hyvin saada tietoa joistakin osa-alueista - edellytyksenä, että kokeitten arviointi ja tietojen rekisteröinti tehtäisiin tätä taustaa ajatellen. Aivan samoin myös luonnetestitilanteista olisi mahdollista saada oikeata tietoa eräistä osa-alueista mikäli koejärjestelyt ja arvostelu tehdään nimenomaan tätä ajatellen.
Saksassa on menossa tällä hetkellä laaja projekti, jonka tarkoituksena on uudistaa jalostustarkastus. Kyseessä ei ole mikään kauneusleikkaus vaan todella uusi ajattelu. Asia on senverran laaja ja vielä keskeneräinenkin, että tässä ei ole syytä sitä tarkemmin repostella mutta kun siellä alkaa tulla valmista niin tieto tullaan levittämään myös meille.
-
Ville Salmia
Hallo alle!
Arvoisa ratsumestari käsittääkseni vaati kasvatuksesta kiinnostuneita
opettelemaan arvioimaan koiran ominaisuuksia. En usko että kukaan kasvattaja on niin tyhmä että tekisi jalostusvalintansa pelkästään koepisteiden tai nly-tulosten perusteella.
Vastaavasti olen myös melkoisen vakuuttunut myös siitä ikävästä seikasta ,että suurin osa kasvattajista ei osaa lukea koirien ominaisuuksia
riittävän hyvin. Ai miten niin? No siten niin että työhön luotu rotu ei enää siihen kykene. Sakemannia viedään kahteen eri suuntaan ja täysillä.Kilpailu kiristyy kumallakin ääripäällä ja samanaikaisesti jalostetaan voittavaa koiraa (sekä nly. että SchH puolella) .Se että sakemannin terveys horjuu on jo ennestään tuttu juttu. Nyt olen mielestäni havainnut käyttölinjaisessa kasvatustyössä huolestuttavia piirteitä. Parin viime SM:n havainnot osoittavat että voimakas,dominantti ja erityisen itsevarma koira on yhä harvinaisempi näky. Takavuosien lujaleukaiset koirat on historiaa vaan.Koska ohjaajat eivät kykene kouluttamaan suojeluun näitä voimakkaita "tervaskantolinjaisia" koiria ,niin tehdään heille sit sellaisia koiria jotka pysyvät näpissä?!Siis jalostetaan koiria ohjaajille,eikä ohjaajia koirille.Siis enneminkin pitäisi voimakkaasta lujaotteisesta ,vaikeasti taipuvasta koirasta pitää kiinni, ja samanaikaisesti kouluttaa ohjaajat paremmiksi,jotta pärjäisivät "oikeiden" koirien kanssa!!!!!!!!!!!!
Jos jalostuksen eräs mittari on se mitä koira esittää puruosuudessa ,niin tämänpäivän jalostus on pahasti pielessä. Kasvattajan tehtävä on pyrkiä tekemään sakemannista "vahvempi ja kestävämpi" sekä henkisesti että fyysisesti. Väitän että kovin moni ei edes yritä,ja vielä harvempi onnistuu.
Onko sitten kilpajuoksu voittajatyypin perässä sokaissut kasvattajat?
Jos annan vielä lopuksi esimerkin joka on faktaa.Pystyn hetkessä luettelemaan kymmenkunta kokenutta ohjaajaa ,jotka tuskaisesti etsivät uutta kisakoiraa (pentua).Vaatimukset eivät ole kovin kummallisia.Koiran tulisi olla terve,vahvahermoinen,voimakasviettinen ja useimmiten uros. Siis ei mitenkään eriskummallinen edes rotumääritelmän kannalta. Vai? Kas kun ei löydy. Ja please, ei enää sitä:Kasvata sit ku tiedät kuin se tehdään!?!? En väitä että kasvatustyö olisi helppoa ,pyydän vain teitä kiinnittämään huomionne oleelliseen. Vaikka ihan Stephanitzin kunniaksi!
Arvoisa ratsumestari käsittääkseni vaati kasvatuksesta kiinnostuneita
opettelemaan arvioimaan koiran ominaisuuksia. En usko että kukaan kasvattaja on niin tyhmä että tekisi jalostusvalintansa pelkästään koepisteiden tai nly-tulosten perusteella.
Vastaavasti olen myös melkoisen vakuuttunut myös siitä ikävästä seikasta ,että suurin osa kasvattajista ei osaa lukea koirien ominaisuuksia
riittävän hyvin. Ai miten niin? No siten niin että työhön luotu rotu ei enää siihen kykene. Sakemannia viedään kahteen eri suuntaan ja täysillä.Kilpailu kiristyy kumallakin ääripäällä ja samanaikaisesti jalostetaan voittavaa koiraa (sekä nly. että SchH puolella) .Se että sakemannin terveys horjuu on jo ennestään tuttu juttu. Nyt olen mielestäni havainnut käyttölinjaisessa kasvatustyössä huolestuttavia piirteitä. Parin viime SM:n havainnot osoittavat että voimakas,dominantti ja erityisen itsevarma koira on yhä harvinaisempi näky. Takavuosien lujaleukaiset koirat on historiaa vaan.Koska ohjaajat eivät kykene kouluttamaan suojeluun näitä voimakkaita "tervaskantolinjaisia" koiria ,niin tehdään heille sit sellaisia koiria jotka pysyvät näpissä?!Siis jalostetaan koiria ohjaajille,eikä ohjaajia koirille.Siis enneminkin pitäisi voimakkaasta lujaotteisesta ,vaikeasti taipuvasta koirasta pitää kiinni, ja samanaikaisesti kouluttaa ohjaajat paremmiksi,jotta pärjäisivät "oikeiden" koirien kanssa!!!!!!!!!!!!
Jos jalostuksen eräs mittari on se mitä koira esittää puruosuudessa ,niin tämänpäivän jalostus on pahasti pielessä. Kasvattajan tehtävä on pyrkiä tekemään sakemannista "vahvempi ja kestävämpi" sekä henkisesti että fyysisesti. Väitän että kovin moni ei edes yritä,ja vielä harvempi onnistuu.
Onko sitten kilpajuoksu voittajatyypin perässä sokaissut kasvattajat?
Jos annan vielä lopuksi esimerkin joka on faktaa.Pystyn hetkessä luettelemaan kymmenkunta kokenutta ohjaajaa ,jotka tuskaisesti etsivät uutta kisakoiraa (pentua).Vaatimukset eivät ole kovin kummallisia.Koiran tulisi olla terve,vahvahermoinen,voimakasviettinen ja useimmiten uros. Siis ei mitenkään eriskummallinen edes rotumääritelmän kannalta. Vai? Kas kun ei löydy. Ja please, ei enää sitä:Kasvata sit ku tiedät kuin se tehdään!?!? En väitä että kasvatustyö olisi helppoa ,pyydän vain teitä kiinnittämään huomionne oleelliseen. Vaikka ihan Stephanitzin kunniaksi!
-
Sonja Lehtinen
Onko osasyy käyttöpuolen "ongelmiin", se että kaikkien pitäisi menestyä kokeissa, eli sen vahvan koiran kanssa ei luuseri ohjaaja saa huipputuloksia, ja kun Bh:ssakin on ne mm-kisat nykyään, niin eihän sitten sitä hyvää koiraa kehtaa viedä kokeeseen jos se saakin vaan 80p puruista, kun sitten kasvattaja voi ajatella että pilannut hyvän koiran, jne... Varmasti myös sopivan vahvalle koiralle, heikompi ohjaaja varmaan ruokkii vahvoja piirteitä, kun taas herran pelossa kasvava nöyrtyy jo nuorena.
Esim käyttämäni Melanohan oli Gugnonilla ohjauksessa samoin kaimani ohjasi sitä jossain LG kokeessa, jälkimmäisen suoritusten perusteella ei varmaan ketään kiinnostaisi, mutta jo se että Gugnon koiraa edes vaivautui ohjaamaan kertoo sen ominaisuuksista.
Tai Ville tietänee enemmän(tästäkin)...
Esim käyttämäni Melanohan oli Gugnonilla ohjauksessa samoin kaimani ohjasi sitä jossain LG kokeessa, jälkimmäisen suoritusten perusteella ei varmaan ketään kiinnostaisi, mutta jo se että Gugnon koiraa edes vaivautui ohjaamaan kertoo sen ominaisuuksista.
Tai Ville tietänee enemmän(tästäkin)...
-
Ville Salmia
Moi,lyhyesti.
Melano (aiheen vierestä) on esimerkki hyvästä koirasta ,joka on hyvä jokaisen kädessä.Sillä ei ikinä voiteta suuria kisoja, mutta se ei sen ominaisuuksia heikennä.
Koska olen tykästynyt yksikertaisuuksiin niin tähdentäisin seuraavaa. Jos haluaa menestyä koiranohjaajana, täytyy jokaisella koiralla tehdä jokainen liike paremmin kun edellisellä! Ainoa tapa on jatkuva kehittyminen ohjaajana.Koirien taso vaihtelee. Koirien kykyjen painotus ovat milloin missäkin osa-alueessa. Sellaista joka on luontaisen hyvä kaikissa kolmessa en ainakaan itse ole saanut kunniaa ohjata. Lienee se josta kaikki haaveilee. Siispä ainoa realismiin perustuva menestyksen tie on ohjaajan jatkuva kehittyminen.Tuekseen hän tietysti tarvitsee yhä paremman koiran. Joillekin löytyy ,joillekin ei. Toivottavasti yhä usemmalle suomalaiselle, jotta muu maailma saataisiin kyykkyyn.
Hyvät koirat toki erottuu ohjaajasta riippumatta.Ja jos heikompi ohjaaja luo hyvän maaperän koiran egon kasvulle ,niin se ei vielä koirasta tee kovin hyvää.Ainakin sen huomaa.
Terv. Ville
Melano (aiheen vierestä) on esimerkki hyvästä koirasta ,joka on hyvä jokaisen kädessä.Sillä ei ikinä voiteta suuria kisoja, mutta se ei sen ominaisuuksia heikennä.
Koska olen tykästynyt yksikertaisuuksiin niin tähdentäisin seuraavaa. Jos haluaa menestyä koiranohjaajana, täytyy jokaisella koiralla tehdä jokainen liike paremmin kun edellisellä! Ainoa tapa on jatkuva kehittyminen ohjaajana.Koirien taso vaihtelee. Koirien kykyjen painotus ovat milloin missäkin osa-alueessa. Sellaista joka on luontaisen hyvä kaikissa kolmessa en ainakaan itse ole saanut kunniaa ohjata. Lienee se josta kaikki haaveilee. Siispä ainoa realismiin perustuva menestyksen tie on ohjaajan jatkuva kehittyminen.Tuekseen hän tietysti tarvitsee yhä paremman koiran. Joillekin löytyy ,joillekin ei. Toivottavasti yhä usemmalle suomalaiselle, jotta muu maailma saataisiin kyykkyyn.
Hyvät koirat toki erottuu ohjaajasta riippumatta.Ja jos heikompi ohjaaja luo hyvän maaperän koiran egon kasvulle ,niin se ei vielä koirasta tee kovin hyvää.Ainakin sen huomaa.
Terv. Ville