Meillä on kohta 11 kk vanha spu jolla alkoi tuo murkkuikä tuossa 1-2 kk sitten. Samalla alkoi vaikeudet ohittaessa toisia koiria. Haukkumista ja ryntäilyä, ei ole kuitenkaan karvat pystyssä eikä hampaat irvessä. Välillä menee paremmin ja välillä todella huonosti. Poskesta kiinni ottaminen auttaa hetkeksi, sama alkaa kun uusi koira tulee vastaan.
Muutaman kerran olen ottanut lumipaakin ja käskin koiran seuraamaan. Tällöin meni hyvin, ei edes katsonut koiraa. Nyt lumen puuttuessa pallolla sama homma. Tämä toimii jos koira ei ole aloittanut vastaantulevan koiran tuijotusta.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä tämän käytöksen kitkemiseksi?
Kun koira tulee teitä vastaan lenkillä ja huomaat sen jo kauempaa kuten koirasikin, pyri tällöin saamaan koirasi huomio sinuun. Tässä on varmasti hyvä käyttää jotain palloa apuna mikäli koissu vaan on esim. sen pallon perään.
Mikäli koiralla on kontakti sinuun/leluun ja pääsette ohittamaan tämän vastaantulevan koiran edellämainutulla tavalla, vaikka vähän kauempaa aluksi, niin olet hyvillä jäljillä
Meillä on koulutuksista huolimatta nyt 7 v nartulla sama juttu, välillä menee paremmin ja onnistutaan ohituksessa, mutta koskaan ei voi olla varma. Pinnaa saattaa mammalla tosin kiristää nivelongelmatkin, toinen jalka leikattiin viime vuonna.
Moni tosiaan on onnistunut lelun tms avulla kiinnittämään koiran huomion itseensä ja siitä se alkaa! varmaan ikäkysymys, nuorten urosten globaali uhoikä meneillään. Eräs kokenut kouluttaja kertoi liikkuessaan kahden koiran kanssa ottavan molemmat ohituksissa aivan lyhyeen remmiin ja demonstraatiossa hän tosiaan roikotti koiraa takajalkojen varassa. Eli ohi pääsee, vaikkei tyylipisteitä satele.
Mun nuorempi narttu nosti aina ennen karvat pystyyn ei haukkunut tai murissut, yritti vaan vastaantulijan päälle mua perässään vetämällä. Mulla melkein aina kaks koiraa mukana, joten ainut mahdollisuus oli roikottaa koiraa ( 40 kg) kaulapannasta ilmassa ja viedä väkisin ohi.
Maalisleirillä opittiin helpompi tapa. Kun leirillä harjoteltiin otettiin pitkä liina ensin kaulapantaan kiinni ( kaulapanta ei kiristävällä) ja vietiin sen jälkeen lantion ympäri. Siinä vaiheessa kun koira alkaa nostaa karvoja pystyyn ja huomaa vastaantulijan ( tai jo vähän ennenkin) nykäistään liinasta oikein kunnolla. Koiran liikerata pysähtyy ja se jää ihmettelemään ja tuijottamaan minua, että mitäs nyt. Kehutaan koiraa, kun ottaa katsekontaktin ja jatketaan matkaa toisen koiran ohi. Joskus joudun nykäisemään vielä toisenkin kerran kun toinen koira on ihan kohdalla, mutta aika usein se yksi kerta riittää.
Meillä on jo monta koiraa, jotka ohitetaan ilman mitään temppuilua.
Kotona meidän käskettiin käyttää tavallista talutusremmiä ja erikseen kengännauhaa siinä lantion ympärillä, ohuempi tuntuu voimakkaammin ja lopettaa ei toivotun käyttäytymisen vielä nopeammin. No kengännauha on ostettuna, mutten ihan vielä ole sitä uskaltanut käyttää vaan olen toistaiseksi käyttänyt tätä liinasysteemiä ja tälläkin ollaan menty huima harppaus eteenpäin.
Maalisleirillä oli sekin hyvä puoli, että kaikki harjoittelivat samaa, eli ei tarvinnut välittää siitä vastaantulijasta, kun voi olla varma ,että sekin hallitsee oman koiransa. Leirillä oppi senkin, että turha ennakoida vastaantulijan tekemisiä, pitää vain huolen siitä oman koiransa käyttäytymisestä ja ainakin meidän kohdalla toiminut. Ja ilmeisesti välittyy minusta muihin vastaantulijoihin, koska nyt meidät ohittaa reippaasti sellaisetkin koiranulkoiluttajat, jotka aikaisemmin juoksivat pusikkoon pakoon tai kääntyivät kannoillaan. Luultavasti ajattelivat, etten pysty hallitsemaan koiraani, kun tämä välillä varsinainen hyppivä jojo.
Ja nyt meidät uskaltaa ohittaa pari ihmistä joilla useampi pieni koira irti. Aikaisemmin kääntyivät kannoillaan. Tänäänkin minun koirani vain painelivat kiltisti ohi, vaikka molemmilta puolilta paineli pikkukoiria. ja tämä oli kyllä mielestäni todella iso saavutus.
Tuota täytyykin kokeilla että laittaa liinan lantion ympärille. Tää voi kuulostaa hassulle mutta voisitko laittaa kuvan tänne, kuinka liina on laitettu ja mihin kohti tarkalleen? Menisipä sitten kerralla täällä oikein...
Mä yritän tähän selittää miten se liina laitetaan. Eli kaulapantaan kiinni, kaulapanta ei kiristävälle, liina oikeasta sivusta ohi etujalan takajalkaan asti, pidä liinasta tässä kohtaa kiinni,vie liinan loppuosa lantion ali , selän yli takasin sinne oikealle sivulle missä sulla on käsi siinä liinalla, vedä siinä kohtaa liinan loppuosa sen sun kädessä olevan liinanosan ali. Kun nyt kiristät liinaa tulee selän kohdalle sellanen risti ( ja koiran lantion ympäri menee ihan kun silmukka) ja liina liikkuu eli ei mitään solmukohtia missään. Liina löystyy aina kun koira kävelee nätisti ja kiristyy kun rupeaa vetämään. Kokeile onnistuuko näillä ohjeilla. jos ei niin yritän ottaa kuvan ja laittaa tänne.
Hei!!!
Mahtavaa minunkin on pakko kokeilla tuota sillä vaikka koirani käyttäytyy kuin ihmisenmieli kentällä ja näyttelyssä jotenkin tämä koirien ohitus lenkillä ei tahdo sujua ilman että koira seisoo samalla tasolla mun kanssa ja koittaa vetää vieraisiin koiriin päin, mikä saa muut lenkkeilijät kauhistumaan...
Mikä on mennyt vikaan etten saa koiraani mitään kontaktia kun se näkee toisen koiran lenkillä?? Vaikka otan jo sivulle asennon ja katse kontaktin heti kun itse havaitsen vastaan tulevan koiran mutta heti kun koirani näkee toisen koiran niin ei lelut ei makupalat ei mikään kiinnosta!! Täytyy varmaan kärrynpyöriä alkaa heittään että olisin kiinnostavampi kuin vastaan tulevat koirat
Miten nopeesti teidän koirilla on alkanut lamppu syttyä?
Mulla koira ei oo agressiivinen vaan vetää lenkillä olevan kaverikoiran luokse. Ja se vetäminen on ihan tajutonta. Kerroin siitä aiheessa "Kädet rakoilla."
Cujolla menee se kävely semmoseksi peruutteluksi ja huutamiseksi, vaikka se lenkki ei kiristäisi sitä vielä ollenkaan. En ole temponut sitä, vaan aina kun alkaa koiralla tahti kiihtyä niin sittenhän automaattisesti silmukka kiristyy. Kokee sen selvästi epämiellyttäväksi, koska hidastaa tahtia, alkaa peruuttelemaan, hyppiikin välillä sellaisia ihan holtittomia hyppyjä ja huutelee perkeleitä ja saatanoita.
Onhan se huomattavasti helpompi hallita, varsinkin kun mukana on 2 koiraa, mutta kyllä se varmaan näyttää just siltä miltä tuntuukin.
Kuuluuko tälläinen käytös normaaliin kehitys jaksoon (ihan alkuun tosin), vai ollaanko nyt taas ihan hakoteillä? Vai onko tuon koiran kallo oikeesti umpiluuta tässä asiassa? Muuten se kyllä oppii helposti ja nopeesti. Tai siis minussahan se vika on, mut mitä teen väärin?
Kirjoitan kokemuksestani elää vaihtelevan useamman erilaisen saksanpaimenkoiran kanssa liikkumisesta Helsingin kantakaupunkialueella.
Koira on sudensukuinen laumaeläin, joka luonnollisesti väistää vastaantulevaa laumaa tai yksilöä, jos saa siihen tilaisuuden. Mielestäni hyvä johtaja= ihminen välttää laumansa ajamista tilanteeseen, jossa tarvitsee ohitella tai kohdata aivan silmästä silmään.
Koirahan ilmaisee vastaantulijan hyvän matkan päästä tavallisesti kääntymällä ohjaajan puoleen, joka viisaana laumanjohtajana tarjoaa uuden reitin. Ei tarvitse kiertää korttelia ympäri, vaan mahdollisesti joku auto tai pensas.
Koirat välttävät tappelua yleensä viimeiseen asti, jos ohjaaja antaa siihen luvan. Luottamus ohjaajaa kohtaa kasvaa, viisas johtaja tietää parhaat reittivalinnat, eikä alempiarvoisten täydy ryhtyä taistelemaan reviiristä.
Sopu säilyy ja rauha maassa.
"Koirat haukkuvat, mutta seefferikaravaani kulkee"
yst.terv.Eeva Linnala+karvanopat
Ihan hyvä jos noin tosiaan on.
Meillä tulee ensimmäinen koira usein vastaan jo kun painutaan kotiovesta ulos ja ainakin täällä niitä koiria on todella paljon. Harvoin päästään yhtään lenkkiä päivässä, ettei joku tulisi vastaan. Johtuu varmaan siitä, että vaikka asunkin Helsingissä en asu keskustassa vaan esikaupunkialueella metsän reunassa, jossa kaikki alueen koirat omistajineen kulkevat. Meille on ainakin toiminut tämä siedätys paremmin kuin jatkuva toisten väistäminen, ja hyvin on toiminutkin. Yhä vähemmän välitetään vastaantulijoista. Ja täällä on sekin mukava puoli, että koiran voi antaa juosta vapaana aina siihen asti kun se toinen koira tulee vastaan ja koska omani tulee vapaaehtoisesti remmiin toisen koiran havaitessaan en pidä tätäkään minään ongelmana.
Täällä Turussa on ollut kanssa itselläni sama ongelma kiukkuisten pyöräilijöiden ja rullaluistelijoiden kanssa! Olisi kiva kuulla onko joku keksinyt ratkaisua tai helpotusta asiaan. Itse olen yrittänyt saada koirani kävelemään joko edessäni tai sivulla, mutta aina tämä ei onnistu! On sen verran iso ego tai hyvät tuoksut toisella puolella tietä
Mutta tätähän eivät nuo kiitävät kuntoilijat ymärrä...
nuo vetämiset ja kiskomiset on ihan tuttua touhua
mutta ajattelinkin vähän kehaista tällaisen pikkutaajaman etuja, kun suurin osa ihmisistä on ainakin hyvän päivän tuttuja, nuo lenkillä tavattavat.
rullaluistelijat ja sauvakävelijät olivat koirille ( neljä ) suuren innostuksen ja inhon kohde, ja kohtaaminen aina jännittävä kokemus.
nyt kaikki sujuu mallikkaasti, kun sauvakävelijät kohdatessamme lakkaavat heiluttamasta niitä kauheita keppejään ja rullaluistelijat malttaa rullata ohi eivätkä huido kuin heikkopäiset.
Meillä loppui tuijottelu ja toisten koirien perään haahuilu muovipussiin laitetun metallisen kaulapannan avulla. Tungin kaulapannan muovipussiin, sidoin muovipussin pään kiinni ja laitoin sen taskuuni. Ostin aivan sitä varten sellaisen koulutusliivin, jossa taskut myös takana. Sinne pussi. S*itten normaalille lenkille ja kun aiemmin toivoin, ettei yhtään koiraa tulisi vastaan, niin nyt oikein janoan niitä vastaantulevia, että päästään treenaamaan. Ja hyvin menee, mutta vaatii vielä selkäytimeen hiomista.
Eli koira kulkee normaalisti tien vasenta puolta, eli minun vasemmalla puolellani. Sillä ei ole mitään asiaa minun eteeni kulkiessamme eikä myöskään haistelemaan tien tai kävelytien tai polun oikealle puolen. Se on sääntö numero yksi.
Ja edelleenkin koirallani on kaksi käskyä. Eli "yhdessä", jolloin se kulkee vierelläni, ei saa haistella, ei haahuilla, vaan kulkee nätisti ja on skarppina minun kanssani. Sitten toinen käsky on "vapaa", jolloin se saa haistella, tehdä tarpeensa, lirutella (niin kuin uroksilla on tapana) ja kulkea ojan pohjia. Ja tämä on toiminut meillä muuten tosi hyvin, mutta se toisten koirien tuijottelu on siis ollut kauheaa. Ja maaten meno kesken kävelyn vain tuijottaakseen toisia koiria.
Kokeilin hyvät ja kokeilin siis pahat, enkä saanut siihen elettäkään. En kontaktia, en mitään. Ja minusta nuo meidän kävelyretket alkoivat olla työtä ja tuskaa. enkä suoraan sanoen halunnut sen kanssa eds lähteä ulos. Ainoa positiivinen puoli tässä oli se, että se ei ollut agressiivinen, ei hyökkäillyt, eikä rähjännyt, ei edes haukkunut.
Huomasin itsessäni, että kun huomasin vastaantulevia koiria, niin automaattisesti kiristin otetta ja talutin oli todellakin tiukalla. eli se oli jo koiralle ensimmäinen merkki, että ahaa, nyt täytyy jotakin tehdä.
Ekaksi siis, vaikka pelotti suoraan sanoen kamalasti, aloin päästää sitä löysemmälle ja yritin kulkea mahdollisimman vahvasti ja määrätietoisesti vastaantulevien ohitse. Aina se ei onnistunut, mutta itseni psyykkaamisella olemme jo paljon edistyneet.
Ja kun hihna on löysällä, jää koiralle tilaa kulkea ja se ei saa signaaleja minusta samalla tavalla. Pussi taskussa on sitä varten, että kun koiralleni eivät tepsi huudot, ei nyppäsyt, ei riuhtaisut, ei korvasta tai poskesta ravistelut, niin sitten toimii pussi. Eli kun huomaan koirassani ensimmäisen vinkeen siitä, että se aikoo käyttäytyä epätoivotulla tavalla, niin vetaisen pussin taskustani ja heläytän sitä. Jos se ei auta, niin sitten läimäytän sillä pussilla koiraa takamukseen. Jos koira on kauempana tai läimäytys ei tuota tulosta, niin sitten heitän pussin koiran lähelle, sen jalkojen juureen. Ja heti kun koira ottaa kontaktin, minä kehun, mutta samalla poimin pussin maasta ja se seuraakin minua, eikä toisia vastaantulevia. Tehokeinona siinä on sitten samalla se "ei-sana2. Siis siinä läimäytys tai heitto -jutussa.
Ohituksessa pyritään siis katakaisemaan epätoivottu käytösmalli ja jatkamaan matkaa ilman suuria tunnekuohuja puolin tai toisin. Me oikein ootetaan aina, että tulis mahdollisimman monta vastaantulevaa ja ohitettavaa, että sais sen selkäytimeen. Ja uskokaa tai älkää, mutta tuo toimii.
Jos metallista kaulapantaa ei ole ylimääräisenä, niin sitten tyhjä kaljatölkki tai muu ja sen sisään pieniä kiviä, jotka helähtävät mukavasti ja teipillä sitten umpeen. Se pussiin ja taas menoksi. tai eihän se pussissa välttämättä tarvi olla.
Kokeilimme myös tuota lanne-otetta tai vyötä tai mikä se nyt onkaan, mutta minä en ole sen kanssa oikein varma. Koira kyllä toimii hyvin sen kanssa, kun vaan muistaa vetaista tarpeeksi lujaa. Hyssyttelyt ei siis auta, vaan sen täytyy tuntua ja pitää osoittaa koiralle, että olen tosissani. Minä taas eniten pelkään siinä sitä, että jos se ei olekaan oikein ja vetaisen liian lujaa ja aiheutan sille vahinkoa.
kiristää nivelongelmatkin, toinen jalka leikattiin viime vuonna.
