Ensimmäisen koirani hain siitä paikalta lauantai-iltana kun sain puolison siihen suostumaan. Vuosi meni ympäripuhumiseen ja oikeastaan etsin kaikki muita palveluskoiria paitsi sakemannia. Mutta kun lupa irtos, siitä paikallislehtiä selaamaan ja lähistöllä löytyi pentue. Ainut kriteeri oli paperit koiralla... Sain mitä hainkin, paperillisen koiran, joka ei tainnut helpommasta päästä ollakkaan, arka oli kuin mikä,mutta kiva koira siitä kasvoi ja jotain tuloksiakin saatiin.
Seuraavaa mietittiin vähän pidempään ja pentu olikin varauksessa, mutta narttu jäi tyhjäksi ja tilalle sain lupaavan 3kk ikäisen pennun, joka ei ollut ihan niistä vanhemmista mistä halusin, mutta taas sain mitä hain, koira oli hyvin päinvastainen kuin edellinen, vaikka olivat samaa sukua.
Kolmatta koiraa etsin pitkäänkin molempien vanhojen vielä eläessä, mutta kun vanhempi kuoli äkisti 11-vuotiaana, tulikin kiire, kun 9-vuotiaskin vaikutti vaivoineen olevan toinen jalka haudassa.
Missään suunnittelemassani kennelissä ei ollut siihen hätään pentuja, mutta löysin yhden kiinnostavan, urosta en toin saanut, mutta olenhan näihin narttuihin jo tottunut. Nykyinen on ainakin terve ja koulutuskelpoinen, sitten viiden vuoden päästä kerron lisää kun tunnen koirani paremmin....
Mistään koirastani en olisi mistään hinnasta luopunut, vanhaksi ovat kaikki eläneet vikoineen ja puutteineen ja aina olen halunnut seuvaavaksi koiraksi erilaisen (paremman) kuin edellinen. Erilaisia ovat olleet, mutta en tiedä että parempia... Enkä koskaan ole sanonut että suuresti olisin katunut valintaani ja toivottavati en sanokaan.
Miksi on niin vaikea löytää pentua?
-
Heidi Similä
Mulla oli kans turhan kiire ensimmäistä saksanpaimenkoiraa hankkiessani, päätimme avokin kanssa että koira on aikuinen. Sitten kuukauden verran keltaisia pörssejä selailtiin kunes päivänä eräänä sopivan tuntuinen ilmoitus nenän eteen tuli, soitto omistajalle ja seuraavana päivänä köröteltiin jo Vammalaan ja 4-vuotias koira lähti matkaamme. Voi hyvää päivää omaa tyhmyyttä koira olisi voinut olla ties millainen pommi, ONNEKSI kävi kuitenkin sen verran hyvä tuuri että luonteeltaan koira on oikea timantti, kotioloihin siis. Tosin erinäisiä terveydellisiä ongelmia on ollut, kuten esimerkiksi tänään hujahti 100€ lekuriin, alkanut nivelrikko ja villiintynyt hotspot...
Nyt sitten toista koiraamme odotetaan syntyväksi, kuun lopulla ollaan sitten sen suhteen viisaampia. Koiran olen varannut ja varausmaksun maksanut yli puoli vuotta sitten. Sitä ennen mietin noin vuoden ajan toisen koiran hankkimista, ja seuloin kasvattajia.
Nyt sitten toista koiraamme odotetaan syntyväksi, kuun lopulla ollaan sitten sen suhteen viisaampia. Koiran olen varannut ja varausmaksun maksanut yli puoli vuotta sitten. Sitä ennen mietin noin vuoden ajan toisen koiran hankkimista, ja seuloin kasvattajia.
-
Minna Andelin
-
Liisa Iivonen
Minulla kävi juuri niin kuin suurin osa teistä on sanonut ettei kannata tehdä... olin kauan haaveillut sakemannista, ihaillut jokaista vastaantulevaa, katsellut kuvia netistä jne..
Naapurissamme on kenneli ja sielä oli viime joulukuussa syntyneitä pentuja. pentujen ollessa luovutusikäisiä, kuulin niistä ja taivuttelin avomieheni niitä katsomaan. 1 uros ja 1 narttu jäljellä. ihastuin urokseen siltä sesomalta ja molemmat olimme sitä mieltä että isä oli mahtava!!
pari päivää sain taivutella. lupa vähän pitkin hampain tuli mieheltä hakea pentu pois. asuimme silloin kerrostalossa ja siippani ei halunnut sinne koiraa. Tosin oli tiedossa että pääsemme parin kk päästä isoon rivitaloasuntoon, joten sain taivuteltua mieheni sillä perusteella että yhtä ihanaa pentua ei ehkä löydy..
nyt meillä siis on vähän vajaa 6kk ikäinen poitsu, joka kasvaa silmissä.
Eli siis yhtään en tehnyt tastatyötä ja etsinyt pentua.. Tosin vanhemmat hyväpäisiä ja terveitä, sen kuulimme kasvattajalta.
Ihana saku meillä nyt onkin.. luonteeltaan todellinen helmi. oppi menee nopeasti perille ja komea kuin mikä (musta ruskein merkein ja oikein miehekäs)
vapaana mennään lenkit ja hyvin tottelee puhetta.
nyt on meneillään pieni uhma ja välillä koetellaan äiskää.. myös pientä tuhoa tapahtuu välillä työpäivän aikana..
mitä mieltä noin niin kuin yleisesti olette tuollaisesta että ottaa koiran tällälailla sen enempää etsimättä..
itse olen onnellinen valinnastani. en mihinkään vaihtaisi!!! (edes silloin kun kotiin tullessa on matot sisustettu uusiin paikkoihin ja kissanpetiä riepoteltu tai lehteä hieman luettu) :love:
Naapurissamme on kenneli ja sielä oli viime joulukuussa syntyneitä pentuja. pentujen ollessa luovutusikäisiä, kuulin niistä ja taivuttelin avomieheni niitä katsomaan. 1 uros ja 1 narttu jäljellä. ihastuin urokseen siltä sesomalta ja molemmat olimme sitä mieltä että isä oli mahtava!!
pari päivää sain taivutella. lupa vähän pitkin hampain tuli mieheltä hakea pentu pois. asuimme silloin kerrostalossa ja siippani ei halunnut sinne koiraa. Tosin oli tiedossa että pääsemme parin kk päästä isoon rivitaloasuntoon, joten sain taivuteltua mieheni sillä perusteella että yhtä ihanaa pentua ei ehkä löydy..
nyt meillä siis on vähän vajaa 6kk ikäinen poitsu, joka kasvaa silmissä.
Eli siis yhtään en tehnyt tastatyötä ja etsinyt pentua.. Tosin vanhemmat hyväpäisiä ja terveitä, sen kuulimme kasvattajalta.
Ihana saku meillä nyt onkin.. luonteeltaan todellinen helmi. oppi menee nopeasti perille ja komea kuin mikä (musta ruskein merkein ja oikein miehekäs)
vapaana mennään lenkit ja hyvin tottelee puhetta.nyt on meneillään pieni uhma ja välillä koetellaan äiskää.. myös pientä tuhoa tapahtuu välillä työpäivän aikana..
mitä mieltä noin niin kuin yleisesti olette tuollaisesta että ottaa koiran tällälailla sen enempää etsimättä..
itse olen onnellinen valinnastani. en mihinkään vaihtaisi!!! (edes silloin kun kotiin tullessa on matot sisustettu uusiin paikkoihin ja kissanpetiä riepoteltu tai lehteä hieman luettu) :love:
-
eija oikarainen
miksi on niin vaikea löytää
Ole onnellinen; Liisa, että kohdallesi sattui juuri oikea koira. Joskus koiran etsiminen vie ja vaatii aikaa, joskus se käy nopeasti. Mutta kyllä sen tuntee, kun oikea koira sattuu kohdalle.
Itselläni on aivan sama tunne oman koirani kanssa, joka nyt 19. päivä kesäkuuta tulee vuoden. Olen tosi tyytyväinen koiraan ja olen yllpeä siitä. Koira on tottelevainen ja ihan selvästi tietää paikkansa laumassa.
Kerroit pienistä tuhoista...
Ne kuuluvat ikään, mutta niille voi tehdä myös jotain, jos eivät mene ohitse. Juuri tuossa noin 7 kuukauden hujakoilla pennut yleensä tuhoavat, jos tuhoavat. Kausi menee ohitse aika nopeasti, kahdessa, kolmessa viikossa, mutta jos se pahenee, niin ala toimia heti. Muutoinkin voit osoittaa koiralle, että on asioita, joihin se ei saa koskea vaikka olisikin yksin. Mutta jos tämä on uusi ilmiö, voisin kuvitella, että se on ikäkauteen liittyvä. Jos sitä taas on jatkunut jo aika pitkään ja tuho vain suurenee, tee sille nopeasti jotakin.
sittne vielä tuosta pennun nopeasti löytymisestä, että minusta itsestäni tuntuisi mukavalta, jos kasvattaja olisi lähetltä ja voisi aika ajoin tavatakin ja näyttää pentua. Toiset ihmiset taas eivät tukkää, että kasvattaja asuu aivan nurkan takana. Mutta ne ovat makuasioita.
Pääasia on, että itse olet tyytyväinen koiraan ja sinusta tuntuu, että juuri tämä pentu on se oikea ja siitä kehittyy hieno aikuinen, joka sopii juuri teidän tarpeisiin.
Tsemppiä ja onnea niin löytäjille kuin etsijöillekin
t. Eija
Itselläni on aivan sama tunne oman koirani kanssa, joka nyt 19. päivä kesäkuuta tulee vuoden. Olen tosi tyytyväinen koiraan ja olen yllpeä siitä. Koira on tottelevainen ja ihan selvästi tietää paikkansa laumassa.
Kerroit pienistä tuhoista...
Ne kuuluvat ikään, mutta niille voi tehdä myös jotain, jos eivät mene ohitse. Juuri tuossa noin 7 kuukauden hujakoilla pennut yleensä tuhoavat, jos tuhoavat. Kausi menee ohitse aika nopeasti, kahdessa, kolmessa viikossa, mutta jos se pahenee, niin ala toimia heti. Muutoinkin voit osoittaa koiralle, että on asioita, joihin se ei saa koskea vaikka olisikin yksin. Mutta jos tämä on uusi ilmiö, voisin kuvitella, että se on ikäkauteen liittyvä. Jos sitä taas on jatkunut jo aika pitkään ja tuho vain suurenee, tee sille nopeasti jotakin.
sittne vielä tuosta pennun nopeasti löytymisestä, että minusta itsestäni tuntuisi mukavalta, jos kasvattaja olisi lähetltä ja voisi aika ajoin tavatakin ja näyttää pentua. Toiset ihmiset taas eivät tukkää, että kasvattaja asuu aivan nurkan takana. Mutta ne ovat makuasioita.
Pääasia on, että itse olet tyytyväinen koiraan ja sinusta tuntuu, että juuri tämä pentu on se oikea ja siitä kehittyy hieno aikuinen, joka sopii juuri teidän tarpeisiin.
Tsemppiä ja onnea niin löytäjille kuin etsijöillekin
t. Eija
-
milko naumanen
Omista kokemuksista:
Ekan sakemanninni hommasin käytettynä 3v silloin,lehdestä ilmoitus ja soitin,kävi tuuri koira oli ehkä paras tähän astisista(johtuuko siitä,että oli valmiiksi koulutettu,perus asiat siis vai oliko vaan muuten paras.Mene ja tiedä)
Toisen ostin pentuna,kävin katsomassa pentuja,emää ja kuulin ja näin sukutaulut,mutta eivät mulle silloin paljon sanoneet.
Menin pentulaatikkoon tutustumaan ja yksi uros kusasi mun sormille ja ajattelin,että tuohan se on.
Hyvä koira vaikkakin töhöttäjä.
Ja kolmas ilman perehtymistä ja tulos oli hieman eri mitö odotettu.
Lonkkavikainen nivelrikkoinen jne.Muuten mukava koira.
Tosin sterilisaation jälkeen on saanut lisää virtaa.
Ja neljäs on tulossa syksyllä ja jo viime kesänä pistin hakuprosessin pystyyn ja nyt sitten on tulossa mutkien kautta.
Ekan sakemanninni hommasin käytettynä 3v silloin,lehdestä ilmoitus ja soitin,kävi tuuri koira oli ehkä paras tähän astisista(johtuuko siitä,että oli valmiiksi koulutettu,perus asiat siis vai oliko vaan muuten paras.Mene ja tiedä)
Toisen ostin pentuna,kävin katsomassa pentuja,emää ja kuulin ja näin sukutaulut,mutta eivät mulle silloin paljon sanoneet.
Menin pentulaatikkoon tutustumaan ja yksi uros kusasi mun sormille ja ajattelin,että tuohan se on.
Hyvä koira vaikkakin töhöttäjä.
Ja kolmas ilman perehtymistä ja tulos oli hieman eri mitö odotettu.
Lonkkavikainen nivelrikkoinen jne.Muuten mukava koira.
Tosin sterilisaation jälkeen on saanut lisää virtaa.
Ja neljäs on tulossa syksyllä ja jo viime kesänä pistin hakuprosessin pystyyn ja nyt sitten on tulossa mutkien kautta.
-
Liisa Iivonen
Erja... Sanoit että jos tuhojen teko jatkuu.. asialle voisi tehdä jotakin.. Mitä voin tehdä!?
Ostimme uudet yöpöydät ja kyllä harmitti kun jätkä oli vähän toisen kulmasta jyrsinyt. samoin joitain sähköjohtoja nakertaa välillä. sekä kissankoppaa. on jatkunut jo muutaman viikon. mitä siis teen. Apua, en halua että pikkuhiljaa menee kaikki huonekalut uusiksi
vaikka vielä tuhot onkin pysyneet aika pieninä.. en haluaisi ottaa riskiä jos voin jotenkin asiaan itse vaikuttaa.
Joten pliis... Erja ja muut auttakaa jos tiedätte keinon lopettaa moiset ilkityöt..?!
Liisa
Ostimme uudet yöpöydät ja kyllä harmitti kun jätkä oli vähän toisen kulmasta jyrsinyt. samoin joitain sähköjohtoja nakertaa välillä. sekä kissankoppaa. on jatkunut jo muutaman viikon. mitä siis teen. Apua, en halua että pikkuhiljaa menee kaikki huonekalut uusiksi
vaikka vielä tuhot onkin pysyneet aika pieninä.. en haluaisi ottaa riskiä jos voin jotenkin asiaan itse vaikuttaa. Joten pliis... Erja ja muut auttakaa jos tiedätte keinon lopettaa moiset ilkityöt..?!
Liisa
-
eija oikarainen
miten menee?
Hei Liisa, miten mnee nyt koiran kanssa? Kun viimeksi kirjoitit, että tekee tuhoja, niin viläkö jatkuu?
t. Eija
t. Eija
-
Kirsi Niinimaa
Meillä oli jo etukäteen tiedossa että puusepän/ sähkömiehen hommat kiinnostavat kyseistä rotua aikastasen usein, joten eipä hommattu mitään uutta edes silloin, ku koiran hankinta oli vielä ajatus...
Nyt neiti on reilun vuoden ja toistaiseksi näyttää siltä, että se on ottanut ton koira-homman itelleen, kuten kuuluukin, eli ei tee enää tuhojaan... Toivottavasti
Nyt uskaltaa jo rueta harkitsemaan uusien h-kalujen ostoa.
Kyllä se siitä ohi menee, vaihtelevin menestyksin..
Nyt neiti on reilun vuoden ja toistaiseksi näyttää siltä, että se on ottanut ton koira-homman itelleen, kuten kuuluukin, eli ei tee enää tuhojaan... Toivottavasti
Nyt uskaltaa jo rueta harkitsemaan uusien h-kalujen ostoa.Kyllä se siitä ohi menee, vaihtelevin menestyksin..
-
Kristiina Salonen
-
Liisa Iivonen
No moikka.. Kyllä vieläkin, pomo nyt reilu 8kk, tekee välillä jotain pientä mutta ei kovin paljoa. tosin tuntuu että vähänkin on liÃkaa jo 
No, kaippa se siitä iän myötä rauhottuu. Tällä hetkellä on yksin ollessaan omassa huoneessa ja sen jälkeen ei tuhoja ole tullut juurikaan koska siellä pomo on rauhallinen..
missä iässä muiden koirat on lopettaneet täysin tavaroide pureskelun?
Liisa
No, kaippa se siitä iän myötä rauhottuu. Tällä hetkellä on yksin ollessaan omassa huoneessa ja sen jälkeen ei tuhoja ole tullut juurikaan koska siellä pomo on rauhallinen..missä iässä muiden koirat on lopettaneet täysin tavaroide pureskelun?
Liisa