Montako koiraa?

[eija oikarainen]

Nyt kysyn ihan vakavissani ja toivon keskustelua sekä kokemusten pohjalta että cvähän tieteellisemminkin, jos on tutkittua.

Kysymys kuuluu: montako koiraa on suotava olla perheessä?

Hmm... no, perheitäkin on erilaisia, mutta onko koiralle haittaa, jos tulee toinen koira? Tai onko siitä etua? Koirahan on laumaeläin, mutta jos perheessä on useampi koira, niin kärsivätkö ne vai ovatko ne "onnellisempia"?

Ja miksi ottaa kahta tai kolmea, jos yhdenkin kanssa pärjää? Mitkä ovat olleet tai ovat motiivinne, että yhdestä on tullut kaksi ja kahdesta kolme ja niin edespäin.

Mielenkiinnolla vain kyselen, en moralisoi enkä arvostele, mutta kiinnostaa

t. Eija

[Heidi Similä]

Lauantaina tuleva uusi perheenjäsen tulee sen vuoksi, että haluan itselleni harrastuskoiran Mirasta kun ei harrastamiseen valitettavasti ole, ei ainakaan siinä muodossa kuin itse toivoisin.

[Anniina Mäkelä]

Itselleni tuli toinen koira taloon, koska nartullani todettiin lonkat surkeiksi D/D nivelrikko ++/++. Siispä isot A-esteet saivat jäädä kokonaan koiran elämästä ja kuten suojelu. Halusin siis koiran harrastuksiin.

[Arja tappola]

Mulla on kaksi siksi,että on tilaa ja aikaa molemmille,lisäksi mikään ei ole niin kivaa kun katsoa,miten pikkukoiralla syttyy Airami ja homma onnistuu..kato äiti,mäkin osaan..Mulla on sikäli helppoa et iso koiruus katsoo myöskin työkseen pienen opetuksen..kato nyt,penska,näin mennään ja jakaa pikkuiselle samalla lailla kiitosta kun me..On ne ihme parivaljakko..

[eija oikarainen]

Onko sinulla, Arja, molemmat narttuja? Mik¨ä niiden ikäero on? Entäs muutkin, miten hoidatte alkuvaiheen, kun ja jos pentu tulee ja kokoero on valtava?

Entäs se perimmäinen kysymys, onko koiralle eduksi vai haitaksi, jos on muita koiria?

Eija

[raija tuomisto]

Meillä edellisellä narttuparilla oli ikäeroa 2v2kk, nykyisillä 9v.
Nuorempana kun ulkoiltiin vielä yhdessä, koirista oli hyötyä, kun juoksuttivat toisiaan. Haittaa ehkä se että nuorempi oli alistettu vanhemman valtaan ja se näkyi monessa asiassa.
Vanhemman kuoltua nuorempi ei kaivannut sitä mitenkään, mutta niiden kanssa oli treenattu ja lenkkeiltykin jo vuosia erikseen.
Nykyisen koiran otin kun edellinen on jo eläkkeellä lonkkavian takia, ja olisi kamala olla ilman koiraa, jos se ainokainen kuolisi.
Nykyisen kaksivuotiaan kaveriksi en aio ottaa toista, ehkä 6-7 vuoden kuluttua, kun se on jäämässä eläkkeelle. Sitten on vuorossa uros, ei enää kahta narttua meille. Enkä tiedä onko seuraava enää sakemanni.
Harrastuskaverina riittää hyvin yksi koira, kahta nuorta koiraa en misään nimessä enää ota, huono puoli myös siinä että ne ovat yhtäaikaa vanhoja, niinkuin meillä oli monta vuotta, eikä kolmatta voinut ottaa siihen sekaan.

[Janita Leikas]

Meillä myös kaksi koiraa.
Kaksi siksi, että vanhemman kanssa en voi harrastaa sitä lajia, mitä olin suunnitellut ja toisekseen avopuolisoni haluaa harrastaa vanhemman kanssa hakua, joten otimme minulle harrastuskoiraksi hieman vietikkäämmän yksilön. Ikäerona hieman yli vuosi, mistä tullut ongelmia (johtajuusjuttuja jne), mutta eivät nämäkään estä kahta koiraa pitämästä. Molemmat narttuja, mikä tietenkin vielä provosoi koirien välejä...

Mutta ihan hyvin pärjätään :tsemp:

[Maria Kallio]

Jaa'a, eikai siihen ole muuta syytä kuin "annoin pikkusormen, se vei koko käden" Mutta kyllähän se on biologisesti ajateltuna niin, että jokaisella on oma paikkansa ja lokeronsa tässä, eli käyttötarkoitus laumassa. Kaikki ei vain ole mahtuneet samaan koiraan, joten tarvitaan useampi

[Heidi Similä]

Meillä tulee olemaan narttu-uros parivaljakko, ihan sen vuoksi että mahdollisilta kahakoilta vältyttäisiin. Mira on leikattu, joten juoksujenkaan takia ei ongelmia tule. Todennäköisesti aina tulee olemaan uros-narttu parivaljakko. En nyt ainakaan itse keksi mitään haittoja siitä kun on enemmän koiria, voihan tietysti olla että aina ei kemiat sovi yhteen, mutta niinhän on ihmisilläkin, silloin pitää edetä tilanteen mukaan.

[Sirpa Rautiainen]

Heippa!

Meillä kans kaks narttua. Ikäeroa ehkä vähän turhan paljon n. 7,5 vuotta eli toinen melkein 10 ja toinen 2.
Vanhus ei jaksa enää nuoremman kanssa riehua, vaikka kovasti yrittää pysyä touhuissa mukana.
Ongelmia ei ole ollut, koska kumpikaan ei yritä alistaa toista. Nuorempi tosin selvästi mustasukkainen minun vanhemmalle koiralle antamasta huomiosta. yrittää rökittää vanhusta ja tunkee väliin kun silittelen vanhusta. Tosin vanhuksen ärähdys riittää saamaan nuoremman perääntymään.
Kun nuorempi koira aikuistui yritti ottaa pomon aseman, mutta vanhus on vielä sen verran vikkelä, että antoi kunnolla takaisin. Eli johtajuusongelmaa ei koirilla ole. Silti luulen, että seuraavaksi ei tule olemaan kahta narttua, jos nyt enää otan yhtä aikaa kahta koiraa. Onhan niistä tuplahuvi, mutta myös tuplatyö.
Tosin toisilleen niistä on seuraa. Kun vanhus on hoidossa ja me leirillä ja tullaan takaisin, niin ensimmäisenä nuorempi ryntää etsimään vanhusta ja kun tämä tulee kotiin seuraa kauhea nuoleminen ja riehuminen, jee kivaa kun tulit kotiin!
Eikä pennulla ollut mitään eroahdistuksia kun lähdin töihin, kun aina oli kotona kaveri.

T sirpa

[carita servin]

Omat 3 kpl, 2 narttua: 4 v ja 2,5 v sekä 1 v uros. Sekä vaihtelevasti kasvatteja tai kavereiden koiria hoidossa ja välillä aina pentue.
Koirista seuraa toisilleen laumassa mutta lauman johtaja on kyllä ykkönen eli ohjaaja ja yksilöllistä treeniä, näyttely ja koulutus matkoja eri koirien kanssa. Normaalissa perhe elämätilanteessa ja reissuissa kaikki 3 mukana.
Koirilla selkeä lauma hierarkia ja homma toimii.

[Hanna Keskinen]

Itselläni 2 sakemanninarttua. Ikäeroa n. 2v. Toinen tuli lähinnä siksi, että aika riitti molemmille ja että niillä olisi toisista seuraa.

Nykyään vanhempi on jo eläkkeellä selkänsä takia, joten sen kanssa harrastetaan lähinnä metsässä kulkemista.

Kolmatta koiraa en tule koskaan varmasti ottamaan ja saa nähdä tuleeko edes toista nuoremman kanssa, sillä kyseinen koira ei voi sietää pentuja. Muutenkin tällä hetkellä harrastusmahdollisuudet ovat olemattomat asuinpaikkani takia.

[Satu Immonen]

3 urosta ja kotikoirina, tosin peruskoulutukset hoidetaan kentällä ja jälkeä otetaan myös kotimaastoissa mutta muuten sohvaperunoina kun ei ole tuota ajokorttia millä pääsisi liikenteeseen, jos olisi tulisi varmasti käytyä enemmän treeneissä. Iät 7v. , vajaa 5v. ja nuorin 2v. Varovasti totutus kun pentu tulee taloon, aluksi saavat haistella portin takaa ja sylistä, maasta ehkä 4-5 pvän jälkeen mutta aina itse kontrolloin tapahtumaa ja kaikki lelut ja kupit pois lattialta eikä pentu saa mennä nukkuvan koiran luo. Niin ja syy näin moneen koiraan kun tilaa riittää ja asutaan maalla

[wilhelmiina kallio]

Ennen ajattelin että kaksi koiraa olisi hyvä määrä.... Voi niitä kultaisia aikoja ! Nyt on taloomme kerääntynyt hännän heiluttajia 5 kappaletta ja huomenna yksi pentunen haussa (ja toinen vielä syntymättömänä mamman mahassa).
Ok, mut sakemanneja on kolme, muut huskyjä. Valjakkotouhu tuli kuvaan pari vuotta sitten ja sen jälkeen on tuntunut et aina koiria on liian vähän, nytkin tarvittaisiin yksi aikuinen lisää ensi talveksi.
Mutta sakemanneihin. Ensimmäisen hankin harrastukseen. Kun ilmeni ettei koira ollut kovin hyvä piti hankkia toinen, mielellään parempi aikani harjoiteltua ensimmäisen kanssa. Kolmatta ei oltu suunniteltu mutta siitä yhdistelmästä oli PAKKO ottaa uros .... Nyt ei ole sakemannien lisäys vähään aikaan (lue: pariin vuoteen) ohjelmassa, mutta huskyjä varmasti tulee ja menee senkin edestä...

[Kristiina Salonen]

Meillä on kaksi koiraa, kolmas tulossa hyvinkin pian.

Suomenajokoira 3½v, Tansakandoggi n.1v. ja saksanpaimenkoira tulee luovutusikään ensi kuun lopussa.

Ajokoira tuli aikoinaan vähän miehelleni. Vaikka itse sen aikoinani otin ja sen kanssa alunperin asuin kahdestaan. Metsästyskäytössä ja perhekoira
Eka tanskandoggi meille tuli keväällä 04, mutta Rocky kuoli yllättäin vain 6½kk iässä. Tuolloin mietittiin pitkään sakemanni vaiko Doggi.

No doggi voitti tuolloin. Olinhan menettänyt täysin sydämeni noille lempeille jättiläisille. Kuitenkin tuolloin jäi vähän se sakemanni itämään, enempi vielä miehelleni.

Mä olen aina tykännyt paljon näyttelytouhuista,ja tuon dogin kanssa paljon siellä liikutaankin. Jossain vaiheessa alkoi kiinnostamaan myös toko ja suojelu ja muut pk-lajit.
No eihän tuosta dogista oikein ole noihin. Jotenka teimme päätöksen, että ensi vuonna spk sitten.
Mutta kuinkas ollakkaan aikataulut menivät paremmin niin, että ottaisimme jo nyt syksynä ja samasta kennelistä mistä meidän piti ottaa ensi vuonna. Nyt siis odotamme innolla ensi kuussa tulevaa uutta perheenjäsentämme

Ja kaikki ovat uroksia. Toistaseksi ei ole tullut minkäänlaisia ongelmia nykyisen parivaljako kanssa. Toivotaan,ettei jatkossakaan tule ongelmia.