-no tohon edelliseen tuskin kukaan uskoo,mutta yhä edelleen odottelen liiton virallista kannanottoa mh-testin statukseen ja tietenkin perusteluja siihen jos sillä jonkin asteinen jalostuksellinen arvo on.......
-jos tämä testi on ollut ruottissa käytössä pitemmän aikaa niin ihmettelen vaan mihin se rodun laadullinen paraneminen sitten on tyssännyt siellä,kun täällä härmässä on jo kaksi Weltmaisteria ..
MH testi herättää runsaasti mielipiteitä - asiaan tulee kuitenkin suhtautua ilman tunteita.
Liitolla on tarve saada enemmän tietoa saksanpaimenkoirakannasta. MH testi tuli liiton kuvioihin Koulutustoimikunnan kautta ja liiton koulutustoimikunta on ollut tähänastisten tilaisuuksien takana. Nyt sitten on otettu ko asiaa koskeva työryhmä jalostustoimikunnan alle.
MH TESTIÄ EI OLE SUUNNITELTU KORVAAMAAN MITÄÄN MUUTA ELI SE EI OLE TARKOITETTU KORVAAMAAN KOULUTUSTUNNUSVAATIMUKSIA SEN PAREMMIN NÄYTTELYIDEN KUIN JALOSTUKSEN TAI JALOSTUSTARKASTUKSEN SUHTEEN.
Testi on tarkoitettu vain tietojen keräämiseen massasta. Onko sillä siihen edellytyksiä tai ei on tulevaisuudessa nähtävä asia. Joka tapauksessa on tällä hetkellä selvää, että esimerkiksi liiton suojelukokeet eivät tuota riittävästi tietoa. Kokeisiin osallistuu nykyisin aivan liian vähän koiria, jotta voisimme sillä perusteella tehdä analyysiä rodun tasosta.
Vuosina 1999 - 2003 rekisteröitiin 8268 saksanpaimenkoiraa, joilla tällä hetkellä löytyy suojelukoiratulos (SchH, IP, SK) 180 eli 2.2 %.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän tulisi saada arviointeja tehtyä omista suojelukokeistamme mutta volyymi ei tällä hetkellä anna oikeutta mihin arviointiin koskien saksanpaimenkoirakannan tasoa. Kokeiden yhteydessä suoritettava ominaisuusarviointi on arvokas ja olisi kaikkein paras.
Kaikenkaikkian kyseisenä aikana rekisteröidyiltä saksanpaimenkoirilta löytyy koulutustunnuksia seuraavasti (mukaan otettu korkein tulos)
BH 535
JK 215
HK 15
VK 8
FH 9
AB 10
BC 1
Eli kaikenkaikkiaan jonkinlainen koulutustunnus löytyy n 13%:lla.
Eli otetaan käyttöön testi jolla ei ole mitään konkreettista virkaa jalostustyölle, joka ei palvele muita kuin tilastonikkareita ja joka EI tule vaikuttamaan kuluttajan (koiranohjaajan) valintoihin kuin korkeintaan negatiivisesti...
Syyskokouksessa on tarjolla vaihtoehto. Parempi sellainen.
MH testin osalta on tehty Ruotsissa yliopistotasolla tutkimusta, jonka raportteja aletaan saada. Testissä on todettu olevan osia, jotka ehkä ovat turhia. Toisaalta tiettyjen osien perinnöllisyyskerroin on erittäin korkea. Tähän aiheeseen palataan myöhemmin kun tuloksiin on voitu perehtyä tarkemmin.
Vastaavanlaisista testejä on käytössä myös muualla, esim Sveitsissä on jo pitemmän ajan kokemuksia. Myös Saksassa ja Itävallassa on kiinnostusta asiaan ja mahdollisesti jotain tällaista ollaan ottamassa käyttöön.
Kaikkialla motiivina testeihin on ollut se tosiasia, että missään ei kokeissa kävijöiden määrä ole ollut riittävä luotettavien analyysien suorittamiseen.
Hei Ismo,
liitolla ei ole olemassa vielä virallista kantaa MH-kuvaukseen. Projekti on vielä kesken. MH-työryhmään kuuluvat; allekirjoittanut, Krista Nieminen sekä Marina Bast. Olemme Ari Raitasen vastattavina koe-ja koulutustoimikunnan aloittamana työryhmänä, vastaamme siis suoraan hallitukselle projektin kulusta.
MH-kuvauksella ei siis ole olemassa hyväksyntää jalostuksen suhteen tai virallista statusta. MH-kuvauksen arviointia ei voi rinnastaa koetulokseen rodunomaisesta kokeesta. Kyse on eri asiasta.
MH-kuvauksella arvioidaan koirien geneettisiä ominaisuuksia, esim. koiran synnynnäistä puruotetta (syvä vrt nipistävä), reagointitapaa erilaisiin huolestuttaviin tilanteisiin (nopeasti tai hitaasti tapahtuva visuaalinen ärsyke, kovat äänet), tapaa suhtautua vieraaseen ihmiseen, nopeutta lähteä saalistamaan, päämäärähakuisuutta eri vieteissä. Ja varsinkin tuo tavoitehakuisuus eri tilanteissa, joissa pitää päästä viettipäämäärään näyttää olevan hyvin linjakohtaista. Myös reaktiivisuus tulee esiin, samoin huolestuneisuus ja kuormittuminen.
MH-luonteenkuvaus on nimeltään kuvaus. Nimitys "testi" on harhaanjohtava, sillä se antaa kuvan yksittäisten koirien testauksesta jalostukseen tai johonkin muuhun tehtävään. (vrt Luonnetesti, joka oli alunperin Ruotsin armeijan soveltuvuustesti - millä asialla MH-kuvauksella ei todellakaan ole mitään yhteistä. MH:n kehitys juontaa aivan toisista tarkoitusperistä eli objektiivisuudesta.) MH:n avulla kuvattujen yksilöiden suorituksia ei tule tuijottaa yksityiskohtaisen tarkasti, sillä virhemarginaali on suurin yksilöllä. Kun on riittävä määrä tietoa eri urosten (ja varsinkin narttujen) jälkeläisistä, saadaan tieto siitä mitä kukakin jalostuskoira periyttää.
Tähän mennessä on MH:n avulla on Suomessa kuvattu niin pieni määrä koiria, ettei jälkeläisdiagrammeja ole voinut esittää siten, että niistä saisi edustavaa kokonaisuutta esitetyksi.
MH-kuvaus ei siis anna kenellekään suoraa vastausta siihen mitä koiraa tulisi käyttää jalostukseen ja mitä taas ei, vaan MH:n avulla saadaan tieto koirien geneettisistä ominaisuuksista. Tämän jälkeen ovat valinnat valitsijoiden päätettävissä.
Jalostushan on aina koko populaation keskiarvon siirtämistä haluttuun suuntaan. Ensin pitää saada tietoa siitä mikä on kannan taso, jonka jälkeen päätetään menetelmistä tason parantamiseksi ja suoritetaan valintaa siihen päästäkseen.
MH on siis tiedonkeruumenetelmä, ei valinnoista määräävä tekijä.
Kuten Ismo tuossa kysyi miksi ruotsalaiset eivät ole päässeet jalostuksessa haluttuun suuntaan; niin ehkä he ovat halunneet valita juuri siten kuin ovat tehneet. Saattaa olla, että eri ihmisryhmiä ajavat eri intressit.
On aivan sama kuinka paljon yksittäistä koiraa testataan, kuvataan tai kuinka paljon siitä saadaan tietoa, sillä jalostus on matematiikkaa ja tilastotietoa, suurten yksiköiden ja ryhmien ohjausta.
Tietyt ominaisuudet periytyvät vahvasti sukupolvesta toiseen, mutta subjektiivisuus hämärtää usein näiden tietojen varmuutta. Toiseksi on vaikeaa osoittaa "mustaavalkoisella" tärkeiden ominaisuuksien olemassaolosta. Varsinkaan jos niihin on koulutuksella aiottu vaikuttaa. Periytyvä ominaisuushan tulee aina esiin, riippumatta siitä kuinka hyvää koulutusta koira on saanut, joten syvä ote näkyy 12 kk ikäisenä MH-kuvauksessa sekä myöhemmin iällä suoritettavassa suojelukokeessa. On vain todellakin harmi, että niin pieni osuus koulutettavista koirista loppujenlopuksi päätyy koekentälle arvioitavaksi.
MH on kehitetty kasvattajien apuvälineeksi. Toivoisin kauan ja varsinkin tavoitteellisesti käyttökoiria jalostaneiden ihmisten (joilla on mm jalostustarkastuksista useiden koirien osalta kokemusta) vertailevan mielessään MH etuja ja haittoja. Esimerkiksi uuden tuontikoiran jälkeläisten "luonneindeksit" ovat saatavilla jo parin vuoden kuluttua melkoisella varmuudella. Näitä keskiarvoja voidaan verrata esimerkiksi ihannediagrammiin tai jonkin toisen uroksen jälkeläisarvioihin jne. Ominaisuuksien periytymistä voidaan seurata eri aikajaksoilla tai eri ryhmien, esim kasvattajien välillä. Sinänsä varsin mielenkiintoista...
Strategiapäiville uskallan luvata ensimmäiset keskiarvot tähän mennessä kuvatuista suomalaisista saksanpaimenkoirista, mutta on otettava huomioon, ettei pienillä määrillä voida antaa edustavia otoksia.
Ihmettelen muutamien harrastajien(ja SPL:kin) intoa tuoda MH-testiä â€geneettisten ominaisuuksien†arviointivälineeksi. Aiemmista vastaavista seikkailuista SPL:llä on erittäin huonot kokemukset. Puolestapuhujat yrittävät todistella, että nyt on kyse aivan jostakin muusta kuin â€soveltuvuustestistäâ€. Kuitenkin testitulosten arvon kannalta on oleellista, että molemmat testit tehdään nuorelle tai nuorelle aikuiselle koiralle, testiosien pitäisi olla koiralle yllättäviä, ei koulutettuja tilanteita ja testi on lyhyt kertaluonteinen tapahtuma.
Iän takia koirat ovat voimakkaassa kehitysprosessissa ja samanikäiset koirat voivat olla henkisesti täysin eri kehitysvaiheessa. Muutaman kuukauden aikaero voi muuttaa samankin koiran käyttäytymistä huomattavasti. Sellainen testaajien haave, että koirat yleisesti saataisiin testiin â€tuoreina†harjoittamattomina on erittäin naiivi. Testien erona Heljä Marjamäki vielä väittää, että MH-testi on objektiivinen ja soveltuvuustesti ilmeisesti ei. Väittäkö Heli tosiaan, että Ruotsin armeijan koirakoulun ihmiset â€fuskasivatâ€. Jos joku soveltuvuustestissä â€fuskasiâ€, ne olivat samat harrastajatestaajat, joiden manttelinperijät voivat â€fuskata†yhtä hyvin MH-testissäkin.
Suurinta ihmetystä minussa herättää se, että kovasti julistetaan tässä vaiheessa MH-testin paljastavan perittyjä ominaisuuksien. Luotettavia ja dokumentteja odotellaan. Tulosten arvioinnissa ja niiden soveltamisessa on oleellista toistettavuus, mihin vaikuttaa testattujen koirien populaatio ja elinolosuhteet sekä tietenkin testaaja. Samalla tavalla pidetyssä (=hyvin samanlainen kokemusmaailma ja ikä) koiraryhmässä saman kokeneen testaajan tekemänä voi hyvinkin löytyä sukulaiskoirilta samoja piirteitä, mutta mikä merkitys näillä on kokonaisuudelle ja koiran käyttökelpoisuudelle. Tämä voi olla mielenkiintoista tieteellisen tutkimuksen kenttää, mutta sillä on vähän annettavaa käytännön koirajalostukselle. Suomessakin SPL voisi ehkä olla mukana tieteellisessä yhteistyössä, jossa selvitettäisiin Ruotsissa saatujen tulosten toistettavuutta Suomessa, mutta käytäntöön â€kentälle†vietäväksi MH-testistä tuskin on 10 vuoteen.
Jalostuksen keskeisin kysymys on kuitenkin se, että mitä ominaisuuksia me saksanpaimenkoiralta haluamme. Tärkein ominaisuus varmasti on koulutettavuus. Muut tulevat sitten perässä, kun tiedämme mihin haluamme kouluttaa. Koulutustarpeita on monia, mutta etuoikeutettuna rodunomaisena kokeena on tietenkin suojelukoulutus.
Koesääntöjen avulla sitten säädetään toivottua käyttäytymistä kokeessa. Säännöt ohjaavat koulutusta ja pitkällä tähtäimellä koirien valintaa ja jalostusta. Koulutettavuus johonkin tehtävään riippuu monista ominaisuuksista ja erilaisilla ominaisuusyhdistelmillä yhdessä erilaisten koulutustapojen kanssa voidaan päästä hyvään tulokseen. Lopputuloksen arviointi painottaa toivottuja ominaisuuksia, mutta antaa myös liikkumavaraa ominaisuuksien vaihtelulle hyviksi arvioitujenkin koirien joukossa.
Tämä kouluttamisen tie jalostustiedon hankkimiseen on hidas ja pitkä, mutta ainoa, joka perustuu edes jonkinlaisiin tosiasioihin. Jalostuksen kannalta arvokkainta on se tieto, joka kertyy koiran ohjaajalle, maalimiehelle ja muulle lähipiirille harjoitusten yhteydessä. Tiedon arvoa ei heikennä se, että sitä ei esitetä pisteinä eikä diagrammeina, se on todellista tietoa koiran käyttäytymisestä ja käyttäytymisen muutoksesta koulutuksen vaikutuksesta.
SPL:n tärkein tehtävä tässä asiassa on edelleen edistää ja aktivoida koirien kouluttamista. Samalla voi rajoittaa tosiasioita hämärtäviä pyrkimyksiä, kuten MH-testin lanseeraamista.
