Moikka kaikille ja hyvää uuttavuotta!
Tämä ei kuulu tälle palstalle mutta kysyn silti!
Eikö koirilla ole täysi oikeus haukkua ulkona tarhassa kun meidän naapurin (nipottava) muijja valittaa koirien haukunnasta? Asumme maalla ja koirat eivät ole ikinä kymmenen jälkeen tarhassa!
Naapurit.
-
Suvi Alanko
Kyllähän järjestyssäännötkin jo sanoo et klo 22 asti saa elää "normaalisti".Me asutaan kaupungis ja täällä on kaikenlaista mökää klo 22 jälkeen,ja sit joku valittaa ku koira haukkuu päivällä eikä saa nukutuksi!!!!nukkuis silloin ku muutkin.Naapuri valitti kun entinen koiramme haukkui sinnepäin kun tuli vieraita,ilmoitin tyynesti koiran olevan omalla aidatulla tontilla jossa saa seistä vaikka päällänsä ilman et se kellekkään kuuluu.Ei ole sen jälkeen puhunut mitään.Jotkut sentään noudattavat järjestyssääntöjä ja ottavat otukset sisään yöksi,mutta sitten ovat nämä jotka pitävät koiransa ulkona haukkumassa koko yön.Se jo ottaa päähän,kun sitten vielä meillä innostutaan haukkumaan mukana.Me asutaan vielä vilkkaan kadun varres ja rekat jylistävät yötäpäivää. Toki kaikessa tulee raja vastaan,jopa koiran haukkumises,mutta vielä yhtään sakemannia en ole tavannut joka haukkuu taukoamatta.Niinpaljon tähän maailmaan mahtuu pahempiakin häiriöitä kuin koiran haukunta....otetaan vuosi 2006 vastaan kunnon haukkumisella,jospa se rakettien pauke ei niin hyvin sitten kuuluisi ja häiritsisi.
Hyvää Uutta Vuotta!!!!
Hyvää Uutta Vuotta!!!!
-
Jenni Lohikoski
Meillä myös sama homma, naapurit valittaa ja tunkee sitruunapantaa :plää: Kuulemma YÖTÄ päivää haukkuu, aika kumma kun kyllä mie ainaki saan hyvin nukutuksi ja koirat kuitenkin on sisällä yöt :epäilys: :epäilys:
Meillä ei koirat yleensä edes ole yksin, aina on joku päivällä kotona, korkeintaan pari tuntia joutuvat olemaan "omillaan".
Parempaa Uutta Vuotta 2006 :voitto2:
Meillä ei koirat yleensä edes ole yksin, aina on joku päivällä kotona, korkeintaan pari tuntia joutuvat olemaan "omillaan".
Parempaa Uutta Vuotta 2006 :voitto2:
-
Sointu Salminen
koirien haukunta
tuli mieleeni kolmenkymmenen vuoden takainen juttu kun naapurin emäntä valitti että koirani käy joka yö paskalla heidän rapunpielessään,sitä sitten ihmettelin että miten ne osaa avata ovet talosta hipi hiljaa ja käydä kykkimässä tarpeillaan ja palata yhtä hiljaa ja vielä sulkea ovet jälkeensä,kyseessä oli kaksi sakemannia,tätä tapahtui aina kesäaikaan parin vuoden ajan.asiakin selvisi aikanaan,asialla olikin supi. ainahan näitä valittajia löytyy ja etenkin kun kyseessä on sakemanni.asia on ihan eri jos naapurissa ulvoo ajokoira yötäpäivää,sehän vaan halajaa jänismetälle,joopa joo.
-
Ville Salmia
Kuulin että Haukiputaalla oli käyty vastaavasta asiasta oikeutta.
Päätös oli että koira saa haukkua ja melskata niin kuin haluaa,haja-asutusalueella. Kaava-alueella ,eli kerrostalo,rivari ja tiheämpään rakennetullakin 22.00 asti.
Eli tässä tapauksessa maalaisjärki voitti. Eläimet ja niiden äänet kuuluvat maalaiselämään,ja sillä siisti. Jos käy hermoon, tarvii muuttaa sellaiselle alueelle jonkä järjestyssäännöt ovat mieleisemmät.
v.s
Päätös oli että koira saa haukkua ja melskata niin kuin haluaa,haja-asutusalueella. Kaava-alueella ,eli kerrostalo,rivari ja tiheämpään rakennetullakin 22.00 asti.
Eli tässä tapauksessa maalaisjärki voitti. Eläimet ja niiden äänet kuuluvat maalaiselämään,ja sillä siisti. Jos käy hermoon, tarvii muuttaa sellaiselle alueelle jonkä järjestyssäännöt ovat mieleisemmät.
v.s
-
Auli Impola
Mulle käytiin valittamassa koirien metelöinnistä joka päivä. Ne kuulemma pitivät meteliä yötä päivää. Kummastelin, kun koirat olivat aina mukanani. Töissäkin. Kun koirat olivat kotona, olin minäkin.
Eräänä kertana, kun olin pitkällä vapaalla Porissa käymässä (asuin silloin Riihimäellä), naapurit tulivat valittamaan, että taas koirat olivat pitäneet meteliä koko viikonlopun. Sanoin heille, että hyvä kuulo täytyy olla, kun kahdensadan kilometrin päästä haukku vielä häiritsee.
Eräänä kertana sitten meni hermot. Naapurin "täti" ystäviensä kanssa oli taas odottamassa, kun tulin koirien kanssa töistä kotiin. (He tekivät sitä joka päivä puoli vuotta.) Käännyin tyynesti ympäri, sanoin että ennen vanhaan tuollaiset noita-akat olisi poltettu roviolla ja mun koirat on miljoona kertaa arvokkaampia kuin hän. Menin sisään, soitin isännöitsijälle ja poliisille. Naapurit saivat varoituksen kotirauhan häirinnästä. Sitten tuli hiljaisuus.
Naapurin vanha setä alkoi sitten puhua minulle ensimmäisenä. Juteltiin koirista ja kerroin hänelle, että nämä ovat koulutettuja koiria. Vanha koirani oli jälkikoira, joka haki eksyneitä lapsia ja vanhuksia metsästä. Nuoresta koirasta oli tarkoitus kouluttaa sille seuraaja.
Aika pian ihmiset alkoivat tervehtiä minua normaalisti. Kun sitten muutin pois, nuo samat ihmiset tulivat pahoittelemaan, että lähdin. Minulla on kuulemma niin hienot koirat, eikä meistä ole koskaan ollut mitään häiriötä.
Että sellainen tarina. Tarinan opetus. Ei kenenkään tarvitse sietää suunsoittoa vaan siitä syystä, että omistaa koiran/koiria. Jossakin vaiheessa kannattaa pitää puoliaan. Kyllä se poliisi on myös meidän puolellamme, kun olemme oikeassa.
Hyvää vuoden jatkoa!
Auli
Eräänä kertana, kun olin pitkällä vapaalla Porissa käymässä (asuin silloin Riihimäellä), naapurit tulivat valittamaan, että taas koirat olivat pitäneet meteliä koko viikonlopun. Sanoin heille, että hyvä kuulo täytyy olla, kun kahdensadan kilometrin päästä haukku vielä häiritsee.
Eräänä kertana sitten meni hermot. Naapurin "täti" ystäviensä kanssa oli taas odottamassa, kun tulin koirien kanssa töistä kotiin. (He tekivät sitä joka päivä puoli vuotta.) Käännyin tyynesti ympäri, sanoin että ennen vanhaan tuollaiset noita-akat olisi poltettu roviolla ja mun koirat on miljoona kertaa arvokkaampia kuin hän. Menin sisään, soitin isännöitsijälle ja poliisille. Naapurit saivat varoituksen kotirauhan häirinnästä. Sitten tuli hiljaisuus.
Naapurin vanha setä alkoi sitten puhua minulle ensimmäisenä. Juteltiin koirista ja kerroin hänelle, että nämä ovat koulutettuja koiria. Vanha koirani oli jälkikoira, joka haki eksyneitä lapsia ja vanhuksia metsästä. Nuoresta koirasta oli tarkoitus kouluttaa sille seuraaja.
Aika pian ihmiset alkoivat tervehtiä minua normaalisti. Kun sitten muutin pois, nuo samat ihmiset tulivat pahoittelemaan, että lähdin. Minulla on kuulemma niin hienot koirat, eikä meistä ole koskaan ollut mitään häiriötä.
Että sellainen tarina. Tarinan opetus. Ei kenenkään tarvitse sietää suunsoittoa vaan siitä syystä, että omistaa koiran/koiria. Jossakin vaiheessa kannattaa pitää puoliaan. Kyllä se poliisi on myös meidän puolellamme, kun olemme oikeassa.
Hyvää vuoden jatkoa!
Auli
-
Mikko Sjöberg
Hieman arka aihehan tämä koiran haukkuminen ja sen aiheuttama häiriö on... Siis ulkopuolisille, ei harrastajille! Jostakin syystä pidetään huomattavasti hyväksyttävämpänä sitä, että naapurin finninaamainen teini hirviö kutsuu viikonloppuisin iskän ja äiskän lähdettyä mökille kaikki kuusikymmentä parasta kaveriaan kuuntelemaan DX Corollan pakoputken ääniä ja siinä sivussa ryyppäämään ja kuseksimaan naapurien tonteille, kuin sitä että eläin pitää sille luontaista ääntä! No, ihminen on muuttanut maalta kaupunkiin...
Kuten tänään tiistaina 4.1. saimme neloselta nähdä, ovat ameriikan immeiset keksineet tähänkin ikävän luonnolliseen häiriöön ratkaisun: Leikataan koirilta äänihuulet pois! Miksei toi tullu ensimmäisenä itelle mieleen...
Tohon Villen mainitsemaan koiran haukkumisesta johtuvaan oikeuden käyntiin pitää todeta, että kuten arvon kolleega kirjoittikin, niin: "tässä tapauksessa järki voitti". Nimenomaan tässä tapuksessa. Kaikki alioikeuden päätökset ovat vain päätöksiä yksittäisistä tapauksista eivätkä täten anna minkäänlaista lainkäyttöohjetta vastaavien tapauksien suhteen. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla jos jollakin olisi tiedossa vastaata tapaus joka olisi otettu korkeimman oikeuden käsittelyyn. KO:n päätökset kun antavat suuntaa siihen miten alioikeuksien tulisi tulkita lakia... Viittiskö joku hakea valituslupaa KO:lta, niin saatais tämäkin asia ratkottua?
Mikko
Kuten tänään tiistaina 4.1. saimme neloselta nähdä, ovat ameriikan immeiset keksineet tähänkin ikävän luonnolliseen häiriöön ratkaisun: Leikataan koirilta äänihuulet pois! Miksei toi tullu ensimmäisenä itelle mieleen...
Tohon Villen mainitsemaan koiran haukkumisesta johtuvaan oikeuden käyntiin pitää todeta, että kuten arvon kolleega kirjoittikin, niin: "tässä tapauksessa järki voitti". Nimenomaan tässä tapuksessa. Kaikki alioikeuden päätökset ovat vain päätöksiä yksittäisistä tapauksista eivätkä täten anna minkäänlaista lainkäyttöohjetta vastaavien tapauksien suhteen. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla jos jollakin olisi tiedossa vastaata tapaus joka olisi otettu korkeimman oikeuden käsittelyyn. KO:n päätökset kun antavat suuntaa siihen miten alioikeuksien tulisi tulkita lakia... Viittiskö joku hakea valituslupaa KO:lta, niin saatais tämäkin asia ratkottua?
Mikko
-
Katja Kilpeläinen
Olin aivan järkyttynyt siitä dokumentista!! Olipa siinä ilo sitten kuunnella pentu koiraa joka yritti leikkauksen jälkeen haukkua ja kuului vain pientä kähinää. Kehtasipa omistaja vielä kommentoida, että aina tulokset eivät ole pysyvät ja joskus tarvitaan uusi leikkaus, mutta onnekseen hän ei ole joutunut turvautumaan uusinta leikkauksiin KOVINKAAN usein! 
-
Kangasmaa, Laura
-
Pia Porko
-
Mikko Sjöberg
-
Eija Peltonen
Minä olen ainakin toistaiseksi säästynyt koirasta valittavilta naapureilta. Nykyinen spu:ni tuli mulle ainoaksi koiraksi puolivuotiaana asuttuaan sitä ennen maalla okt:ssa muiden ötököiden kaverina. Aavistelin, että sopeutuminen ei olisi välttämättä ihan kivutonta, joten kirjoitin A4-kokoisen lapun täyteen tekstiä siitä, että mulle on tullut nuori koira, joka saattaa alkuun ihmetellä elämänmenoa kaupungissa kovaankin ääneen, etenkin poissaollessani ja ohjeistin naapureitani ottamaan minuun yhteyttä tekstiviestillä, soittamalla, tai vaikka nimettömällä lapulla, jos metelöintiä ilmenisi. Lapun vein rappukäytävän seinälle. Nimettömiä lappuja tuli vain muutama, vaikka jätkä piti melkoista seremoniaa ensimmäisten viikkojen aikana. Yksinäisyyttäänhän se metelöi ja asiaa päästiin hoitamaan heti alkuvaiheessa, kun sain naapureiltani tiedon metelöinnistä. Ja kun lappuja ei enää postiluukusta pudonnut, menin ulkona niiden ihmisten juttusille, joiden tiesin asuvan rapussani ja kyselin, onko häiriötä vielä ollut. Kukaan naapureistani ei osoittanut minkäänlaisia inhoreaktioita koiraani kohtaan vaan taputtelivat ja rapsuttelivat sitä, vaikka kyseinen koira oli joskus heitäkin valvottanut.
Nyt asumme jo eri talossa eri paikkakunnalla, mutta ongelmia ei ole täälläkään ollut; tosin onhan tuo elukkakin jo vähän viisastunut ja kerrostaloelämään tottunut.
Vaikka itse olen kovin helpolla päässyt, on noita muunkinlaisia tarinoita korviini kantautunut; eräs kahden koiran omistaja muutti uuteen kerrostaloasuntoon, kävi päivätöissä ja alkuun vaikutti siltä, että kaikki on ihan kohdallaan. Naapurit olivat mukavia, tulivat juttusille ulkona ja taputtelivat koiria (myös ihan lähimmät seinänaapurit), kehuivat, miten hienoja koiria ne olivat. Meni muutama kuukausi ja postiluukusta tuli ensimmäinen varoitus koirien aiheuttamasta metelistä PÄIVÄAIKAAN. Myöhemmin selvisi, että isännöitsijälle valituksen tehnyt oli yksi seinänaapureista.
Mutta kyllä meistä koiran omistajistakin löytyy joskus vikaa.. Kaverini naapurissa asui aktiivinen pk-harrastaja, joka hankki uuden n. vuoden ikäisen koiran, jolla oli sopeutumisvaikeuksia uuteen kotiinsa. Koira ulvoi yksin ollessaan ja koska omistaja teki vuorotöitä, ulvonta jatkui joskus yönkin yli. Kaverini meni eräänä päivänä naapurinsa juttusille ulkona kertoakseen koiran aiheuttamasta metelistä >> vastaanotto oli ollut aivan hirveä, kaverini oli haukuttu ihan pystyyn k***päiseksi naapurin kyttääjäksi, jne.
Meitä on joskus niin valitettavan moneksi; se mikä häiritsee toista, sitä toinen ei välttämättä edes huomaa.. Ja kaikkia ihmisiä ei todellakaan ole luotu asumaan toisen ihmisen naapurissa; monia sen takia, etteivät siedä mitään toisten aiheuttamaa ääntä, toisia sen takia, etteivät osaa ollenkaan ottaa huomioon, että lähistöllä asuu muitakin. Mutta kannattaisin silti tuota suoran lähestymisen linjaa eli mennä vaan reilusti juttusille, jos sanomista tulee (ellei nyt satu tietämään, että naapurissa asuu joku väkivaltarikollinen tms..)
Ja kyllä me suomalaisetkin osataan lemmikkejämme ja muitakin eläimiä kiusata; ei vieritetä kaikkea kunniaa jenkeille ja sakuille.. Mutta samaa mieltä minäkin tuosta dokkarista; kuvottavaa katsottavaa ja käsittämättömän turhamaista.. Mutta toisaalta hyvä, että näitäkin asioita otetaan esiin; kaikilla elukoilla ei asiat ole ollenkaan niin hyvin kuin sillä omalla Rekulla..
Nyt asumme jo eri talossa eri paikkakunnalla, mutta ongelmia ei ole täälläkään ollut; tosin onhan tuo elukkakin jo vähän viisastunut ja kerrostaloelämään tottunut.
Vaikka itse olen kovin helpolla päässyt, on noita muunkinlaisia tarinoita korviini kantautunut; eräs kahden koiran omistaja muutti uuteen kerrostaloasuntoon, kävi päivätöissä ja alkuun vaikutti siltä, että kaikki on ihan kohdallaan. Naapurit olivat mukavia, tulivat juttusille ulkona ja taputtelivat koiria (myös ihan lähimmät seinänaapurit), kehuivat, miten hienoja koiria ne olivat. Meni muutama kuukausi ja postiluukusta tuli ensimmäinen varoitus koirien aiheuttamasta metelistä PÄIVÄAIKAAN. Myöhemmin selvisi, että isännöitsijälle valituksen tehnyt oli yksi seinänaapureista.
Mutta kyllä meistä koiran omistajistakin löytyy joskus vikaa.. Kaverini naapurissa asui aktiivinen pk-harrastaja, joka hankki uuden n. vuoden ikäisen koiran, jolla oli sopeutumisvaikeuksia uuteen kotiinsa. Koira ulvoi yksin ollessaan ja koska omistaja teki vuorotöitä, ulvonta jatkui joskus yönkin yli. Kaverini meni eräänä päivänä naapurinsa juttusille ulkona kertoakseen koiran aiheuttamasta metelistä >> vastaanotto oli ollut aivan hirveä, kaverini oli haukuttu ihan pystyyn k***päiseksi naapurin kyttääjäksi, jne.
Meitä on joskus niin valitettavan moneksi; se mikä häiritsee toista, sitä toinen ei välttämättä edes huomaa.. Ja kaikkia ihmisiä ei todellakaan ole luotu asumaan toisen ihmisen naapurissa; monia sen takia, etteivät siedä mitään toisten aiheuttamaa ääntä, toisia sen takia, etteivät osaa ollenkaan ottaa huomioon, että lähistöllä asuu muitakin. Mutta kannattaisin silti tuota suoran lähestymisen linjaa eli mennä vaan reilusti juttusille, jos sanomista tulee (ellei nyt satu tietämään, että naapurissa asuu joku väkivaltarikollinen tms..)
Ja kyllä me suomalaisetkin osataan lemmikkejämme ja muitakin eläimiä kiusata; ei vieritetä kaikkea kunniaa jenkeille ja sakuille.. Mutta samaa mieltä minäkin tuosta dokkarista; kuvottavaa katsottavaa ja käsittämättömän turhamaista.. Mutta toisaalta hyvä, että näitäkin asioita otetaan esiin; kaikilla elukoilla ei asiat ole ollenkaan niin hyvin kuin sillä omalla Rekulla..
-
Senni Hietaranta
No, onhan noita tekokiveksiä ollut jo vuosia, tosin ilmeisesti jonkinlaisista marmorikuulista tehdyt... 
Tuomari ihmetteli koiraa arvostellessaan, kun koiralla oli "normaalisti laskeutuneet KOLME kivestä" :pronssi: ... Ja kyse oli niinkin läheltä oleva koira, kuin armaasta naapurimaastamme Venäjältä :voitto2: !
Tuomari ihmetteli koiraa arvostellessaan, kun koiralla oli "normaalisti laskeutuneet KOLME kivestä" :pronssi: ... Ja kyse oli niinkin läheltä oleva koira, kuin armaasta naapurimaastamme Venäjältä :voitto2: !