Opiskelu+koira

[Jenni Pajunpää]

Tämä nyt ei ehkä kuulu koulutuspuolelle mutta ei oikeen mihinkään muuallekkaan .
Eli haluaisin kuulla kokemuksia miten opiskelijat ovat saaneet järjestettyä opiskelun, koiranhoidon ja talousasiat samaan pakettiin.
Onko tullut tiukkaa rahan kanssa? Joutunut käydä töissä tms? Onko koira vaikeuttanut opiskeluasunnon hankintaa?

Yleistä turinaa koiran ja opiskelun yhdistämisestä, muutosta uuteen paikkaan ym!

Itellä on nämä asiat edessä vasta reilun vuoden päästä. Ensi keväänä valmistun lukiosta mutta välivuosi kutsuu ja sinä aikana koulaan pennun yhteiskuntakelpoiseksi sun muuta mukavaa

[Hilkka Honkonen]

Suosittelesin ensin opiskelun aloittamista jotta näkisi millainen arki tulevasssa koulussasi on. Itsellä ainakin yliopiston kaksi ensimmäistä vuotta olivat pitkiä päiviä... välillä ei kellon ympärys riittänyt.

Lähes jokainen vuokranantaja on kysynyt koirasta ja kieltänyt sen ottamista asuntoonsa.

Rahallisesti koiran pito on mahdottumuus opintotuella, ellei pysty saamaan rahaa vanhemmiltaan tai nosta opintolainaa. Työnteko tekee päivistä vieläkin pidempiä ja koiran yksinolo aika lisäntyy suuresti.

Itselläni viimeinen vuosi opintoja menossa ja otin koiran kesällä kun tiesin ettei koulua ole kuin 2 kuukautta ja sitten vetäydyn maalle tekemään gradun loppuun.

[Merja Takaeilola]

Pakko myöntää että koulunkäynti kärsi kovastikin kun oma koira oli pieni pentu, ja koira kärsi siitä kun olin pitkiä päiviä koulussa.

Hyvä että poikakaverini pystyi myöhemmin olemaan koiran kanssa kahdestaan, ja koiran ei tarvinnut olla yksin montaakaan tuntia. Loppui sohvien syöminenkin silloin vuoden iässä.

Rahaa on kulunut paljon, ensin lainasin äidiltä, sitten otin opintolainaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevämpää siirtää koiran hankinta myöhäisemmäksi, mutta kyllä sitä silti ollaan pärjätty. Enkä tästäkään luopuisi. Järki vastaan tunteet...

[Jenni Pajunpää]

No mun kohdallahan koira ei oo enää pentu kun lähen opiskelemaan. Mikä nyt tietenkään ei tarkota ettei ko se vois kärsiä yksinoloista ym yhtä lailla ko pentukin.

Mutta tätä on nyt 2 vuotta tullut pähkäiltyä ja tuumattua, ja päätökseni oon tehnyt. Koira tulee ensi keväänä, ei aikasemmin eikä myöhemmin.

Järki vastaan tunteet, ehkä myös tässä tapauksessa

[Heidi Similä]

Ilman avokkia ja viikonlopputöitä taloudellisesti ei oltais pärjätty, koira oli aikuinen kun se otettiin mutta osoittautui allergiseksi ja sen vuoksi mm. eläinlääkäri kuluihin meni sievoinen summa rahaa. Jos olisin yksin elänyt olisi ollut tosi tiukkaa eikä koiran olisi ollut hyvä olla sillä avokki joutui sitä myös lenkittämään kiireisimpinä aikoina. Nyt kun toinen koira tuli toissa syksynä, olin käynyt kouluni muuten loppuun mutta opinnäytetyö oli tekemättä. Pennulle oli kyllä joo aikaa, mutta pentu vei mukavasti myös huomiota pois lopputyöstä, ja työn tekeminen venyi, ja venyi ja venyi...

[Jenni Pajunpää]

Mukava lueskella kommentteja, sillä tosiaan tuskin oon/tuun olemaan ainoa suomalainen opiskelija jolla on koira

Eihän kukaan voi sanoa, millon on oikea aika ottaa koira mutta tietysti sitä pitää miettiä ja tarkastikin. Sitähän ei voi kyllä vielä tietää, millä tavoin sitten opiskeluaikoina tulee olemaan vaikeaa; taloudellisesti vai ajan käytön kanssa tai ehkei vaikeuksia tule minkään kanssa. Täytyy vain katsoa, mitä tulevaisuus tuo :enkeli:

[Terhi Puumalainen]

Juu, on meitä koiranomistaja-opiskelijoita! Itse olin kotona ja luin pääsykokeisiin omakotitalossa, kunnes pentu oli 6kk. Sitten vaihtui paikkakunta 2kk valmennuskurssin ajaksi ja muutimme ok-talosta 25 neliön yksiöön. Shokki oli kammottava emännälle, mutta koira ei ollu moksiskaan, rauhallinen sisätiloissa ja ulkona saa riehua, niinkuin meillä säännöt on.
Kesä oli taas välissä autuasta ok-talossa asumista, tein normaalityöviikkoa, mutta sisko asusti kesän samassa huushollissa, niin koiran ei tarvinnut olla aina pitkiä päiviä yksin.

Opiskelujen alkaessa vaihtui paikkakunta taas, asunto tällä kertaa tilavaan kerrostalokaksioon, jossa koiralle on kaksi parveketta tiirailua varten. Koiraan ei näillä muutoilla ole ollut vaikutusta, ei stressaa ja rauhoittuu pian uuteen paikkaan. Pennusta asti on myös tottunut junaan, busseihin, autoihin.

Luennoilla meillä ei ole pakollista käydä ja niitä on ollut usein vain puolipäivää. Asunto on parin minuutin kävelyn päässä yliopistolta, joten jos on pitkä päivä, niin tarvittaessa koiran luona voi käydä ruokatunnin aikana. Töitäkin teen opiskelun ohessa, pakon sanelemana, mutta usein olen ottanut työvuorot sellaisille päiville, jolloin ei ole koulua tai viikonlopulle. Nyt hiukan yli 2-vuotias pärjää mainiosti työpäivän mitan, eikä naapureille ole kuulunut mökää ja mööpelit säilyneet ehjinä. Tarpeellista on kuitenkin varmuuden vuoksi hommailla sellaisia kavereita, jotka tarvittaessa voivat lenkittää koiran, jos jostain syystä päivä venyy.

Muuta sosiaalista elämää, kuin "koiraelämää" ei juuri ole. Vapaa-ajan haluan viettää ja touhuta koiran kanssa ja jos olen töissä päivän niin eipä sitä oikein raski illalla lähteä minnekään. Baareihin ei innosta kuin muutaman hassun kerran vuodessa, säästyy nekin rahat vaikka uusiin huskyvaljaisiin ja pulkkaan... Treenailuun menee paljon aikaa ja joka päivä muutama tunti lenkkeillään. Siinäpä ne meneekin 24h...

Taloudellisesti kai tiukkaa, mutta niinkai monen koirattomankin opiskelijan elämä on. Mielummin sit ostaa mitä tarvii koiralle treenivehkeet, ym, ja pihtaa niistä omista menoistaan viimeiseen asti. Hullua jonkun mielestä varmaan, mutta muunlainen ei tulis mieleenkään. Koiran ruuasta ja hoidosta en ainakaan pihistä yhtään, barffaus ei ihan halvinkaan vaihtoehto. Vakuutus vie sievoisen summan vuosittain, eläinlääkärikäyntejä ei ole ollut (koputtaa puuta).

Mutta koiran kanssa elo on ihanaista! Tuossa se önisee unisena jaloissa. Toinen hurtta tulee taloon heti, kun mulla on ajokortti ja auto!

[Johanna saarela]

Itse otin koiran aikanaan opintojeni ollessa puolessa välissä. Kuvittelin koiralle olevan paljon aikaa ja pystyväni sen kanssa kulkemaan koulutuksissa yms. Ensin itselläni ei ollut autoa, aluksi kuljinkin pentukoulutuksissa bussilla. Bussilla kulkeminen oli hankalaa, usein koulutukset olivat sellaisissa paikoissa, jonne piti vaihtaa bussia useasti ja kävellä, eli hankalan matkan päässä, joten koulutukset jäivät, juuri kun niitä olisi kaivattu ja koira läheni murkku ikää. (Usein koulutukset, ovat sellaisia, jossa yksi koira kerrallaan kentällä, joten pienelle pennulle tulee talvella kylmä odotella pakkasessa ulkona, mikäli koiraa ei saa mihinkään sisälle, ja tällöin saattaa olla myös vaarana että koulutukset jäävät väliin.)

Opintojeni lähessä loppua, koiralle ei enää ollutkaan niin aikaa kuin olin kuvittelut. Kävimme kyllä koulutuksissa muutaman kerran viikossa mutta siinä se sitten olikin, mitään (koulutuskentillä opittuja juttuja) en tullut tehneeksi vapaa-aikana/lenkillä koiran kanssa, koska tuli vain tehtyä nopeasti pakolliset lenkit ja kiirreellä kotiin lukemaan tenttehin yms.

Opintojeni päätyttyä aloin harrastamaan koiran kanssa ahkeraan, jatkoimme koulutuksissa käyntiä (teimme kentillä harjoittelemiamme liikkeitä lenkkien yhteydessä), aloitimme jäljestyksen, hakuakin olemme aloitelleet yms. Muutamassa kuukaudessa kun koiraan oli aivan erilailla aikaa, oli havaittavissa muutoksia. Saksanpaimenkoira on mielestäni rotu, joka tarvitsee lenkkien ja perustottiksen lisäksi muutakin, aivotoimintaa. Näin säästyy kotikin kutakuinkin ehjänä ja koiran pää terveenä

Olenkin useaan otteeseen sanonut nyt jälkeen päin, opiskeluiden päätyttyä, että olisi pitänyt kaksi kertaa silloin miettiä, onko siihen oikeasti aikaa ja pääseekö kulkemaan harrastuksissa (meilläkin oli tuolloin auto, jolla kuvittelin pääseväni liikkumaan, mutta se ei tuntunut olevan ikinä mahdollista aikataulujen puitteissa.)

Koulusta tultiin suoraan kotiin. Viikonloppuisin kun oli pakko tehdä töitä, tuli huono omatunto siitä että taas koira jää yksin kotiin, kun on siellä jo koko viikon yksinään ollut.

Tässä omia ajatuksiani siitä mitä oli opiskella ja olla koiran kanssa. Kannattaa harkita useaan otteeseen, mikä on järkevää. Tokikin tiedän useita jolla opiskelu ja koira elämä on luonnistunut mahtavasti. Kaikki on itsestä kiinni. Mikäli ei ole autoa käytössä kannataa katsoa, miten pääsee kulkemaan käteviten lähimmille koulutuskentille ja miten siellä on koulutustoimintaa yms järjestetty.

[Jenni Pajunpää]

Unelmatilanne on tosiaan että asunto tulisi sitten olemaan niin lähellä koulua että pääsee aina välillä käymään koiraa kattomassa.

Onneksi nyt on tullut lisää helpotusta tähän mun koulu+koira ajatteluun ko ystäväni hakee samaan kaupunkiin ja jos mahdollisesti molemmat päästään sinne niin asunnonhankinta, vuokra, eläintenhoito, kulut ym menis puoliks.

Harmi vain että vielä on niin monta mahollisuutta kaikkien asioitten mennä ihan erilailla ko toivois.

Onko yliopisto ja ammattikorkeakouluopinnoisa hirveesti eroa, noin niinku ajallisesti ja työmäärän kannalta?

[Terhi Puumalainen]

Itsellä on tutkinto suoritettuna amk:sta ja nyt menossa toisen vuoden opinnot yliopistossa. Amk:ssa joutui olemaan huomattavasti enemmän koululla, kun pakollisia opintoja ja päivät oli pitempiä. Yliopistossa (riippuu varmaan mitä alaa lukee..) päivät on kohtuu lyhyitä ja luennot ei ole pakollisia, mutta tentteihin lukemiset melko raskaita. Itellä tulee luettua aika paljon kotonakin. Mut noi riippuu varmaan paljon alasta ja siitä millainen opintotyyli sopii kullekin.

Itsellä kokemusta, että kun hankkii asuntoa vuokralle yksityiseltä, niin noin 95% vuokranantajista ei halua asuntoonsa koiraa, ainakaan sen jälkeen kun kuulee, että kyseessä saksanpaimen... :kiukku:

[Jenni Pajunpää]

No asunnonhankinta tulee varmaan olemaan kompastuskivi. Mutta toivon että jos ystäväni kanssa yhdessä haen asuntoa niin se jotenkin helpottais asiaa...Hänellä on myös kissa, että samassa tilanteessa olemme lemmikkeinemme.

Paitsi että kissaa ei varmaankaan katsota yhtä pahalla asunnonhankinnassa kuin koiraa.

Ja sehän vasta onki mukavaa jos koiran rotukin vaikuttaa...

Mitä kautta sitten lopulta saitte asuntonne?

[elina saastamoinen]

kyllähän raha on varmasti se isoin ongelma. hyvin on pärjätty, JOS ei olla kipeäksi tultu... eläinlääkärikäynneistä kun ei saa opiskelija-alennusta.. meillä koira on onneksi jo tottunut minun pitkiin päiviin, jää vaan oven raosta surkeasti katsomaan sitten kyllä osataan ottaa ilo irti yhteisistä vapaapäivistä ja paras puoli on, että väkisin tulee välillä lähdettyä ulos koiran kanssa eikä tule hautauduttua kirjojen alle ihan kokonaan