Mä antaisin pennun olla pentu,purra,sikailla,tutkia,elää.
Esim 3kk:n ikäinen pentua ei tarvitse mun mielestä heitellä kolinapurkilla.
Tukkapöllyä,toistetaan tarvittaessa.
Esim koira puree käsiä,otan niskasta kiinni ravistan ja sanon ei ja ohjaan puremisen luuhun,palloon,rättiin yms.
johtajuus ongelmasta
-
Auli Impola
Mä annan pennun aina sikailla itseni kanssa. Se saa voittaa mut mennen tullen, kun leikitään rätillä tai patukalla. Jos se ottaa minua hihasta tai housunlahkeesta kiinni, ja taistelee tarpeeksi, annan takin päältäni tai housut jalastani, jotta pentu voittaa. (Siis, jos ei olla ihmisten ilmoilla ; ))
Jos pentu nostaa karvoja tai ärisee muille koirille, tai ihmisille, avarilla keskelle otsaa, ja kunnon "EI!!". Yleensä pentu lopettaa ärinän silkasta hämmästyksestä ja ottaa katsekontaktin. Kun se tekee noin, kiitän sitä ja palkitsen leikkimällä sen kanssa. Silloin se saa taas voittaa minut.
Oli pennun ärinässä kyse arkuudesta, epävarmuudesta tai kuninkuudesta, minulla on aina sama keino tepsinyt. Pitää muistaa, että tuon läpsäisyn voimakkuus on juuri sellainen, että koira lopettaa ärinän, mutta ei mene kellariin vietillisesti. Kun tuon tekee heti ekalla kerralla pennun käyttäytyessä noin, koira ei enää reagoi toisiin koiriin neljän kuukauden iässä.
Olen myös todennut, että tällä tavalla koirista ei tule arkoja tai pehmeitä. Kun niillä on selvät säännöt ja ne tietävät, miten kuuluu toimia, niistä tulee itsevarmoja.
Turhat kiellot pois. Vain huonosta käytöksestä tulee tukkapöllyä ja hyvästä kiitosta.
Jos pentu nostaa karvoja tai ärisee muille koirille, tai ihmisille, avarilla keskelle otsaa, ja kunnon "EI!!". Yleensä pentu lopettaa ärinän silkasta hämmästyksestä ja ottaa katsekontaktin. Kun se tekee noin, kiitän sitä ja palkitsen leikkimällä sen kanssa. Silloin se saa taas voittaa minut.
Oli pennun ärinässä kyse arkuudesta, epävarmuudesta tai kuninkuudesta, minulla on aina sama keino tepsinyt. Pitää muistaa, että tuon läpsäisyn voimakkuus on juuri sellainen, että koira lopettaa ärinän, mutta ei mene kellariin vietillisesti. Kun tuon tekee heti ekalla kerralla pennun käyttäytyessä noin, koira ei enää reagoi toisiin koiriin neljän kuukauden iässä.
Olen myös todennut, että tällä tavalla koirista ei tule arkoja tai pehmeitä. Kun niillä on selvät säännöt ja ne tietävät, miten kuuluu toimia, niistä tulee itsevarmoja.
Turhat kiellot pois. Vain huonosta käytöksestä tulee tukkapöllyä ja hyvästä kiitosta.
-
Harju Sanna
Meillä koiralle tehdään väärin toimiminen mahdollisimman epämukaksi. Mutta nykyään lenkillä kun on oppinut kävelemään hihnassa nätisti vetämättä, välillä pidetään leikkitaukoja siinä matkalla, koira saa hyppiä ja viedä vaikka lapasen 
Niin kuin Aulikin sanoi, koira saa ns. voittaa 
Niin kuin Aulikin sanoi, koira saa ns. voittaa -
Irene Haikka
-
Irene Haikka
Mitä tämän kymmenen minuutin aikana sitten tehtiin?Auli Impola kirjoitti: Minulla tuli tästä eräs juttu mieleen. Kasvattini omistaja soitti minulle, kun koira alkoi rähistä puolentoista vuoden iässä. Hän meni "ongelmakoirakouluttajalle", joka opetti makkaratekniikalla. Tuo kouluttaja oli sanonut, että koiran on mahdollista saada koulutettua olemaan rähisemättä, mutta aikaa kuluu puolesta vuodesta vuoteen.
Pyysin koiraa omistajineen tulemaan kylään. Kymmenen minuutin päästä koira ei enää rähissyt, eikä ole sen jälkeen rähissyt. Emmekä me edes käyttäneet väkivaltaa. Koiralle pitää tehdä selväksi, mikä käytös on sallittua ja mikä ei. Ei siinä mitään avaruustieteitä tarvita.
-
sisko luukkonen
Irene Haikka kirjoitti:Mitä tämän kymmenen minuutin aikana sitten tehtiin?Auli Impola kirjoitti: Minulla tuli tästä eräs juttu mieleen. Kasvattini omistaja soitti minulle, kun koira alkoi rähistä puolentoista vuoden iässä. Hän meni "ongelmakoirakouluttajalle", joka opetti makkaratekniikalla. Tuo kouluttaja oli sanonut, että koiran on mahdollista saada koulutettua olemaan rähisemättä, mutta aikaa kuluu puolesta vuodesta vuoteen.
Pyysin koiraa omistajineen tulemaan kylään. Kymmenen minuutin päästä koira ei enää rähissyt, eikä ole sen jälkeen rähissyt. Emmekä me edes käyttäneet väkivaltaa. Koiralle pitää tehdä selväksi, mikä käytös on sallittua ja mikä ei. Ei siinä mitään avaruustieteitä tarvita.
-
Auli Impola
Koiralle tehtiin selväksi, että räyhäämistä ei hyväksytä. Joka kerta, kun koira jollakin tavalla reagoi toiseen koiraan, se sai pakotteen ja kiellon. Kun koira otti ohjaajaan katsekontaktin, se palkittiin patukkaa repimällä.
Tässä pitää olla nopea. Jos koira ehtii aloittaa räyhäämisen, se on niin korkeassa vietissä, että sitä saa hakata halolla päähän sen sitä edes huomaamatta. Jos taas asiaan ehditään puuttumaan siinä vaiheessa, kun koira vasta nostaa häntäänsä ja alkaa tuijottaa kulmiensa alta, pakotteeksi riittää vähäisempi. Nopeus on valttia.
Ohjaajan pitää olla nopea ja johdonmukainen. Koira ei saa päästä kertaakaan päämääräänsä (=rähjäämään) väärällä käytöksellä. Näin koira koulutetaan oikeille tavoille. Jos ohjaaja on epäjohdonmukainen ja ojentaa koiraa vain silloin tällöin, ongelmat pahenevat.
Jos ohjaaja ojentaa koiraa muutaman kerran, mutta sitten antaa periksi, koira oppii pääsevänsä päämääräänsä, kunhan on itse sitkeä. Pakotteen on oltava aluksi niin tehokas, että koira varmasti lopettaa. Palkkion sitten sellainen, että koira ei jää kellariin. Kerta kerralla pakotteeksi riittää heikompi ojennus. Jos nimittäin ohjaaja on alusta asti tehnyt oikein ja johdonmukaisesti. Loppupäässä riittää vain ehkä rykäisy, sitten koira ei tarvitse enää mitään.
Minun vanha urokseni ottaa aina remmin suuhunsa, ja alkaa kiskoa, kun näemme toisia koiria. Koska se on palkittu oikeasta käytöksestä, se odottaa joka kerta vieläkin palkintoa. Ja sen se myös saa kehumisten kera.
Tässä pitää olla nopea. Jos koira ehtii aloittaa räyhäämisen, se on niin korkeassa vietissä, että sitä saa hakata halolla päähän sen sitä edes huomaamatta. Jos taas asiaan ehditään puuttumaan siinä vaiheessa, kun koira vasta nostaa häntäänsä ja alkaa tuijottaa kulmiensa alta, pakotteeksi riittää vähäisempi. Nopeus on valttia.
Ohjaajan pitää olla nopea ja johdonmukainen. Koira ei saa päästä kertaakaan päämääräänsä (=rähjäämään) väärällä käytöksellä. Näin koira koulutetaan oikeille tavoille. Jos ohjaaja on epäjohdonmukainen ja ojentaa koiraa vain silloin tällöin, ongelmat pahenevat.
Jos ohjaaja ojentaa koiraa muutaman kerran, mutta sitten antaa periksi, koira oppii pääsevänsä päämääräänsä, kunhan on itse sitkeä. Pakotteen on oltava aluksi niin tehokas, että koira varmasti lopettaa. Palkkion sitten sellainen, että koira ei jää kellariin. Kerta kerralla pakotteeksi riittää heikompi ojennus. Jos nimittäin ohjaaja on alusta asti tehnyt oikein ja johdonmukaisesti. Loppupäässä riittää vain ehkä rykäisy, sitten koira ei tarvitse enää mitään.
Minun vanha urokseni ottaa aina remmin suuhunsa, ja alkaa kiskoa, kun näemme toisia koiria. Koska se on palkittu oikeasta käytöksestä, se odottaa joka kerta vieläkin palkintoa. Ja sen se myös saa kehumisten kera.
-
Miia Rintamäki
Meillä kans räyhätään edelleen. Koira on nyt pian 2,5v vuotta, kastroitiin kesän alussa. Paljon on rauhottunu leikkauksen jälkeen, eikä välttämättä räyhää kaikille. Tulee toimeen osan urosten kanssa. Lenkillä ei oo väliä onko uros vai narttu, narttujen kans tulee aina toimeen ilman remmiä. Yleensä repii kuonopantaa siinä vaiheessa kun olis pitäny räyhätä.. Tai kun normaalisti olis räyhänny. Mutta edelleen nousee karvat pystyyn, vetää, murisee. Riippuen vastaantulevasta koirasta, välillä saattaa räyhätäkkin, luultavasti sillon kun vastaantuleva haastaa. Kiellän siinä vaiheessa, ku koira näkee vastaantulevan koiran ja "ryhdistäytyy", mut ei se katso mua. Kehun aina niin kauan, kunhan koira on hiljaa. Jos pääsee äänikin, kiellän kovempaa. Ideoita millä sais sen menemään KUNNOLLA vetämättä hienosti ohi?