Stroh`s kennelin 11/06 pentuja?

[Carita Rauvola]

Ja taas löytyy samankaltaisuuksia!
Maxikin hinkuaa saunaan mukaan juuri siitä yksinjäämisen pelosta johtuen, mutta emme ole päästäneet, kun pelkään, että se polttaa itsensä kiukaassa, se kun kiinnostaa kovin.
Suihkuunkin se haluaa tulla, myutta sen jälkeen on huusholli ihan märkä. Joten senkin jätämme suosiolla vasta kun pesuun on tarvetta

Uuden pallon poika sai tänään, sellaisen nyöritetyn keltaoranssin pienen. Sitä se rakastaa kantaa suussaan, mutta Maxi on jonkun kerran tehnyt jutun, jonka teki pallollakin: se pudottaa sen vesikuppiinsa, joste sitten kaivetaan ylös niin, että koko lattia on märkä.
Olen ottanut pallon ja muutkin lelut pois, mutta sitten se jatkaa leikkimistä vesikupilla, ja taas on vettä pitkin keittiötä. Normaalisti se ei leiki vedellä, eikä kanna kaikkia leluja sinne. En tiedä mikä juttu se on, mutta mieleeni tuli, että voisikohan se koettaa viilentää kylmässä vedessä kutisevia
ikeniä varten leluja?
Vastatkaa viisaammat!

[Laura Peteri]

Varsinainen vesipeto teillä.. Enpä osaa sanoa auttaako ikenien kutinaan.. Nemolla en kyllä vielä ole huomannut hampaiden vaihtumista.
Voihan se olla tietysti ihan vaan yksinkertaisesti kivaakin lotrata vedellä.. Ja ainakin huomio on taattu

Nemolla on nykyään vesikuppi pesuhuoneessa, kun jatkuvasti hösöttäessään kippasi sen nurin.. parketti oikein kylpi vedessä vähän väliä.. :puuh: Välillä kyllä tuntuu, että lutraa sen vesikuppinsa kanssa ihan huvikseen, jatkuvasti on kuppi tyhjä ja kolistelee sitä että saa täydennystä (no on se sentään jotain edes oppinut ). Toisaalta annan raksut yleensä kuivina, että vaatiihan se tietysti sitten tankkausta..

Ihanaa, kolmenkympin pakkaset loppuivat ja pääsee taas kunnolla ulkoilemaan..
Minä olen tuon saunan suhteen päätellyt, ettei koira kahta kertaa nenäänsä kiukaaseen tuikkaa.. toistaiseksi on ihmeesti osannut väistellä kiuasta.

Tänään oli Nemolla painoa jo 9kg. Aikamoiselta rontilta vaikuttaa jo, vaikka Maxiin verrattuna varmaan pikkuruinen poika. Toistaiseksi on säilyttänyt tumman värinsä, ruskeat merkit vain niinkuin rotikalla ainakin

[Carita Rauvola]

Moikka! Taas on ikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ja paljon on Maxi ehtinyt taas kasvaa ja keksiä uutta Paino nyt noin 15 kg, ja korkeutta 45cm. Tuntuu, että se kasvaa hurjaa vauhtia. Onneksi muut saksanpaimenkoiraihmiset ovat sanoneet Maxin olevan sopusuhtainen, joten oma pelko liian nopeasta kasvusta jää pikkuhiljaa taka-alalle.

Uusin viehätys on tulla vessaan perässä ja napata vessapaperirullasta paperia suuhunsa, ja sitten vauhdilla pois ja juosta pitkin huushollia. No, arvaahan sen kun vauhtia riittää ja paperi liehuu mukavasti paljonko sitä on emännän rullattava takaisin rullaan.

Lenkkejä ollaan pidennetty ja ulkoilua muutenkin lisätty, jotta energiaa ei riittäisi kaikkiin hullutuksiin Uusia kavereitakin on tullut vastaan, mm. aivan ihana vitivalkoinen saksanpaimenkoiratyttö, joka ei tosin 3v vanhana jaksanut Maxin peuhaamiseen osallistua. Muutenkin kavereita on meiodän pihalla vähäsen, cokkerityttö 13v ja collienarttu 5v, ja niitä ei myöskään Maxin lapselliset kotkotukset kiinnosta.
Onneksi maaliskuussa pitäisi alkaa koulutukset, joten osa Maxin energoasta pääsee purkautumaan siihenkin.

Maxista kyllä huomasi, miten se jo kaipaa liikuntaa ja ulkonaoloa selvästi, sillä niksautin selkäni viime viikolla pahasti , ja oleskeluni ulkona oli vain pikaista pissatusta lähimetsässä. Maxi osoitti mieltään puremalla kenkiäni, sillä se olisi halunnut että heittelen keppiä yms enemmän. Se selvästi turhautui, sllä ainoa pitkä lenkki oli mieheni kanssa iltaisin hänen töittensä jälkeen.

Miten Nemolla, minkä verran te ulkoilette?
Viikonloppuna olimme mökillä, ja heitelimme jäällä ja metsässä leluja, joita Maxi nouti. Miesten koittaessa pilkkiä, koira oli mukana täysillä. Harmi vaan, kun Maxi koitti napata siiman suuhunsa, se piti tuoda pois, ettei se saa koukkua itseensä.

Aika näyttelijäkin koira on: vinkuu ja parkuu sängyn vieressä, ettei muka pääse ylös, vaan pitää nostaa. Jos ei nosta, itku kohoaa korkeuksiin, mutta jos raivonpuuska iskee, se hyppää itse sänkyyn tuota vaan. Maxi on vielä kuitenkin niin pentu ja hellyydenkipeä, että se istuu mielellään sylissäkin ja hakee lämpöä.

Yöt Maxi on nukkunut jo kokonaisuudessaan toista viikkoa. Emäntäkin nauttii, kun ei tarvitse lähteä yöllä ulos kesken unien. Jopa aamulla, kun Maxin edellisestä ulkona käynnistä voi olla jo 10 tuntia, se vaan makaa ja haukottelee eikä millään lähtisi ulos, vaikka ulos päästessä pissahätä voi olla todella kova.

Nyt olemme harjoiteleet autossa odottamista, kun käyn pikaisesti kaupassa tms. Kauniisti Maxi odottaa takatilassa, joko maaten tai ikkunoista ulos katsellen, nyt kun jo näkee sieltä. Toisinaan palkitsen sen koirannamulla, toisinaan vaan kehulla. Ja pysyy omassa tilassaan, eikä hypi taka- tai etupenkeille.

Kirjoitit, että annat Nemolle kuivia raksuja. Me liotamme pääasiassa vedessä, tosin kuivatkin raksut Maxille maistuvat. Nyt loppui jo ensimmäinen 15kg:n Eagle Pack, seuraavaksi ostimme säkin Royal Caninin saksanpaimenkoiran raksuja. Maxi tuntui välillä tympiintyvän Eagle Packiin, mutta pikkulisäyksellä Junior-koiranmakkaraa tai purkkiruokaa se meni alas.

Vaikka Maxi osaa olla jääräpäinenkin (miespuolinen kun on ) pääasiassa se on kiltti ja oppivainen poika. Ollaan jo hiljaksiin mietitty, että olisi kivaa sitten Maxin ollessa isompi ottaa toinenkin koira. Mutta se saa odottaa vielä, saisi nyt tämänkin "pedon" isoksi!

[Laura Peteri]

Moi taas!
Nemon mitat olivat tänään n. 40 cm korkeutta ja 10kg painoa.. Ihan honkkeli kyllä kun korkeutta kasvaa vaan painoa tulee n. kilo per viikko. Paljonko syötät Maxille Royal Caninia? Meillä on noita maxi baby -nappuloita mutta eiköhän ne suurinpiirtein vastaavia ole.. Meillä menee n. 4-5dl/pvä. Annan ne kuivana senkin takia, että on hieman tekemistä sen ruoan kanssa.. liotettuja nappuloita ei kerennyt varmaan maistaakaan kun hörppäsi koko kipollisen kitaansa

Täälläkin oli yksi päivä tehty vessapaperirullasta ihanaa silppua koko olohuoneen täydeltä.. muutenkin Nemo kerkeää tehokkaasti sisustaa täällä työpäivän aikana vaikken edes kahdeksaa tuntia ole poissa.. Aina on järjestys eri tullessa kuin lähtiessä Nyt kun Nemo vielä yltää pöydille, niin saa katsoa mitä sinnekin jättää. Ja vaikka sähköjohdot olen pyrkinyt pitämään piilossa, niin olipa onnistunut yhden lampunjohdon syömään, niin että sain siitä pikkuisen sähköiskun.. no, oma vika.... Kyllä huomaa, että touhuamista tarvitsee entistä enemmän. Kisuaa toki päivät pitkät toisen koiran kanssa (meteli on välillä aika huikea..) ja sitten käydään tuossa lähimaastoissa, ulkoilun pituus riippuu hieman pakkasista, mutta kyllä illalla huomaa jos ei ole koira saanut tarpeeksi lenkkeilyä (yhtenä päivänä jäi tosi vähiin ulkoilu, niin sittenpä oli yöllä varsinainen Nemo-show kun yritin nukkua). Pääasiassa Nemo on lenkkeillessä irti, mutta eipä se kovin paljon yksinään ala juoksentelemaan vaan seuraa vieressä tai perässä. Yritän sitten rämpiä umpihangessakin, että saisi kunnolla liikuntaa.. Pihassa onneksi pysyy ihan hyvin, että voi huoletta päästää takapihalle riekkumaan. Kovin pitkiä ns. remmilenkkejä en uskalla vielä tehdä, haluaa ottaa niin varman päälle noitten nivelien kasvun kanssa.. Palloa heittelin lenkillä yksi päivä, niin tuo tollo juoksi pallon perässä ja jäi sen vierelle istumaan, ihan kuin näyttääkseen että "löytyi, tule hakemaan" Pitänee alkaa keksiä enemmän aivojumppaa, varmaan parhaiten väsyttäisi sitä (välillä etsitään kyllä namipaloja hangesta tai lenkillä puolileikillään harjoitellaan seuraamista). Ja lähiaikoina olisi tarkoitus muuttaa omaan taloon, missä saisi koirat sitten olla pihalla vapaana, rivitalossa kun on kuitenkin aina jonkun tiellä koiriensa kanssa..

Autossa Nemo viihtyy ihan hyvin, mutta ei kyllä osaa paikallaan olla jos ei joku puruluu ole viihdykkeenä.. kun ei ole farmariautoa, niin se on sitten välillä etupenkillä (ei sentään syliin änkeä) ja välillä takana, oikein liikkuva liikenneriski.. Pitänee kokeilla josko nuo toisen koiran turvavaljaat sopisivat sille ja minkälainen meteli siitä syntyy..

Käytiin tuossa Tampereen keskustassakin ihmettelemässä liikennettä, ei Nemo sen kummemmin metelistä välitä (eivätkä sorsatkaan saaneet juuri hämilleen), mutta isoja koiria hieman arastelee. Huomasin juuri, että kaikki tutut koirat ovat niin pieniä, että ei ihme että ei tunne oloaan mukavaksi isojen koirien kanssa.. onneksi muutama isokin tuttu koira löytyy, että tarvitsee tutustuttaa niihinkin.

Sisällä kulkee edelleen perässä kuin varjo, meinaa tulla oven läpi kun sulkeudun vaikkapa kylpyhuoneeseen. Ei auta kuin purra hammasta ja odottaa, että Nemo rauhoittuu
Ensi kuun alussa pitäisi lähteä pariksi päivää Saksaan, tuntuu jo valmiiksi pahalta jättää koirat hoitoon, mutta eipä auta.. Mistäpä sitä tietää vaikka tekisi hyvää Nemolle olla muutama päivä erossa.. Ei kyllä muita ihmisiä arastele, mutta ei niin välitäkään vieraista, on kyllä jo nyt varsinainen "yhden ihmisen koira"

Saas nähdä, kuinka tämä minunkin koiraperheeni vielä kasvaa.. mutta nyt ainakin pari vuotta saavat Nemo ja Winnie aikuistua rauhassa, jospa saisi Nemonkin koulutettua asiallisesti. Onhan noissa kahdessa koirassa oma hommansa, kun välillä käytän molemmat erikseen lenkillä (että saa kummankin kanssa viettää erikseen aikaa) niin tuntuu ettei illalla muuta ehdi tehdäkään.. mutta onpahan niistä sitten seuraakin.. Nemo kun tulee illalla nukkumaan poski vasten poskea niin eipä koiraihminen voi enempää toivoakaan

[Carita Rauvola]

Moikka! Haettiin just uusintarokotukset Maxille. Eläinlääkäri tarkisti muutenkin pojan, ja kaikki oli kunnossa. Kovasti on poika kasvanut, painoa jo 19kg ja korkeutta 48cm.
Osa hampaistakin on jo alkanut vaihtumaan.

Olimme muutamana viikonloppuna mökillä ja Maxi innostui raahaamaan todella isoja puunrunkoja metsästä. Ei kelvannut enää tavalliset n.40cm pitkät kepit, vaan toistametriä pitkät puunrungot se raahasi niska kenossa ja hampaat irvessä ylös kaikkein jyrkintä mäkeä, jopa ruusu pensaan läpi piti mennä. Heittolelukin oli matkassa, sekään ei kelvannut.
Talomme takana kotimetsässäkin se raahaa satoja metrejä isoja puunrunkoja. Maxi oikein koettelee voimiensa rajoja.

Sälli perkule tuo pihalta kaikkea suussaan salaa sisälle, mikä ikinä suuhun mahtuu. Yhtenä iltana se löysi lumen alta valkoisen tyhjän ilmapallon, samoin käpyjä, oksia, kiviä, karkkipapereita, tupakantumppeja jne se on tuonut ja pudottaa sitten sisällä ylpeänä saaliinsa.
No, viime yönä heräsin siihen, että nenässäni tuoksui hammastahna. Heräsin ja laitoin valot päälle. Huomasin lakanassani syödyn purukumin tiukasti kiinni. Annoin isännälle huutia, että onko se nukahtanut purkka suussa sänkyyn. Isäntä vannoi ettei ole, ja itseni tiedän etten ole purkkaa sängyssä syönyt, en voinut kuin katsoa ruskeisiin silmiin ja sanoa "Maxi p-kele"!! Jätkä on pihalta tuonut mun sänkyyni jonkun poissylkemän purkan. No petivaatteet vaan vaihtoon, eihän siinä muu auttanut.

Esan neuvosta kuivasimme Maxille tummaa leipää makupaloiksi, ja niistä Maxi tykkääkin kovin. Vanhempieni luona äitini kuivaa myös leipää linnuille ja tuttujen hevosille. Maxi kun hoksasi kassin kuivia leipiä keittiön nurkassa, se marssi suoraan kassille, haki leivän itselleen ja alkoi syödä.
Ja saman nurkan se muistaa mennä joka kerta tarkastamaan, josko taas olisi leipää siellä kuivamassa. Omatoiminen poika!

Jaahas, pojan piytää päästä pissalle taas, pyytää jo ulos. Mutta vaihdellaan taas kuulumisia!

[Laura Peteri]

Juu mekin käytiin ottamassa uusintarokotukset tuossa viikko sitten. Ihan terve poika eläinlääkärin mukaan ja karva kiiltää. Hampaita työntää esille Nemollakin ja sen kyllä huomaa.. koko ajan kuuluu rouskutusta jostain päin kun nakertaa jotain pöydänkulmaa tai mitä nyt sattuukaan hampaitten ulottuville (vaikka puruluitakin olisi joka puolella)..

Olin viime viikon reissussa Saksanmaalla ja koirat olivat hoidossa tutulla, hyvin oli ilmeisesti viikko mennyt yhden koiran ja neljän kissan kanssa.. Ei mitään sen kummempia traumoja ainakaan tuntunut jääneen (koirille tai hoitajille), ehkä teki ihan hyvääkin Nemolle. Ja Nemo oli ystävystynyt ison tyttökoiran kanssa (belggari-norjanharmaa), olivat kuulemma kovasti pusutelleet Ainoa vain mitä en tajunnut etukäteen, että Nemohan on tottunut tekemään tarpeensa meidän omalle pihalle (ennen tai jälkeen lenkin).. olivat sitten käyneet kunnon lenkit ja Nemo oli pidätellyt koko matkan .. kerrostalossa kun vain ei ollut omaa pihaa niin lattiallehan ne kaikki hädät sen logiikalla sitten piti tehdä No onneksi oli ymmärtäväinen hoitaja..

Ihmeen hyvin Nemo kyllä on oppinut pysymään tuossa omalla pihalla, tietää tasan tarkkaan missä raja menee vaikka välillä ottaakin spurttia. Tänä aamuna lipsahti naapurin puolelle ja kun kielsin, ja kehuin sitten kun palasi takaisin, niin kävi kohta kokeilemassa siinä rajalla, pysähtyi siihen ja katsoi minua -ja kun kehuin niin tuli ihan onnessaan ottamaan kehut vastaan On siinä vähän paimenkoiran vikaakin.. kun tuo puudeli meinaa lähteä omille teilleen niin se käy hakemassa sen takaisin kuin lampaan, hyppii ja rähisee edessä niin että toinen joutuu kääntymään takaisin. Helpottaa kummasti minun hommiani

Koirapuistossakin käytiin ekaa kertaa Nemon kanssa perjantaina, ihan mukavia koirakavereita oli siellä ja samanikäisiä pentuja. Hyvää tekisikin poitsulle käydä siellä katselemassa muita koiria, jos vaikka tulisi tuttuja koirakavereita.

Meillä ei tuo keppihulluus vielä ole ihan Maxin tasoa Ei Nemo itseasiassa niin hinkuile noitten keppien perään, kantaa kyllä suussaan jos jostain kaivan sille kepakon ja mielellään jyrsii, mutta ei juuri jaksa nähdä vaivaa että etsisi niitä mistään.

Täällä kevät tulee rytinällä ja kaikkia kivoja haisuja joka paikka täynnä, Nemo kaivelee maata uutterasti (piha mahtaa näyttää upealta kesän tullen...) ja etsiskelee myös sieltä kaikkea kivaa. Kyllähän sekin mielellään sisälle tuo tuliaisia, mutta ei vielä siinä määrin kuin toinen koira, joka on mm. pari kertaa tuonut kuolleen linnun olohuoneen matolle :doh: (Ei muuten ollut mikään helppo homma saada luopumaan saaliistaan..)

Jaahas, mutta nyt kotiin ja haistelemaan koirien kanssa kevättuulia..

[Irene Routio]

S.Garant nauttii kevätpuroista. Se työntää kuonolla lumipalloja puroon ja hyppii perään katsomaan lumen kulkua ja sulamista. Keppejäkin se uittaa. Mietiskelevä luonne, vielä ei voi sentään seurata hyönteisten kulkua pihalla.

Pihan hoitotöissä se "auttaa" kovasti - äänestä päätellen luomumoottorisaha on keksitty. Onneksi isäntä ei huomannut, että rankoja raahatessa ruusuportti oli liian kapea, mutta saatiinhan se korjattua... Nikkeä harmittaa, kun tukkipuut on sille vielä liian raskaita siirtelyyn.

[Irene Routio]

Nikke makasi haaskana pihalla auringonpaisteessa, eikös vanha keltanokka valkopyrstöinen merikotka ilmaantunut kaartelemaan pihakoivujen päälle Oli siinä muutama luukin, merikotka taisi luulla eksyneensä uudelle haaskalle

[Carita Rauvola]

Maxille meinasi käydä eilen illalla köpelösti, kun olimme metsässä. heittelimme keppejä ja "revimme" puita hampailla, siitä Maxi nauttii. Yhtäkkiä Maxi alkoi kaivaa tassullaan suutaan pää vinossa maata vasten. Arvasin, että nyt jokin meni suuhun ja tekee kipeää.

Kännykän valossa koitin ensi alkuun katsoa suuhun, eihän siitä mitään tullut kun Maxi riuhtoi päätään. Sitten vain remmi kiinni ja äkkiä kerrostalomme kellariin valoon, ei taaskaan Maxi suostunut avaamaan suutaan. Isäntämme oli muualla, joten menin naapurin ovikelloa soittamaan ja sieltä isäntä jeesasi minua ja katsoi taskulampulla suuhun kun pidin koiran päätä paikoillaan. Siellä oli 4cm:n mittainen keppi poikittain kitalaessa ylähampaiden välissä. Onneksi naapurin isäntä sai sen pois ja pääsimme säikähdyksellä.

Taas huomasimme ettei koskaan voi olla varma missä jokin vamma tai loukkaantuminen tapahtuu. Nyt on eläinlääkärin numero kännykässä muistissa.

Muuten kuuluu hyvää, ja tuo "luomumoottorisaha" tuntuu olevan aika hyvä nimitys
Uusi innostus Maxilla on: jalkapallo, vai pitäisikö sanoa tassu- ja kuonopallo? Nimittäin poju ottaa vinkulelun suuhunsa ja pureksii sitä samalla, kun kuonolla ja tassuilla potkii ja tökkii palloa. Siitä vinkulelusta ei voi luopua, ettei kukaan vaan ota sitä sitten juoksuksi ja matot kasaan!

Maanantaina illalla kävimme Turussa Metsämäessä raveissa Maxin kanssa. Tutustuttiin koviin ääniin ja ihmispaljouteen. No, ihmisistä se ei paljoa välittänyt, mutta kun se näki ensimmäisen hevosen, mentiin takapakkia muristen ja haukkuen. Ja vielä hevosten voltatessa ne kääntyivät kaikki meitä kohti, jolloin piti taas mennä takaperin, jos ne kumminkin tulevat aidan yli Ja pitihän sitä paria miestä katsella pää vinossa ja kuolata, kun söivät mokomat hyvältä tuoksuvaa makkaraa ihan vieressä!

Eilen aamulla olimme menossa lenkille, kun päiväkodin pihalta joku nainen tuli juttelemaan, että "sullahan on kuvankaunis koira!" Kehui Maxia niin kauniiksi ja kiiltäväturkkikseksi, että taisi loppulenkillä emännän tassut nousta keveämmin kuin koiran

[Laura Peteri]

/\ Irene, olisi siinä kotka ollut ihmeissään kun olisi napannut korvasta kiinni ja haaska olisi hypännyt pystyyn ja aloittanut julmetun rähinän...

Juu ihme on, ettei enemmänkin vahinkoja satu kun koirat syö kaikkea mahdollista eikä aina ehdi väliin.. Välillä Nemo oksentelee vaahtomuovia ja vähän aikaa sitten pelastin pienemmän koiran kippaamalla vettä kurkkuun, kakoi sen verran että saatiin ylimääräiset tikut ulos kurkusta .. hätä ei lue lakia.. (Nemo kun syö noita keppejä niin pitäähän senkin).

Nemo on nyt päässyt muutamana päivänä koirapuistoon ihmettelemään. Tunti-pari kerrallaan ollaan siellä oltu ja ensimmäiset kaksi kertaa se tarkkaili lähinnä minun jaloissani että mitä siellä tapahtuu. Kävi tankkaamassa turvallisuutta ja sitten taas vähän haistelemaan.. Hiljaa hyvä tulee.. Eilen sitten vihdoin uskalsi lähteä jo pitemmällekin ja leikki parin koiran kanssa. Onneksi siellä on oikein mukavia koirakavereita, saa mahdottoman hyviä koirakokemuksia. Ihmisiä se ei onneksi arastele yhtään, välillä nojailee muittenkin jalkoihin, varsinkin mustat toppahousut näyttävät tuovan sille turvallisuudentunnetta, minulla kun on sellaiset ollut koko talven ulkoillessa:D
Muutama schäferikin siellä on tavattu. Yksikin komea jätti, yli 70senttinen. Nemon väritys herättää ihmetystä ja kiinnostusta Kyselivät jo, että meinaanko näyttelyyn viedä mutta ei se puoli kyllä oikein kiinnosta.. Terkkuja vaan kaikille Holvastin koirapuiston sakemanneille jos täällä lueskelette

Ihanaa lumet lähtee.. Nemo ei ihmeemmin vesileikeistä ole kiinnostunut vaikka kotona kyllä on aina suihkuun änkeämässä.. odottelee jo siellä ennenkuin itse pääsen suihkuun ja sitten pyydystelee vettä..

Poitsu tajusi vihdoin, mikä on kepin ja pallon noutamisen idea.. Että se kuuluu tuoda minulle takaisin eikä jäädä merkkaamaan putoamispaikkaa.. Takaisintuodessaan pudotti ensimmäiset kerrat pallon hampaistaan, käytin sitä hetkeä hyväkseni ja kehuin ja rapsuttelin ennenkuin nostin pallon maasta. Nyt se tuo sen viksusti minun jalkojeni juureen, jää odottamaan rapsutuksia eikä minun tarvitse taistella sen kanssa pallosta. Kävipäs helpoksi tämä noutamisen opettelu, ei taidolla vaan tuurilla

Ihana poitsu tuo kyllä on, vaikka nyt onkin joka päivä töistä tullessa vastassa silppua ja kylppäritavaroita olohuoneen sohvalla..

[Irene Routio]

Tässähän tulee ihan Niken pentuajat mieleen! Vaikka tuntuu, että poika on pentu edelleen, tosin iso sellainen.

Kitalakeen juuttuneet oksat ym on inhottavia, pientä tikkua on vaikea edes nähdä kidassa. Zani on pelästyttänyt metsässä monta kertaa vakuuttavilla "sairaskohtauksillaan" yrittäessään kakoa tikkuja ulos. :kauhistus:

Toivottavasti Turun suojelukoirat pysyy hyvässä kunnossa ja terveinä vähintään kesäkuuhun, Nikke on nyt varapaikalla purukoirien BH-kokeessa.

[Laura Peteri]

/\ Kuinkas niin, Irene? Etkö ole intoa puhkuen menossa BH:seen?

Jipii, kevät! Nemo on ihan tohkeissaan ja tänäänkin oltiin melkein koko päivä ulkona. Lämmin vain meinaa tulla tummassa turkissa. Tänään se reipas poika kaivoi etupihalle oikein kunnon koiranmentävän kuopan.. No eipä siinä nurmikko ikinä kasvanutkaan
Kaikenlaisia ihmeellisiä eläimiäkin on ilmestynyt kevään myötä. Nemo kimpaantui linnuille oikein kunnolla, ei ilmeisesti oikein ymmärtänyt että missäpäin ne metelöivät kun ei mitään näy. Pörhisteli niille oikein vakuuttavannäköisenä niskakarvojaan ja ärisi ja murisi. Ampiaisetkin ovat mielenkiintoisia otuksia (kyytabletteja kaapissa niitten varalle). Löysipä poika hauenpäänkin lenkillä pellonreunasta Nam nam. Hieman sain ponnistella, että sain sen luopumaan aarteestaan.. Taitaa olla taas matokuurin paikka.... ja hiilitabletteja on siltä varalta, että jotain epämääräistä pääsee napostelemaan. Kaikkeen on varauduttu . Ensiapulaukku vain puuttuu, ehkä olisi syytä sellainenkin hankkia. Työntää nenänsä joka paikkaan, niin meinaa olla vähän tapaturma-altis koira.. Saunan ovi oli yksi päivä jäänyt auki, pitihän Nemon kiivetä ylimmälle lauteelle ihmettelemään.. ja sitten takapää edellä ryminällä alas. Ja juuri edellisenä päivänä jäi häntä oven väliin (apua mikä huuto). Saa olla tarkkana niinkuin olisi vasta kävelemään oppinut lapsi kotona

Kävin tekemässä Nemolle ensimmäiset makkarajäljetkin, ihan hyvin keksi mikä on homman nimi, ei turhia hötkyä ja häntä huiskaa jo jäljelle päästessä, että selvästi tykkää hommasta. Välillä sitten heittelen etsittäväksi pihalla ja sisällä namipaloja, alkuun hötkyili niin, että namipalat menivät parempiin (=puudelin) suihin, mutta nyt alkaa jo jaksaa niitä oikeasti etsiäkin. Tuleepa nenää vähän reenattua, vaikka leikkimällä vielä.

Lenkillä koirien ohittamisten kanssa ollaan nyt "taisteltu", Nemon pitää jokainen vastaantuleva koira haukkua (ja pihalla naapurin koira) jos en kerkeä harhauttamaan namipaloilla tai lelulla.. haukkuminen loppuu kyllä kun pääsee tutustumaan, mutta on katsottu (eli minä olen katsonut) parhaaksi ettei mennä nuuskimaan mitään koiria remmissä (koirapuistossa sitten), jospa se tästä...

Sisäsiisteys alkaa olla *huokaus* joten kuten hallussa, oppinut jopa pyytämään ulos, paitsi yöllä tehdään hädät huoletta pesuhuoneen lattialle.

Korkeutta nyt 48-49cm, painoa n. 15kg. Syö minun mielestäni hirvittävästi (3 x 175g päivässä), mutta kai sitä tuossa hötkytessä ja leikkiessä kuluukin..

[Carita Rauvola]

Terve taas! Vai on kevättä rinnassa Nemolla, samaa taitaa olla Maxillakin! Olimme viikonloppuna mökillä. Haravoimme rannasta kaisloja ja risuja yms kasaan, jotta poltamme ne. Maxin mielestä kaikkia risuja ei saa polttaa, joten se haki niitä kasasta pois sitä mukaa kun me kannoimme niitä sinne Tosin tulta ei ollut silloin vielä alla.

Kevään ihmeitä olivat myös haravat, jotka kivasti rahisivat haravoidessa ja kottikärryjen rengas, joka kovasti pyöri kärryjen alla. Sitä piti oikein pää vinossa katsella ja juosta samalla kärryjen vauhtia

Talviturkikin Maxi heitti pois, mutta vahingossa. Se nimittäin meni jäälle, vaikka minä, mieheni ja vanhempani huusimme kurkku suorana. Onneksi jää kantoi sen, mutta takaisin tullessa oli jäällä railo, jonka yli piti oikaista ja siinä jää petti. Sydän kylmänä ja nitroja kaipaillen katselin kun poika ui jääkylmässä merivedessä, mutta onneksi matka ei ollut pitkä ja hyvin se pois pääsi. Sitten Maxi ravisti turkkinsa kuivaksi ja tuli häntä heiluen meidän luo ikäänkuin kysyen "mitä te huudatte täällä?"

Myöhemmin kävelimme mökkitiellä, siellä kun Maxi saa olla huoletta vapaana. Se juoksi onnellisena pitkin metsiä, hypppien kaatuneiden puiden ja kivien yli ja välillä risuja hampaissaan kiskoen, kunnes se hoksasi ojat. Siellähän oli vettä Maxin kainaloihin asti. Eikä muuta kuin uimaan! Taas karjuin "pois sieltä!". Ei mitään tehoa, ei siis yhtään mitään (tyypillinen mies).
Vettä oli hauska haukata ja pärskiä suullaan ilmaan.Ruohojakin se repi veden alta ja sylki pois. Sieltä pellon puolelle ja kahdeksikkoa juosten niin kovaa kuin ikinä kintuistaan pääsee. Taas ojaan ja sieltä maantielle juoksemaan kahdeksikkoa ja takaisin ojan kautta pellolle. Lopuksi kun iski väsy, se meni makaamaan keskellä tietä olevaan kuralätäkköön
Mitä tapahtuu kunhan meri sulaa???

Uimisen jälkeen alkoi selkä kutista, joten sitten mentiin piehtaroimaan jäkäliin. Kun Maxi hoksasi, että jäkälät irtoavat, se laittoi kuononsa niiden alle niin, että silmät jäivät juuri sammalien yläpuolelle. Sieltä se lymyili minua ja äitiäni kuin krokotiili veden alta

Maxi on jo korkeudeltaan 52cm ja painoa on n.22kiloa. Siltikin korvat ja tassut ovat hiukan isot muuhun kroppaan nähden. Maxi syö myös kolme kertaa päivässä saman määrän kuin Nemo, mutta me lisäämme joukkoon joko koiranmakkaraa (3cm:n siivu pikkupaloina) tai purkkiruokaa (3-4rkl hienonnettuna) makua antamaan. Me turvotamme raksut vedellä. Ruokana Maxilla on Royal Caninin saksanpaimenkoirille tarkoitettua penturuokaa. Viikonloppuisin Maxi saa yhden ruston. Luita emme anna, sillä luu sai Maxin mahan kovaksi. Dentasticksejä eli "hampaidenhoitotikkuja" Maxi saa melkein päivittäin.

Noita kyytabletteja mekin aiomme hommata sekä kotiin että mökille. Vaikka asumme kerrostalossa, edellistä koiraamme sileäkarvaista noutajaa Retua käärme nakkasi silmän yläpuolelle aivan parkkipaikan vieressä yhtenä kesänä. Koira nuuhki ruohikkoa kiljaisi yhtäkkiä. Näin vain käärmeen mustan hännänpään menevän ruohikkoon. Silmä alkoi rähmiä kamalasti, ja eläinlääkäri totesi sen olevan käärmeen pistosta. Onneksi muuta ei tullut, ja käärme taisi onneksi olla tarhakäärme eikä kyy. Maxi kun on pentu ja hötkyilee joka puolelle ja on utelias, en uskalla ottaa riskiä että jotakin sattuu, joten kyllä se koiran ensiapupakkaus on ehdoton ainakin mökille, josta on pitkä matka eläinlääkärille.

Miehelläni oli ennen tapaamistamme saksanpaimenkoiria, ja niiden ollessa lenkillä yksi koirista astui rikottuun pulloon ja valtimo katkesi. Mieheni veti housuistaan vyön tiukalle tassuun, koska veri suihkusi vauhdilla. Äkkiä siitä sitten eläinlääkäriin, ja koira saatiin pelastetuksi. Mua raivostuttaakin ihmiset, jotka narisevat koiranpaskasta, mutta mua risovat ennemmin rikotut pullot, joista tulee isompi vahinko niin ihmiselle kuin eläimellekin kuin paskaan astumisesta. Joillekin olenkin sanonut, että sitten alan ostella kakkapusseja kun ihmiset siivoavat ensin pois karkkipussit, uudenvuoden raketit, mäyräkoirien pahvit yms yms.
Tosin Maxi kakkii metsään ennen lenkkiä eikä se suostu tekemään kuin tiheään puskaan.

Maxi ei ole pissannut sisälle enää aikoihin, ja yöheräämisetkin ovat harvinaisia. Viime viikonloppuna se oksensi ekan kerran (ja matolle tietenkin keskellä yötä!) kun iltaruoka ei maistunut. Luulen että ruokinnassa tuli liian pitkä väli. Muutoin meillä menee hienosti tuo siisteys, tosi syynä voi olla se, että olen päivät kotona ja Maxi pääsee heti ulos kun pyytää vaan.
Viime viikolla olin Turussa kuntoutuksessa selkäni kanssa ja Maxi oli yksin kotona päivät. Yli viisi tuntia se oli hienosti, ei pissinyt eikä tehnyt pahojaan. Kyllä pitää olla ylpeä pojasta, kun ikää on vasta alle 5kk. Ikävä taisi olla mammalla isompi kuin pojalla Kyllä se sisäsiisteys Nemollakin alkaa luistamaan, kunhan kasvaa ja pidätyskyky paranee. Ja kesää vasten helpottuu, kun itsekin pääsee nopsaan ulos ilman monen vaatekerran pukemista.

Olen ihmetellyt, minkä verran ihmiset lukevat näitä palstoja, kun ei muita Stroh"sin koiria ole ilmoittautunut kuin sinun ja Irenen? Olisi kiva kuulla enemmänkin veitikoiden edesottamuksia.

Ai niin, tyhmyys kun puskee läpi, kysyn, miten saatte koiran kuvan omaan kirjoitukseenne? Laura, sullakin on Nemon kuva, miten sait sen?
Saisin laitetuksi Maxin kuvan jospa saisin apua miten se onnistuu, kun ei isäntäkään osaa

Nyt menen antamaan Maxille päiväruuan, poika jo odottelee murkinaa.

Kevään jatkoja itse kullekin ja kirjoitellaan taas!

C & M

[Laura Peteri]

Maxi on kyllä oikein vesipeto Nemo ei hirmu mielellään mene kahlaamaan, menee kyllä hakemaan lelun jos heitän sen veteen, mutta muuten ei ilmeisesti vielä ole niin lämmin että hinguttaisi viilentää oloa vedessä.. (paitsi suihkussa)

Nuo jäät kyllä alkaa olla vaarallisia tähän aikaan, mekin ollaan vielä käyty läheisellä uimarannalla juoksentelemassa, (kun tuskin siellä ketään tähän aikaan vuodesta häiritään.. enemmän tuhoa mopopojat on sinne näköjään tehneet) ei koiran järki tietenkään sano ettei jäälle saisi enää mennä, onneksi Nemo aika hyvin uskoo kun huutelen pois (toinen koira onkin sitten asia erikseen..).

Juu eiköhän tuo sisäsiistiksi vielä opi, varsinkin kun kesä tulee ja voi vaikka pitää koko ajan takaovea auki. Koirat joutuvat päivisin kuitenkin olemaan työpäivän ajan yksin (eli kaksin) kotona. On kyllä melkoinen siivo aina vastassa, jätökset ja muut askartelut, on se hyvä etten ole mikään siivousintoilija ja huonekaluja en ala uusimaan ennenkuin pahin puruvimma menee Nemolla ohi..

Nemokin on pihatöissä innolla mukana, turha yrittääkään lapioida lumia pois sen nähden, samantien on sehverinpentu roikkumassa lapion varressa.. ja sitten kantaa lapiota tyytyväisenä kun lasken sen käsistäni. Pitää laittaa se aina siksi aikaa sisälle ja sieltä se sitten tuijottaa takaovesta, sälekaihtimet on jo tuhannen solmussa ja ikkunassa nenänkuvia

Nyt tajusin senkin, mistä se on tuon toisille koirille haukkumisen oppinut. Tuo toinen koira sai murkkuiän kuohuissa päähänsä alkaa haukkumaan kaikki vastaantulevat koirat (varmaan osaltaan vaikutti sekin, että pääsi alkuun moikkaamaan vastaantulijoita) ja nyt Nemo ottaa tietysti mallia vanhemmasta Vaikka erikseen olen niitä yrittänyt mahdollisimman paljon lenkittää niin kyllä kai se esimerkki äkkiä tarttuu.. Ja nyt sitten vain harjoitellaan pois..

Meillä syödään nyt RC:n junioriruokaa (olikin puhetta Ekun kanssa tuosta penturuoasta kun oli niin rasvaista, että joutui syöttämään tosi pieniä määriä) ja yleensä turvotettuna. Jauhelihaa pistän joskus sekaan, vaikka kaikki menee hetkessä ilman mitään lisukkeitakin.. Hyvähän se on, että ruoka maistuu.. Joskus jonkun luunkin olen antanut, kyllähän se koiran massu tietysti vaatii vähän totuttelua niihin.. Puruluita kyllä menee paljon..
Se on muuten kumma ilmiö, että oksennukset täytyy aina tehdä matolle Mikähän taika siinä on? Kaikki koirat mitkä tiedän hakeutuvat matolle kun yököttää..

Juu en minäkään ala koirankakkapusseja mukanani raahaamaan, melkein ojaanhan ne kakat yleensä tehdään, ja jos ei niin potkin sitten sivummalle. Tuo koirien irtipitokielto on kyllä tosi ikävä juttu myös (vaikka toki ymmärrän että kun ei monet koirat ole ollut hallinnassa niin on pakko sitten määrätä kaikki kiinni), en voisi kuvitellakaan että raahaisin aina Nemoa lyhyen narun päässä, tuolla maalaismaisemissa pidän kyllä irti ja otan remmin päähän sitten jos tulee vastaantulijoita.

Niin sen kuvan sai lisättyä siitä avatar-kohdasta, kai siinä oli joku mistä sai selattua omia tiedostoja ja valittua sen kuvan.. Piti vain pienentää niin tolkuttoman pieneksi, ettei siitä mitään selvää meinaa saada. Olisi kiva nähdä Maxista kuva, voisitko laittaa minulle sähköpostiin lauruus_p@hotmail.com ?
Kävin piruuttani Tampereen näyttelyssäkin katselemassa, yhden täysin mustan sakemannin näin, oli kyllä todella jännän näköinen, en yhtään ihmettele etteivät kaikki ihmiset usko Maxin olevan "aito" sehveri Mutta todella kivan näköinen!

Harmi kyllä tosiaan, ettei tänne ole muita eksynyt.. Luulisi, että internetin ihmemaassa muitakin Strohilaisia liikkuisi.

[Irene Routio]

Nikke tulee sukuun, kyllä senkin rotua on useamman kerran ihmetelty, mutta positiivisesti Olisi mukava kuulla tosiaan muista Stroh´s koirista. Kerran Zanin veli tuli sattumalta vastaan, kyseltiin vain kuten tapa kuuluu "mistäs kennelistä.?
Toivottavasti jäät sulaa pian, Nikellä on ollut aiemmin veden kanssa täpäriä tilanteita., tuhmat linnut on sakemannia kevyempiä
Susikoira-Niken kanssa keksittiin uusi harrastus metsätöiden lisäksi, keräämme suden jätöksiä. Olenkin jo alustavasti kysellyt, saisko tästä ammatin
Saatiin myös hieno kuva, Niken ja suden tassun jäljet vastakkain samassa kuvassa. Samaa kokoluokkaa. Kyllä Nikke metsässä välillä kuunteli tarkkaan ja vähän hirvitti, kun se yritti pyrähtää jotain ihmiskorvan erottamatonta kohti...