Ensimmäiseksi koiraksi, aikuinen vai pentu?

[Tiina Palmu]

On aikamoinen koirakuume päässyt iskemään...

Olisin hieman tiedustellut mielipiteitänne koiran ottamisesta. Kyseessä olisi minun ensimmäinen koira ja ottamisen ajankohta on vasta vuoden päästä. Olen monesti lukenut, kuinka saksanpaimenkoira ei sovi ensimmäiseksi koiraksi. Itse kuitenkin uskon, ettei se olisi ongelma. Kokemuksia? Tottakai, näin kokemattona tarkoutus olisi hakeutua ohjaukseen koirakentille, jottei oltaisi aivan hakoteillä. Olen pienestä pitäen haaveillut koirasta, mutta vanhempieni haluttomuuden vuoksi en ole sellaista voinut koskaan ottaa. Nyt vuoden päästä valmistun koulusta ja tarkoitus olisi muuttaa omaan asuntoon, johon sen koiran voisin vihdoin ottaa.
Koko ajan olen ajatellut ottavani pennun, jotta voin olla alusta asti mukana koiran elämässä. Nyt on kuitenkin herännyt kysymys, kannattaisiko sittenkin ottaa aikuinen, jo valmiiksi koulutettu? Mutta mistä löytää sopiva yksilö, jolla ei ole ongelmia taustalla?
Kolmas mieltä askarruttanut aihe on uros vai narttu? Urosta olen kokoajan ajatellut, mutta olen taas kuullut että nartut olisivat helmpompia. Jotenkin on vain aina tuntunut eläinten kanssa, että tulen urosten kanssa paremmin "toimeen". En nyt niin tiedä voiko tuollaista asiaa yleistää...

[sisko luukkonen]

pepofpc,spx [/u]

[Tiina Repo]

Tohon uros-narttu -asiaan voisin sanoa sen verran, että tuskinpa se siitä sukupuolesta on aina niin kiinni. Meillä on ainakin sen verran tiukka tyttö (9kk) että ihan tosissaan saa välillä olla sen kanssa että viesti menee perille. Eli taitavat olla "luupäitä" ihan rodunomaisesti. Toisaalta omistajakaan ei ehkä ole ihan siitä helpoimmasta päästä, eli tohon on totuttukin. Saa kai se koirakin murkkuikäsenä YRITTÄÄ vähän kyseenalaistaa asioita.

Meillä on kanssa nyt ekana koirana sakemanni, ja sanoisin OMASTA KOKEMUKSESTANI niin, että ihan ok se on ekanakin, jos vaan on valmis perehtymään riittävästi asioihin ja oikeesti yrittämään tehdä asiat "oikein" (tosin tuo on asia jota ei ole olemassakaan ja siksi aiheuttaa ajoittain melkoista päänvaivaa). Mutta vahingossa sakemannia tuskin onnistuneesti koulutetaan. Oma mielipiteeni on, että enemmän se on vaatinut kun ajattelin. (Vanhemmillani oli myös parikymmentä vuotta sitten sakemanni (narttu) ja niiden puheiden perusteella huomattavasti pehmeämpi kuin meillä nyt...)

Aikamoista luonteen lujuutta neiti myös ainakin meillä on omistajiltaan vaatinut, mikä ei henkilökohtaisen kasvun kannalta ole kuitenkaan kuin positiivinen asia. Niinkun monet on sanonu, niin on joutunu itteensäkin tutustumaan vähän uudelleen. Ja tälläsen lievästi perfektionistisen henkilön ollessa kyseessä, on ihan hyvä huomata ettei oikeesti pysty tekemään asioita täydellisesti.

Mutta siitä vaan jos intoa riittää! Ihan kelvollinen tuostakin rämäpäästä on meillä pääpiirteissään tulossa kuitenkin. Tärkeintä on kuitenkin varmaan että saa sellaisen koiran jonka haluaa. Ja enpä usko että esim. nykyään niin yleisten pikkuterrieidenkään kouluttaminen välttämättä ihan yksinkertaista on; niiden perusluonne on kuitenkin käsittääkseni aika erilainen kun sakemanneilla. Tiiä sitten... Mutta sakemanni on kuitenkin sakemanni, vaikkakin välillä hiukan hyperaktiivinen.

[Tiina Palmu]

Ihanan kannustavia kommentteja..

Toisin sanoen ei muuta kun kentänlaidalle tutustumaan rotuun tarkemmin ja mahdollista kasvattajaa etsimään.. Valinnan varaa tuntuu olevan ainakin kun nettisivuilla olen surffaillut. Kun kasvattajaa lähtee etsimään, niin varmaan ensin täytyy olla selvillä mitä koiralta haluaa. Vai olenko ihan hakoteillä? Mitä kannattaisi ottaa huomioon kasvattajaa valitessa? Päässä pyörii niin paljon eri asioita, että sitä meinaa mennä ihan sekaisin. Olisi kiva jos joku vähän auttaisi selvittämään ajatuksia...

[Emma Lehtonen]

No kerro ainakin mitä olet koiran kanssa suunnitellut tehdä ja että koira tulee ensimmäiseksi. On kasvattajia joille se tärkein asia on että koiran kanssa puuhataan paljon, ei se mitä puuhataan. Soittele reilusti ja esitä kysymyksiä niin saat parhaiten tietoa.

Itsellä sakemanni tuli ekaksi omaksi ja kyllä täytyy sanoa että on koira vienyt mennessään

Olin lähinnä ajatellut itselle lenkkikaveriksi, mutta onhan tästä tullut niin paljon muutakin iloa!